Tipuja siellä, tipuja täällä, tipuja tulossa...

Kaikkialla sato näyttää hyvältä tässä vaiheessa. Niin on laita myös kanalassa, sillä tämä on ollut taas kerran hyvä tipuvuosi. Keväällä syntyneet ovat jo isoja kukkoja ja kanoja, mutta kesäiset tiput ovat kaikki vielä kovin pieniä. Kanalassa kuoriutuneita on vain kaksi, joista toinen on kukko ja toinen kana. Näillä on kaksi emoa, sillä tiput menivät jotenkin sekaisin emoilla. Nyt ne hoitavat yhdessä näitä pikkuisia.

Talon alla kuoriutuineita on 11. Nyt luukku on verkotettu, joten sinne ei enää pääse tekemään piilopesää. Näiden tipujen emo on harvinaisen rohkea, sillä se on tuonut tiput jo pihalle päivittäin tutkimaan suurempaa maailmaa.

Uusimmat 7 tipua kuoriutuivat lampolassa. Nämä ovat vielä tiukasti emossaan kiinni kanalassa. 

Eikä siinä vielä kaikki, sillä yksi kanoista paljasti piilopesänsä lentämällä aamulla sieltä alas. Mutta tämä on kaikkein hankalin pesä, sillä se on niin korkealla ja hankalassa paikassa. Siinä vaiheessa, kun tiput kuoriutuvat, on seurattava tarkkaan, että kaikki saa pelastettua tuolta kanalan puolelle. Navetan ylisiltä pitää kulkea tuohon puuttuvan seinän luo ja kauhottava yläkaton välistä emo ja tiput johonkin astiaan. Tiedämme jo prosessin, sillä tuolla on kerran ennenkin ollut pesä.

Kanaparvemme saa siis aika suuren lisäyksen tälle vuodelle, mutta myymme uutta tuotantoa ja syömme kasvaneet kukot keittonaa tai patana. Kuulostaa vähän hurjalta, mutta se on realismia maatilalla.

Olemme saaneet seurata pääskyjen pesintää hyvin läheltä, sillä lampolaan ilmestyi pesä. Kuoriutumisen jälkeen alkoi melkoinen vipinä, kun vanhemmat lensivät edestakaisin hakemassa poikasille ruokaa. Hyvin ne näyttävät saaneen ravintoa jo tässä kuvassa.

Ja niin tuli aika näidenkin tipujen tulla pois pesästä ja opetella lentämään.

Paljon rikkaruohoja

Vaikka kasvihuoneessa suurinta osaa lattiaa peittävät matot, rikkaruohot pyrkivät silti valtaamaan kaiken mahdollisen tilan. Jopa maton läpi sinnikkäimmät ohdakkeet tunkevat itsensä. Silti tilanne on paljon parempi kuin täysin ilman mattoja. Saimme taas muutaman ystävän auttamaan rikkaruohotaisteluun hyvin tuloksin. 

Täytimme ensin kottikärryt, mutta niihin sopi vain ensimmäinen kasa. Siitä eteenpäin kokosimme uusia kasoja, kunnes koko kasvihuone oli käyty päästä päähän.

Kasvihuoneesta tuli heti siistimpi. Nyt on helpompi poimia boysenit, kun nokkoset ja ohdakkeet eivät pääse pistelemään poimiessa. Boysenia tuleekin tänä vuonna oikein mukavasti. Marjat kypsyvät erissä, ja poiminta-aika on viilentyneen sään vuoksi sopivan pitkä, ettei tule kiire säilönnälle. Käytämme marjoja nyt päivittäin aamupirtelössä, johon tulee marjojen lisäksi vain maitoja ja rahkaa (ja mahdollisesti jotain siemeniä, jos sattuu olemaan tarjolla).

Rypäleet ovat jo tummia, mutta vielä hetki on odotettava niiden muuttumista herkullisen makeiksi.

Kuivurin nurkkia ja jätekuormia

Tänä vuonna päätimme säilöä polttopuut valmiisiin laatikoihin kuivuriin. Nyt laatikoita on jokseenkin siististi pinoissaan kattoon asti. Täältä laatikot puineen kulkeutuvat ensin kuistille pinoon ja sieltä keittiöön poltettavaksi. Ensi vuonna osaamme kertoa, oliko tällainen järjestely mielekäs. Ainakin jätepuu on paljon helpompi säilöä laatikoihin, sillä pinottuna ne takertuisivat toisiinsa nauloista.

