Puoli vuotta, eikä suotta!

Morjensta pöytään kaikki!
Meidän mökkimatka vähän venähti, kun tyttö täyttää tujautti puoli vuotta kesken mökkeilyn, ja sitähän piti tietysti juhlia. No sitä sitten juhlittiinkin, ensin mökillä mun vanhempien ja siskon kanssa, sitten gummitädin luona, sitten kotona Keitiömestarin siskon toimesta ja eilen vielä käytiin tempaisemassa kakkukahvit Keittiömestarin veljen luona.
Viikon päästä pitäisi juhlia vielä kerran, matkataan pohjoiseen Keittiömestarin vanhempien hoiviin viikoksi.

Valehtelisin jos väittäisin ettei jännitä muuten tuo reissu. Vaikka TuVe tuntuu olevan aikamoinen reissukissa, on silti 11 tuntia autossa aika paljon. Päätettiin kuitenkin repäistä koko reissu läpi Suomen yhteen menooon, muuten päiviä Anodin luona jäisi vietettäväksi niin vähän kun Keittiömestarilla on vain yksi viikko lomaa. Vuokrattiin ensi viikon pelipaikalta kuitenkin meidän pesueelle mökki, saadaan nukkua rauhassa ja ottaa ehkä vähän omaa aikaakin. Tai no mä saan, Keittiömestari varmaan viihtyy kotinurkillaan hyvin. Mä voin sitten vaikka jonain päivänä mennä nukuttamaan TuVen päiväunille mökille, ja ehkä jäädä hetkeksi itsekin lepäilemaan. Vaikka Keittiömestarin vanhemmat ovatkin äärimmäisen mukavia ihmisiä, ne on revitty niin erimaailmasta kuin meikäläinen ja usein energiaa menee siihen että pysytään jutuissa samoilla taajuuksilla.

Niin vuokramökki sijaitsee siis n. 10 minuutin ajomatkan päässä Keittiömestarin vanhemmilta, joten pienet huilitauot on helppo hoitaa. Ja uskon tilanteen olevan molemmin puolinen.
Kun kerrottiin että vuokrataan mökki niiltä nurkilta, ei vastustus ollut järin suurta. Keittiömestarin vanhemmat kuitenkin painii jo ikämies/naissarjoissa, joten pieni ilta- ja aamurauha lienee arvostettua.
Niin ja jos kuitenkin isovanhempia himottaa mahdolliset yöheräämiset ja aamukiekaisut ennen sianpieremää, voidaan varmasti neuvotella pienestä yövierailusta tuon puolivuosikkaan kanssa. Voitaisiin sitten Keittimestarin kanssa ottaa ehkä vähän laatuaikaa pienellä mökillä pienen järven rannalla.

Sinisten pöksyjen paluu

Ostin vuoden 2011 kevään korvalla MikkoAlatalo-housut. Sellaiset sähkönsiniset pillifarkut. No yllättäen niiden käyttö jäi sattuneesta syystä aika vähiin.
Lauantaina tein lähtöä tupareihin, ja sain vaatekaapilla perinteiset mulla-ei-oo-mitään-päälle-pantavaa-hermarit, kun sitten jostain syystä päätinkin kokeilla vanhoja housuja. Ja ne siniset housut mahtuivat päälle! Voi jumakekkama! Ei ne nyt istuneet kuin hansikas, mutta silti.
Nyt voinkin sitten rauhassa syödä töhnäpullaa (kaupan pitkoa missä on sisällä hilloa ja kreemiä).

Voi että mua risoo käydä tuolla nykyisellä salilla. Haluaisin jonnekin missä käy tavallisia ihmisiä jotka murahtelee suomen kielen käytön sijasta. Kuntokeskuksella missä nyt käyn, lähinnä tunnutaan harrastavan enempi tuota verbaaliakrobatiaa ja henkistä hikoilua kuin mitään muuta.
Sitten on vielä tietysti meneillään näin pääset eroon kesäkiloista-viikot, salilla pyörii uusia ihmisiä uusissa jumppavermeissään nojailemassa nurkkiin. Sama ilmiö mikä on havaittavissa tammikuussa.
Mulla on tuonne vielä jäljellä kolmen kuukauden pakkokytky. Jos joskus tulevaisuudessa himoitsen jäsenyydestä salille mihin tarvitsee sitoutua tietysksi ajaksi niin voisiko joku tulla ystävällisestä lyömään vaikka viiden kilon käsipainolla päähän?

