irtiotto

Joskus voi ottaa irtiottoja arjesta ihan kätevästi ilman suuria etukäteissuunnitelmia tai mahdottomia budjetteja.

Lauantaina irtosin kotiympyröistä pikaisella pakkauksella ja autoon siirtymisellä..ajelin pohjoista kohti 80 kilometriä ja päätepysäkillä tyhjensin  autosta tyttökaartin lisäksi ompelukoneen, kassin ja nyssäkät ja vain ;) yhden kapsäkin.

Ompelu- ja virkistyspäivä siskon perheessä, inspiroivan työhuoneen uumenissa mielettömien värien ja kankaiden maailmassa...hyvässä seurassa venyi seuraavan päivän puolelle ja muuttui yöreissuksi. 

Tylleröt touhusivat serkkujen kanssa ja yhteisvoimin taisivat sisustaa koko huushollin ihan uuteen kuosiin..huhhuh! 

Uuteen kuosiin meni siskon ompeluhuonekin - ei olisi ehkä kannattanut siivota etukäteeen. :)

Värjättyjä pellavatilkkuja, värjättyjä paloja (ei tilkkuja, huom!) siitä yhdestä suurtalouspakatusta kankaasta, silkkisuikaleita...organzaa ja uusia kirjontalankoja. Sateenkaaren väreissä oleva lajitelma kiiltäviä konekirjontalankoja! Noista kaikista yritimme tehdä jonkunlaista sopujakoa. :)

Kankaissa väreinä Dylonin olive green, tropical green, tulip red, goldfish orange sekä nimeämättömät reaktiivivärivärjätyt tilkut vanhoja paitapuseroita, silkkihousuja, villakankaita, jajajajajaja muita tekstiiliksi luokiteltavia . :)

Kirjontalangat tilasimme täältä. 

Yhdenlainen irtiotto oli kyllä päivän ompelusaldokin. Jostain syystä  minun kirjomustöissäni ovat olleet värit ja kankaat semmoisia kohtalaisen hillitynhallitun värisiä, kun taas siskon töissä on ollut huomattavan paljon enemmän värikkyyttä. Hmm. Siinä olisi jollekin psykologianalyytikolle selviteltävää..persoonallisuuksista ja muista. :D 

Nyt on sitten väriä minunkin työssäni...iik!  Siskon käskystä piti tehdä yhden harmaasävytteisen työn lisäksi jotain värikästä...kukkapää. Päätimme olla samiksia ja tehdä molemmat kukkapään...(harmillisesti kameraa ei tietenkään ollut mukana niin siskon kukkapäästä ei ole kuvaa, pitää se laittaa toisella kertaa.) 

Kukkia päässä. Eri värisiä, kirkkaita ja säihkyviä. Ompelutöihin upotettuja  ajatuksia, ideoita, tunnelmia, suunnitelmia. Naurua ja hullutuksia, kummallisuuksia ja eksoottisia elämyksiä, tummia sävyjä ja sydänsurujakin. Kässäkerhoa ja kerholaisia ajatellen uuden  oppimista, yrittämistä, (nyörit!!) erehdyksiäkin (nyörit), luovuutta, uusia juttuja, innostusta, ihmettelyä, positiivisuutta ja elämäniloa. :)

(ois kannattanut prässätä...ja ommella kääntöaukkokin kiinni...mutta ei se oikeasti ihan noin kupruile. :) )

Arjen harmaudessa ei värikkäitä kukkia  ja valopilkkuja, innostusta ja plusmerkkistä eloa ole koskaan liikaa!
Jos elämä ei järjestä iloisia yllätyksiä ;) ihan itsestään niin niitä kannattaa aktiivisesti järjestää. :)

Vielä kuvia edellisestä terapiaompeluksesta.

Huomaatte varmaan että hovikuvaajallla ei ole ollut nyt koeviikkoa eikä muutenkaan koulukiireitä.
;)

Postaus venyy jo vallan mahdottomiin mittoihin mutta ihanpakko on kertoa että kaksi pientä tilkkupeittoa!  on valmistunut...kangaspaloja  on värjäilty...ja Tiimarin helmihyllyllä käyty ostamassa parhaat päältä. :)

viikkoraportti

Huh sentään kun mulla olis asiaa keskikokoisen romaanin verran! Parinviikon päivitystauko saaa aikaan sen että asiantynkää olisi joka osa-alueella,ja kaikenmaailman ajatuksia pääkoppa pullollaan. Sekä vuodatuksia että asiapitoista paasausta..ehkä joku valopilkkukin saattanut sekaan eksyä.  :) Mutta yritetään pysyä kohtuuden rajoissa...