Sadesäällä oli hyvä siivota muutenkin kuivuria, sillä siellä oli yksi nurkka vielä täynnä muovia ja styroxia. Nyt siellä on lähinnä sälelaatikoita.

Ison laatikon tarkoitusta emme selvittäneet, mutta se sai jäädä paikoilleen, kun parempaakaan paikkaa sille ei ollut.

Perällä näkyy vanhan riihen ulkoseinän hirret. Kuivuri on rakennettu sen ympärille aikoinaan.

Perimmäisessä nurkassa on pino linja-auton penkkejä. En vaan voi käsittää, miten täältä voi löytyä tuollaistakin roinaa. Olisikohan ketään vanhan linja-auton entisöijää, joka ilahtuisi saadessaan ison pinon vanhoja penkkejä? 

Auton peräkärry tuli taas täyteen jätettä jäteasemalle vietäväksi. Luultavasti täältäkin tulee vielä muutama kuorma lisää. Suunnilleen kerran viikossa sinne viemme kärryllisen jätettä, mikä kuulostaa aika hurjalta.

Kivimäen kivenpyörittäjät

Heinäkuussa aloitimme tämän liikenneympyräpenkin uudistamisen tekemällä aidan sen suoralle sivulle ja repimällä rikkaruohot pois. Perjantaina jatkoimme kaivamalla päivänliljoja pois aidan vierestä. Istutimme ne reunakasveiksi varjolevähtämön puoleiseen reunaan.

Istutin aidan viereen humalaa ja pari kärhöä. Ne näyttävät varsin orvoilta vielä omilla paikoillaan, mutta on ainakin tilaa kasvaa. Istutan vielä kesällä kasvatetut salkoruusun taimet aidan viereen, jotta ensi vuonna on jo jotain kivaa tulossa.

Eilen jatkoimme kaivamista. Poistimme kulahtaneen kylttipaalun. Sitten aivoissani raksahti, että jonkin katseenvangitsijan tarvitsisimme tähän penkkiin. Muistin, että meillä on aurinkokello aivan syrjässä trenkituvan pihalla. Mutta sitä ei voisi laittaa suoraan maahan, vaan jonkin tason päälle. Isäntä muisti silloin, että pakarituvan ja suulin välikössä on vielä isoja litteitä kiviä, joista yksi voisi olla juuri sopiva. 

Kivi oli vähän turhan painava, mutta onneksi Isäntä on vahva. Kahden ihmisen ja kolmen rautakangen voimalla saimme ison kiven hilattua peräkärryyn. Otimme myös vähän pienempiä kiviä sille jalustaksi. Mönkijän perässä peräkärry kulki kirsikkakujaa pitkin liikenneympyräpenkin viereen. Saimme kivet paikoilleen kahden ihmisen ja rautakangen avulla. Kipaisin hakemaan sen aurinkokellon heti kivelle. Pilvisenä päivänä sen asentaminen oikeaan asentoon ei onnistunut, mutta ainakin kello asettui hyvin kiven päälle.

Kaivamista riittää vielä muutamaksi kerraksi. Pikkuhiljaa tuo alue alkaa muodostua muuksikin kuin vain vuohenputkipenkiksi. Päivänliljaa tulee kivelle asti. Keskelle ritarinkannuksia ja väliköihin iiristen seuraan aiemmin katsottuja siirrettäviä perennoja. Yritän istuttaa penkin niin täyteen, ettei rikkakasveille jää tilaa.

Hyvä, kun sataa välillä vettä! Kosteus helpottaa siirrettävien kasvien juurtumista uusille paikoilleen. 

Elokuu eli satokuu

Elokuu on kaunis nimi kuukaudelle, jonka aikana korjataan eloa. Satokuu ei olisi ollenkaan niin kaunis nimi, vaikka sato on nykyään enemmän käytössä oleva sana. Puimurit ovat vallanneet Kivimäen ympäröivät pellot. Alapellolta tuoksuu vahvasti kumina puimurin kuljettua ohi. Marjat ovat kypsyneet, omenat pudottelevat ylimääräiset raakileensa ja kaikkialla on valtavasti työtä. Loma loppui meiltä molemmilta, joten tilan työt on tehtävä vapaa-ajalla.

Loman viimeinen viikkokin oli vauhdikas, sillä kaksi vilkasta lasta, pihakirppis ja muut puuhat saivat viikon kulumaan kuin siivillä. Kävimme kuumina päivinä uimassa, ehdimme hoitaa lomituksen Nakkilassa, pidimme kahvilaa ja lenkitimme lampaita. Ja hups vain, olikin jo elokuu.

