Hirviöhoitola-sarja alkaa!

Iloisia uutisia: Hirviöhoitola-sarjan ensimmäinen osa, Kartanon kummajaiset, on tullut painosta! Sain tekijänkappaleet käsiini viime perjantaina ja luultavasti tämän viikon kuluessa kirja ehtii myös kauppoihin.

Kuvaus:

"Jännittävä kirjasarja hirviöistä alkaa! Helppolukuinen, kuvitettu romaani alakouluikäisille. 

Lili ja Lotta saapuvat Lumolan kartanoon viettämään kesää Elviira-tädin kanssa. Täti varoittaa heitä paikan aaveista, mutta tytöt tietävät, että sellaisia ei ole olemassa. Yöllä alkaa kuitenkin kuulua kummia ääniä, ja seinästä ilmestyy läpikuultava hahmo. Voiko kummituksia sittenkin olla olemassa? Ja entä jos ne ovatkin lopulta aika mukavia tyyppejä? Luvassa on unohtumaton kesä, sillä paikka ei ole mikä tahansa kartano - vaan oikeiden kummitusten ja outojen otusten täyttämä hirviöhoitola!"

 

Kuvituksen on tehnyt Emma Rautala, joka on onnistunut vangitsemaan täydellisesti Hirviöhoitolan tunnelman ja asukkaat.

Olen aiemmin tehnyt yhden lastenkirjan, Minä, kissan, joka yhdistää fiktiota ja faktaa, mutta olen tiennyt jo pitkään haluavani tehdä lisää lastenkirjoja. Tämä unelma toteutuu nyt Hirviöhoitolan myötä!

Tarinamaailman idea on ollut minulla vuosikausia ja olen kehitellyt sitä pikkuhiljaa silloin tällöin eteenpäin. Muiden akuuttien kirjaprojektien vuoksi sille ei kuitenkaan ole löytynyt aikaa -- ennen kuin nyt. Kun Kariston Kirjakärpäseen aukeni mahdollisuus tarjota jotakin jännittävää konseptia, tiesin heti, mikä se olisi: Hirviöhoitola!

Lisää tätä maailmaa on siis luvassa. Jo ensi syksynä tulee sarjan seuraava osa. Tuskin maltan odottaa, että pääsen paljastamaan nimen ja kannen!

Atorox: novellikilpailu jossa sinäkin voit vaikuttaa

 Atorox-postauksen aika!

Viime vuonna, eli 2022, julkaistiin jälleen paljon spefinovellistiikkaa. (Listaus täällä.) Juuri niin -- niitä novelleja, joiden ehtynyttä kaivoa ihmetellään lähes vuosittain realistisen kaunon puolella, yleensä isossa valtakunnallisessa lehdessä. Kurkistakaapa, hei, tänne spefin puolellekin joskus!

Lämminhenkinen naljailu sikseen ja asiaan.

Atorox on novellikilpailu, jonka mielekkyys lepää aktiivisten lukijoiden ja äänestäjien varassa. Siksi tämä postaus. Atorox jaetaan yleisöäänestyksen pohjalta. Avaan teille lyhyesti mekaniikan.

Ensin on ehdokasasettelu, jossa kuka tahansa, joka on lukenut listalla olleen novellin ja todennut sen niin hyväksi, että ansaitsee olla loppumittelöissä, voi novellia Atoroxiin ehdottaa. Ei siis tarvitse olla lukenut KAIKKIA novelleja, se yksikin riittää.

Sillä ehdokasasettelun jälkeen tulee yleisöäänestys, johon voi ilmoittautua kuka tahansa. Ainoa ehto äänestyskelpoisuudelle on tällä kertaa se, että lukee KAIKKI loppumittelöihin päätyneet novellit. Novelleja on vuodesta riippuen 20-25 kpl, ja ne saa itselleen sähköisessä muodossa.

Lisätietoja ja yhteystiedot löytyvät Turun Science Fiction seuran sivuilta.

Kannustan sekä aktiivisesti ehdottamaan novelleja ja osallistumaan yleisöäänestykseen -- tällä pidetään spefikenttää omalta osaltaan vireänä ja lisäbonuksena pääsee lukemaan loppuvaiheessa myös liudan perhanan hyviä novelleja.

