Kynnys

Ensimmäisen maailman ongelmatoimistosta hyvää päivää! On ollut järkyn vaikea blogata, kun en jaksaisi valittaa koko ajan. Toisaalta, nyt valitan valittamisesta. En siis voi voittaa.
Mutta jos tehdäänkin nyt niin, että listaan nopsasti kiusaavat asiat mielenpäältä ja siirrytään sitten asialistassa eteenpäin.
Eli asiat jotka on rikki: tutti, tietokone, olkapää ja jouluvalot.
Asiat jotka puhtaasti vain ketuttaa: manflu, työnteko ja TuVen ruokavalio (siis sen kapeus).
Asiat jotka ällöttää ja ketuttaa: meillä on ilmeisesti hiiriä.

Tutittomuutta on ollut huomenna kaksi viikkoa. Yöt on rauhoittuneet todella paljon, tässä on ollut useita öitä jolloin ei ole kuulunut pihaustakaan nukahtamisen jälkeen. Ainoa vaan että nukahtamiseen vaaditaan noin tunnin nukutustappelu allekirjoittaneen kanssa. Jos en ole kotona, nukahtaminen tapahtuu Keittiksen kanssa vartissa. Tarttee vissiin hankkia harrastus tohon kasin tienoille. Harmi vaan että olen silloin jo niin väsynyt ettei salillekaan napeksi lähteä.

Joulu tulee, olen valmis. Aattona ollaan omilla porukoin ja syödään kuulemma kalkkunaa. Joulupäivänä mennään ihmettelemään reestä tippuneita lahjoja vanhemmilleni. Tapanin suunnitelmat on vielä auki, Keittiömestari on silloin jo töissä. Jos vaikka ehtisi silloin blogistelemaan.

Kappas, puhetta

Olin TuVen kanssa kaverin luona viime viikonloppuna. Vähän meinasi jännittää kun kaksissa naisin ajeltiin vajaa 400 kilometriä suuntaansa. Mutta hyvinhän se tietysti meni, ilman ylimääräisiä pysähdyksiä saati huutoa.

Olin tietysti tuskaillut myös emännällemme tyttösen puheen puutetta, ja oltiin asiaa pähkäiltykin useaan otteeseen äiti-ihmisten kesken. Kävi kuitenkin ilmi että joko olen immuuni lapseni ulosannille tai sitten TuVen kielenkannat irtosi parahiksi Pohjanmaalla. Kaverini löysi nimittäin tytön ääntelystä toistuvasti omat mölähdykset ainakin sanoille äiti (äit/äitää), keksi (kekk), kiitos (kiita) ja oho (o-ou). Noillahan pärjää jo pitkälle.
Kun kaverini niihin huomiota kiinnitti, olen sen jälkeen itsekin kuullut samat "sanat" tytön suusta. Että toivoa lienee ilmassa. Vaikkakin kuunnellessani kaverin 2,5v nonstop-papupataa, tuo hiljainen versiokin tuntuu ihan kivalta.

Hiukan jännittää tuleva viikonloppu. Tuttivierotus lähestyy, vaikka strategia onkin vielä auki. Ihan kuin harjoituksen vuoksi, TuVe on päättänyt tapella joka ilta tällä viikolla nukkumattia vastaan. Onneksi on riittänyt että istun samassa huoneessa vahtimassa unentuloa, veikkaan että viikonloppuna ei paljon blogata samalla (niinkuin parhaillaan).