Vaihdetaan maisemaa

Tämä viikko on hiihtolomaviikko ja monet vaihtavat sen kunniaksi maisemaa. Meilläkin oli sellainen suunnitelma, jota aloimme toteuttaa jo perjantaina. Maisemaa voi vaihtaa monella tapaa, ajattelimme mielessämme. Toiset lähtevät hyvinkin kauas saadakseen muutoksen, mutta me päätimme vaihtaa maisemaa trenkituvan luona.

Trenkituvan pihakoivu oli valtavan upea ja mahtavan suuri puu, mutta se kasvoi vähän väärässä paikassa. Tai sitten trenkitupa oli väärässä paikassa. Mutta ajattelimme, että ehkä emme kuitenkaan purkaisi trenkitupaa, vaan kaataisimme koivun. Jos koivun jättäisi surutta kasvamaan, se voisi joka tapauksessa kaatua ja trenkituvan purkukin hoituisi samalla. Mutta päätimme siis kaataa koivun ajoissa.

Koivun monihaaraisuudesta johtuen se oli vähän hankalampi tapaus kaadettavaksi, sillä suuria paksuja oksia kasvoi aivan trenkituvan nurkalla. Ensimmäinen tehtävä oli yrittää sahata mahdollisimman monta oksaa trenkituvan pihan puolelta pois.

Isäntä lähti keikkumaan nosturinnokkaan ja sahaili sieltä kaiken minkä pystyi ja uskalsi. Jostain kumman syystä Isännällä on jonkinlaista korkeanpaikan kammoa, mikä tietysti on hyvin terveellistä.

Aina oksat eivät tietenkään putoa sinne, minne pitäisi. Tai sitten nuo ikkunat olivat vähän väärässä paikassa.

Pari ikkunaruutua meni uusiksi, mutta koko ikkuna ei sentään särkynyt. Toistaiseksi ainakin trenkitupa oli vielä pystyssä.

Karsimisen jälkeen koivu näytti paljon laihemmalta ja vähän muotopuolelta. Mutta jäljellä olevat okssat kasvoivat ainakin pellon puolella, joten hyvällä onnella puu kaatuisi siihen suuntaan.

Saimme apua kaatotalkoisiin lauantaina. Isäntä pisti naapurille viestiä, että tie olisi vähän aikaa poikki. Vastaukseksi tuli, että kunhan puoleen päivään mennessä tie olisi auki olisi hyvä, sillä silloin alkaisi isompi liikenne. Hetkellisen mietinnän jälkeen Isäntä oli sitä mieltä, että kyllä tie jo siihen mennessä olisi auki ja lähti sahaamaan.

Isäntä sahaili, hakkasi kiiloja, sahaili lisää, hakkasi kiiloja ja yhtäkkiä koivu antoi periksi.

Yllättävän terveeltä näytti vielä tyvestä, mutta pellon puolella oleva halkeama ylettyi aivan keskelle asti, ja keskellä oli jo tummentumaa.

Iltapäivällä oli tilanne jo hyvin tasainen. Paksu runko köllötteli vielä paikoillaan, mutta oksat olivat jo palasina.

¨

Puu- ja risukasoja olikin sitten pitkin tonttia. Tuossa on vielä moneksi tunniksi tekemistä, että kasat saa siirrettyä polttopuuna kuivumaan.

Minä keskityin kestitsemiseen, enkä ehtinyt kuin hetkeksi katsomaan koivun kaatumista. Tekaisin sitten pienen täytekakun talkoolaisille iltapäivän loppukahveille. Selkeästi juhlimme jo eri puuta.

Niin tuli vaihdettua maisemaa trenkituvan luona. Nyt Mökin vieressä kasvaa aika hyvänkokoinen kuusi, joka saa olla tuossa vielä vuosikymmeniä ennen uutta maisemanvaihtoa.

Silmitön talvi

Talvi on koetellut meitä Kivimäen asukkaita. Pitkä pakkaskausi oli karmaiseva kokemus. Kissat eivät paljon liikkuneet tänä aikana. Vihtori vietti aikaansa jossakin lämpimässä nurkassa tai kirkasvalolampun edessä keittiön pöydällä.

Helli valtasi kiipeilytelineen ylätason, eikä sitäkään juuri muualla näkynyt ruokailun ja hiekkalaatikon lisäksi. Tosin suuremmat hädät kumpikin kävi tekemässä kasvihuoneella, jossa sentään vielä voi kuopsuttaa vähän maata.

Kanalan lämmitys oli täysillä, ja lampolan juomavesi lämmityksellä. Ei paljon kiinnostanut lampaitakaan tulla pihalle, enkä kyllä pyytänytkään. Mutta niillä sentään oli ihan lämpimät oltavat perimmäisessä nurkassa paksun heinäpatjan päällä.

