Olen tammikuun mittaan ollut kohtalaisen ahkera lukija.
Bussissa körötellessä saa helposti lukaistua kirjan-pari tuolloin ja tällöin. Enimmäkseen olen yrittänyt sulkea kaikenmoiset e-aparaatit (tietsikan, fläpän, känän) viimeistään kahdeksalta, ja niinä päivinä, jolloin siinä olen onnistunut, olen helposti lukenut tunnin-pari illan mittaan.
Kyllä on tehnyt ihmissielulle hyvää.
Paitsi.
Olen lukenut liikaa motivaatiokirjallisuutta.
Aion ehkä juosta superultramaratonin.
Tai sitten en.
Mutta ihan varmalla aion ostaa itselleni vihdoin uuden pyörän.
Kyllä aion.
Ostan.
Varmalla ostan.
Semmoisen kivan ja hienon, missä on aika pysty ajoasento ja käsijarrut.
Nopeahuoli on nyt kymmenen vuotta vanha ja siitä on vaihdettu jokseenkin kaikki vaihdettavissa olevat osat. Kyllä nyt haluan uuden ja osasvaihtamattoman.
Ajattelin että myyn kickbiken ja annan vaihdossa Nopeahuolen. Tai päinvastoin.
Ystäväkirjahaaste
Alati valoisalta Tuulalta
1. Perheeseeni kuuluu
HraHakkarainen, tuo elämäni valo.
Kolme keskenkasvuista - Isoveli 17v., Isosisko 15v., Pikkusisko 12v.
Isoveli on pörheä ja sympaattinen.
Isosisko aikoo suorittaa vallankaappauksen ja perustaa oman uskonnon.
Pikkusiskosta tulee sirkustaiteilija.
Kisut Viiru aka Isokissa/ PieniPyöreä ja Arwen aka Pikkukisu /Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Rönäperän ja muiden vähäisempien maiden prinsessa Butski. Viiru on puolipitkäkarvainen, puolihäijy punaturkkinen ja epäilyttävän karvismainen maatiaiskissa, joka kehrää niin että jyrisee.
Arwen on kilpikonnavärinen maine coon, joka uskoo olevansa kaiken keskipiste. Itse asiassa se ON kaiken keskipiste.
Gerbiililauma Meibi, Kimi, Kepponen ja Jokke Jokerinpoika Jokeri - oikeasti Pikkusiskon omaisuutta.
2. Ammattini
Olen kolmannen sektorin työläinen.
Ihan vahingossa niin kävi. Oikeasti olen humanisti/kielitieteilijä. Päivääkään en ole niitä hommia tehnyt.
3. Harrastukseni
Luen ja kirjoitan, joskus valokuvaan.
Vetelehdin sohvannurkassa.
4. Erityistaitoni
onko minulla erityistaitoja?
Osaan nostaa vain toista kulmakarvaa. Se näyttää metkalta.
En tiedä, onko sillä taidolla kovastikaan käyttöä yleisessä elämässä.
Leivon aika hyvää leipää, ainakin lasten mielestä.
5. En osaa
seistä päälläni
paikata polkupyörän rengasta
6. Oudoin tekemäni asia
Perustin perheen hraH:n kanssa ja saimme kolme lasta. Siitä pitäen elämäni on ollut tosi eriskummallista.
7. Jos saisin 10 miljoonaa
siirtäisin meidät etelän lämpöön
Ei, oikeasti. Kymmenen miljoonaa on niin järjettömän suuri summa, etten edes käsitä sitä. Mitä ihmettä tekisin semmoisella rahakasalla? Puoletkin riittäisi ihan hyvin minun vaatimattomiin tarpeisiini (palatsi, kaupunkiasunto, etelän lämpö)
8. Jos olisin päivän mies
En halua olla mies, kun olen ihan tyytyväinen naiseuteeni.
9. Hävettää tunnustaa
Olen järjettömän kiltti ja kunnollinen. Se on vähän noloa.
Olen ollut sitä aina. Se on tosi noloa.
Kuuntelen myös ihan hirmu vähän musiikkia ja katson ilmeisesti liian vähän telkkaria.
Olen aina aivan ulalla musiikista, telkkariohjelmista ja julkkiksista. Sekä ennen että nyt. Se on todella noloa.
(miksi muuten siinä yhdessä biisissä lauletaan että en kestä tätä maailmanpankin darraa? en käsitä. Ja sitten on se jossa gerbiilejä pakoon soudan hankoon. Ei semmoista voi olla. Ja papparus tee patee. Ja sitten on se yksi missä meillon bilööf. Ei semmoistakaan voi olla, mikä ihme edes on bilööf? Ja kerran oli semmoinen että oon siin kinkkuu sylissäni. Ei tommoisessa musiikissa ole mitään järkeä, en jaksa.)
10. Elämän tarkoitus
Nuoriso muistaa aina kertoa tämän: 42.
Näin talviaikaan epäilen, että elämän tarkoitus on klo 21.50, jolloin voi hyvällä omallatunnolla ruveta nukkumaan.
1. Perheeseeni kuuluu
HraHakkarainen, tuo elämäni valo.
Kolme keskenkasvuista - Isoveli 17v., Isosisko 15v., Pikkusisko 12v.
Isoveli on pörheä ja sympaattinen.
Isosisko aikoo suorittaa vallankaappauksen ja perustaa oman uskonnon.
Pikkusiskosta tulee sirkustaiteilija.
