Origamikukkapallo

Löysin blogisurffaillessa jostain ihanasta blogista (jonka nimeä en tietenkään enää muista) origamikukkapallon kuvia ja linkin ohjeeseen . En tietenkään malttanut olla kokeilematta että sujuisiko homma minultakin ja jaksaisinko veivata tarpeeksi paperia tietyn kaavan mukaisesti kyllästymättä. 

Noh, jaksoin. Ekan pallon kanssa palojen taittelu alkoi pian tuntua turhauttavalta, mutta mielikuva valmiista pallosta auttoi eteenpäin. Leikkelin tarvittavat 60 neliötä kopiopaperista ja kun siitä jäi kiva määrä hukkapaloja hiukan pienempää palloa varten, niin tein sitten sellaisenkin. Toisen pallon aikana palojen taittelu sujui jo omalla painollaan, ei ollut niin turhauttavaa eikä päämääräänkään ollut niin kiire. 

Ei kahta ilman kolmatta. Aloitin sitten vielä leikkelemään pikkuneliöitä lahjapaperista ja nyt taittelusta pystyi löytämään samaa iloa kuin neulonnastakin - päämäärä on kiva houkutin, mutta tietyn kaavan mukaan työstäminen (silmukka silmukalta - taitos taitokselta) ja materiaalin tuntu (ihana lanka - ihana paperi) antaa mahdollisuuden nautinnolliseen tekemiseen. Kaikkeen sitä koukuttuukin.

***

Edellisessä postauksessa olleen arvonnan voitti Sini Arjen iloa -blogista (lahjus ei ole vielä lähtenyt matkaan). Onnea Sinille!

Kanan lento?

Blogin ikä lähenee kuutta vuotta ja voittoisan alun jälkeen alamäki on melkoinen, ainakin blogiviestien määrän suhteen.

Käsityöt ja muutkin kädentaidot ovat kuitenkin niin sisäänrakennettu juttu, että ne eivät tuon käyrän mukaan käyttäydy, ainakaan täysin. Aina olen jotain tehnyt ja aina tulen tekemäänkin, niin se vain on.

Mutta fakta on se, että oman hyväksyntäni puitteissa tällekin blogille tartteisi tehdä jotain, sillä en haluaisi jättää tätä täysin tuuliajollekaan. Jotain piristystä täytyisi keksiä ja tämän pitäisi ainakin auttaa: Ensimmäisestä blogipostauksesta tulee 9. lokakuuta kuluneeksi kuusi vuotta. Tällätääs sen kunniaksi pieni virvoittava nimenhuuto pystyyn - olisi nimittäin kiva tietää että ketä tänne vielä eksyy! Onnettaren avustuksella poimin joukosta yhden, jolle lähetän jotain pientä piristystä syksyyn - jätä siis sellainen puumerkki, että saan Sinut tarvittaessa kiinni! Ja nimenhuuto päättyy  9.10.2011 klo 14:30, eli juuri silloin kun ensimmäisen blogiviestini tänne laukaisin.

Mitä lankaa?

Hmm... vieläköhän osaisin? Ystäväni tilaili teatterireissun päätteeksi pitsihuivia, samalla kun hipelsi olkapäilläni keikkuvaa Rowanin Kidsilk Hazesta tehtyä luomustani. Vähän lupailin hommaan ryhtyä ja aloitinkin passelin langan metsästämisen. 25 grammassa saisi olla metrejä 200-250, mielellään mohairia mukana, ei tekokuituja, silkki on plussaa. Tietysti tuo samainen Rowanin lanka olisi turvallinen valinta, mutta onkos viime aikoina tullut uusia vaihtoehtoja? Jotain lankoja itselläkin olisi tuolla pitsilankavarastossa, mutta kun tiedän ulkoa ettei niistä löydy sammalen vihreää, niin en jaksaisi edes luntata että mitä merkkejä sieltä löytyy. Osaisiko joku jotain ehdottaa?

