Nepa

No helou vaan vaa'alle munkin puolesta. Jotenkin tää hynttyiden yhtääminen Keittiömestarin kanssa on aiheuttanut sen että en kehtaa hypätä alvariinsa puntarissa. Tai sitten olen arvannut totuuden ja vältellyt sen kohtaamista. Eilen illalla sitten kävin huvin ja urheilumielen vuoksi vaa'alla, todetakseni että kesäkuun kevyimmästä painosta ollaan tultu iloisesti neljä kiloa ylöspäin. Että morjesta vaan. Tarttis varmaan tehdä jotain, ja teinkin. Kävin tänään mäkissä syömässä :D Enkä edes yritä sössöttää syöneeni salaattia. Niin ja iltapäivällä temmoin vielä kokonaisen sekä vajaan puolikkaan jätti Texas-pullan. Että olin silleen aika reipas.

Niinkuin varmaan hyytyneestä postaustahdista voi näppärästi päätellä, kärsin jonkinlaisesta postausummetuksesta. Oon töissä ja kotona kirjautunut bloggeriin useamman kerran tälla viikolla, mutta en ole saanut aikaiseksi mitään julkaisukelpoista. No en edes yhtään luonnosta. En muuten harrasta niitä, tää mun blogi kun on tällaista ajatuksenvirtaa muutenkin.

En oikein tiedä mistä kirjoittaisin. Tietysti voisin tarinoida siitä että kaikkien kovisten faija, eli isäni, oli tänään johdatellut äipän kauppareissulla lastentarvike-osastolle ja olivat suunnitelleet jonkun tavaran, ilmeisesti kylpyvannan ostoa mutta väri oli osoittanut ongelmaksi ja härpäke oli jäänyt kauppaan toistaiseksi. Mutta jotenkin tuntuu että lisääntymisjutut ei varmasti kiinnosta ketään. Ja kun mielipide vaihtelee asioihin päivittäin. No siinähän oliskin oiva postaussarja-idea; potkuhousut, in vai out, ja sitten päivän mukaan tilitän että kumpi on oikea vastaus.

Toinen vaihtoehto olisi tilitää kuinka paljon korpeaa ettei Keittiömestari ole viitsinyt tyhjentää ja sen jälkeen täyttää tiskikonetta, olen odotellut ihmett tapahtuvaksi jo 4 päivää. Joo, sovittiinhan me, että se tekee ruoan, mä siivoan jäljet. Mutta se on ollut tän viikon vapaalla, ja mä olen tehnyt loman jälkeen vähän normia pidempää päivää että saan hommat kasaan ja sen johdosta ollut keskivertoa kuolleempi saapuessani tänne kotikoloon. Että siinä kohti onkin äärimmäisen kiva astua keittiöön jossa on tapahtunut joku ruokaräjähdys ja astiatsunami ja armas avopuolisoni joko a) dataa b) koomaa telkkarin edessä ja valittaa ettei sieltä tule mitään katsottavaa. Mutta en kuitenkaan haluaisi tänne ulvoa kuinka mua ei kuunnella tai huomioida (taisin justiinsa tehdä sen), kun se kuitenkin keskimäärin on ihan siedettävä kämppis?

Ollakko vai eikö olla? No en ole tekemässä yleistä palvelusta ja poistumassa blogistaniasta, kunhan vaan selittelen miksi postailutahti saattaa olla tahmeaa. Tietysti voi auttaa naista mäessä ja kysyä tai tarjota jotain pähkinää täällä pureskeltavaksi. Kaikki henkiset laksatiivit tähän ummetukseen otetaan ilolla vastaan.

Niin ja Toppikselle  nuolnuol (>>>><<<<).

Töihin paluu

Ensimmäinen työpäivä loman jälkeen takana, ja nyt on sellainen olo etten koskaan millään lomalla olisi ollutkaan. No ei vaineskaan. Töihin paluu oli pelättyä ja panikoitua helpompi, sillä tältä päivältä oli peruuntunut yksi astetta puuduttavampi, anteeksi tietellisempi, palaveri. Joten tämä päivä meni lukiessa kaikki 137 loman aikana tullutta sähköpostia. Tai mä niitä kaikkia lukenut, luokittelin postit parhaani mukaan luokkiin "kesken", "lue kun ehdit" ja "tämä olis parempi olla tehtynä jo eilen!". Pyrin ettei postissani koskaan ole kahta oita viimeisen luokan edustajia enempää, mutta tänään niitä tuli viisi. Siis vaikka kuinka yritän, työmaailma ei näytä pysähtyvän sillä aikaa kun meikäläinen lomailee. No huomenna sitten uudella iskulla painimaan kesken olevien hommien kanssa.