Kisut Viiru aka Isokissa/ PieniPyöreä ja Arwen aka Pikkukisu /Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Rönäperän ja muiden vähäisempien maiden prinsessa Butski. Viiru on puolipitkäkarvainen, puolihäijy punaturkkinen ja epäilyttävän karvismainen maatiaiskissa, joka kehrää niin että jyrisee.
Arwen on kilpikonnavärinen maine coon, joka uskoo olevansa kaiken keskipiste. Itse asiassa se ON kaiken keskipiste.
Gerbiililauma Meibi, Kimi, Kepponen ja Jokke Jokerinpoika Jokeri - oikeasti Pikkusiskon omaisuutta.
2. Ammattini
Olen kolmannen sektorin työläinen.
Ihan vahingossa niin kävi. Oikeasti olen humanisti/kielitieteilijä. Päivääkään en ole niitä hommia tehnyt.
3. Harrastukseni
Luen ja kirjoitan, joskus valokuvaan.
Vetelehdin sohvannurkassa.
4. Erityistaitoni
onko minulla erityistaitoja?
Osaan nostaa vain toista kulmakarvaa. Se näyttää metkalta.
En tiedä, onko sillä taidolla kovastikaan käyttöä yleisessä elämässä.
Leivon aika hyvää leipää, ainakin lasten mielestä.
5. En osaa
seistä päälläni
paikata polkupyörän rengasta
6. Oudoin tekemäni asia
Perustin perheen hraH:n kanssa ja saimme kolme lasta. Siitä pitäen elämäni on ollut tosi eriskummallista.
7. Jos saisin 10 miljoonaa
siirtäisin meidät etelän lämpöön
Ei, oikeasti. Kymmenen miljoonaa on niin järjettömän suuri summa, etten edes käsitä sitä. Mitä ihmettä tekisin semmoisella rahakasalla? Puoletkin riittäisi ihan hyvin minun vaatimattomiin tarpeisiini (palatsi, kaupunkiasunto, etelän lämpö)
8. Jos olisin päivän mies
En halua olla mies, kun olen ihan tyytyväinen naiseuteeni.
9. Hävettää tunnustaa
Olen järjettömän kiltti ja kunnollinen. Se on vähän noloa.
Olen ollut sitä aina. Se on tosi noloa.
Kuuntelen myös ihan hirmu vähän musiikkia ja katson ilmeisesti liian vähän telkkaria.
Olen aina aivan ulalla musiikista, telkkariohjelmista ja julkkiksista. Sekä ennen että nyt. Se on todella noloa.
(miksi muuten siinä yhdessä biisissä lauletaan että en kestä tätä maailmanpankin darraa? en käsitä. Ja sitten on se jossa gerbiilejä pakoon soudan hankoon. Ei semmoista voi olla. Ja papparus tee patee. Ja sitten on se yksi missä meillon bilööf. Ei semmoistakaan voi olla, mikä ihme edes on bilööf? Ja kerran oli semmoinen että oon siin kinkkuu sylissäni. Ei tommoisessa musiikissa ole mitään järkeä, en jaksa.)
10. Elämän tarkoitus
Nuoriso muistaa aina kertoa tämän: 42.
Näin talviaikaan epäilen, että elämän tarkoitus on klo 21.50, jolloin voi hyvällä omallatunnolla ruveta nukkumaan.
Soppa-kriizi
Vastuunvapautus: suomalainen kouluruoka on huippuhieno keksintö. Kannatan sitä lämpimästi, täydestä sydämestäni jne.
Kaupungin koululaitosten ruokalistasuunnittelija on keksinyt että nyt pidetäänkin kaksi soppapäivää viikossa.
Veronmaksajana kannatan sitä luonnollisesti koko veropennoskukkaroni voimalla: soppa on ravitsevaa, halpaa, helppoa, nopeaa ja luultavasti myös ihan maukasta. Hienosti käytätte verokillinkejäni, hyvä-hyvä!
Kolmen keskenkasvuisen vanhempana olen mokoman soppajärjestelyn suhteen vähän epäilevällä kannalla.
Ne ovat soppapäivinä ihan hirmunälkäisiä.
Minusta kodin ruokalistasuunnittelussa hyvät ystävät, ymmärtäkää tämä käsite hyvin väljästi; se tarkoittaa arvontatuokiota kaupan elintarvikeosastolla, hyvin usein pakastealtaalla ns. vastapalloon pelaaminen ei ole välttämättä se rakentavin mahdollinen lähtökohta.
Sen sijaan että miettisin ylevöityneissä tunnelmissa uudistettuja ruokapylpyröitä, joudunkin ensimmäiseksi kaivelemaan esiin koulun ruokalistan ja vyötän kupeeni tarkan strategian puolustuspeliin.
Maanantaisin kouluissa on mättöpäivä (ns. maanantainälkä) - kotona voi siis olla jättöpäivä; kaikki viikonlopun tähteet samassa laarissa.
Tiistaisin on koulussa nykyään soppapäivä, ja kahdella kolmesta pitkä koulupäivä - kotona pitää olla mättöpäivä (ns. tiistainälkä). Eilen oli lihapullia semmoinen määrä, mikä yleensä riittää kahdelle aterialle. Yleensä.
Keskiviikkoisin on kouluissa joko kasvispäivä tai harmahtavakastikepäivä, kotona yhdellä kolmesta kiire harrastukseen - kotona pitää olla nopsaruokapäivä. Tänään ajattelin tunkea niihin eilisten lihapullien vähäiset jämät ja lisäksi vielä jotain mitä, en tiedä vielä.
