Eläkeläismummoksi

Oli tullut aika siirtyä eläkkeelle. Eläkkeelle siirtyjä ei suinkaan ole kumpikaan meistä, sillä nykyisillä eläkeuudistuksilla eläkettä saa odottaa hamaan ikuisuuteen. Meidän mummomme oli jäämässä hyvin ansaitulle eläkkeelle. Mummolla tarkoitetaan tässä yhteydessä sarvipäistä Käpy-mummoa.

Kuva on kahden vuoden takaa

Viime aikoina lypsy Käpyn kanssa on ollut ihan tuskaa. Lähinnä vaikeuksia on tuottanut Käpyn saaminen kiinni ja siirto lypsypöydälle. Niinpä mietimme hetken asiaa ja päädyimme eläkeratkaisuun. Käpy oli jo viimeiset kilinsä saanut, eikä sillä ollut tarkoitus enää kilistellä. 

Ihan kertaheitolla lypsyä ei tietenkään voi lopettaa. Olemme vähentäneet lypsyjä ensin joka toiseen päivään. Nyt on menossa joka kolmannen päivän lypsy. Pikkuhiljaa harvennamme lypsykertoja, kunnes Käpy menee kokonaan umpeen. Sitten se saakin olla eläkeläismummo, joka katselee nuorempiensa lypsytouhuja sivusta. Varmaan sille pitää olla omat herkkunsa, ettei se kuvittele jäävänsä niistäkin sivuun, mutta ruokavalio muuttuu jonkin verran maidontuotannon loputtua.

Talviaikaan maitoa ei tule yhtä paljon kuin kesällä, mutta vielä Anelma-Unelma ja Tuuli tuottavat litran verran päivässä. Tuulilla olisi aika käydä jossain pukkilassa kylässä, mutta emme ole vielä ehtineet edes miettiä asiaa tarkemmin.

Trenkituvan kukkia

Trenkituvan miellyttävässä lämmössä on tapahtunut ihmeitä. Orkidea innostui kukkimaan.

Lehtikaktus (joulu- tai marraskuunkaktus) kukkii myös täydessä kukassaan. 

Saintpaulia alkoi tehdä kaksivärisiä kukkia, mikä on mielestäni todella ihmeellistä. Nyt siinä tosiaan kukkii valkoisia ja punavalkoisia kukkia. 

Trenkituvan kukat ovat olleet todella huonolla hoidolla koko syksykauden. Joskus olen muistanut mennä niitä kastelemaan. Välillä olen antanut Isännälle sen tehtäväksi, sillä Isäntä viettää aamunsa täällä, mutta on välillä häneltäkin unohtunut. Onneksi nämä kukat eivät veden vähyydestä välittäneet, vaan alkoivat puolikuivinakin kukkia.

Kissat muuttivat myös trenkituvalle, sillä siellä on tasaisen lämmin. Ne menevät aamulla Isännän kanssa sinne ja jäävät nukkumaan hyvät aamupäivän torkut lämpimässä ja rauhallisessa mökissä.

Muumio muurissa

Lämmityskattilan poiston jälkeen oli tietysti vuorossa hormien siivoaminen. Iso laastiämpärillinen tuli mustaa muhjua, jossa oli kummallisen paha haju.

Mustan muhjun joukosta löytyi jotain eloperäistä, vaikka mitään eloa siinä ei näyttänyt olevan. Edellisen asukkaan kissa oli jossain vaiheessa mennyt hormiin, eikä ollut päässyt enää pois. Sinne se oli muumioitunut aivan kokonaisena, mutta nokeentuneena ja varmaan savuttuneena.

Oli jotenkin todella surullista tuon kissan päätyminen muurin muumioksi. Täytyy vain toivoa, että se on kuollut nopeasti kitumatta häkään, eikä ole jäänyt viikoiksi hormiin nälissään ja janoissaan. 

Nyt hormit ovat puhtaat ja valmiit seuraavaan vaiheeseen. Reikien paikalle laitetaan nuohousluukut, seinät tasoitetaan ja jätetään odottamaan varsinaista kylpyhuoneremonttia, joka siintää jossain kaukaisessa tulevaisuudessa.

Vanha rohjo

Aamulla heräsin hirvittävään jyrinään. Tai aamupäivä kai oli jo menossa, vaikka minulla oli vasta aamu pitkän työillan jälkeen. Jyrinän aiheuttajan kyllä tiesin etukäteen. Muurari oli Isännän kanssa irrottamassa vanhaa rohjoa lämmityskattilaa kylpyhuoneesta. Hyvinhän se siitä irtosi, kun putkiliitokset sai pois muurista.