Ehdin tälle päivälle myös tehokkaasti juoruilemaan ja päivittämään viimeisimmät kuulumiset viimeiseltä neljältä viikolta. Yhdet kihlat, yksi ero. Niin ja sitten tietysti se yhden einarin raskaus! Kerroin tilanteesta pomolle heti aamusta, ja sovittiin että juttu jää meidän keskiseksi. Ehdin viime kerralla jo myös kertoa pomolle, enkä kadu hetkeäkään. Eipähän tarvinnut sitten petästä selitellä menemisiään monellakaan sanalla. Ja pomo kiitteli luottamuksesta, lupasi olla potkimatta -heti- nilkkaan jos Kirsu vaikuttaa hyytyneeltä.

Tämä viikko menee työnteon opetteluun, ensi viikosta lähtien on sovittu sammakkotreffit (=vesijuoksua) ja itse asiassa yksi salikertakin. Tarttis vissiin kehitellä uutta saliohjelmaa, jotenkin tuollainen suoni päässä pullottaen treeni jota olen viime aikoina (höh, kuukausi sitten) tehnyt ei kuulosta oikein toimivalta. Käsiä ja jalkoja, selkää ja rintaa ja kylkiä ja vatsaa, eli koko settiä mielelläni kuitenkin treenaisin. En vaan tykkää yhtään niistä miljoonan toiston sarjoista pienillä painoilla? Täytyy ehkä jakaa treenit pattereihin, mutta jos en tykkää miljoonasta toistosta, en tykkää pattereistakaan. Ai minäkö vaikea?

Nyt ukkostaa. Olen ihan varma että salama iskee meikäläiseen jos surffaan ukkosella netssä, taidan painua lukemaan kirjaa. Nukkumasakin hiipii tänään varmasti ajoissa, viime yö meni levottomasti pyöriessä.

Ja taas meni viikko

Oho. Ei ollut tarkoitus. Viime viikonloppuna pähkäilin että mitähän kivaahausjaamukavaa sitä keksii vikalle lomaviikolle. Ratkaisuna oli hypätä rapean ranskalaisen ratin taa ja körötellä Seinäjoelle moikkaamaan ystistä. Niin ja sen toissapäivänä 6 viikkoa täyttänyttä tytärtä.
En sitten reissun päältä viitsinyt päivitellä vaikka uusi tulokas olikin vallannut "mun" huoneen ja mä nukuin työhuoneessa.

Onneksi lähdin, sillä jo viime viikonloppuna tuli nähtyä painajaisia töihin menosta. Ahdistaa niin maan turkaleesti, varsinkin nyt kun virallisia lomapäiviä on jäljellä enää huominen. Sitten on normi viikonloppu ja maanantaina tarvitsee palata hullunmyllyyn jota työpaikaksi kutsutaan. Muuten voisi olla ihan jees, jos saisi vaikka rauhassa palautua työrytmiin pari päivää. Mutta jo viime keväänä kävi selväksi että tästä syksystä tulee eri tiukka, ja ennen lomaa jouduin jo sopimaan kokouksia ynnä muuta palaveria jo heti maanantaille. Ahd-ahd.
Mutta onneksi pari päivää pää sai lomaa ennen lopullista työahdistumista. Nyt pitäisi keksiä vielä jotain pientä ohjelmaa loppuviikoksi, tai saavutan mielenterveyden (olematonta ei voi oikein menetääkään?). Ehdotuksia?
Haasteen tekemisen keksimiselle tekee sen, että olen autotta. Keittiömestari pöllii multa rapean ranskalaisen, sen oma auto ilmoitti sopimussuhteen rauenneen, tai ainakin tarvitaan jotain laatuaikaa ja herkkää hoitoa ammattilaisten osalta. Huolto on kuitenkin vasta maanantaina, ja Keittiömestarilla on viikonloppu töitä. Ja lähes 50km työmatkaa yhteen suuntaan. Että olin silleen reilu ja lupasin että saa mun auton.

Meille tulee tänään astianpesukone. Wu-Huu! Jotenkin toi tiskaaminen on ollut meitsin nakki, kun toinen on ensin liannut meille kummallekin ne ruoanlaiton merkeissä. Näemmä Keittiömestarilla on periaatteita, ei ole näinä viitenä päivänä sitten viitsinyt tiskata omia tiskejään. Ruokaa on kuitenkin tehty. Oli oikein mukava tulla kotiin ja keittiössä törmätä astiavuoreen. Höh.
Olkoon kerpele! Odotan että Keittiömestari saa viritettyä koneen ni päästäänpähän sitten kokeilemaan tuleeko puhdasta vai ei.

