Vuoden päätteeksi

Taas on yksi vuosi vierähtänyt aivan loppuhetkiinsä. Välillä tuntuu, ettei ole mitään saanut tehtyä tällä tilalla, mutta onhan kaikenlaista kuitenkin tapahtunut.

Tammikuussa otimme kirjaston seinän käsittelyyn ja levytimme entisen ulkoseinän hirret piiloon.

Helmikuussa järjestelimme tekstiilit, vähensimme huonekaluja ja aloimme maalaamaan kaikenlaista.

Maaliskuussa innostin ystäväni tekemään saippuaa, raivasimme taas yläkertaa, saimme ensimmäiset kevättiput, siivosimme kasvihuoneen ja laskimme jäljellä olevia styrox-laatikoita.

Huhtikuussa siivosimme ja järjestelimme päätykuistin vintinportaat ja komerot, teimme keijukannon ja haimme tilalle kolme ihanaa lammasta.

Toukokuussa aloimme taas navettaremontoinnin. Tarkoitus oli vaihtaa lisäsiiven ulkolaudoitus, mutta vähän enemmän piti tehdä.

Siivosimme myös suulin ympäristöä, navetan ylistä ja aittaa, haimme leikkimökin, ja teimme taas valtavasti puutarhahommia.

Kesäkuussa teimme lisää puutarhahommia, korjasimme raparperisadon ja teimme herkkuja. Kesäpiiat saapuivat lantalomalle, ja heidän kanssaan tyhjensimme kanalan pehkut ja lannoitimme niillä puut ja pensaat ja suunnittelimme uutta projektia.

Heinäkuu oli lomakuu, jolloin oli aikaa tehdä kaikenlaista. Kuukauden aikana saimme pihatuvan uudistettua ja muovit jäivät historiaan. 

Haimme taas uuden ruman rakennuksen ja saimme siitä toimivan huussin. Pesimme peräkärryllisen likaisia mattoja ja teimme naurismaan aidan ja muita kesäisiä askareita.

Elokuussa alkoi sadonkorjuukiire, pyörittelimme kiviä, siivosimme kuivurin ja saimme paljon tipuja.

Syyskuussa korjasimme satoa, säilöimme sitä ja siivosimme maustekaapin. 

Keritsimme lampaat, kunnostimme keittiön pöydän, pohjustimme tulevan mustikkamaan, vaihdoimme kanalan ikkuna-aukkojen muovit ikkunoiksi ja viimeistelimme navetan lisäsiipeä.

Kuun lopussa sain kaularankaan välilevyn pullistuman, joka vei tunnon kolmesta sormesta ja voiman koko käsivarresta. Kevään aikana minulle tehdään leikkaus, jossa välilevy korvataan titaanilaatalla ja hermojuuri vapautetaan. Toivottavasti sen myötä saan käden taas entiselleen.

Lokakuussa tein saippuaa ja keräsimme lampaille sokerijuurikkaita. Säilöimme lihaa painekeittimellä ja laitoimme kirjaston käyttökuntoon.

Marraskuussa kokeilin tehdä hampusta kuitua. Navetan lisäsiipi saatiin maalausta vaille valmiiksi.

Joulukuussa keskityimme lähinnä pienempiin askarteluihin. Viime kirjoituksesta jäi pois tämä kirjahyllydiorama, joten olkoon se tämän vuoden viimeisenä kuvana.

Kivimäen Isäntä ja Emäntä toivottavat sinulle alkavalle vuodelle siunausta, terveyttä ja 

KAIKKEA HYVÄÄ!

Pieniä puuhasteluja

Joulukuuta kohden työtahti kiihtyi niin hurjaksi, ettei mitään suurempia ole voinut kuvitellakaan tekevänsä. Niinpä puuhat ovat olleet lähinnä jotain pienempiä askarteluja. Muistan ajan, kun olin jouluihminen ja laitoin joulua jo marraskuussa. Nykyään en millään ehdi. Jouluaattona on tehtävä suurin osa jouluvalmisteluista, mitä halutaan.

Kynttilänjämiä oli taas kertynyt iso kasa, joten tein marraskuussa muutaman kierrätyskynttilän. Sulatan yleensä lähinnä samaa väriä olevat kerrallaan, jotta värit pysyisivät suunnilleen haluttuina. Ensimmäistä kertaa tein sydänlangat itse letittäen.