Torstaisin on koulussa taas soppapäivä, kotona pitää olla taas mättöpäivä (ns. torstainälkä). Pahimmillaan koulussa on hernesoppapäivä, mikä tarkoittaa että yhdelle pitää antaa ruokarahaa ja kahdelle ehkä eväät. Ne eivät syö hernesoppaa, niin että älkää ruvetko mulle mitään kasvatusmetodeja, en jaksa enää. Kaikki on kokeiltu. Ne vaan eivät syö.
Perjantaisin koulussa on taivaan kiitos ihan tavallista kouluruokaa.
Parhaimmillaan - mikä tietenkin on ruokakasvatuksellisesti ja veronmaksajallisesti aivan oivallista ja ideaalia - voi olla viikko, jossa koulussa on kaksi soppapäivää ja yksi puuropäivä, ja vielä niin, että toinen soppapäivistä on kasvis- ja toinen kala-.
Minä ihan semmoista vaan kysyn, että minä viikonpäivinä minä saan laittaa halpaa-helppoo-nopeeta soppaa kotona ruuaksi? Tai puuroa?
On vähän epää että koulun ruokalista varastaa minun ruokapylpyräni, minun soppani, puuroni ja kasvisruokavaihtoehtoni.
ps. kyllä minä välillä vähän ihmettelen sitäkin, että miten muualla maailmassa lapset kasvavat melkolailla normaaleiksi yhdellä päivittäisellä lämpimällä aterialla ja epämääräisillä välipaloilla, mutta meidän hentoiset lapsukaisemme tarvitsevat kaksi ruokaympyröityä ateriaa, välipalan ja aamupuurot? Mutta näillä mennään, kun kerran näillä mennään.
Kaupungin koululaitosten ruokalistasuunnittelija on keksinyt että nyt pidetäänkin kaksi soppapäivää viikossa.
Veronmaksajana kannatan sitä luonnollisesti koko veropennoskukkaroni voimalla: soppa on ravitsevaa, halpaa, helppoa, nopeaa ja luultavasti myös ihan maukasta. Hienosti käytätte verokillinkejäni, hyvä-hyvä!
 |
| jälkiruoka |
Kolmen keskenkasvuisen vanhempana olen mokoman soppajärjestelyn suhteen vähän epäilevällä kannalla.
Ne ovat soppapäivinä ihan hirmunälkäisiä.
Minusta kodin ruokalistasuunnittelussa hyvät ystävät, ymmärtäkää tämä käsite hyvin väljästi; se tarkoittaa arvontatuokiota kaupan elintarvikeosastolla, hyvin usein pakastealtaalla ns. vastapalloon pelaaminen ei ole välttämättä se rakentavin mahdollinen lähtökohta.
Sen sijaan että miettisin ylevöityneissä tunnelmissa uudistettuja ruokapylpyröitä, joudunkin ensimmäiseksi kaivelemaan esiin koulun ruokalistan ja vyötän kupeeni tarkan strategian puolustuspeliin.
Maanantaisin kouluissa on mättöpäivä (ns. maanantainälkä) - kotona voi siis olla jättöpäivä; kaikki viikonlopun tähteet samassa laarissa.
Tiistaisin on koulussa nykyään soppapäivä, ja kahdella kolmesta pitkä koulupäivä - kotona pitää olla mättöpäivä (ns. tiistainälkä). Eilen oli lihapullia semmoinen määrä, mikä yleensä riittää kahdelle aterialle. Yleensä.
Keskiviikkoisin on kouluissa joko kasvispäivä tai harmahtavakastikepäivä, kotona yhdellä kolmesta kiire harrastukseen - kotona pitää olla nopsaruokapäivä. Tänään ajattelin tunkea niihin eilisten lihapullien vähäiset jämät ja lisäksi vielä jotain mitä, en tiedä vielä.
Torstaisin on koulussa taas soppapäivä, kotona pitää olla taas mättöpäivä (ns. torstainälkä). Pahimmillaan koulussa on hernesoppapäivä, mikä tarkoittaa että yhdelle pitää antaa ruokarahaa ja kahdelle ehkä eväät. Ne eivät syö hernesoppaa, niin että älkää ruvetko mulle mitään kasvatusmetodeja, en jaksa enää. Kaikki on kokeiltu. Ne vaan eivät syö.
Perjantaisin koulussa on taivaan kiitos ihan tavallista kouluruokaa.
Parhaimmillaan - mikä tietenkin on ruokakasvatuksellisesti ja veronmaksajallisesti aivan oivallista ja ideaalia - voi olla viikko, jossa koulussa on kaksi soppapäivää ja yksi puuropäivä, ja vielä niin, että toinen soppapäivistä on kasvis- ja toinen kala-.
Minä ihan semmoista vaan kysyn, että minä viikonpäivinä minä saan laittaa halpaa-helppoo-nopeeta soppaa kotona ruuaksi? Tai puuroa?
On vähän epää että koulun ruokalista varastaa minun ruokapylpyräni, minun soppani, puuroni ja kasvisruokavaihtoehtoni.
 |
| näillä eväillä mennään |
ps. kyllä minä välillä vähän ihmettelen sitäkin, että miten muualla maailmassa lapset kasvavat melkolailla normaaleiksi yhdellä päivittäisellä lämpimällä aterialla ja epämääräisillä välipaloilla, mutta meidän hentoiset lapsukaisemme tarvitsevat kaksi ruokaympyröityä ateriaa, välipalan ja aamupuurot? Mutta näillä mennään, kun kerran näillä mennään.
plään a - plään b - plään a
Lapsi oli torstaina vähän kipeä.