TunTun

Sain Acatalta überhienon tunnustuksen, johon kuuluu paljastella kolme lempiasiaa joten pidemmittä puheitta:

1) lempiväri:
Vihreä, sellainen vähän huonoksi menneen limen vihreä. Harmin paikka että kalpoisille kasvoilleni ei toi vihreä oikein sovi, joten olen tunkenut sitä sisustukseen sitten senkin edestä. Vaatetuksessa menee voimavärinä unainen, vaikka vaateparsi yleensä on kovin tummanpuhuva (vaikka ei mun vaatteet ainakaan mulle puhu?)

2) lempiruoka:
Kaikki äipän tekemä eväs maistuu aina. Niin no joo, ei toi Keittiömestarikaan huonoa ruokaa tee :D
Muuten eniten miellyttää gigolo-meininki, eli italiainen ja kreikkalainen keittiö.

3) paikka jossa haluaisin käydä:
Tää olikin paha. Mutta oikeasti haluaisin jonnekkin Karibian-risteilylle, tms. Vois vaan lööbailla ja hintaan kuuluis kaikki. Ja olis lämmintä. Ja ihmetellä meininkiä. Eikö toi risteily oo selvä jatkumo viime viikkoiselle Lapinreissulle?

Tää pitäisi ohjeen mukaan jakaa 15 (!!!) mielitylle, mutta koska olen MaijaMyöhäisenä liikkeellä on vissiin kaikki ne blogit joita luen jo tämän saaneet. Joten olen ahne ja pidän tunnustuksen itselläni enkä laita sitä eteenpäin, buahahahaa... (Niin, enkä myöskään liitä sitä muffinssia tähän, mutta se ei nyt ketään enää yllätä!)

Samainen Acsu haastoi mut myös jo aiemmin vastailemaan neiteilyjuttuihin, joten rykäisen sen kanssa tähän samoilla tuskilla :D

Oletko tyytyväinen ulkonäköösi? Riippuu päivästä, mutta pyrin olemaan.

Mitä muuttaisit ulkonäössäsi? Tissit korkeammalle ja reidet kauemmaksi toisiaan (pitää alkaa kävellä länkkärityyliin..).
Mitä muut ovat kehuneet ulkonäössäsi? Silmiä.
Meikkaatko päivittäin? En, meikkaus vaihtelee sen mukaan löytyykö aikaa ja minne olen menossa.
Perusmeikkisi? Puuteri, kulmakarvageeli, ripsiväri.
Hiustesi väri & pituus? Vähän tohon korvien alle, sellaiset klassiset maanitien väriset
Miten pidät hiuksiasi? Yleisenä takkuna tuo taitaa roikkua, välillä jotain pinniviritelmiä.
Miten tukkasi on nyt? Kts edellinen, nyt pinnin kanssa.
Kuinka usein…
…värjäät hiuksiasi? Riipuu sesongista, mutta nyt on menossa oman värin kasvatus eli viime värjäyksestä on vissiin kolmisen kuukautta aikaa.
…peset hiuksesi? Päivittäin, tulee pakosta pestyä jos käy salillä/uimahallilla, ja lomalla muuten vaan joka päivä.

…käyt suihkussa? kts edellinen :)
…kuorit ihoasi? Öh, pari kertaa vuodessa?
…käyt kosmetologilla? En oo käyny kertaakaan!
Shampoo- ja hoitoainemerkkisi? Jotain markettimerkkiä, nimi ei tuu nyt mieleen enkä jaksa kävellä tonne itäsiipeen kylpyläosastolle ;o)
Rasvaatko ihoasi? Koko ajan!
Tyypillisimmät vaatteesi?Töissä farkut ja joku trikoo tai kauluspaita, kotona verkkarit ja t-paita.

