Ruokapöydän paikka

Pöydän paikka se taitaa olla tässä kuitenkin.Rintamamiestalon keittiö on aika pikkuinen,joten suosiolla siirrän pöydän tähän,mihin aiemmin jo sitä ajattelinkin. Aadalla on ihana äitini virkkaama essu,kyllä tuolla kelpaa leipoa! Elenalla on syysflunssa,mutta Katrin kutoma neule lämmittää!

Keittiössä

Keittiössä on tapetoitu,tehty rappaus ja laitettu panelit seinään sekä laudat lattiaan.Aada istuu tyytyväisenä puuhellan lämmössä,ei haittaa pikkupakkanen ulkonakaan,kun on kauniit neulevaatteet yllä!Vaatteista suuri kiitos nk-kirppiksen Katrille!

Eteinen

Kanelikujan eteinen näyttää toistaiseksi tältä.Portaat on maalaamatta,siis nuo numerot on vain kokeilu ja hupimielessä leimattu! Porrasaukkokin on sahaamatta.Portaiden alle pitäisi tulla siivouskomero,mutta mihin ihmeeseen täällä sijoitetaan vessa! Tapetti on Anu Harkin uudesta askartelulehdestä,siis askartelupaperi.

Aada-Katariina Kaneli

Kotiin on aina mukava tulla,vaikka keskeneräiseenkin. Aada-Katariina Kaneli,tuttujen kesken Aada,palaa retkiltään aina Kanelikujalle.Tälle kertaa on tullut kierrettyä maailmaa sukulaisten ja ystvävien luona.Vaatetuksesta päätellen ulkona on hyvin talvista!Upean turkkinsa ja asusteensa Aada on hankkinut Porista (http://kisumummankammari.blogspot.fi/). Sateenvarjo,jonka papukaija juttelee ihan omiaan,on peräisin Englannista ( http://www.dollshouse.com/?source=geus&zone=EECM&adgroup=dollshouse_url&advar=19&keyword=www.dolls%20house%20emporium&gclid=CJzcmNuv3rMCFaJ3cAodqhMAgA). Kovin pitkään ei Aada Kanelin sovi kuitenkaan retkillään viipyä,sillä päävastuu suvun leipomosta on yhä Aadan sekä hänen veljensä ja osittain myös tyttärensä hartioilla. Leipomo,joka on perustettu 1913 jatkaa yhä samoja perinteitä,kuin aina ennenkin.Reseptit ovat salaisia ja vain suvun tiedossa.Aada ylläpitää perinteitä ja velvoittaa myös haaveilija-luontoisen tyttärensä kunnioittamaan suvun traditioita. Keittiön pöydän ääressä haaveksuva Elena saa pian muuta mietittävää eikä joutenoloon ole enään aikaa!Joulusesonki leipomossa on ihan kulman takana!

Keräilijä?

Kanelikujalla asuu keräilijä.Intohimona lienee Arabian astiat,erityisesti muumi-astiat.Mutta myös muunlaiset astiat on keräilykohteina,nimittäin teepannukokoelma on hyvällä alulla,pari wanhaa emalimukiakin pyörii pöydällä.Peltipurkit lienee myös yksi harrastus..niin ja kirjat. Koiria on keräilty taloon toistaiseksi vain kaksi. (Mukit ja taskumekko ovat Kaisan käsialaa,emalikupit puolestaan Marian.Taustalla vilahtaa myös Saaran minijuttuja sekä nk-kirppikseltä Paulalta(?) ostamani puuhella.Pannunalusen virkaa toimittaa pikkuinen virkkaus joka on äiti tekemä.Takimmaisena näkyy nk-piirimme Kaisan tekemä auringonkukka.Matot puolestaan sain Anjalta.Kanelikuja tulee sisältämään paljon saatuja ja ostettuja miniaarteita,toivottavasti kukaan ei pahoita mieltään,jos joku jää joskus mainitsematta!)

Kokoaminen

Tästä se alkoi,maanantaina 12.11.2012. Hain talon iltasella kotiin ja koekasauksen ja parin mallauksen jälkeen kokosin liiman ja mukana tulleiden ruuvien avulla.Seuraavana päivänä päästiin viettämään harjakaisia. Talon mukana tuli hyvin selkeä ohjeistus,joten kokoaminen oli helppoa.

Ja iltahämärissä kokeiltiin uunin paikkaa...sohvakin saattaa löytää kodin tästä talosta. Koti ilman koiraa on vain talo,joten tässä talossa asuu meidän oikeiden koirien 1:12 versiot,eli pitkä-ja lyhytkarvainen bordercollie.(Meillä tosin asustaa kolme koiraa,saa nähdä sattuuko kohdalle joskus miniversio pikku-Nyytistä.)

Tuumailua uunin lämmössä

Tervetuloa! Tästä alkaa Kanelikujan tarina,eli Nukkekotiyhdistyksen juhlavuositalon kokoaminen ja sisustaminen. Talo on numero 74,kuten blogin otsikko kertoo. Asukkaana häärii hyvin persoonallinen nukke-neiti,jonka harrastuksiin taitaa kuulua myös nukkekodit,ainakin Väinölän nukkekoti-kirja on kovin mieluinen :)