Ja seinässä on taas muutama reikä lisää, jotka pitää paikata. Niiden vuoro on ensi viikolla, jolloin on aika tehdä muurauksen viimeistelytöitä. Taas pääsemme sisustamaan kylpyhuoneen uusiksi.

Vanha rohjo jäi vielä keittiöön odottamaan lopullista sijoituspaikkaa. Keittiö on onneksi niin iso, ettei yksi lämmityskattila saa sitä tukittua. Nyt jo saisi lämmittää hellaakin, mutta varmuuden vuoksi on parempi odottaa loppujen reikien muuraamista, ettei vahingossa säädä lämpöjä kulkemaan kylpyhuoneen lämpökanavissa. Ensi viikolla alkaa vihdoin virallinen lämmityskausi tässä talossa. 

Tämä pörröpää ei ole mikään vanha rohjo. Vihtorin autuaallinen hymy johtuu siitä, että harjailin sitä pitkään pörröttäen kunnolla kaikki pääkarvat. Melkoinen leijona siitä tulikin. :)

Reinohellan kunnostaminen osa 3

Eilen oli taas muuraripäivä. Ja illalla odotti mukava näkymä kotiinpalaajaa. Kuva on otettu keittiön päätykuistin ovelta, josta näkymä uudelle hienolle Reinolle avautuu täydessä komeudessaan.

Toki ympäristössä on vielä vähän sanomista, mutta katse tietysti ohjautuu viime kerran jälkeen tapahtuneihin muutoksiin. Nimittäin nyt hella näyttää jo aika valmiilta. Teknisesti kaikki on nyt kohdillaan.

Luukut ovat kaikki valmiina. Kaikki luukut ovat siis vanhoja, mutta uudelleen kunnostettuja. Kaikki luukut eivät ole täältä peräisin, mutta vanhoista kuitenkin.

Päällilevy ei ole se entinen, sillä kissat olivat huolehtineet sen pilaamisesta. Tämä on samanlainen, mutta paremmassa kunnossa. Nyt pinta on vielä muurauksen jälkeen pölyinenkin.

Tulipesä on jo valmiina ensimmäisiä tulia varten, mutta niitä ei vielä vähääna aikaan pääse kokeilemaan.

Vanha vesisäiliö oli ruostunut aivan kokonaan, joten tämäkin on uusittu pohjia myöten. Tuossa on ensin uusi metallinen kehikko muurauksessa, johon kuparinen vesisäiliö, joka on oikeasti vanha, on työnnetty paikoilleen. Itse vesihana on todella kaunis kääntövipuineen.

Vanhaan säiliöön on tehty uusi kuparikansi, jonka kiiltävästä pinnasta voi vaikka kuvajaistaan ihailla.

Aika lähellä valmista on tilanne nyt. Lähinnä tuossa on tuota pintojen korjausta ja viimeistelyä. Kylpyhuoneesta pitää vielä peittää se yksi aukko seinästä, jotta varsinaisen patteriston saa toimimaan. Onkohan meillä jouluna jo lämmin talo?

Pimeys väistyköön pihalla!

Kun kaksi vuotta sitten laitoimme valoja pihalle, emme huomioineet vielä keittiön kuistin puolta. Se jäi aivan pimeyden peittoon. Nyt huomasimme, että siellä vasta valoa tarvitaankin, sillä kulku on juuri keittiön päädystä pihatupaan ja navettaan. Niinpä siirsimme valoa pimeimpiin kohtiin.

Vasemman puolen ikkunoista loistava valo tulee aittapolun ulkovalosta.

Viime vuonna valaisimme tietä trenkituvalta talolle, mutta nyt keskitymme valaisemaan niillä valoilla pihaa. Yksi lyhdyistä päätyi ulkovaloksi oven pieleen valaisemaan pimeitä rappusia. Kyllä vaan valaiseekin juuri sopivasti, ettei kompastele enää pimeässä hapuillen kohti ovea.

Kuistillekin piti saada jotain valoa, sillä sekin oli todella pimeä. Tänne sopi hyvin ajastimella toimiva kynttilä, joka palaa kahdeksan tuntia illassa. Se riittää juuri sopivasti pimeinä talvi-iltoina.

Pihatuvan sisävalot ovat myös ajastimella päällä iltaisin ja aamuisin, mutta valo ei riitä ihan pihan puolelle. Laitoimme kaksi muuta lyhtyä amppeleiden tilalle. Nyt valo riittää kuistilta pihatupaan ja navetan ovelle.

Välillä luonnolliset valot tulevat apuun, mutta pilvisinä iltoina täysikuukaan ei auta. Tuo alempi valon kajastus tulee Isännän otsalampusta.

Näillä valoilla on tarkoitus pärjätä siihen asti, että tällä puolella pihaa saadaan sähkötöitä jossain vaiheessa eteenpäin.