Lehmushuivi - rohdinpellava

Lehmushuivi - rohdinpellava
Originally uploaded by Arteeni

Sain huivin viime viikolla irti puikoilta. Mietin ja pohdin sen värjäämistä jollain luonnonmenetelmällä, mutta päädyin kuitenkin jättämään sen ennalleen. Materiaalissa on kuitenkin niin hyvä luonnonkuidun tuntu, vaikka pellava onkin täysvalkaistua ja on sitä kautta hiukan menettänyt koskemattomuuttaan. Valkoinen tekee huivista kuitenkin niin viattoman ja raikkaan, että olkoot noin.

Malli on siis Lehmus,
puikot saatto olla 2,5 tai ehkä ennemminkin 3 mm (Knitpick pyöröt)
Materiaali Rohdinpellava.
Kuvista kunnia kuuluu kummitädilleni, kiitos!

Metallin viemää

Hyvä ystäväni vinkkasi minulle Järvenpään opistolla olevasta taontakurssista. Osallistumista ei tarvinnut kahta sekuntia kauempaa miettiä, sillä olin katsellut vastaavia kursseja aikaisemminkin, ja myöhästynyt ilmoittautumisesta. Tuolla kurssilla oli vielä tilaa ja kaverini mukaan kurssi on parhaasta päästä mitä vain olla voi. Ensimmäinen pätkä oli viime viikonloppuna ja seuraava pätkä tulevana. Yhteensä neljä ja puoli päivää erilaisten metallin käsittely keinojen harjoittelua hyvässä ohjauksessa loistavien työkalujen keskellä.

Hedelmäkulho

Harjoittelutyön tein vahvahkosta kuparilevystä, naputtelin sen taltalla lehden malliseksi ja taoin kylmätaontamenetelmällä ensin lehtiruodit ja sitten kulhon muodon. Kylmämenetelmässä metalli hehkutetaan ensin punahehkuiseksi, jäähdytetään ja sitten taotaan erilaisilla työkaluilla niin kauan kuin työ pysyy muokattavissa. Sitten hehkutus tehdään uudelleen ja taotaan taas niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Uskomatonta, mitä kaikkea sitä pystyy tekemäänkin! Muokata nyt suorasta sileästä metallista jotain sellaista, minkä itse visualisoi omassa päässään. Siinä sitä on jo jotain. Noh, onhan toki lankakerän muuttamisessa huiviksikin sitä jotain, tässä vaan materiaali poikkeaa niin paljon mistään aiemmin käyttämästäni, että olen vieläkin ihan täpinöissäni.


Kulhon mitat on 21,5 cm x 41,5 cm, painoa on 845 g, Kuparin paksuutta en muista enää. Työ on patinoitu kemikaaleilla ja viimeistelty mehiläisvahalla. Olen sangen tyytyväinen ensimmäiseen harjoitustyöhöni. Odotan innolla kurssin toista puoliskoa!

Jälkikirjoitus. Totuus tulee lapsen suusta. Pienempi ihasteli tovin lehteä ja tuumasi sitten ettei lehdet ole tuollaisia. Ne ei ole tuon värisiä ja tuo juttu ei ole tuollai reunassa. Niin. Mitäpä siihen sitten lisäämään!

Pitkästä aikaa Lehmusta...

Syyssateet, takka, sohva ja kudin...

Olen jo niin unohtanut koko bloggailun, että vaikka sain pitkästä aikaa uuden työn puikoille, en vaan ole saanut laitettua tänne mitään kuvallista todistusaineistoa... ennen kuin nyt. Kävin kesällä vieraisilla aivan ihanan uuden tuttavuuden luona ja koska hänen antelaisuudellaan ei ollut mitään rajaa, inspiroiduin aloittamaan uuden neuleen. Jos työstä tulee millään tapaa lahjakelpoinen, niin kohteen tälle huiville ainakin tiedän. Materiaalina on ohut rohdinpellava, valkaistu ja koska uusi tuttavuuteni pitää erityisesti luonnonkuiduista ja luonnollisuudesta, aiheuttaa tuo valkaisu minulle hiukan päänvaivaa. Muuta passelia lankaa ei vaan aloitushetkellä ollut, ja siitä nyt-tuli-inspiraatio-pakko-aloittaa-heti -piirteestäni en ilmeisestikään ole päässyt eroon. Onneksi luonnonmukaisillakin keinoilla tuo valkaistu ominaisuus on mahdollista häivyttää tarvittaessa.