Perjantaina se oli enempi kipeä ja illalla jo ihan kunnolla kipeä; aivan kuumeessa ja kokonaan kurja.
Kehitin - luonnollisesti - itsesyytös-stressi-kauhukierteen influenssasta, joka lannistaa koko perheen pimeään kylmään asuntoon pelkän kylmänsitkeänvetisen kaurapuuron armoille kuolemaan kituliaasti. miksi dystopioissani katkeavat aina sähköt ja lämpö, sitä en tiedä?
Lievä kriizi siis.
Lapsi itse se vasta kriizissä olikin, koska lauantaina piti aloittaa uusi maailman paras harrastus.
Lapsi itse se vasta kriizissä olikin, koska lauantaina piti aloittaa uusi maailman paras harrastus.
Lauantaille oli hyvissä ajoin laadittu plään a), jonka kulku oli jotakuinkin seuraava: kaksi lasta kouluun, yksi harrastamaan, harrastaja kotiin, toinen lapsi suoraan koulusta harrastamaan, sen kanssa yhdessä illalla kotiin.
Sairaustapauksen johdosta tilalle pitikin kehittää plään b), joka puolestaan kuului: höpötellään potilaan kanssa yhdessä, laitetaan hyvää ruokaa, syödään, menen kaupunkiin sitä kakkoslasta vastaan ja vien sen harrastukseen ja noudan kotiin ja hemmottelen siinä välissä väsynyttä sieluani hyvällä seuralla.
Lauantaiaamuna se potilas heräsi ja oli aivan elämänsä kunnossa, kuumeeton, särytön, täydessä iskussa kertakaikkiaan.
Eipä siinä mitään, äkkipaluu plään a):han, mikä ikävästi vähensi aamun toisiotorkkujani.
Vein lapsen harrastukseen, lähetin sen kotiin kuunneltuani hyvän tovin innostunutta pulputusta aiheesta maailman paras harrastus, menin vastaan sitä toista lasta, vein sen harrastukseen ja menin hemmottelemaan väsynyttä sieluani hyvässä seurassa.
Kun oli aika hakea se toinen lapsi kotiin, se ilmoittikin menevänsä kaverin kyydillä, koska on niin väsynyt ettei jaksa bussia ja minua.
Tuli vähän hassu olo, koska olin vetelehtinyt kokonaisen päivän odottamassa häntä harrastuksesta, vaikkakin sitten sielua lepuuttavassa hyvässä seurassa.
Menin sitten yksi kotiin.
Kaikki olivat siellä ja elämäänsä tyytyväisiä.
Paitsi että yksi ei millään jaksa odottaa kokonaista viikkoa seuraavaan lauantaihin.
Viikon kohokohdat kuvina:
 |
| tyhjä |
 |
| täydentyi |
 |
| sukkatarjoilu |
 |
| odotellessani lapsukaista harrastuksessaan sain luettua valmiiksi muutaman keskeneräisen |
 |
| olen ruvennut taas tarjoamaan jälkiruuaksi hedelmälautasia |
maanantai
Karkasin eilen töistä vartin aikaisemmin.
Porhalsin kauppaan, tempaisin hyökkäysvaunun eteeni ja rullasin yli mummojen ja opiskelijahippien ja heittelin kärryyni listauksen verran sapuskaa.
Rymistin kassalle ja kiilasin taas yhden opiskelijahipin.
Survoin ostokset jättiläisostoskassiin ja laukkasin ylös rappusia, kiilasin pari mummoa ja ovensuussa jokusen teinin.
Ryntäsin bussiin ja jätin vastaamatta tekstiviestiin.
Rehasin jättiläisostoskassillisen muonaa kotiin.
Rappukäytävässä oli nuohooja ja ainakin kolme naapurinovea auki, sekä huolestunut naapurinsetä joka seilasi ovelta toiselle.
Menin sisälle ja palasin takaisin käytävään kysymään, onko nuohous meiltä jo valmis.
Kuulemma on.
Naapurinsetä selitti jotain naapurintädin asioita nuohoojalle.
Toinen kissa tuli vastaan silmät ymmyrkäisinä ja toista ei näkynyt missään.
HraH soitti.
En ehtinyt puhua.
Aloin etsiä toista kissaa. Sitä ei ollut missään.
Huutelin sitä.
Se kömpi sängyn alta esiin aivan muina kissoina yhtään ei pelottanut.
Rupesin kovalla kiireellä ruuanlaittotouhuihin.
Tuli tiskikoneenkorjaaja.
Kissat katosivat taas horisonttiin.
Ruoka jäi vaiheeseen. meidän keittiöön ei kertakaikkiaan mahdu ruuanlaittajaa jos tiskipöydän alla makaa normaalimittainen mies työkalusteineen.
Tiskikoneessa ei ollut mitään vikaa kun sille puhui ymmärtäväinen ihminen.
Koneenkorjaaja lähti, nuorisoa alkoi lappaa sisään.
Ruokaa oli liian vähän.
Tein hätäratkaisun ja lykkäsin uuniin pannarin.
Söimme.
Isoveli tutoroi tyttöjen matemaattis-tähtitieteelliset aineet jälkiruuakseen.
Pikkusisko seisoi käsillään kun Isoveli selitti kuinka tehtävä pitäisi ratkaista.