Meillä taas oli melkoista polttopuun raahaamista sisälle, kunnes ne loppuivat. Isäntä kävi sahaamassa lampolan jätepuukasasta lisää, kunnes sirkkeli hajosi. Sitten ostimmekin polttopuuta lämpiminä pysyäksemme.

Yhtenä iltana huomasin, että vesipisarat olivat jäätyneet lattialla kylpyhuoneessa. Arvelin Isännälle, että pitäisi tehdä jotain, ettei viemäri jäädy. Isäntä oli sitä mieltä, ettei niin tule käymään. Aamulla kellarin vesipumppu oli jäässä. Sen sulatettuaan ja puhaltimen lisättyään kellariin Isäntä meni suihkuun, mutta viemäri ei vetänytkään. Jäässä oli lattian vesilukko. Sen sulatettuaan Isäntä laittoi sähkötakan puhaltamaan kylpyhuoneeseen.

Sitten jäätyikin kaivosta lähtevä vesiputken osa. Olimme reilun viikon ilman juoksevaa vettä. Lopulta lauhtunut sää ja sinnikäs kuuman veden kaataminen talon päästä putkeen tuottivat tulosta ja putki suli. On muuten aika hieno näky, kun hanasta tulee vettä!

Ensi kesänä pitää varmaan laittaa pitkä sulanapitokaapeli vesiputkeen. Nykyinen on vain 15 metriä. Kaivolle on matkaa 50 metriä, joten tulevia pahoja pakkastalvia varten pitää varautua paremmin. Nyt ymmärsimme, miksi edellinen asukas oli raahannut kaikenmoisia purusäkkejä kaivon ympärille. On tainnut putki jäätyä joskus ennenkin.

Tulivat plussakelit. Aurinko pilkahteli taivaalla. Avasin kanalan luukun ja kutsuin kanoja katsomaan, miten leutoa on. Eivät tulleet kuin hetkeksi katsomaan luukulle ja kääntyivät pois. Ehkä ei vielä ollut tarpeeksi lämmintä. Luntakin maassa, eikä ruohoa missään. Vielä on odotettavissa ainakin neljä kovempaa pakkaskautta ennen kevättä, joten sinnitellään vielä muutama kuukausi.

Vuosikatsaus 2023

Vuosi ehti jo vaihtua, mutta ajattelin silti kertoa, mitä tuli tehtyä viime vuonna. Vuoden 2022 katsauksessa on linkit lopussa aikaisempiin katsauksiin, jos haluat katsella pikakelauksella elämäämme Kivimäessä.

Tammikuussa palasin takaisin töihin neljän kuukauden sairausloman jälkeen. Ääneni ei ollut vieläkään kunnossa, mutta arvelin pärjääväni. Kaularankaleikkauksessa tullut äänihuulihalvaus ei ollut lähtenyt paranemaan. Elämä soljui vielä rauhallisesti, mutta sentään valmistimme pinkkejä kananmunia. Täytyy todeta, että maku niissä oli erinomainen hauskan värin lisäksi.

Helmikuussa aloimme järjestellä ongelmapaikkoja alakerrassa. Keittiössä oli pari ongelmanurkkaa, joihin kehittelimme ratkaisuja.

Toinen paikka oli kirjaston vierassänky, joka piti vaihtaa. Samalla piti poistaa sängyn takaa kirjakaappi ja siirtää se saliin.

Maaliskuussa sali oli kaaoksen vallassa, joten sillekin oli tehtävä jotain. 

Ahkeran järjestelemisen jälkeen sali oli taas kunnossa ja järjestyksessä.

Tässä vaiheessa nukuimme vielä yläkerrassa, mutta päätimme muuttaa takaisin alakertaan. Sitä varten piti siivota makuukamari muurauspölystä kakluunin korjaamisen jäljiltä. Samalla päätimme hankkia ison vaatekaapiston, ettei tarvitsisi säilyttää vaatteita kasoissa (ei ole kyllä onnistunut, tunnustan).

Huhtikuun alku oli vielä kylmä ja talvinen, mutta sitten kevät tupsahti vauhdilla. 

Teimme kiireellä valtavasti kevättöitä ja rästiin jääneitä syystöitä.

Toukokuussa siivosimme taas kerran roskia pihalta. Tällä kertaa paikkana oli kuivurin takana oleva alue ja vanha kasvihuoneen runko. Kasvihuoneen reunuksissa olikin yllättävän paljon muovia. Sitä jäi vielä toinen reunus tulevalle keväälle siivottavaksi. Eipä lopu muovi tällä tilalla vielä ihan hetkeen.