Mallina on entuudestaan tuttu, itselle oma ja turvallinen Lehmus, puikot Knit Picksiä ja vauhti työn etenemisessä hitaanlainen. Mutta eiköhän se tästä hiljalleen...

Niin ja, ekassa kuvassa koreilee jo aikaa sitten valmistamani "lankasuojus" ja käsityöpussi, niitä en ole tainnut blogissani esitelläkään :).

Pikku tauko...

... mutta nyt puikoilla taas!

Leaf Lace Shawl

Oonhan mä joskus ollut vähän nopeampikin neulomaan, tää on ehdotomasti pisin projekti viimeaikoina. Ensimmäiset maininnat tästä löytyy kolmen vuoden takaa. Mutta nyt se on valmis ja se on ihana.

Leaf Lace Shaw

Grignasco Merinosilk

Saisinkohan joitakin muitakin ikuisuusprojekteja valmiiksi...?

Butlerin Weekender

Butlerin Sophia Carry All sai kaverikseen Weekender Travellerin. Ja sekin on ommeltu Butlerin omista kankaista. Nyt käytin kovikekankaita yhtä paljon kuin ohjeessa kehotettiin, mutta kaikki osat vain eivät lähimainkaan sopineet ompelukoneen paininjalan alle. Siksi kassista puuttuu tereet reunoilta. Se vähän harmittaa, mutta toisaalta; en halunnut jättää taskujakaan ompelematta.

Vuori on raikkaan sininen vuorikangas. Taskuja mallissa ei ollut, joten hetken aikaa mietin niiden lisäämistä, mutta jätimpä väliin kuitenkin.

Ja mokakin sattui taas. Asetin päälikappaleen kaavat väärin päin taitteelle ja huomasin sen vasta kun olin osat jo leikannut irti. Kangasta ei ollut enää tarpeeksi uusia palasia varten, joten jouduin jatkamaan entiset sopivaksi. Siksi keskellä päällä on ylimääräisiä saumoja, mutta eipä nuo nyt niin kammottavasti tuosta erotu. Onneksi.

Jämäpalasta tein vielä pienen meikkipussukan, siinäkin on sama sininen vuori, mutta en enää tiedä mihin olen kadottanut sen kuvat... ehkä tällään tähän jotain todisteita myöhemmin...

Torkkupeitto kummitytölle

Kummityttö sai - jo joululahjaksi - oman torkkupeiton. Se on paksu ja pehmeä, sekä tarpeeksi tyttömäinen. Torkkupeitto koostuu tumman violetista puuvilla- ja pinkistä fleece kankaista, jotka muodostavat peiton rungon. Puuvillakankaan puolella on napit, joihin merinosilkistä neulotun huivin voi napittaa koristeeksi. Fleecepuoli on lämmin iholla.

Napeilla kiinnitetyn pitsipeiton voi helposti irroittaa pesua varten tai kevyeksi kesäpeitoksi. Huolehtiipa napit samalla siitä, että pitsineule pysyy koko ajan kauniisti pingoitettuna.

Pitsineule on syntynyt aiemmin omasta päästä.

Amy Butler Sophia Carry All, vol 2

Butlereita tein toisenkin. Kukikas puuvillainen päälikangas ja harmaa vuorikangas. Kovikkeita en käyttänyt nyt niin paljoa kuin viimeksi, ompelu olikin helpompaa, mutta se kostautui lopputuloksessa. Ehkä sittenkin olisi kannatanut uhrata hermoja ja ompelukoneen neuloja tuhdimpaan kovikekangasmäärään.