Käsityörintamalla ennenkaikkea värjäämisiä, uusilla  reaktiiviväreillä on värjätty harmaita, oransseja, sinisiä ja merenvihreitä tilkkuja, sekä iki-ihania punajuuren- ja vadelmanpunaisia.Oih  mitä väriterapiaa..tosin en laidastakaan tiedä mihin noin voimakkaan värisiä tilkkuja ja pitsejä käyttäisin...mutta jospa vanhan kansan viisaus "aika tavaran kaupitsee" toimisi tässäkin asiassa.
Mukavaa puuhaa, pienen mittakaavan askartelua kotihommien lomassa.
Muutama kirjontatyökin on ollut työn alla, yksi ihan valmis ja pari keskentekoista. Kuvia huonosti. Päivännäöllä ei muista ja illalla ei saa kunnollisia. ja muutenkin olisi niiiiiiin mukava saada kunnollisia kuvia ihan itse otettua, kun hovikuvaaja on koulunsa kanssa sen verran kiireinen ettei valoisaa aikaa tahdo riittää bloggarin tarpeisiin. :)

Käsityöpuolen juttuihin kuuluu myös kässäkerholauantai...päivä oli jälleen kerran u-s-k-o-m-a-t-o-n. Tuotokset eivät ihan niiin, no uskomattomia mutta tulipahan kokeiltua. Nyörin ompelua...puuvillalangoista ja kaikista kummallisista hulpioista.Ei ihan minun lajini, ehkä. Lauantaista jäi päälle kaamea ompelukutku. Sielun silmät ovat ihan ylirasittuneet ja se yksi linkkisivu on pakko avata  useasti päivän mittaan...sitä toista linkkiä en vielä tohtinut edes katsoa...menisi pian yöunet. Silkkitilkkuja, sileää samettia, kiiltäviä kirjontalankoja ja muuta kummallista on ilmaantunut tarvikehankintalistalle..:)

Reissussakin on käyty.Muutaman päivän irtiotto kotiympyröistä teki hyvää! Mökkiloma luksusmökillä kylpylöineen, merenrantoineen ja eväineen tuli tarpeeseen. Hyvä seura tietenkin isona plussana reissun saldossa. :)
Opin jopa virkkaamaan isoäidinneliöitä! Ompelukoneen jätin kuitenkin kotiin...vaikka pakatessa oli hieman vieroitusoireita kun ei yhtään kapsäkkiä eikä kangastilkkua tullut mukaan...ja tottapuhuen jos olisin ollut omalla autolla niin olisin salakuljettanut ompelukoneen ja jotain muuta rekvisiittaa.. :)

Perhepoliittisella rintamalla ainakin  tupinaa ja paasausta, pyykkivuorien siirtelyä paikasta toiseen, paistinpannuja ja kattiloita, märyä ja kiukuttelua lähinnä  kolme- viisi- ja neljäkymmentäyksivuotiaan toimesta, viemistä ja tuomista, hakemista ja hukkaamista. Väsymistä, huonoja nukkumisia, vähän ahdistustakin.
Vaatehuolia, nimeämättömiä huolia, ja mahtuupa joukkoon aika läjä ihan tiedossa olevia huoliakin.

Kuitenkin joka välissä pienten ihmisten hupaisia juttuja, isompienkin, ilo isompien lapsien kasvusta ja kehityksestä,yhtenä perjantaina  juhlallinen sotilasvala ja hämmästys ajan kulusta. Englannin opiskelua lukiolaisen kanssa.  Mukavia kahvihetkiä, yllätysvieraita, aurinkoisia päiviä ja punaisia poskia, minullakin. Päiväunia. Kirpputoreja, löytöjä, suunnitelmia.
Runebergin torttuja,  laskiaispullia, juustosämpylöitä, hitaita aamuja.

----------

Ystävänpäiväkin tuli, oli ja meni.. Olen saanut ihania toivotuksia, ajatellut aika monia teistä.. ajatellut lämpimiä ajatuksia. Ilman ystäviä olisi tämä kulunut syksy ja talvi ollut varmasti  mustempi ja pitempi ja kuluneet harmaat päivät astetta tummempia. Te olette tuoneet kultareunoja arkisiin päiviin, iloa ja valoa elämään. Kiitos, ystävät lähellä ja kaukana. 

