Muisto

Kun olin noin viisi, toi kummitäti minulle "Roorokselta" juhlamekon. Se oli kauneinta, mitä tiesin. Kun mekko jäi pieneksi, se lahjoitettiin serkun tyttärelle ja sitten toiselle. Nyt melkein kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin toi serkku Liisa yllätyksekseni mekon takaisin minulle. Muistin heti mekon ja monet juhlat, jossa sitä oli käytetty. Minun äitini ei ole kovin paljoa säästänyt vanhoja vaatteitamme, vaan ne on pantu lähes kaikki kiertoon sukulaisille ja tuttaville. Kirppareita en muista lapsuudessani juuri käytettäneen. Itse ostan suurimman osan lastenvaatteista kirpsulta tai saan niitä kavereilta. Tai sitten teen itse.

Mennyttä miestä

 

Tänään heitin pitkäkseni sohvalle ottaakseni nokoset. Yläkerrassa sen sijaan ei levätty: siellä kuunneltiin repeatilla J. Karjalaisen Mennyttä miestä ihan täböillä. Herra tamppasi jaloillaan lattiaa ja huusi aina kertosäkeen kohdalla: Menyt mies, jii-haa. Aargh miten ärsyttävää, kun omassa kodissa ei voi päättää, mitä kuunnellaan. Onneksi kuukauden päästä ainakaan yläkerrasta ei kuulu mitään, sillä muutamme rivitaloon. Hei hei yläkerran herra ja rouva. Teitä en ikävä kyllä jää ikävöimään.

Toukokuun tuoksu

Syreenin tuoksusta tulee lapsuus mieleen. Kodin pihassa oli monta syreenipuskaa, lilan värisiä kaikki. Ihailin valkoisia naapuripihassa. Täällä kodissa tuoksuu nyt ihan alkukesältä.

Haluaisikohan joku ostaa tuon vanhan (tai noh onkohan se edes vanha, ostin sen 20 vuotta sitten kirpputorilta?) peilin? Se ei taida sopia uuden kotimme tyyliin, joten mielelläni luopuisin siitä ennen muuttoa. Laita @postia jos kiinnostaa!

Kikkarapää

Toiseksi kivoin leikkikalu sitten pahvimukien jälkeen on tarrapaplarit. Kyllä mahtaa olla pian ihanat kiehkurat, kun on näin paljon papiljotteja päässä. Jokaisen laittamansa rullan jälkeen tytär sanoo minun äänelläni: Noooin.

Oi ihana toukokuinen sunnuntai

Ja uusi kukkamekko (tai meille uusi, käytetty kylläkin). Ja pillimehu puistonpenkillä. Joskus päivät vaan kuluvat kuljeksiessa ja katsellessa. Ihanat päivät.

Olin tuolla

Jarno Vesala: Olet tuolla, 2011

Kyllä. Eilen illalla olin tuolla, nimittäin Jarnon avajaisissa taidemuseolla. Ihanaa, että pääsin juhliin ihan itsekseni. Tytön Pauliina kummi sanoi, että nyt lähdet tuulettumaan taidekavereiden kanssa. Hän hoiti tyttöä, kun mieskin oli työreissussa.

Suosittelen tulemaan katsomaan näyttelyä kauempaakin. Avajaisissa olin niin paljon väkeä, että meinaan mennä katsomaan vielä uudelleen, sillä rauhaa katsoa ja kokea nämä teokset kaipaavat.
Tänään sen sijaan syötiin aamianen alakerran kahvilassa, kierreltiin kirppiksiä, sillä oli siivouspäivä, juhlittiin Pop up-näyttelyn avajaisia Näsilinnassa ja käväistiin vielä kylässä. Nyt ramaisee sen verran, että sohva vetää puoleensa. Ehkä jakso Vallan linnaketta boxilta ja sitten zzz.

Mukiinmenevät leikit

Paras lelu pitkään aikaan on rimpsu kertakäyttömukeja, tietenkin itse kaapista löydettyjä. Mukeista saa irti jos jonkinlaista leikkiä, ja saan jopa lukea kirjaani sivun tai kaksi tuon tuostakin. Mukaansatempaava kirja, jota ikävä kyllä on enää muutama sivu jäljellä. Sain kirjan äidiltä ja äidin kirjavinkit osuu aina ihan kymppiin.

Kevätväsymystä ilmassa

Minua ei kevät saa innostuneeksi ja energiseksi: päinvastoin. Onhan kevät kaunista ja ihanaa on tieto tulevasta kesästä, mutta jotenkin keväällä on aina vähän raskas fiilis, kevät-angsti. Lisäksi tänä keväänä on tapahtunut paljon isoja juttuja, joissa riittää sulateltavaa, mutta uskon, että tuo kirkas aurinko pystyy ne sulattamaan kyllä, älkää huoliko.