Laukku matkasi helmililjoineen päivineen äitilleni.

Hurmaavat helmet

Massailu ei ole ihan hirveästi innostanut ja kiinnostanut, kunnes jokin napsahti... Tilasin Pörröltä vähän testailutarpeita ja tein reilut kymmenen riipusta painamalla kuviot leimasimella ja sävyttämällä pintaa helmiäisjauheella. Ihan kivoja tuli ja värkkäily oli hauskaa. Kahdeksan onnistuneinta lähti serkuilleni kiitokseksi heidän tekemästään levystä (heidän itselaulamiaan ja soittamiaan lauluja, ihanaa kuunneltavaa!)



Muutama jäi vielä omaa käyttöä varten, mutta nauha vaan pääsi jo loppumaan:





Punaisella "metallisävyisellä" kokeilin illuusiotekniikkaa, mutta se ei minulta oikeinsujunut, joten pyörittelin massan jämät palloiksi ja niille tein reiät. Ei ihan tarpeeksi kaulanauhaan, mutta katsotaan josko näistä joskus jotain tulisi.



Musta massa olikin sitten astetta hauskempaa. Tai samanlaistahan se oli muovailla, mutta noiden jauhevärien kanssa siitä syntyi vaikka ja mitä:

Kyllä oli muuten sormenpäät ja kämmenet hellänä näiden pyörittelyn jälkeen. Väri on mielestäni hurmaava! Tuon kokeilun jälkeen massat ovat taas unohtuneet kaappiin, mutta tiedä häntä vaikka ne kaivelisin sieltä vielä uudelleen kunhan tulee syksy ja ulkoiluilmat hiukan vähenevät...

"Se kolmas"

Aikoinaan ehdin jo mainita, että tällä kertaa ei tulisi kolmatta vaikka kaksi jo olikin... mutta tulihan se kuitenkin; Ei kahta ilman kolmatta:

Kaavat: Ottobre Woman 2/2008
Kangas: Eurokangas, palaosasto

Kangas on löytö Eurokankaasta, vaarinkalsarikuvioinen joustotrikoo, ompelu oli vähän tuskaisaa, mutta lopputuloksesta tuli mieluisa. Hihan ja päänteiden viimeistelyyn käytin vähän paksumpaa mustaa neulosta, olisi ehkä saanut olla ohuempaakin, mutta ompa tuo tuohon "olestunut" pesujen myötä. Kangas on namia, eikö?

Pupun uudet vaatteet

Liberon pupun originaalit kuteet olivat kadonneet jonnekin lelujen syövereihin ja pupu jurotti pitkät ajat ihan nakkena, kunnes muruseni kauniisti pyysi, että tekisin sille uudet vaatteet.


Pienistä kankaanjämistä syntyi helposti liivimekko, joka suljetaan tarranauhalla takaa. Eteen on aplikoitu nalle ja pään- ja hihantiet on huoliteltu vinonauhalla. Pupun korvan taakse tein vielä "neilikan" riipimällä kuteita pois kankaanpalasta ja kurttaamalla sen kiinni pieneen kuminauhalenkkiin.

Muruseni oli varsin tyytyväinen pupun uusiin kuteisiin ja näin se on kulkenut jo lukemattomat kerrat mukana tarhassa ja päiväunilla.

Kastelahjuksia

Talvella sukuun syntyi pari uutta prinsessaa, joiden kastejuhlia on vietetty keväällä. Ensimmäisen neidin lahjat unohdin kuvata, mutta ne ovat muutoin samat, paitsi ruutukankaan tilalla on nallekangasta.

Pakettiin kasasin äitiyspakkauksen peiton mitoilla tehdyn pussilakanan, kangassuojuksen valkoiseen rottinkikoriin ja pienen pussukan.

Kortinkin tein tällä kertaa niin, että se kestää pienen neidin tutkiskelut, sillä se on kokonaan kankaasta ja kuvat on aplikoitu aiemmin mainitusta nallekankaasta.