Kummityttöni oli niin ihastuksissaan aikuisten nukkekodista, joten päätin tehdä sellaisen hänellekin. Pohjana oli Etolan vaaleanpunainen talo, josta Isännän kanssa muovasimme tyylikkäämmän version. Alakerroksen ulkosivut on maalattu harmaiksi ja ne näyttävätkin aika hyvin betoniseiniltä. Sisätilat jäävät uudelle omistajalle itselleen sisustettavaksi.

Isäntä teki tonttuja puusta. Hän myös maalasi ne.

Syksyn mittaan ehdin tehdä kymmenen erää saippuaa. Parhaimmat pääsivät lahjoiksi ja myntiin. Muotopuolet jäävät omaan käyttöön, sillä ne ovat rumasta ulkokuorestaan huolimatta täysin käyttökelpoisia. Sain aivan valtavasti peurojen rasvoja, joten saippuaa tulee tehtyä enemmänkin tulevina kuukausina.

 

Viimeisin askartelu oli talli, jonka halusin tehdä talosta löytyneille seimihahmoille. Käytin tekemiseen pahvia ja itse tehtyä paperimassaa.

Sisällä on pieni ledivalosarja, jonka saa päälle oven sisäpuolelta. Kupolin päällä on reikä, jossa on tähden muotoinen valoaukko.

Nyt menen vielä hoitamaan viimeiset työtehtävät tänä iltana. 

Toivomme Isännän kanssa sinulle oikein ihanaa ja siunattua joulua!

Navetan takanurkalta

Syksyn myötä piti laittaa ikkunat ja ovet paikoilleen lisäsiipeen. Nyt lampolassakin pysyy lämpö öisin, kun takaseinän ovet ovat kaikki paikoillaan.

Kaksi ensimmäistä ovea siirtyy puutavaravaraston käyttöön, joten lampaiden kulku oli aiheellista siirtää omalle ovelleen. Myös tarhaa siirrettiin sen verran, että portti tuli peremmälle.

Lampaat ovat isoja ja lihavia. Ehkä syötämme niille liikaa sokerijuurikkaita. Vien niitä välillä iltapäivällä lenkille, jotta saavat enemmän liikuntaa. Suuri osa lenkistä on kuitenkin laiduntamista, mutta välillä myös kunnon juoksulenkkejä.

Nyt lampaat seuraavat jo paremmin mukana, mutta ei niistä sellaista lenkkiseuraa saa kuin vuohista, jotka olivat aivan innoissaan kaikesta aktiviteeteista. Mukavia nämä villapallerot ovat joka tapauksessa.

Hampusta kuitua

Olin jo melkein unohtanut, että meillä on hamppua odottamassa, kun löysin varsikasat kasvimaan vierestä. Nyt varret olivat sen verran pehmenneet, että kuorikerros irtosi helpolla. Kuorin muutaman varren kokeeksi ja laitoin kerälle, sillä varsilla oli pituutta lähes neljä metriä. 

Toin niput sisälle kuivumaan ympäri keittiötä. Toivoin vain kovasti, ettei kovin moni innostuisi tulemaan käymään, kun epämääräisiä hampunkuoria pyöri pitkin ja poikin tilaa.

Kun kuoret olivat kuivia aloin miettiä, miten niistä saisi helpoimmin käyttökelpoista kuitua. Muistin, että aitasta löytyi häkilä, mutta ajattelin ensin kokeilla ihan pienen määrän tavallisella karstalla kammaten.

Hamppu on ihanan helppoa työstettävää. Ei siis ollenkaan sellaista tuhertamista kuin nokkosen kanssa. Ihan jo pienellä kampaamisella sain hyvää käyttökelpoista kuitua. Isommat määrät aion käsitellä ensin lyömällä nippuja häkilään, sillä se nopeuttaa työtä. Työ pitää kuitenkin tehdä jossain vähän avarammassa paikassa, sillä kuidut ovat niin pitkiä. 

Ihmettelen suuresti, miksi hamppua ei kasvateta enemmän tekstiilikuiduiksi. Hampun hyvät ominaisuudet ovat aivan ylivertaisia puuvillaan verrattuna. Tekstiileistä tulee paljon vahvempia ja kestävämpiä, eikä kasvattaminen vaadi niin suurta määrää vettä kuin puuvilla. Hamppua voi kasvattaa mainiosti ihan täällä Suomessakin, kuten sitä on muinoin kasvatettukin. Meidän pienellä peltotilkulla kasvoi niin paljon hamppua, että sillä vaatettaisi meidät pitkäksi aikaa. Tosin näillä taidoilla jo yhdenkin vaatekappaleen valmistamiseen menee tuhottomasti aikaa näillä perinnemenetelmillä.