Kevättöihin kuuluu myös eläintilojen siivoaminen ja lannan siirtäminen kasvimaille.

Uudet kylvöt piti vielä tehdä toukokuun aikana.

Kesäkuussa alkoi jätepuun pilkkominen polttopuuksi. Jätepuukasoja meillä riittää vielä pitkäksi aikaa, vaikka ei niistä ihan priimaa polttopuuta tulekaan. Tulee ainakin hyödynnettyä puut, jotka muuten olisivat vain jätettä. Kaadoimme myös jättisuuren vaahteran, josta riitti puuhaa pitkäksi aikaa.

Lampaiden mielestä ruoho oli aina vihreämpää aidan toisella puolella. Niinpä laajensimme tarhaa sinne toiselle puolelle.

Heinäkuussa järjestimme taas kirpputorin ja kahvilan yhdeksi päiväksi. 

Laitoimme heinät seipäille.

Ja sieltä ylisille.

Teimme lampaille uuden laitumen trenkituvan ja talon välillä olevaan metsikköön. Lampaat olivat siellä ensin muutaman päivän ja tulivat yöksi takaisin vanhaan tarhaansa. Lopulta ne olivat uudessa tarhassaan myös yötä. Sitten tuli kunnon ukkosmyrsky, eivätkä aidat pitäneet lampaita, kun ne päättivät muuttaa lopullisesti takaisin vanhaan tarhaansa. Yritämme uudelleen tulevana kesänä.

Ehdin uudistaa myös aittapihan istutusalueen, joka kasvoi rehevästi ainakin rikkakasveja. Eipä mennyt monta päivää, kun olisi pitänyt tehdä työ uudelleen, mutta enpä ehtinyt. Ehkä tulevana kasvukautena onnistun paremmin.

Elokuussa selvisi, ettei äänihuulihalvaus tule paranemaan. Minulla tulee siis aina olemaan ääniongelma, jonka kanssa joudun loppuikäni elämään. Siihen on siis vain asennoiduttava oikein ja oltava kiitollinen, että pystyn kuitenkin edes puhumaan. Siivosimme kasvihuonetta ja huomasimme ensimmäisen kerran aprikoosipuussa hedelmiä.

Pengoimme vinttikomeroa.

Ja teimme lisää polttopuita.

Syyskuussa korjasimme satoa. Kurpitsaa tuli hyvin, perunoita myös, lanttuja jonkin verran. Viinirypälettä saimme taas parikymmentä ämpärillistä, boysenia varmaan kolmisenkymmentä litraa.

Siivosimme vinttikomeron ja teimme siitä varaston omille tavaroillemme. Tämä on tällaista hidasta tilojen valtaamista edellisiltä asukkailta.

Teimme uudet päälliset keittiön tuoleihin.

Järjestelimme oleskeluryhmän yläaulaan.

Isäntä teki nahkatöitä.

Blogin mukaan emme tehneet mitään lokakuussa, mutta ongelma taisi olla siinä, etten ehtinyt kirjata ylös, valokuvaamisesta puhumattakaan. Ainakin teimme viimeisiä puuhia mökillä (tammilammella).

Marraskuussa muunsin kahdeksan kiloa rasvaa saippuaksi.

Suuret koneet valtasivat pihan. Kohta olikin melkoisia ojia pihan poikki. Talosta eteenpäin laitettiin viemäriputket, keskelle pihaa tulevan vesivessan umpisäiliö ja alapihalle harmaavesisuodatin.

Sen lisäksi piha muotoiltiin uudelleen. Keskelle pihaa tehtiin ympyrä, jota kiertää ajoväylä rakennuksille.

Sisällä remontti alkoi vanhan vessan purkutöillä.

Joulukuussa käsityökamari saatiin vihdoin toimintakuntoon, vaikka tavaraa onkin vielä liikaa.

Vessan purkutyöt edistyivät ulkolaudoitukseen asti. Myös lattia purettiin.

Harrastehuone oli Isännän käytössä, kunnes hän sai valmiiksi kirstutilauksen.

Joulu meni rauhallisesti, teimme vain kaikkein välttämättömimmät työt ja söimme hyvin. Joulupäivänä saimme kasvattisiskoni vieraaksi ja tapanina kävimme sukuloimassa.

Kaikin puolin vuosi oli hyvä. Saimme olla terveitä ja hyväkuntoisia. Vaikka tilan korjaaminen on hidasta, jotain kuitenkin tapahtuu pieni pala kerrallaan. Samalla ideologialla jatkamme tästä eteenpäin.

Kaikkea hyvää sinulle, lukijani, vuodelle 2024!