Mitä sinulla on nyt ylläsi? Toppi ja verkkarit.
Kuinka monet farkut omistat? Jotain välillä 5-10.
Millaisia kenkiä käytit viimeksi? Tennareissa viuhdoin kaupungilla.
Lempikorusi? Ranteessa aina oleva teräsmetallinen sydänrannekoru.
Lempihajuvetesi?Oon vähän herkkä noille hajuvesille, niin mitään ei tuu käytettyä.
Millaisia sormuksia löytyy sormistasi? Nyt ei mitään, vuosia käytin tunteilla kyllästettyjä kultasormuksia mutta ne jäi isoksi enkä ole laiskuuttani saanut niitä pienennettyä
Tarkkailetko painoasi? Joka aamu.
Viimeisin ulkonäköösi liittyvä kehu, jonka olet saanut? Öh, tissit on kuulemma aika muhevat :D
Menisitkö kauneusleikkaukseen? Olen käynyt tyrkyllä tissien pienennykseen
Minkälainen on meikkipussisi? Olematon. Mun meikit on yhdessä korissa vessassa.
Minkä värinen on hiusharjasi? Hopeinen kotona, sininen salikassissa.
Käytätkö ryppyvoiteita? Olisi pitänyt aloittaa jo vuosia sitten, joten taitaa olla jo myöhäistä!
Käytätkö kynsilakkaa? Varpaissa kesäisin.
Montako käsilaukkua omistat? Hyvin monta, käytän siltä vain kahta salikassin ohella.
Onko sinulla lävistyksiä tai tatuointeja? Viisi reikää korvissa luonnollisten lisäksi.

Huh olipa homma! Jos joku jaksaa vielä lukea, alempana muuta random-tilitystä!

Jos katsot sanakirjasta

miltä näyttää helpotus, löydät sieltä Kirsun mairean naaman!
Ultrassa kaikki hyvin, ja PaavoBirgitta kasvaa ja voi niin hyvin kuin tuollainen pieni ihmisalku vain voi.
Ultran jälkeen istuin kaatosateessa autossa ja mietin mitä tehdä. Tai no ensimmäinen ajatus oli ajaa 60 kilometriä ja ilmestyä Keittiömestarin työpaikalle kertomaan uutiset, mutta tulin järkiini. Ajelin sitten vastaavasti kymmenisen kilometriä ja kutsuin systerin porukoille kahville ja tulin sitten rytinällä kuvin kanssa kaapista. Siellä olikin jo ahdasta tän turvotuksen kanssa (joka johtuu ihan siitä että eilen vetelin vaatimattomasti litran jäätelöä kun asensin verhoja, ei sovi vasikanjuoma tällaiselle maitovammaiselle).

Noista verhoista pitikin kertoman. Kun tilannehan on se, että Keittiömestari on vakuuttunut että naapurit olisi kovin kiinnostuneita siitä, mitä me touhutaan täällä. Eli että verhoja pitäisi pitää yötä päivää ikkunoiden edessä. Mikä taas ahdistaa mua, koska tykkään luonnonvalosta, eikä meidän tasolla ole oikeastaan naapureita. Olkkarissa ei ole talon puolesta sälekaihtimia joten ollaan sitten nyitte riippuen henkilöstä noita sivuverhoja enemmän ja vähemmän ikkunoiden eteen. Muuten se oliskin ihan jees, mutta en tiedä mitä pullanmurua tai purkkaa noihin kiskoihin on tungettu, kun verhot ei oikein tahdo hyvällä yhteistyöllä liikkua, vaan melkein aina niitä kiskoessa irtoaa verho muutamasta nipsusta. Ärtsyä.
No löysin ratkaisun, ja ostin tuollaisen, öö, laskosverhon jota voi sitten kiskos ylä-ja alasuuntaan ihan rauhassa mielitekojen mukaan.
Ongelmaksi muodostui verhon kiinnitys, meinaan meidän porakone ei oikein ole yhteistyöhalukas. Tai no voi olla etten vaan osaa käyttää sitä. Mutta sen verran meikäläisestä löytyy tee-se-itse-miestä että vedin verhon paikoilleen sinisillä nippusiteillä! Hienot tuli! Niin ja ne siniset nippusiteet jää muuten verholaudan alle piiloon, eikä tuo uniikkia yksityiskohtaa nää kuin kävelemälle verhon alle ja nojaamalla otsaansa olkkarin ikkunaan. Ja jos sen joku haluaa tehdä, pitää tuollainen voimistelu palkitakin jollain nähtävyydellä!
Nyt alkaa tää asunto vaikuttamaan jo kodilta, kun tavaroita on enemmän paikallaan kuin tavaroita jotka seilaa laatikoissa ja nyssäköissä.

Nyt päikkäreille, viime yönä ei meinannut nukkumasa millään vastata mun viettelyyn, ylläri sinänsä.

Terkkuja poroilta!

Niitä oli muuten tautisen paljon! Ja voi niitä vasoja, ne vasta suloisia olikin! Pyysin Keittiömestarilta että oltaisiin tuotu kotiin yksi, mutta se alkoi nihkeilemään ettei ne pikkuporot pysy vasoina ikuisesti ja mihin me se täällä kerrostalo-asunnossa laitettaisiin? No parvekkeelle tietty. Ja koska bensanhinta on mitä on, oltaisiin saman tien voitu ottaa kaksi ja niin olisin sitten lumien tullen voinut valjastaa poroset ahkion eteen ja päästellä kehä ykkösen vartta porovoimalla.
Että aika ankean avomiehen oon itselleni löytänyt, ei edes poroa suostunut hehkeälle vaimokkeelleen hankkimaan.