HraH soitti ja kysyi mimmoista tiskikonepuhdistusainetta herkkä kyökkipiikamme käyttää.
Konsultoin.
Lähdin ulkolenksalle.
Tulin kotiin.
Tiskikone hurisi puhdistusmyrkkypesua siivosti ja asiallisesti.
Menin suihkuun.
Muistin että olin ajatellut laittaa tiistain ruuan valmiiksi.
Tulin pois suihkusta ja laitoin ruuan uuniin.
Otin iltapalaa.
Kissa meni pannarin päälle makaamaan.
ps. elintarviketurvallisuudesta huolestuneille: tietysti oli peitto eli kansi eli suoja pannarin päällä.
Porhalsin kauppaan, tempaisin hyökkäysvaunun eteeni ja rullasin yli mummojen ja opiskelijahippien ja heittelin kärryyni listauksen verran sapuskaa.
Rymistin kassalle ja kiilasin taas yhden opiskelijahipin.
Survoin ostokset jättiläisostoskassiin ja laukkasin ylös rappusia, kiilasin pari mummoa ja ovensuussa jokusen teinin.
Ryntäsin bussiin ja jätin vastaamatta tekstiviestiin.
Rehasin jättiläisostoskassillisen muonaa kotiin.
Rappukäytävässä oli nuohooja ja ainakin kolme naapurinovea auki, sekä huolestunut naapurinsetä joka seilasi ovelta toiselle.
Menin sisälle ja palasin takaisin käytävään kysymään, onko nuohous meiltä jo valmis.
Kuulemma on.
Naapurinsetä selitti jotain naapurintädin asioita nuohoojalle.
 |
| ruoka- ja kauppalista aika paljon perunaa ja suikaleita |
Toinen kissa tuli vastaan silmät ymmyrkäisinä ja toista ei näkynyt missään.
HraH soitti.
En ehtinyt puhua.
Aloin etsiä toista kissaa. Sitä ei ollut missään.
Huutelin sitä.
Se kömpi sängyn alta esiin aivan muina kissoina yhtään ei pelottanut.
Rupesin kovalla kiireellä ruuanlaittotouhuihin.
Tuli tiskikoneenkorjaaja.
Kissat katosivat taas horisonttiin.
Ruoka jäi vaiheeseen. meidän keittiöön ei kertakaikkiaan mahdu ruuanlaittajaa jos tiskipöydän alla makaa normaalimittainen mies työkalusteineen.
Tiskikoneessa ei ollut mitään vikaa kun sille puhui ymmärtäväinen ihminen.
Koneenkorjaaja lähti, nuorisoa alkoi lappaa sisään.
Ruokaa oli liian vähän.
Tein hätäratkaisun ja lykkäsin uuniin pannarin.
Söimme.
Isoveli tutoroi tyttöjen matemaattis-tähtitieteelliset aineet jälkiruuakseen.
Pikkusisko seisoi käsillään kun Isoveli selitti kuinka tehtävä pitäisi ratkaista.
HraH soitti ja kysyi mimmoista tiskikonepuhdistusainetta herkkä kyökkipiikamme käyttää.
Konsultoin.
Lähdin ulkolenksalle.
Tulin kotiin.
Tiskikone hurisi puhdistusmyrkkypesua siivosti ja asiallisesti.
Menin suihkuun.
Muistin että olin ajatellut laittaa tiistain ruuan valmiiksi.
Tulin pois suihkusta ja laitoin ruuan uuniin.
 |
| ruuanlaitto kutsui kesken kaffepaussin, kirjanmerkki oli taas hukassa |
Otin iltapalaa.
Kissa meni pannarin päälle makaamaan.
 |
| ei ollut ihan näin söpö näky pannarin päällä |
ps. elintarviketurvallisuudesta huolestuneille: tietysti oli peitto eli kansi eli suoja pannarin päällä.
hartioitani myöden
2xsäbätreeni
3xtanssitreeni
2xteatteritreeni
2xsirkustreeni
3xkiipeilytreeni
1xripari
+1 ylimääräinen koulupäivä
bataattikeitto, hedelmälautanen
kanakiusaus, hedelmälautanen
savukalapasta, hedelmälautanen
nuudeliwok/couscous, hedelmälautanen
ilmastointiputkirassaus
tiskikoneenkorjaus
*
Olen hartioitani myöten elämässä - hyvä.
3xtanssitreeni
2xteatteritreeni
2xsirkustreeni
3xkiipeilytreeni
1xripari
+1 ylimääräinen koulupäivä
bataattikeitto, hedelmälautanen
kanakiusaus, hedelmälautanen
savukalapasta, hedelmälautanen
nuudeliwok/couscous, hedelmälautanen
ilmastointiputkirassaus
tiskikoneenkorjaus
*
Olen hartioitani myöten elämässä - hyvä.
Perjantain raapaleet
*
Tykkään talvesta. Tai oikeastaan tykkään pakkasesta; pakkasen ja lumen tuoksusta.
En tykkää lumisateesta.
Se on liian salakavalaa.
Muka kaunista ja nättiä ja houkuttelee ihmisen tanssahtelemaan lumihiutalekeijukaisperhoisena pitkin maita ja mantuja ja yhtäkkiä sitä huomaa olevansa napaansa myöden inhottavan märän ja kylmän kuorruttama.
Mokoma mukakuiva tosimärkä sade - sitä se vain on!
Grr
*
Meinasin kirjoittaa opettavaisen tarinan kodinkoneiden sielusta.
