Joulu kotona

Lunta sataa hiljalleen. Joulupäivän aamu on rauhallisen verkkaisa. Ihanaa olla vaan kotona.
Illalla katselin miehen työhuoneessa Fannya ja Alexanderia. Tein pesän nojatuoliin ja söin konvehteja. Fanny ja Alexander on aina yhtä vaikuttava. Ekdahlien iloinen joulunvietto kaikkine yksityiskohtineen ja vastakohtana piispanpalatsin kammottavuus. Pienetkin roolit ovat tarkkaan mietittyjä. Harriet Andersson on hätkähdyttävä piispan Justina palvelijana. Viimeistelty ulkoisesti yhtä sairaan näköiseksi kuin Justina on sisältäkin. Harriet Andersson on ylipäätään kiinnostava näyttelijä.
Lapsen joululahjaksi saatu soittorasia on soittanut Joutsenlampea monta kertaa. Kuopus kulkee lahjapyjamassaan, ja suunnittelee uloslähtöä. Hyvä niin. Miettii lumilyhdyn tekoa. Sovimme, että teemme jäälyhdyn. Kun äiti saa vähän kirjoiteltua...Talossa on hiljaista. Esikoinen lähti tapaamaan ystäviään. Olin aluksi vähän vastaan, mutta luvattiin sitten kuitenkin pieni vierailu neljän tytön kesken.

Minut yllätettiin illalla kun peiton alta paljastui Pocket String hylly. Kuulun ihmisiin, joista on sääli laittaa kaappiin kauniita pakkauksia. Saatan tuoda ja tuonkin esim. Tukholmasta, kauniisti pakattuja elintarvikkeita, vähintään teetä.

Vuoteen on mahtunut paljon. Päällimmäisenä on kuitenkin kiitollisuus.

Tänä aamuna

Sellaista elämä on...Laulaa Juha Vainio taustalla. Yksi mieheni suosikeista. Siellä tuo siivoaa vessaa...mieheni. Minä leivoin äsken piirakan pohjan, iltaa varten. Lasten isovanhemmat ja miehen sisko tulevat käymään. Äsken soitettiin hammashoitolasta. Sain ajan tammikulle, paikka lohjennut.
Aamupäivällä käytiin lyhyesti kaupoilla. Minä eksyin Esprit-kauppaan ja ostin jotakin, kun kaikki olivat liki puoleen hintaan. Tulin kovasti iloiseksi, noista löydöistäni.
Viime päivinä olen rentoillut lukemalla Viveca Stenin ensimmäistä suomeksi ilmestynyttä dekkaria Syvissä vesissä. Stenin dekkarit sijoittuvat Tukholman saaristoon, Sandhamniin. Kesäidylliä, rantakallioita ja pitsihuviloita. Vastikään eronnut ja lapsensa menettänyt miespoliisi ja saaressa kesäisin asuva naisjuristi,lapsuudenystävät. He ratkovat saaressa tapahtuvia murhatapauksia. Yle Fem esittää parhaillaan Murha Sandhamnissa sarjaa, joka perustuu Stenin kirjoihin. Sopivan kevyttä minulle tällä hetkellä.
He kääntävät tyynynsä saadakseen esiin sen viileän puolen...Nyt kuunnellaan Ultra Bran vanhaa levyä. Sopii minulle...Mutta kohta on lähdettävä töihin, neljäksi tunniksi vain. Minulla on lyhyt päivä.

Tällaista. Arkea. Kaikkea hyvää joulunodotukseesi!

Vanhoja juttuja

Kivaa alkanutta joulukuuta sinulle...Kuuntelen täällä jouluradiota ja ajattelin tulla kirjoittamaan jotakin. En ole oikein saanut aikaiseksi viime aikoina. Olen alkanut pikku hiljaa laittamaan joulua, sytytellyt kynttilöitä ja ripustellut jouluvaloja. Ihan kauheasti haluaisin uuden kameran, sellaisen jolla saisi oikeasti kauniita kuvia kaikista jouluista jutuista. Mutta nyt mennään näillä.
Tänään tarttui kirpparilta mukaan pino vanhoja seitkytluvun " tee itse " lehtiä. En ole vielä pinoon koskenut, mutta kohta kyllä...inspiroitunut paluu lapsuusvuosiin. Ensin taidan kuitenkin katsoa Srömsön. Yle fem on kyllä ihan parhaita kanavia. Ihan tietoisesti seurailen, mitä sieltä tulee, koska ruotsalaiset ja tanskalaiset sarjat tulevat usein ensiksi sinne. Seuraan parhaillaan Vallan linnaketta ja Murha Sandhamnissa sarjaa ja hassua Solsidania katson myös.
Lapsukaisen kanssa aloin katsoa Heinähattu ja Vilttitossu joulun jäljillä kalenteriohjelmaa,  dvd versiona tulee tämä. Sarja on vuodelta 1993. Tykkäsin kovasti ohjelmasta jo silloin parikymmentä vuotta sitten vaikkei omia lapsia ollutkaan. Nyt huomasin sarjan Prisman hyllyssä. Kuopukseni innostui onneksi sarjan katselusta. Katsomme asianmukaisesti yhden jakson joka päivä.
Nopoloista puheenollen, uuden Risto Räppääjä kuvittajan Christel Rönnsin kuva ja haastattelu oli Finlandia Junior voiton myötä Hesarissa. Näytin kuvaa kuopukselleni, jotta hän vähän paremmin tietäisi, kuka uuden kuvituksen takana oikein on. " Kivan näköinen" totesi lapseni :)
Ai niin...Prismasta löytyi myös Ismo Sajakorven käsikirjoittama ja ohjaama Soittorasia v. 1974

Monet sukupolveni lapset muistavat tuon kamalan jännittävän sarjan pelottavan kohtauksen, joka löytyy myös täältä. Minä olin kuitenkin mukana vasta toisella kierroksella, joskus seitkytluvun lopulla.En ole vielä katsonut filkkaa, mutta jännittäviä hetkiä on tiedossa...onneksi en muista kuinka käy.
Nyt taidan nappaista vähän glögiä ja aloittaa lehtien tutkimisen, Strömsökin meni jo...
Iloista joulunodotusta !