Marjatarhan herukat ovat olleet tähän asti aika heiveröisiä, mutta tänä vuonna niistä irtosi jo jonkin verran marjoja. Hyvän lannoituksen jälkeen pensaat ovat nyt hyvässä kasvussa ja tuottavat ensi vuonna jo selvästi isomman sadon. Marjojen jälkeen keräsin vielä ison kattilallisen lehtiä, joista tein Louhisaaren juomaa.

Lahjoitimme tien varressa kasvavat punaherukat pois, mutta yksi pensas oli jäänyt pajuangervon viereen huomaamatta. Siitäkin tuli vähän marjoja, mutta täytin loput punaisilla karviaisilla, jotka kasvavat paviljonkikukkulan laidassa punalehtiruusun oksien alla piilossa. Yksi punainen karviainen, joka kasvaa trenkituvan pihalla, tuotti myös pienen kipollisen marjoja. Enemmän tulee vihreästä pensaasta, joka on pihaporttimme vieressä. Siitä on vielä puolet keräämättä. Ainakin viisi litraa on jo pakkasessa odottamassa pääsyä aamiaispirtelöön. 

Joskus vielä siirrämme kaikki nämä karanneet pensaat marjatarhaan, mutta on ihan hauska etsiä marjoja ympäri tilaa. Epäilen vaan, että olisi joutuisampaa kerätä kaikki suunnilleen samoilta paikoilta.

Kasvihuoneessa on jo sato kypsymässä. Boysenia alkoi tulla muutama marja päivässä. Näitä pitääkin kerätä päivittäin, sillä sato kypsyy varsin epätasaisesti.

Viinirypäleistä tulee tänä vuonna isoja ja meheviä. Niiden väri on jo muuttunut tummaksi, mutta maku on vielä valtavan kirpeä. Ensimmäisenä vuonna keräsimme sadon liian aikaisin ja ajattelimme rypäleiden olevan harvinaisen happamia. Nyt jo tiedämme, että paras makea maku tulee vasta loppukuusta.

Rypäleiden kanssa samoihin aikoihin kypsyvät aroniat. Ne sopivat valtavan hyvin maullisesti yhteen, sillä rypäleiden makeus ja aronioiden vahva maku täydentävät toisiaan erittäin hyvin. Aronia sopii hyvin myös omenan kanssa mehuksi ja hilloksi.

Myös vadelmia tulee tänä vuonna jonkin verran. Viime vuonna satoa tuli aivan valtavasti, eikä samanlaista ole odotettavissa tänä vuonna, mutta ihan mukavasti pakastimeen tulee vadelmapurkkejakin. Naapurin kanssa vaihtelemme marjoja. Hän tuo mustikoita ja saa tilalle vadelmia ja muita tilan marjoja.

Omenia tulee toisiin puihin hyvin ja joihinkin huonommin. Tasainen sato on taas luvassa. Paljon menee lampaille kuivatuiksi talviherkuiksi, mutta hyvät soseet ja kuivatut lohkot sopivat myös meidän herkuiksemme. 

Tänä vuonna päärynäpuu tuottaa varsin suuren sadon. Sato kypsyy samanaikaisesti, joten viikon sisällä päärynät pitää joko syödä tai säilöä. Meillä tuottaa satoa tänä vuonna Aunen päärynä, Pepi ei edes kukkinut.

Tyrneissä ei vielä ole marjoja, mutta hamppupellolla kasvaa valtavan korkeaa kasvustoa. Epäilen varsien hipovan jo neljää metriä, joten melkoisen pitkää kuitua on tiedossa. Vielä en tiedä, miten aio kuidun saada irti, mutta eiköhän siihen jokin keino löytyne.

Kasvimaalla ei kuivuuden vuoksi ole suurta satoa odotettavissa, mutta perunat, sipulit ja juurekset valmistuvat kuitenkin. Kumma kyllä rikkaruohot ovat kasvaneet vallan hyvin, vaikka olisi kuivuus saanut koitua niidenkin kohtaloksi.

Kanasatokin on oikein hyvä. Yksi piilopesijä tuli 11 tipun kanssa esiin talon alta. Toinen hautova kana on paikannettu lampolan heinäkasaan. Toivottavasti siinä ovat tämän kesän kaikki haudonnat, sillä näissäkin on jo aika suuri lisäys kanatarhaan. Kivimäessä on siis runsaasti eloa, kaikkea hyvää.