Se melkein meni näin:
En tykkää meidän tiskikoneestamme, koska se nikottelee minulle aina. tai melkein aina: se on hraH:n reviiriä.
Latasin sen eilen raivokkaasti ja jupisin sille rumasti ja ajattelin siitä siis tiskikoneesta, en hraH:sta mustankitkeriä ajatuksia, ja tietysti se kehvatsun kone jurputti minulle takaisin ja kieltäytyi yhteistyöstä.
Aikani sitä potkittuani ja ajateltuani lisää mustankitkeriä ajatuksia sammutin sen ja lähdin lapsukaisen kanssa maailmalle, ja kun tulin takaisin pyysin ihan oikeasti siltä tiskimasiinalta oikein kauniisti anteeksi ja silitin sen poskea tai sitä kohtaa minkä arvelin sen poskeksi ja johan hyrähti kone käyntiin.
Tähän päättyi melkein opettavainen tarina kodinkoneen sielusta: niille pitää puhua kauniisti.
Sen piti olla tarinan kohokohta ja opetus.
Eikä suinkaan se, että tänä aamuna aamupalalla jaettiin tiskivuoroja ja minä odotan että luottokodinkonekorjaamomme niillä on semmoisia sööttejä nuorukaisia paljon vastaisi epätoivoiseen puheluuni.
Sen lisäksi yksi suloisista pulluraposkistani imuroi eilen niin innokkaasti ja omistautuneesti että imuri alkoi savuttaa.
*
Oletteko huomanneet sen, että jos jokaisen tehdyn kotihomman jälkeen kehuu sisäisesti itseään, tulee tosi ahkera ja aikaansaapa olo?
*
Tykkään talvesta. Tai oikeastaan tykkään pakkasesta; pakkasen ja lumen tuoksusta.
En tykkää lumisateesta.
Se on liian salakavalaa.
Muka kaunista ja nättiä ja houkuttelee ihmisen tanssahtelemaan lumihiutalekeijukaisperhoisena pitkin maita ja mantuja ja yhtäkkiä sitä huomaa olevansa napaansa myöden inhottavan märän ja kylmän kuorruttama.
Mokoma mukakuiva tosimärkä sade - sitä se vain on!
Grr
*
Meinasin kirjoittaa opettavaisen tarinan kodinkoneiden sielusta.
Se melkein meni näin:
En tykkää meidän tiskikoneestamme, koska se nikottelee minulle aina. tai melkein aina: se on hraH:n reviiriä.
Latasin sen eilen raivokkaasti ja jupisin sille rumasti ja ajattelin siitä siis tiskikoneesta, en hraH:sta mustankitkeriä ajatuksia, ja tietysti se kehvatsun kone jurputti minulle takaisin ja kieltäytyi yhteistyöstä.
Aikani sitä potkittuani ja ajateltuani lisää mustankitkeriä ajatuksia sammutin sen ja lähdin lapsukaisen kanssa maailmalle, ja kun tulin takaisin pyysin ihan oikeasti siltä tiskimasiinalta oikein kauniisti anteeksi ja silitin sen poskea tai sitä kohtaa minkä arvelin sen poskeksi ja johan hyrähti kone käyntiin.
Tähän päättyi melkein opettavainen tarina kodinkoneen sielusta: niille pitää puhua kauniisti.
Sen piti olla tarinan kohokohta ja opetus.
Eikä suinkaan se, että tänä aamuna aamupalalla jaettiin tiskivuoroja ja minä odotan että luottokodinkonekorjaamomme niillä on semmoisia sööttejä nuorukaisia paljon vastaisi epätoivoiseen puheluuni.
Sen lisäksi yksi suloisista pulluraposkistani imuroi eilen niin innokkaasti ja omistautuneesti että imuri alkoi savuttaa.
*
Oletteko huomanneet sen, että jos jokaisen tehdyn kotihomman jälkeen kehuu sisäisesti itseään, tulee tosi ahkera ja aikaansaapa olo?
*
Tuhannes
Tuhannes postaus kehiin ja äkkiä, ennen kuin iskee ramppikuume...
**
Silmäilin eilen Suvi Aholan lukupiiri -aiheista kirjaa en osannut vielä päättää lukisinko sen vaiko en, aika näyttää.
Kunnon suomalaisessa lukupiirissä on kuulemma 8-10 jäsentä, kuuluu ruokailla ja sitten keskustellaan kirjallisuudesta. Ja Sofi Oksasen Puhdistus on luetuin kirja.
Ihmeellisessä Ameriikan maassa taasen on kerätty erikseen kasaan ruokaohjeita lukupiirejä varten ja on olemassa teemallisia lukupiirejä.
Ajattelin että voisin perustaa lukupiirikeittokirja -keittokirjalukupiirin.
*
**
Silmäilin eilen Suvi Aholan lukupiiri -aiheista kirjaa en osannut vielä päättää lukisinko sen vaiko en, aika näyttää.
Kunnon suomalaisessa lukupiirissä on kuulemma 8-10 jäsentä, kuuluu ruokailla ja sitten keskustellaan kirjallisuudesta. Ja Sofi Oksasen Puhdistus on luetuin kirja.
Ihmeellisessä Ameriikan maassa taasen on kerätty erikseen kasaan ruokaohjeita lukupiirejä varten ja on olemassa teemallisia lukupiirejä.
Ajattelin että voisin perustaa lukupiirikeittokirja -keittokirjalukupiirin.