***

Koska elämme itsekorostuksen aikaa, enkä minäkään pyhimys ole, totean tässä välissä, että vuonna 2022 minulta ilmestyivät seuraavat ehdokaskelpoiset novellit:

Tässä kaupungissa (Akanvirta)

Siivet kantavat kotiin (Akanvirta)

Kivun oppitunnit (Akanvirta)

Räyhähenget (Hämärän periltä)

Myrskytuulen korennot (Herra Swanin sanoja siivekkäille)

Jos siis olet lukenut niistä jonkin, joka mielestäsi ansaitsisi tulla huomioiduksi vuoden parhaimpien spefinovellien joukossa, voit ehdottaa sitä täällä: Ehdokasasettelu.

Kiitos! (Ja jos Meresmaan tuotannosta mikään ei napannut, kiitos myös, jos aktivoidut muuten. Se on tärkeää!)

***

Jos spefinovellistiikka alkoi kiinnostaa yleisemmin, suosittelen lukemaan Saara Henrikssonin vasta ilmestyneen kriittisen katsauksen antologioihin Kosmoskynässä. Siitä perspektiiviä!

Lasten- ja nuortenkirjallisuus kuuluu myös aikuisille

Viime päivinä eri sosiaalisen median alustoilla, kuten Twitterissä, Mastodonissa ja Instagramissa on käyty keskustelua siitä, toteuttaako YLE sille annettua lakisääteistä tehtävää kirjallisuussisältöjensä puolesta. Esimerkiksi tv:stä on viimeisten vuosien aikana karsiutuneet kaikki kirjaohjelmat tyystin pois. Tämä siitä huolimatta, että asiakkaat ovat toistuvasti toivoneet ja pyytäneet kirjallisuussisältöjä.

Itse lasten- ja nuortenkirjallisuuden monipuolisena toimijana keskityn luonnollisesti siihen. Huolikirjoituksia lukutaidosta, lukemisen vähenemisestä ja oppimistulosten heikkenemisestä löytyy viljalti, ja silloin harvoin, kun toimittaja tekee jutun edes hiukan positiivisemmalla kierteellä, se otsikoidaan negatiivissävytteisesti. Huonot uutiset myyvät paremmin kuin hyvät uutiset. Paitsi että... YLE:n ei varsinaisesti tarvitse myydä mitään. Ja jatkuva negatiivisten asioiden nostaminen saa kirjat ja lukemisen kuulostamaan kauhean raskaalta ja uuvuttavalta aiheelta.

Eihän se ole! Tästä kirjoittaa Amma loistavassa blogipostauksessaan Huolipuhe on niin nähty, kohti iloisempia kirja-aiheita. Käykäähän lukemassa!

Haluaisin erityisesti nostaa esille ajatusvinouman, johon törmään toistuvasti, kun toiveita lasten- ja nuortenkirjallisuuden huomioimisesta kirjallisuustarjonnassa esitetään: Aikuiset portinvartijat, joiden asiantuntemus on muualla kuin lanukirjallisuuden kentällä, tuntuvat kuvittelevan, että lasten- ja nuortenkirjoista pitää puhua, kirjoittaa ja kertoa vain lapsille ja nuorille itselleen. Tämä on yleisin vastaus, jonka saa median edustajilta.

Näinhän asia ei ole. On tietysti tärkeää, että kirjasisältöjä tehdään lapsille ja nuorille (ja he itse niitä tekevät), mutta aivan yhtä tärkeää ja olennaista on tavoittaa aikuiset. Aikuiset, eli vanhemmat, tädit, sedät, kummit, opettajat, kirjastolaiset, kasvattajat, myyjät... Eli ne ihmiset, jotka tarvitsevat tietoa saatavilla olevasta kirjallisuudesta lapsille ja nuorille. On kauhean hankala innostaa lukemaan, jos ei osaa tarjota juuri sitä lähilasta kiinnostavaa luettavaa.