Jämäkynttilät

Pari kertaa on käynyt mielessä, että pitäisköhän päivitellä blogia välillä, mutta hyvin olen siitä tähän asti välttynyt. Nyt olisi kuitenkin hetki aikaa, joten lisäilen tänne noita viime kevään tekeleitä. Jos sitä vaikka sen jälkeen innostuisi taas pitämään blogin ajan tasalla.

Kynttiläkauden päätteeksi - polttelen kyllä kynttilöitä kesälläkin, mutta sen suurimman sesongin päätteeksi - sulattelin kaikki kynttilänjämät vesihauteessa ja lirautin ne sydänlangan kanssa Sia:n tyhjiksi poltettuihin kynttilälaseihin. Väristä tuli aivan upea, vaikka suurin osa kynttilöistä oli valkoisia, niin muutama viininpunainen antiikkikynttilä ja yksi vihreä kilokynttilän jämä sai koko massan punertavan ruskeaksi. Nam.

Vesihauteeseen karkasi hiukan steariinia, joten kokeilin siinä pikkasen kynttilän valamista kastamalla. Pikkuinen pikkusormenvahvuinen kynttilä tuli aikaiseksi, mutta se on jotakuinkin käyttökelvoton, sillä se rätisee ja paukkuu ja sylkee steariinia pöydälle 15 cm säteellä. Mut ompahan kokeiltu. Ja ompahan kaapissa taas tilaa kerätä uusia kynttilänjämiä.

Butleria täälläkin!

Olen ihastellut toisten Amy Butlereita, erityisesti Sophia Carry All ja Weekender -laukkuja. Viimeisimmän viikonloppureissun vaatekassia pakatessa tilasinkin sitten kaavat noihin kasseihin, sekä muutaman saman tuotannon kankaan. Tilaukset tulivat nopsakkaasti ja pääsin tekemään koeversion ("kamalimmasta" kankaasta). Olen ihastunut ja maltan tuskin odottaa että pääsen tekemään seuraavaa.

Amy Butler Sophia Carry All, kangas on vähän villi.

Vuoren tein kätköistäni löytyneestä vaaleasta vuorikankaasta ja se toimii hommassaan vallan mainiosti. Kaksiosaisten taskujen sijaan tein muutaman täsmälokeron kynälle, kännykälle ja avaimille. Avainlokeron vieressä on myös vuorin saumaan ommeltu pieni renksu, johon avaimet voi kiinnittää niin että ne taatusti olisivat aina siellä missä pitää... Laukku on oikea tilaihme ja ulkoisesti hyvin ryhdikkään näköinen. Töissä laukku sai hurjasti huomiota ja kehuja, kiitos niistä!

Laukun tekeminen ohjeiden mukaan oli heppoa ja sujuvaa. Ihan kaikki kangaskerrokset eivät aina sopineet koneen paininjalan alle, mutta kun sopivat, jaksoi kone vääntää ilman ongelmia. Neulojakaan ei mennyt ainoatakaan, kerran sain verinäytteen sormen päästä. Vuoresta tuli liian iso ja sitä jouduin hiukan pienentämään ja siltikin se jäi reiluksi. Pohjaan en tehnyt erillistä pohjapalaa vaan lisäsin ohuesta ja taipuisasta leikkuulaudasta leikatun suikaleen suoraan päällisen ja vuorin väliin (se on "ommeltu" kiinni, jotta pysyy varmasti paikallaan).

Työtä laukussa oli jonkin verran. Periaatteessa 1 ilta meni materiaalien hommaamiseen ja pesemiseen. Toinen ilta meni kaavojen ja kankaiden leikkaamiseen. Kolmas ilta meni lukemattomien kovikekankaiden silittämiseen. Neljäntenä ompelin päällisen ja viidentenä vuoren. Kuudentena laukku keikkui olkapäällä.

Toisen laukun kankaat on jo osin leikattu. Weekenderiin kerään vähän rohkeutta kun se on netin mukaan ollut aika haastava...

...Ässän pistän taskuun!