Koska kaikesta huolimatta kesää näyttää vielä olevan jäljellä, pakkaan itseni ja alamittaisen seurueeni autoon ja painun täyshoitoon mökille. Olkaa kiltisti ja jumpatkaa itsenne hikeen jos siltä tuntuu.

Excelin viemää

Riitta kyseli edellisessä postauksessa miedän allergiakokeiluista, ja auliisti niistä lupasin avautua.
Meillä on vakkari allergologi jonka luona ollaan käyty nyt 3 kertaa, soiteltu useammin ja lähetelty vähän sähköpostiakin (lääkärin ehdotuksesta, itse en ehkä olisi kehdannut kiusata ikäänkuin ilmaiseksi).
Tähän alkuun on vielä todettava, että näitä ruoka-ainekokeilu tapoja on varmasti yhtä paljon kuin on allergisia lapsiakin ja se mikä sopii meille ei välttämättä sovi muille. Ja vaikka mainitsen tytöllä käytössä olevat lääkkeet, on ne lääkärin määräämiä Meille. Tämän halusin sanoa siksi, että nykyään mun blogiin löytää useimmin jollain lapsiin ja allergiaan liittyvillä hauilla, enkä halua että täällä esitettyjä toimintatapoja pidetään yksimielisenä totuutena.

TuVe on siis ns. moniallergikko, epäsopivia ruoka-aineita löytyy tällä hetkellä enemmän kuin sopivia, mutta toisaalta kokeilu taival on alussa.
TuVe oireilee iho- ja suolioirein. Käytännössä se tarkoittaa, että saatuaan jotain ruokaa mille on allerginen, nousee ihottumaa melkeinpä välittömästi. Jos kuitenkin allergiaa aiheuttavaa ruoka-ainetta jostain syystä kuitenkin tulee nautittua usemmmin ja enemmän, kipuilee TuVen vatsa ja sitten alkaa ripulointi.
Näissä allergiahommissa on myös huomioitavaa, että TuVen alkukantaiset aistit tai vietit toimivat niin, että hän kieltäytyy jo ekan lusikallisen jälkeen mikäli tarjolla oleva aine aiheuttaa allergiaa. Joten yleensä kuuntelen TuVea, mikäli oireet on epävarmat.

Tein maitoaltistuksen jälkeen Exceliin itselleni taulukon, mihin listasin kaikkia kokeiltavia ruoka-aineita, ja lähetin listani lääkärille tarkastettavaksi. Lähinnä etten ole menossa ojasta allikkoon kokeiluiden kanssa.  Lääkärin kanssa oli myös puhetta, että tänä päivänä ei ole enää ns. "paljon allergisoivia" ruoka-aineita (kuten esim 80-luvulla oli mm. mansikka, kala ja herne), vaan kaikkea voi ja pitää kokeilla.
Meillä kuitenkin vältetään kotimaisia viljoja vielä pari kuukautta, sillä ne ovat aika tujua kamaa suolistolle. Varsinkin tuollaiselle kipuilevalle suolistolle joka ehti oireilla useamman kuukauden.

Perusideana on kokeilla TuVelle kahta ruokaa viikossa. Kokeilupäivät on pääsääntöisesti tiistai ja lauantai. Ruoka-aineita mennään ryhmittäin, ei samasta ryhmästä peräkkäin siis. Aineet on meillä jaettu karkeasti viiteen ryhmään: lihat (sis. kala ja kana),  kasvikset, hedelmät, "viljat" (quinoa, tattari, hirssi jne) ja marjat.
Mikäli epäonnisen ruokakokeilun jäljiltä on vielä oireiden parantelu vaiheessa, jätetään kokeilu välistä (niinkuin viime viikon lauantai ja tämän viikon tiistai kun paranneltiin kukkakaalin tuhoja).