Nykytilannetta kuvaa hyvin se, että kun aikuisilta kysytään lukuvinkkejä nuorille, esiin nousevat Sinuhe ja Viisikot kuin Hydran päät, uudelleen ja uudelleen. Eihän klassikoissa mitään vikaa ole, mutta uskallan veikata, että suositukset eivät kumpua näiden kirjojen ylivertaisuudesta vaan suosittelijan totaalisesta tietämättömyydestä 2000-luvulla ilmestyneiden nuortenkirjojen olemassaolosta.

Eikä unohdeta, että tässä ei nyt olla propagoimassa uutta maito- tai leipämerkkiä, vaan ihan sellaista pientä asiaa kuin kansallista lukutaidon pohjaa. Kirjallisuus on nimittäin varsin olennainen osa sitä. Yliopistoa myöten myös ollaan huolissaan (no niin, nyt minäkin lähdin tähän) suomen kielen osaamisen heikkenemisestä; että osa opiskelijoista ei pysty kirjoittamaan ajatuksiaan niin, että ne olisivat lukijalle ymmärrettäviä. Tämä ei ole hyvä juttu. Kirjallisuus, jossa yleisesti esitetään pitkiä ajatus- ja virkeketjuja koherentissa muodossa ja joka on huolellisesti kustannustoimitettu ja oikoluettu, on todella kelpo väline kehittää samaa taitoa itsessä.

Ei jätetä kirjallisuutta vain jonkin eliitin puuhasteluksi, eihän? 

Villi vuosi takana, toinen edessä

 Vuosi 2022 oli... melkoinen.

Summaan bullet journaliini joka kuukauden lopussa sen kuukauden isoimmat tai tärkeimmät tapahtumat. Tukkani nousi pystyyn, kun luin viimeisen 12 kk:n yhteenvedot. Jokainen niistä alkaa tähän tapaan: "Huh huh, aikamoinen vuoristorata tämäkin kuukausi" tai "Melkoista hötäkkää ollut...". 

Ei ihme, että vuoden lopussa väsytti.

Töitä on siis riittänyt ja niitä on paiskittu -- ilolla!

Jaksamisen kanssa on saanut jälleen tasapainoilla ja tarkkaan harkita, mille sanoo kyllä ja mille ei. Kivat ja innostavatkin asiat voivat uuvuttaa. 

Ja kun kohdalle osuu sellainen vuosi, että julkaisee kolme kirjaa, on hyvä muistaa tämä: Vaikka ne kirjat olisi kirjoitettu edellisenä vuonna, niiden viimeistely, taiton oikoluku ja kaikki ennen ja jälkeen julkaisun sisältyvä säätö syö aikaa ja energiaa. Itselleni laitan muistiin myös, että novellikokoelma ei ole vähätöisempi kuin romaani, vaikka suurin osa novelleista olisi aiemmin julkaistuja. Tekee mieli hohottaa kolkosti tälle harhaluulolleni! 

***

Lukuja vuodelta 2022:

Julkaisut:

Kenties tapan sinut vielä (nuortenromaani)

Akanvirta (novellikokoelma)

Kerberos (säeromaani)

Räyhähenget (novelli antologiaan Hämärän periltä)

Myrskytuulen korennot (säenovelli antologiaan Herra Swanin sanoja siivekkäille)

5  artikkelia eri julkaisuissa

Vieraana/esiintymässä:

5 kirjallisuusfestivaalia/tapahtumaa

4 kirjamessua

2 podcastia

18 muuta kirjailijavierailua

Sopimukset ja hakemukset:

6 kustannussopimusta 

1 käännössopimus

8 apurahahakemusta, joista 7 sai hylkäyksen ja yksi (liikkuvuusapuraha) myönnön

Jätän listaamatta ne kirjoitusprojektit, jotka ovat kesken ja vailla sopimusta. Niitäkin nimittäin kirjoitettiin.

Lisäksi luulen, että vuoden mittaan olen kokenut kaikki tunneympyrän tunteet.

***

Tästä vuodesta on tulossa myös melkoinen, mutta otan sen vastaan hyvällä fiiliksellä ja yrittäen muistaa levon tärkeyden.