Kiitos äSSästä Villapeikko. S on latinalaisten aakkosten 19. kirjain, suomen kielessä se äännetään äs ja Morseaakkosilla S on kolme pistettä, näin tietää Wikipedia.

S
S on muodoltaan kaunis. Se on omani ja tyttäreni etunimen ensimmäinen kirjain. Lapsuuteeni kuuluu kaneli-ässät ja loru; "Ärrän kierrän orren ympäri, ässän pistän taskuun". Sydän alkaa S:llä, kuten myös siirappi ja satakieli, suomuurain ja siika, kaikki asioita joihin liittyy mukavia tunnelmia. S-kirjaimena on minulle tärkeä, luultavasti yksi tärkeimmistä kirjaimista. S:ään liittyy sanoja, joissa on valtavasti tunnetta.

Sieni
Pidän sienistä. Herkuimpia on kantarellit ja herkkutatit, sekä vaaleaorakkaat ja varmaan moni muu sieni jota en ole edes maistanut. Suppilovahvero alkaa samalla kirjaimella, mutta sen hohto on jo mennyt. Siitä jää jälkimaku, josta en pidä, ja muutenkin turrutin niillä itseni keräämällä niitä tuossa yhtenä syksynä satoja litroja.

Salmiakki ja suklaa
Elämän Suolat. Niitä voi muuten syödä peräkkäin vuorotellen vaikka kuinka paljon. Salmiakkisuklaa ei silti ole kaupallisena yhdistelmänä kovin häävi.

Sinisiipi
Yksi lapsuuteni lempiperhosista. Minä pidän perhosista. Mietin joskus lapsena, etteikö perhosten vatsat mene sekaisin kun ne joutuu sellaiseen vatkuutukseen lentäessään.

Siemen
Tiesittekö, että neulelankojen (ja ompelutarvikkeiden + kankaiden ja askartelutarvikkeiden ) lisäksi hamstraan siemeniä. En nyt ehkä hamstraa, mutta on niitä jonkinlainen pieni tulvavarasto aina odottamassa sopivaa istutuskautta. On suuri nautinto, kun saa painaa siemenen kosteaan multaan ja odottaa, odottaa ja odottaa että miten hentona tai vahvana se alkaa itää. Ja odottaa edelleen että millaiset sen ensimmäiset sirkkalehdet on, ja ensimmäiset ”oikeat” lehdet, ja saankä sen pysymään hengissä, ja onnistunko saamaan sen kukkaan... ihan oikeasti, se on jännää!
Syksy
Syksy on haikea. Se merkitsee minulle luopumista, päättymistä ja nuutumista. Olen kesäihminen. Hyvin vahvasti kesäihminen. Syksyssä on kuitenkin hyvää ne sienet. Ja ensimmäiset kirpeät ja raikkaat syys ilmat, jolloin pystyn aistimaan, että vuodenaika vaihtuu taas ja ennemmin tai myöhemmin marssitaan taas kohti kesää. Tänä syksynä olen kuitenkin löytänyt syksystä uuden ilon; lenkkitossut ja sateisen sään. Tyhjä tie joka odottaa minun rikkovan sen koskemattoman hiljaisuuden ja synkkyyden tuomalla tasaiset askeleet ja kengän alta roiskuvat vesipisarat. Kahjoa, en olis uskonut että minä päädyn juoksemaan yksin vesisateeseen, mutta näin vain kävi. Siitäkin on tullut nautinto.

S (kem. rikki)
Tästä ässästä, rikistä, löytyy suora yhteys koulutukseeni. Olen lukenut ammattikorkeassa kemian- ja ympäristötekniikkaa. Kemia ei olisi tullut mieleenikään, jos minulta olisi lukiossa kysytty jatko-opintojen suuntautumista. Tuolle alalle eksyin työelämän kautta, enkä hetkeäkään ole katunut.