Kokeiltavaa ruoka-ainetta TuVe saa eka kerralla vajaan teelusikan, mikäli oireita ei tule, seuraavana kaksi ja siitä pikkuhiljaa nostetaan annosta. Jos (ja kun!) ruoka-aine sopii, pyritään se viikon käytön jälkeen jättämään tauolle hetkeksi (tämä oli lääkärin ohje, en siihen sen kummemmin ole perehtynyt miksi).
Eka kokeilupäivinä TuVe saa myös illalla Zyrtec-liuosta, oli oireita tullut tai ei. Varmistamaan levon, sillä allergialla on vinha taipumus oireilla yöllä. Mikäli selviä kutisevia oireita on tullut, saa TuVe myös Atarax-luosta.

Voimakkaalla allergialla on taipumus myös "levitä". TuVelle sopi parsakaali, pientä hentoa punoitusta tuli, muttei sen kummempia vaikka sai parsakaalia ilman allergialääkitystäkin. Kukkakaalikatastrofin jälkeen on melko voimakkaat iho-oireet tulleet myös parsakaalista. Outoa, mutta odotettavaa sanoi allergialääkäri.

Siinäpä ne päälinjaukset, kysykää jos jäi mieltä jokin painamaan!

Naama ruvella eli tarinoita ennakkoluuloista

Oltiin tosiaan hyvä osa viime viikkoa Suomen-turneella TuVen kanssa. Kierrettiin meidän sukulaisia ja kavereita. Tai no sukulaiset taitaa olla yhteisiä, kaverit ehkä enemmän mun. Tosin TuVe tutustui useampaankin alle vaahtosammutin kokoiseen ihmiseen retkellä, eli ehkäpä he ovat tuleaisuuden kavereita ja ystäviä?

Mainitsin myös edellisessä postauksessa meidän epäonnisen kukkiskokeilun. Siitähän tosiaan reissun puolivälissä pamahti tytölle aikamoiset ihottumat naamaan (vatsaoireilta vältyttiin, äiti kiittää jotain ylempää tahoa tästä onnenpotkusta). Oireet tuli aika voimakkaina, ja ovat edelleen päällä vaikka lääkitystä onkin tehostettu. Jouduttiin sitten kaksi viimeistä kyläpaikkaa vierailemaan tytön naama kuin asfalttia pyyhkineenä. Tietysti vastaan tuli oikeutetut ohhoh-kommentit, mutta ne tosiaan oli ihan oikeutettuja. Olin varoitellut näistä oireista jo kyläpaikkoja etukäteen, ja kummatkin tuntee myös allekirjoittaneen niin pitkältä ajalta että kaikenlaiset ihottumat on ihan normikauraa.

Mutta.

Ensimmäisessä kyläpaikassa jonne oireinemme saavuttiin, yritettiin kahdesti tarjota TuVelle maissinaksua. Omasta mielestäni olin sangen painokkaasti ilmaissut, että maissille tyttö on allerginen, ja mitään kokeiluita ei tehdä Excel-taulukkoni ulkopuolella. Kerran voi kuka tahansa erehtyä, mutta kahdesti 36 tunnin sisään on jo piittaamattomuutta. Vastaukseksi tyrkyttämisestä sain, että mitäs tuosta pienestä ihottumasta, pitäähän tytönkin nyt kahvipöydässä jotain hyvää saada. Ja eikö siedättäminen ole tämän päivän sana? Harmi vaan että pikkuserkku (aka syytetty) ei ollut valmis sitten seuraavaa yötä tytön kanssa valvomaan kun vatsa oireilee.

Toisessa kyläpaikassa kukaan ei tarjonnut mitään mihin ei lupaa ollut. Ystävälleni sen sijaan tuli kylään oma kaverinsa TuVea noin kuukauden vanhemman pojan kanssa. Kaveri säikähti naamaa jo ovelta, vaikka iho mun mielestä oli jo tosi hyvänä eikä esimerkiksi vuotaneet tms, toim. huom. Kerroin että kyseessä on reaktio epäsopivaan ruoka-aineeseen, ja ollos huoleti, hoito on käynnissä ja kukaan ei kärsi. Enpähän tiennyt että allergia ja ihottuma voi tarttua? Kaveri kävi nappaamassa mönkivän poikansa aina syliinsä kun tämä pääsi metriä lähemmäs TuVea. Ei halunnut myöskään poikansa köllivän samalla viltillä missä TuVe oli hetkeä aimmin pötkötellyt. Ei tuo suoraan sanonut mitään, mutta kehonkieli ja muut sanankäänteet kyllä lauloi ihan eri tarinaa.