Ilo on lintu, joka jättää jälkeensä laulun kaiun,

josta tietää että se oli ja on.

Niinkuin ystävä

koskaan kokonaan lähtemättä.

---------

 Tässä kuvassa osia siitä valmiista vapaaompelutyöstä.  Ompelus on malliltaan hankala kuvattava, pitkänomainen ja kapea, ja siitä ei edes ole vielä olemassa kokonaiskuvaa..kunhan saan semmoisen otettua tai otatettua..niin laittelen jossain välissä. Työssä käytetty kuvansiirtoa, organzaperspektiivitekniikkaa (omakeksimä nimi tuolle koukeroinnille...),itse värjättyä pellavaa, siskonkin värjäämiä pellavatilkkuja,   itse leimattua kivikangasta,vapaata konekirjontaa tuossa lähes tunnistettavassa merilintulajissa...josta olen muuten aika ylpeä. :)  Lisukkeina vanhaa verkkoa ja yläpaulaa.  

Tähän työhön upotettu monia rakkaita ja kipeitä muistoja. Terapiaompelus.

outoja oloja

Aamusta asti on tuntunut siltä että tänään on huono päivä. Yö oli aika poloinen, näin kummallisia katkonaisia unia talosta jossa oli vain kaksi ehjää  seinää ja sortunut piippu, ja jossa koko ajan kulki vierasta väkeä sanomassa missä piti istua ja mihin ei saanut asettua. Nuo vieraat tiuskivat ja äyskivät, ehkä vähän huusivatkin ja koko homma oli ikäänkuin vierasta kieltä. Yritin olla hiljaa ja huomaamattomana, mutta aina joku osoitti sormella ja komensi vaihtamaan paikkaa. Paljon oli väkeä, ja kaikilla kamala kiire. Joitain lapsiakin siinä kulki edestakaisin sisään ja ulos, ja niillä ei olut kenkiä ollenkaan, ja vaikka kuinka yritin sanoa että laittakaa ihmeessä lapsipolot kengät jalkaan niin  ne vain nauroivat ja pitivät hurjaa meteliä.

Puoli kuuden aikaan heräsin karmaisevaan unenpätkään jossa joku tärkeä ihminen,jota en osaa nimetä oli kateissa, kukaan ei tiennyt missä ja mihin se joku oli lähtenyt ja muutenkin maailma oli muuttunut ihan kummalliseksi. Kaikki oli ihan mustavalkoista, värejä ei ollut oikein missään. Joka paikassa oli vain hiekkaa ja matalia puita. Vähän kuin meren rannassa, hiekkaa dyyneinä ja sitä oli ihan silmänkantamattomiin. Oli kova tuuli, se otti korviin ja  ja unessa kuului semmoinen raksuttava kellon ääni. Tiedättehän, semmoinen rasahtava  joka oikein uppoaa hiljaisuudessa tajuntaan,  minuutin välein..

Unessa minun piti raahata painavia laukkuja joihin jostain syystä olin pakannut ihan kummallisia tavaroita niinkuin esimerkiksi tiskiainetta, vasaran, narua, verhoja ja pyyhkeitä. Nekin olivat kaikki epämääräisen  harmaita tai  suunnilleen valkoisia. Unessa muutin asumaan pieneen,kummalliseen matalaan ja pitkään  vanhaan puutaloon jossa oli isäni vanhoja tavaroita, turkishaalareita, kintaita, merikarttoja ja työkaluja. Ja edelleen se joku oli teillä tietymättömillä. Uneen liittyi ahdistava odottamisen tunne.

---

Jotenkin unen huonot ja oudot fiilikset jäivät päälle koko päiväksi. Sen seurauksena koko päivän olen itsekseni tupissut kaikenmaailman romuista, pahasta siivosta, pyykkivuorista, kenkäröykkiöistä, tiskeistä, likaisesta lattiasta, tekemättömistä töistä ja muuttunut marttyyriksi.

Koululaisraukkojen tultua kotiin en enää tupissut vain itsekseni.

Oijoi.
En ole ihan varma haluaisinko mennä unieni kanssa unienselittäjälle.

Joskus on synkempää kuin toisinaan. Iltaa kohden onneksi jo vähän sujui, elo.