Saari
Vietin lapsuuteni monet kesät kalastamassa Isolla Lamujärvellä. Järvellä oli saaria, joiden oikeita nimiä en silloin tiennyt, joten nimesin ne itse vallitsevan ötökkäkannan mukaan. Pystyisin yhä paikallistamaan Hämähäkkisaaren ja Muurahaissaaren. Käärmesaaressa on jaloissa kahiseva valkoinen hiekka.

Suku
Suku on minulle tärkeä. Ja juuret. Se on sitä, mistä minä olen tullut, ja mitä minusta edelleen tulee, se on osa minua ja minä olen osa sitä. Meissä jokaisessa on jotain yhteistä ja jotain yhteenkuuluvuutta. Juuret minulla on vahvasti siellä, missä olen syntynyt ja kasvanut. Juuret on vahvasti myös täällä, missä olen jo pitkään elänyt, liittynyt osaksi toista sukua ja perustanut perheen. Jos muuttaisin täysin muualle, olisin hetken irrallinen ilman kosketusta maahan, kunnes alkaisin hiljalleen juurtua paikalleen. Silloin minulla olisi juuria jo kolmessa paikassa.

S hihassa (äSSä hihassa)
Tilanteessa kuin tilanteessa pitää olla ässä hihassa. Pidän korttipeleistä ja joskus muinoin on tullut pelattua aika paljonkin. Kinkkisiin tilanteisiin löytyy usein ratkaisu, kun ravistaa hihastaan ässän. Jossain tilanteissa paras ässä on se, että hyväksyy tilanteen, eikä yritä tehdä mahdottomia. Siinä olen kuitenkin toisinaan aika huono.

Suru
Tämä kohta on niin voimakas, että en siitä oikeastaan pysty edes mitään kirjoittamaan. Äkillinen suru voi pysäyttää hetken, lyödä vasten kasvoja, lamaannuttaa ja vaurioittaa pysyvästi. Se jättää jälkensä. Se kulkee osana elämää ja se on osa minua. Lohtuna surussa on muistot.

Sairaus
Tämäkin kohta on hyvin voimakas. Pelkään läheisteni sairastumista. Olen itse sairastunut kilpirauhasen vajaatoimintaan Uskomatonta kyllä, mutta pahimman alamäen jälkeen sen diagnosoiminen on ollut kuin lottovoitto ja lupaus paremmasta tulevaisuudesta. Sairaus on vaikuttanut kaikkeen minussa ja kaikkeen minun ympärilläni. Tämä kuuluu surun ohella niihin asioihin, joita ei voi oikeastaan kunnolla ymmärtää ennen kuin sen kokee. Lohtuna tästä löydän sen, että olen saanut sairauteeni hoidon ja alan hiljalleen olla aika kunnossa. Olen oppinut tuntemaan itseäni paljon entistä syvemmin. Vaikka sairauden myötä olen menettänyt paljon, olen saanut myös uusia arvoja elämääni ja olen kasvanut ihmisenä. Matka on ollut rankka, mutta voisimpa sanoa, että kaikesta huolimatta se on ollut sen arvoinen.

Silkki
Pidän yhä tätä blogia pääsäänöisesti neuleblogina, vaikka viimeaikoina täällä onkin ollut hiljaista ja vankka painopiste on hiukan siirtynyt neulonnan puolelta muiden kädentaitojen painosta. Silkki materiaalina on ihana kaikilla kädentaitojen aloilla, mutta suurimman erityismaininnan se saa neulonnasta. RRrrakastan silkillä höystettyjä lankoja, silkkivillaa ja silkkimohairia, silkkialpakkaa, puhdasta silkkiä ja niin edelleen. Siinä on luksusta ja jumalaisuutta. Kun silkkilanka, hyvät pyöröpuikot, inspiraatio ja ihana malli yhdistetään, niin rajattomat ovat ne nautinnon hetket kun puikot viuhuvat. Parhaat langat saavat odottaa jopa sopimattoman kauan puikoille pääsyä, sillä kaiken on osuttava kohdalleen. Ei niitä voi hetken mielijohteesta mennä turmelemaan.