Mikähän tarinan opetus sitten lienee? No olisin voinut jättää ruokakokeilut reissuviikolta, mutta kun Excel käskee kokeilla, niin meikä tyttö sitten kokeilee..
Ilmeisesti en voi riittävän paljon myöskään hokea allergiamantraa, vaikka tunnen itseni välillä tosi mölhöksi. Ja sitten on vaan tietysti maailmassa typeriä ihmisiä.
Täytyy valmentaa aikanaan TuVea kuten minuakin on koulutettu vanhempien toimesta; keneltäkään et ota mitään syötävää, et edes tutuilta. Paitsi niiltä muutamalta ennakolta sovitulta.
Ja niille näytät kieltä ja irvistät päälle jotka näyttävät kammoavan seuraa jonkun ihorikon vuoksi.

Päivien viemää, nopsasti

Käytiin TuVen kanssa maaseutumatkailemassa viime viikolla, siksi radiohiljaisuus.
Tyttö on varsinainen reissukissa, ei näytä olevan moksiskaan vaikka välillä nukutaan vaunukopassa, seuraavana yönä äipän kainalossa ja sitten pari yötä vieraassa matkasängyssä.

Ruokahommissa sen sijaan otettiin takapakkia. Kukkakaalille olikin allergiaa, ja runsaasti. Se sitten ikäänkuin allergisoi myös parsakaalin, joka sopi melko hyvin. Lääkäri näistä varoitteli, että näin voi käydä joten nyt taas tasaillaan tilannetta. Viikonloppuna jos oireet on poistuneet kokeillaan kalaa.

Nyt selvästi kuuluu postailla siitä että syksy on tullut. Ja äitiblogistina ahdistua välikausihaalareista ja talvihaalareista. No syksy my ass, tänään oli taas 27 astetta lämmintä ja syötiin välipala puistossa. Toinen söi banaania, toinen suklaata.
Väilausihaalarihommille olen kohauttanut olkiani, sen sijaan talvihaalareita on kotitaloudessamme näemmä 3. Sillä pärjännee ensi kesään. Tai seuraaviin välikausihaalari-huokailuihin?

Tätä kirjoitan kännykällä, äärimmäisen ankeaa. Yritän päästä huomenna omalle koneelle päivittelemään kunnolla.

Kirsu goes hippimutsi

En olis ehkä ihan heti uskonut tämänkään päivän koittavan. Lapseni syö itsetehtyä luomuruokaa. Siinä on toi itsetehty ja luomu mikä mun on aika vaikea niellä. Tai siis jee mulle maailman pelastamisesta, mutta lajityypillisempää käytöstä mulle on yksityisautoilla lähimarkettiin ostamaan jotain ryöstöviljeltyä ja geenimanipuloitua höttöä. Jonka voi kätevästi mikrottaa.
Tässä pähkäiltiin Keittiömestarin kanssa että kun kerran joudutaan itse ruokia vääntämään, voitaisiin panostaa laatuun. Tai no just tasan niin kauan kun se onnistuu lähikaupassa ja järjelliseen hintaan.

Eikä siinä vielä kaikki. Lapsellani on enempi kulkupelejä kuin meikällä. Rattaiden ja vaunujen lisäksi meille kotiutui eilen toistaiseksi käyttöön kantoliina! Vaikka rattaat onkin kätsyt, välillä niiden mukana raahaaminen tuntuu sekin raskaalta. Joten sain mammakaverilta lainaan liinan, kun hän itse mielummin kantaa lastaan repussa. Esimerkiksi eilinen maidonhaku-keikka apteekkiin meni kätevästi tytsy lanteella istuen. Kaikki oli tyytyväisiä, TuVe pystyi hohottelemaan vastaantulijoille korkeammalta ja pystyi bongaamaan lempipulsunsa jo kaukaa. Ja multa vapautui kummatkin kädet (ainakin melkein) asiointiin ja maitopurkkien kantoon. Vähän jouduin toisella kädellä tukemaan muksua, kun en ollut ihan satavarma pysyykö se kyydissä. Hyvin pysyi.

Oman auton myymistä odotellessa, maailma pelastuu.
Käytössä meillä kuitenkin on edelleen kertakäyttövaipat, vähän tätä tilannetta tasaamaan. Eikä taapero-imettäjääkään meikäläisestä tule.