*
maanantaihaja - juttu nro 999
Tulisikohan elämä paremmaksi jos rupeaisin heräämään eikun nousemaan aamuisin aikaisemmin?
Muutaman motivaatio-opuksen (ja blogin) luettuani olen huomannut tendenssin: pitäisi ottaa aikaa sieltä missä sitä on, mieluimmin aamusta.
Josheräisin nousisin aamuisin puolituntia tai tunnin aikaisemmin, ehtisin kirjoittaa aamusivuja, joogata, meditoida tai juosta maratonharjoituksen.
Tulisin heti luovemmaksi, seesteisemmäksi ja hyväkuntoisemmaksi.
Annanko mukavuudenhaluni tulla luovuuteni, seesteisyyteni ja hyväkuntoisuuteni eteen?
Miksi paljon mieluummin puolitorkun lämpimän peiton alla sen viimeisen puolituntisen ennen herätyskellon sulosointuja?
*
Kaksi lapsukaista keksi itselleen uuden harrastuksen. Toinen saa kanavoitua loputonta energiaansa, toiselle tarjolla haasteellista liikuntaa.
Toivoin puolihuolimattomasti että kolmaskin löytäisi itselleen vielä mieluisaa tekemistä - lapsipolo kun on ollut vähän tuuliajolla harrastustensa suhteen.
Iltaan mennessä oli hänellekin avautunut mahdollisuus uuteen.
Mukava huomata, että universumi tai mikälie on kuulolla ja vastaa.
Pitäisi osata omalta osaaltaankin huhuilla oikeilla sanoilla.
Haluan uuden kivan harrastuksen. ja muutaman muun jutun
ps. seuraava juttu on tuhannes tässä blogissa. Postausaihetoiveita vastaanotetaan!
Muutaman motivaatio-opuksen (ja blogin) luettuani olen huomannut tendenssin: pitäisi ottaa aikaa sieltä missä sitä on, mieluimmin aamusta.
Jos
Tulisin heti luovemmaksi, seesteisemmäksi ja hyväkuntoisemmaksi.
Annanko mukavuudenhaluni tulla luovuuteni, seesteisyyteni ja hyväkuntoisuuteni eteen?
Miksi paljon mieluummin puolitorkun lämpimän peiton alla sen viimeisen puolituntisen ennen herätyskellon sulosointuja?
*
Kaksi lapsukaista keksi itselleen uuden harrastuksen. Toinen saa kanavoitua loputonta energiaansa, toiselle tarjolla haasteellista liikuntaa.
Toivoin puolihuolimattomasti että kolmaskin löytäisi itselleen vielä mieluisaa tekemistä - lapsipolo kun on ollut vähän tuuliajolla harrastustensa suhteen.
Iltaan mennessä oli hänellekin avautunut mahdollisuus uuteen.
Mukava huomata, että universumi tai mikälie on kuulolla ja vastaa.
Pitäisi osata omalta osaaltaankin huhuilla oikeilla sanoilla.
Haluan uuden kivan harrastuksen. ja muutaman muun jutun
 |
| uninen gerbiilikasa ei liity hajatuksiin mitenkään |
ps. seuraava juttu on tuhannes tässä blogissa. Postausaihetoiveita vastaanotetaan!
Realiteettifustraatio
Tiedättekö mikä voi syöstä ihmisen epätoivon alhoon?
Karu Elämänreaaliteettifustraatio.
Esimerkki1) Yksi - tai oikeastaan jo toinen - suloisista pulluraposkistani sai silmälasimääräyksen. Sen sijaan että olisin tässä kuussa ollut säästäväinen, teinkin sijoituksen (nätin ja hyvän kyllä) pikkuenkelini ulko- ja sisänäkökykyyn.
Karu realiteetti; jäi säästö tulematta.
Hyöty lienee ilmeinen silti.
Sivuhuomautus: optikot voivat kyllä olla yksiä kehveleitä. Sille ensimmäiselle rillimääräyksen saaneelle pulluraposkelleni optikko sanoi - luonnollisesti sen jälkeen kun lasit oli valittu ja maksettu, ja minulta valui hiki kun Visa höyrysi - että älä huolehdi, ei niitä ole pakko käyttää.
Arvatkaa käyttääkö?
Karu realiteetti, jäivät käyttämättä.
Esimerkki 1b) Yksi -tai oikeastaan jo toinen - suloisista pulluraposkistani on tullut rippikouluikään. Se selasi ihmeellistä intternettiä ja löysi itselleen juhlatamineen jostain alelaarista. Pakkohan se oli hankkia jo nyt (hirvittävällä kasvaminen kielletty -ukaaseilla höystettynä) Ei sekään ihan ilmainen ollut.
Karu realiteetti: ei kyllä tule säästökuukautta tästä, vaan tuhlaus.
Esimerkki2) Kuulin eka kertaa elämässäni fustrasta. Sitten katsoin kuvia ja luin ihmeellisestä intterneetistä, mitä se on. Somia poikia oli kuvissa ja kannustavaisia myös ja näytti metkalta lajilta.
Sitten katsoin missä sitä on tarjolla.
Eipä ollut niissä kuvissa somia poikia, vaan hurjia ja pelottavia epäkannustavaisia naishenkilöitä.
Karu fustraatiorealiteetti: ei vaan toteudu.
Eikä toteudu, koska karu realiteetti yksi.
Hyvää puolestaan on se, että ajattelin aloittaa tipattoman heti kun saan tyhjättyä sen viinipullon jonka epähuomiossa hankin joskus joulun jälkeen.