Silkkivillaa

Jos haluatte itsekin purkaa elämäänne pieniin osiin yhden kirjaimen merkeissä, niin laittakaa pyyntöä kommenttilootaan!

Lämpimän ja kylmän välimailla

Uskomatonta, kuinka hankalaa kaupoista on löytää mitään, kun on itse rajannut aivoituksensa jo etukäteen - liian tiukoiksi. Halusin tirppanalle haalarin, joka olisi lämmin nollan tuntumassa, mutta ei liian kuuma, jottei tartteisi leikkiä aina hiki hatussa. Kaupoissa oli tarjolla vain ihan ohuella vuorella olevia haalareita tai toppahaalareita. Hmmph. Mikä neuvoksi? Selasin pikaseltaan hyllyyni kertyneet Ottobret, ja tulos oli aika laiha... tarjolla oli yksi haalarin ohje. Saa luvan kelvata.

Kankaat löytyi Eurokankaasta - joskin noiden mukana muutti meille pussillinen muitakin kankaita. Alaosa on tumman harmaata Wertexiä ja yläosa limen vihreää ulkoilukangasta. Vuori on vaaleanvihreää fleeceä ja hihoissa+lahkeissa on lisäksi vaaleanvihreä vuorikangas luistoa lisäämään (siis pukemista helpottamaan). Heijastinnauhan pätkät on molemmissa hihoissa, molemmissa lahkeissa ja selässä. Huppukin on olemassa - heijastinten kera, mutta en ole paukutellut sen neppareita kiinni syystä, että en saa reiäntekovimpainta menemään kankaasta läpi ja reiän teko vaatii hiukan kikkailua. Toivottavasti tuo kertoo siitä, että kankaat ovat hyvin vahvoja myös käytössä.



Mallin väritykset valitsin yksinkertaisesti vain niin, että yläosa on vaaleampi ja alaosa tummempi. Mallia modasin sen verran, että pyöristin tuulikaitaleen nurkat ja lisäsin vyötärölle tyttömäisen röyhelön. Lahkeita ja hihoja jatkoin hiukan normaalia pidemmiksi, jotta ranteet ja nilkat pysyvät suojassa kaikenlaisen leikin tiimellyksessä.

Vuorifleecestä (ja Tiimarin koristetarranauhasta) syntyi myös kiva myssy, suojaa hyvin korvia.

Isoveli sai myös samanlaisen myssyn.

Retkieväät

Haalarista tuli menestys! Tyttö on ollut innoissaan haalaristaan ja on saanut siitä paljon kehujakin. Kasvunvaraa on sen verran, että menee hyvin vielä keväälläkin (ja ensi syksynä?).

Haalarin malli: Ottobre 4/2005
Myssyn malli: Ottobre 4/2003

Kankaat: Eurokangas (myssyn nauha Tiimarista)

Lisää betonia

Jäi taas pihahommista ylimääräistä betonia. Kasasin pienen kummun hiekkakasalle ja asetin päälle syksyn viimeisen ison raparperin lehden. Betonia päälle suht tasainen ja hiukan ohuempi kerros kuin viimeksi. Lopputuloksesta tuli tosi kiva puutarhan koriste tai lintujen kylpyallas. Ohjeita vastaaviin on ollut monissa julkaisuissa ja lähetyksissä, joten en mitään yksittäistä lähdettä lähde edes mainitsemaan.

Osa lehtiruodeista on yhä niin tiukassa kiinni, ettei niitä saa revittyä irti, mutta eiköhän luonto hoida tehtävänsä ja ensi kesään mennessä orgaaniset osat ovatkin varmasti jo maatuneet.



Strömsössä tehtiin hauskoja betonifigureja. Innostuin ja kokeilin samalla niitä. Painoin hiekkaan kuvion lasten hiekkakakkumuotilla ja täytin kolon betonilla. Kivoja tähtiä puutarhaan koristeeksi.

Kaikenkaikkiaan kivaa hommaa, vielä kun saisi sen puutarhan johon noita voisi asetella!