Jännitin ehkä enemmän kuin paljon koko reissua, 5 päivää mökillä keskellä ei mitään potentiaalisten appivanhempien kanssa, mutta se menikin leppoisasti. Olin tavannut kerran aiemmin päiväseltään Isä&Äiti Keittiömestarin, enkä ollut muodostanut oikein minkäänlaista kuvaa heistä. No paitsi että eivät ihan mega-ällöjä olleet. Päivät meni kuitenkin mukavasti, tulin vanhempien kanssa hyvin juttuun, ja oikeastaan aika paljon liikuttiin kylillä kun Keittiömestari tahtoi esitellä Lappia tällaiselle ensikertalaiselle. Paljon nähtiin, mutta paljon jäi vielä näkemättäkin, ilmeisesti. Tosin en kokenut mitään herätystä tai sairastunut Lapinhulluuteen tai muuta sellaista, mutta mukava olisi toistekin käydä. Jos ei muuta niin tarvii käydä hakemassa se parvekeporo.

Yhteiselämä hakee vielä muotoaan, kun olen ollut lomalla ja rutiinit on kaukana normaalista. Mutta kyllä se ihan mukavalta tuntuu illalla köllähtää nukkumaan Keittiömestarin kylkeen. Vähän toi vanhapiikamoodi vielä puskee pintaan, ja olen ainakin kahdesti meinannut saada halvauksen säikähtämisen muodossa kun Keittiömestari on hiippaillut jostain nurkan takaa ja olen ollut ajatuksissani. Ei oikein ole vielä mennyt jakeluun että en enää asukaan yksin. Onneksi toistaiseksi mun kiljahtelut on vaan nauratteneet Keittiömestaria.

Kaikki jumppaaminen on ollut tauolla, muuttamisen ja loman tähden. Olin suunnitellutkin viettäväni taukoa salilta loman ajan, että tulisi kerättyä insipiratiota. Tosin saleilut taisi jäädä jo juhannuksen tienoilla kun iski väsymys ja pakkaaminen. Omalla mökillä tuli uiskenteltua, ja Lapissa toki käytiin kävelemässä vaaroilla mutta sellaista matelua ei nyt lue liikunnaksi kukaan. Syömissä olen kunnostautunut, lähinnä siis olen syönyt ja paljon. Jos mahdollista niin mahdollisimman hiilari- ja rasvapainotteista, ja uppopaistettuna kiitos. Yllättäen paino ei kuitenkaan ole noussut kuin 2,5 kiloa alhaisimmista luvuista. Kai tässä pitäsi vähän alkaa liikkumaan tai katsomaan paremmin syömisiään, en usko että armollinen painonnousu tahti jatkuu ikuisesti.

The IsoPieru, tai Paavo-Birgitta kuten virtuaali-kummitustäti Toppis asian ilmaisi, vaikuttaa olevan tiiviisti mukana. Etenevän tiineyden merkkejä on havaittavissa, ruokailut pitää ajoittaa tarkalleen tai paha olo iskee. Jo muutenkin isot tissit on kasvaneet ja pitkät on päällä koko ajan. Tosi kiva muuten tällaisilla t-paita keleillä, näytän kiimaiselta possulta koko ajan. Ja muutamat klassiset itkukohtaukset on tullut saatua, tietysti vain ja ainoastaan järkevistä asioista. Kuten siitä että Keittiömestari ei halunnut saunoa mökillä yhtenä iltana, kävi vain pesuilla. Meikäläinen poraa sitten kuin viimeistä päivää lauteilla ja yritän saada koottua itseäni että kehtaan mennä iltapalalle.
Torstaina on tiedossa niskapoimu-ultra, mitä odotan kauhun sekaisin tuntein. Viimeksi kun juuri tuo ultra paljasti keskenmenon vaikka silloinkin olin kokenut jatkuvasti raskausoireita. Ei olla siten vielä kerrottu läheisille tiineydestä odotetaan torstain ultran tulokset ja toivottavasti sen jälkeen päästään toitottomaan iloisia uutisia vaikka koko maailmalle. Että kaikki kannustus ja peukkujen pitäminen otetaan ilolla vastaan!

Nyt seuraakin mahti urakka, pitää kahlata kaikkien blogit läpi mitä on viikon aikana tapahtunut. Ja perehtyä haasteisiin millä Acata on meikäläistä paiskannut!