Se ei vaju millään, niin että ei tarvitse kyllä vielä aikoihin ruveta tipattomalle, vaan voin huojentaa realiteettifustraatiotani heti kun tulee semmoinen olo.
No jaa, olin minä tässä kuussa sentään päivän säästäväinen. Tai kaksi. Maanantaina siirsin rahaa säästöön. Ja vasta torstaina tuhlasin.
Kai se on ihan hyvä realiteetti sekin.
lapsilisäylistyshaikeus
Heräsin taannoin yöllä murehtimaan - tajusin että ihan tuotapikaa muutumme kolmilapsisesta perheestä kaksilapsiseksi: Isoveljen lapsilisä lakkautuu kohta.
Kerroin sen aamulla muulle perheelle.
Ilouutisena ilmoitin että Isosiskosta tulee perheen esikoinen, jolloin kaikki esikoisoikeudet lankeavat luonnollisesti kohtsiltään hänelle. Pikkusiskosta tulee perheen toinen lapsi.
Isoveljestä puolestaan tulee joku mikälie peräkammarin poika tai muu elätti.
HraH kysyi, että saisiko se opintorahaa tai jotain muuta sentapaista.
Sanoin, että saattaisi ehkä ja kukaties saada jokusen euron, jos minä jäisin pois töistä.
HraH piti ehdotustani jotenkin heikonsorttisena tulonhankintakeinona.
**
Kummallinen juttu tuo lapsilisä: lakkautuu juuri silloin kun tarve sille olisi kaikkein suurin.
Tai ehkä sittenkin toiseksi suurin.
Puklurätteihin ja äitiyspakkausta täydentävään vaatevarastoon meni aikoinaan aikamoinen omaisuus - pesukone ei pysynyt puklujen tahdissa.
Kummallinen juttu myös siksi, että tavallaan talouttaan ei laske sen varaan, mutta sitten kumminkin laskee. esim. vaatehuollantaostosreissut osuvat kummasti lapsilisäpäivään
Kyllä nuorisoa on varaa ehkä kasvattaa ilmankin, mutta on se silti kätevä lisä olemassa, vaikka nyt talvitakkikauden alussa. Tai oppikirjahankinnassa. Tai keväthepen- ynnä hiuslenksukriiseissä (ei omissa vaan nuorison).
Niin että siinä mielessä sen lakkautuminen on kyllä aimo lohmarrus tässä finanssikriisissä.
Hiuslenksuihin, oppikirjoihin ja talvitakkeihin ynnä muuhun nuorison tarvitsemaan hömpötykseen nieleytyy uskomaton siivu ihmisen henkilökohtaiseen käyttöön varatusta taloudellisesta. Puhumattakaan siitä, minkä määrän apetta nuoriso lapioi ahnaisiin suihinsa.
Siihen ei kyllä riitä mikään talous.
No, hätäkös tässä.
Alan viettää tipatonta-lihatonta-sokeritonta-alastonta elämää niin että nuoriso pysyy ravittuna ja edustuskelpoisena.
Minusta tulee hajuton mauton ja väritön.
Kerroin sen aamulla muulle perheelle.
Ilouutisena ilmoitin että Isosiskosta tulee perheen esikoinen, jolloin kaikki esikoisoikeudet lankeavat luonnollisesti kohtsiltään hänelle. Pikkusiskosta tulee perheen toinen lapsi.
Isoveljestä puolestaan tulee joku mikälie peräkammarin poika tai muu elätti.
HraH kysyi, että saisiko se opintorahaa tai jotain muuta sentapaista.
Sanoin, että saattaisi ehkä ja kukaties saada jokusen euron, jos minä jäisin pois töistä.
HraH piti ehdotustani jotenkin heikonsorttisena tulonhankintakeinona.
**
Kummallinen juttu tuo lapsilisä: lakkautuu juuri silloin kun tarve sille olisi kaikkein suurin.
Tai ehkä sittenkin toiseksi suurin.
Puklurätteihin ja äitiyspakkausta täydentävään vaatevarastoon meni aikoinaan aikamoinen omaisuus - pesukone ei pysynyt puklujen tahdissa.
Kummallinen juttu myös siksi, että tavallaan talouttaan ei laske sen varaan, mutta sitten kumminkin laskee. esim. vaatehuollantaostosreissut osuvat kummasti lapsilisäpäivään
Kyllä nuorisoa on varaa ehkä kasvattaa ilmankin, mutta on se silti kätevä lisä olemassa, vaikka nyt talvitakkikauden alussa. Tai oppikirjahankinnassa. Tai keväthepen- ynnä hiuslenksukriiseissä (ei omissa vaan nuorison).
Niin että siinä mielessä sen lakkautuminen on kyllä aimo lohmarrus tässä finanssikriisissä.
Hiuslenksuihin, oppikirjoihin ja talvitakkeihin ynnä muuhun nuorison tarvitsemaan hömpötykseen nieleytyy uskomaton siivu ihmisen henkilökohtaiseen käyttöön varatusta taloudellisesta. Puhumattakaan siitä, minkä määrän apetta nuoriso lapioi ahnaisiin suihinsa.
Siihen ei kyllä riitä mikään talous.
No, hätäkös tässä.
Alan viettää tipatonta-lihatonta-sokeritonta-alastonta elämää niin että nuoriso pysyy ravittuna ja edustuskelpoisena.
Minusta tulee hajuton mauton ja väritön.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)