Kirjasto tällä hetkellä

Kirjasto oli kauheassa kaaoksessa. Joka puolella oli laatikoita, joissa oli kirjoja. Monet näistä kirjoista olivat juuri niitä, mitä mieluusti käyttäisin työssäni, mutta laatikoiden purkaminen keskelle lattiaa ei houkuttanut. Niinpä sanoin Isännälle, että nyt tähän tulee muutos. Ja muutos tuli. Kävimme Ikeassa ostoksilla ja palasimme kolmen koottavan Ivar-hyllykön kanssa. Meillähän on tekeillä kirjastoon hyllyt, jotka ovat jo olemassa, mutta niiden pintakäsittelyt on vielä tekemättä. Kun aloin miettiä, miten pitkään menee, kun jokaisen hyllyn ja kannakkeen petsaa molemmin puolin ja lakkaa muutaman kerran välihiontojen kanssa, tämä väliaikaishyllyratkaisu tuntui varsin oikealta. Tulevaisuudessa nämä hyllyt pääsevät Isännän verstaalle, mutta siihen saattaa mennä taas aikaa.

Kirjojen hyllyttämisen jälkeen
lukunurkka oli ensimmäinen valmis kohta.

Nyt väliaikaisratkaisu on melko hyvällä mallilla, vaikka kaikki kirjat eivät täällä vielä olekaan. Tulevat hyllyt ovat korkeammat ja niihin mahtuu enemmän tavaraa. 

Kattolamppuun ei tule vielä sähköjä,
joten tunnelma on varsin hämyinen
pimeinä syyspäivinä.

Työnurkkauksessakin on vähän turhan paljon tavaraa, mutta nyt sentään minulla on jo paikka jossa istua ja oikeasti käyttää kirjoja ja koneita.

Työpöydän koristeina minulla on kaikkea talosta löytynyttä tavaraa, vaikka haluan osan myöhemmin muualle koristamaan paikkoja, sillä pöytä käy välillä turhan ahtaaksi kaiken koristuksen kanssa. Minua kyllä kiinnostaisi tehdä tästä puhelimesta toimiva VoIP-menetelmällä. 

Mustetelineistä suurin on tämä sarvellinen iso laitos, joka vie paljon tilaa, mutta on hauska kaikkine övereine ornamentteineen.

Pöytäkello on uustuotantoa, mutta tikittää niin kodikkaasti, ettei haittaa. Ostimme sen vuonna 2007 Jerusalemista.

Kakkulat löytyivät talosta. Olisi hauska, jos näitä voisi joskus käyttää lukulaseina, vaikka eivät ne kovin helpolla nenällä pysy.

Vanha kirjevaaka löytyi yläkerrasta ja kirjeveitsi alakerrasta. Kirjeveitsi on kärsinyt kissanpissasta, mutta vihertävä patina on oikeastaan ihan kivan näköistä.

Mustetelineet ovat olleet ilmeisesti yleinen lahja opettajalle muinoin, sillä näitä on löytynyt vähän kaikkialta. toinen näistä taisi olla aitassa laatikossa, jossa oli myös piippuja.

Vanhoja toimistovimpaimia ovat myös veiviterotin, nitoja ja rei'itin. Terotin ei valitettavasti terota enää, enkä ole varma, saako sen teriä jotenkin teräviksi.

Nurkassa on vielä kirjakaappi, joka tulee myöhemmin olemaan salissa, mutta nyt se ei vielä mahdu sinne. Niinpä divaani on toistaiseksi vähän hassusti kirjakaapin edessä. Seinilläkään ei ole vielä mitään juuri tuosta kaapista johtuen.

Divaanin sisälle saa hyvin kaikki petivaatteet piiloon.

Salin ovelta näkymä peittää sopivasti työpöydän takana olevat tavarat. Ehkä tämäkin tila vielä jonain päivänä valmistuu, mutta olen jo ihan tyytyväinen, että huonetta voi käyttää niin kuin oli suunniteltu.