Viikonloppu vietettiin kotipuolessa. Auteltiin puutarhatöissä sairastelevia vanhempiani ja oltiin aamusta iltaan ulkona. Viime viikolla siivoilin kotona kaappeja. Löysin 2004 kirjoittamani mediapedan esseeni, jossa pohdin viikon verran pitämääni mediapaastoa. Aloin miettiä, miten vaikeaa mediapaasto nykyään olisikaan. Ja miten terveellistä. On alkanut ahdistaa verkossa roikkuminen. Kuulumiset vaihdetaan sähköisesti ja kun nähdään, räplätään puhelinta. Ystävät näkevät ja kuulevat toisiaan mieluiten ihan livenä. Ja näin kevällä se näkeminen tapahtuu mieluiten puistossa tai pihoilla. Aionkin poistaa älypuhelimesta (älytönhän se laite oikeasti on) pikalinkit sosiaaliseen mediaan ja pikaviestiohjelmiin. Nettiä opettelen käyttämään vähemmän! Liity yhden naisen kampanjaan :)

Hyvää päivää äidit!

Ostospäivä

Tänäänpä tulikin shoppailtua: kasa ihanan nostalgisia Sarviksia kirppikseltä, sekä siinä sivussa pieni pätkä söpöä, puista rivitaloa Pispalasta! Hui! Keskellä kesää päästään muuttamaan täältä asfaltin paahteisesta keskustasta vähän vihreämpään miljööseen, ja kaiken kukkukaraksi aika lähelle uimarantaa! Kivaa ja jännää!

Helppo korttiohje

Tytön kummitäti toi paperihuopaa ja akvarelliliidut, joilla ihan pikkuinenkin osaa piirtää ja maalata. Tyttären taideteoksesta leikattiin sydämet mummojen äitienpäiväkortteihin. Taustat on aika masentavan väriset pahvin riekaleet, mutta tekniikka on kiva ja helppo ja tärkeintä on, että kortti on itse tehty rakkaudella.

Juhlat ja punainen mopo

Tänään juhlittiin ihanaa kuusivuotiasta. Kiitos lahjavinkistä HR:lle, kortista myös. Sankari puolestaan lahjoitti meille tuon mainion menopelin kesäksi. Kiitos! Tällä kelpaa huristella pitkin Hämeenpuistoa, jossa muuten aukeaa taas huomenna Eurooppalainen ruokatori.

Nukun vielä kaksi minuuttia

Yö oli levoton. Lapsi taisi nähdä painajaisia ja omassa päässäkin pyöri muutama uusi asia sulateltavana. Uni oli jossain muualla vierailulla. Aamulla kuulin lapsen tassuttelevan vierestäni. Ummistin silmät ehkä minuutiksi ja sitten kuuluu tuttu: o-ou. Murojenpaisumushan se siellä. Aika hienon näköisiä nuo rinkulat noin pintana.
Tulin oikeastaan tänne sanomaan, että illalla tulee Subilta kiva elokuva, 500 days of Summer. Kantsii kattoa!

Sunnuntaisia keväthavaintoja sisältä ja ulkoa

Ilo

Tykkään kirkkaista, puhtaista väreistä. Ne saavat minut iloiseksi ja inspiroivat. Maalauksissani on jotain samaa kuin tuossa ilmapallomöykyssä: puhtaita värejä, sattumanvaraista sommittelua, ohuita ja täyteläisempiä pintoja, viivaa ja iloa.

Hauskaa vappua

Vappupäivän aamuna heräsin likaisen sukan makuun suussani. Se johtui yksinkertaisesti siitä, että tyttäreni luuli suutani pyykkikoriksi, ja tunki pikkuisia sukkiaan suuhuni. Erikoinen tapa herättää.

Eilen meillä oli tupa täynnä lapsia ja aikuisia. Sen verran villejä ovat nuo illanistujaiset nykyään, että viimeisimmät vieraat lähtivät kotiin jo klo 22. Tämän päivän parhaat olivat vappubrunssi Artturissa uuden ystäväperheen kanssa ja kevään ensimmäinen polkupyörälenkki. Tyttö oli innoissaan kun viiletettiin Pispalan mäkiä ylös ja alas fillareilla. Ai niin: asuntomme taitaa sitten olla myyty. Ehti olla myynnissä viisi päivää. Kiva että se kävi äkkiä, mutta toisaalta voih niin haikeaa jättää tämä koti pian.