Purkkilihaa painekeittimellä

Metsästyskausi alkoi. Nyt meillä on taas lähellä tuotettua erittäin luonnollista lihaa. Yleensä olemme pakastaneet omaan käyttöön tulevat lihat, mutta halusimme tehdä myös purkitettua lihaa. Purkitetun lihan etuna on se, että se on jo valmiiksi kypsää. Näin sitä on helppo käyttää, kun ruoanvalmistukseen ei tarvitse varata niin paljon aikaa. Pakastetun lihan käyttäminen vaatii aina parin päivän suunnittelun, kun se pitää sulattaa ennen käyttöä ja kypsentää sen jälkeen.

Ensimmäinen erä oli nyt kokeilussa. Lihat pilkottiin sopiviksi palasiksi ja laitettiin pienen suolamäärän kanssa lasipurkkeihin. Mitään muuta niihin ei tullut, sillä näin tehden niitä voi käyttää hyvin monipuolisesti lähes mihin ruokaan tahansa, jossa käytetään lihakuutioita.

Purkit laitettiin painekattilaan, mutta vettä tuli vain sen verran, että se osui ensimmäisen kerroksen purkkien liharajaan asti. Yläosa purkeista jäi pinnan yläpuolelle. Toinen kerros taas ei osunut veteen ollenkaan. Paineen kanssa keittoaika oli 90 minuuttia.

Hankimme keittimen Amerikasta asti.

Valmiissa purkeissa on nestettä, joka on irronnut lihoista. Tällä tavalla säilötyt lihat pysyvät hyvinä parikin vuotta. Epäilen kyllä vahvasti, että ne tulevat syödyiksi jo paljon ennen sitä.

Samalla kertaa keitimme valtaisan kattilallisen lihalientä, joka käy minkä tahansa ruoan nesteeksi tai mausteeksi. Tämäkin liemi menee painekeittimen kautta säilöön.

Saippuaa ja sokeria

Metsästyskauden myötä olemme saaneet taas hyvät määrät peurojen rasvoja. Rasvat olemme puhdistaneet taliksi ja talista voi tehdä saippuaa. Käytän erään 600 g peurantalia ja 400 g öljyä. Tämän vuoden saippuoissa on oliiviöljyä, vaikka yleensä olen pyrkinyt käyttämään kotimaisia öljyjä, kuten rypsi- tai rapsiöljyä. Ensimmäisestä erästä tein pitkästä aikaa Äijäsaippuaa, johon tulee kylpyturvetta ja tervaa.

Toinen erä on Juhannusmuisto, johon tuli koivunlehtihaudetta ja ruusua. Tänään valmistan vielä Kukkaniitty-saippuaa, johon tulee mesiangervoa, kehäkukkaa ja orvokkia.

Naapurin pellolla on kasvanut sokerijuurikasta. Jurtit olivat jonkin aikaa tien vierustoilla isoina aumoina. Kun niitä alettiin kuljettaa tehtaalle, keksin, että niitä voisi ostaa vähän lampaille talviherkuksi. Isäntä lähti kyselemään ostomahdollisuutta, mutta palasi kertomaan, että saamme kerätä kaikki jäljelle jääneet jurtit, joita koneella ei saanut nostettua kyytiin. Teimme hyvät vaihtokaupat ja annoimme reilun palan peuraa tilalle.

Vaikka aluksi näytti jurtteja olevan vain vähän siellä täällä, niitä kertyikin lopulta hyvän kokoinen kuormallinen. 

Säilömme juurikkaat maakellariin, josta haemme niitä sekä omaksi tarpeiksemme että lampaiden herkuksi. Näistähän saa kokattua vaikka millaista herkkuruokaa, huomasimme. Taas tuli meille uuden kokeilun paikka.

Viimeiset kaksi viikkoa olen ollut sairauslomalla, sillä niskassani pullahti välilevy. Voin sanoa, että kipu on jotain niin järkyttävää, ettei sitä voi edes kuvailla. Sain onneksi sellaiset määrät lääkkeitä, että kipu lieveni, mutta edelleen hermokipu on kova, ja kolme sormea on osin tunnottomina. Magneettikuvaus on tulossa lähiaikoina, mutta päätin kokeilla työhönpaluuta jo tänään. Sama kai se on tehdä tässä välissä jotain hyödyllistäkin. Magneettikuva kertoo, onko pullistuma niin paha, että hermo pitää vapauttaa leikkauksella.