Uusi vuosi, uusi haaste

Helmet lukuhaaste on päättymäisillään.

Siinä kävi juuri niin kuin alkuvuodesta ennustin: en onnistunut.

Kirjoja tuli toki luettua 54 kappaletta, mikä minusta on aikamoinen saavutus, sekin. Suurin osa toki äänikirjoina, työmatkalla, mutta kirjoiksi nekin on laskettava, minusta. Voisinhan toki kuunnella vaikka musiikkia, sen sijaan että nautin kirjoista.

Lukematta jäivät kohdat: kirjastosta kertova kirja. Ei osunnut yhtään kohdalleni kun umpimähkään valitsin äänikirjoja kirjastosta, enkä sattunut paikalle kun kirjastomme esitteli kyseisen kohdan kirjoja.

Kirjan nimi on kysymys, Kirjassa mukana Marilyn Monroe (syntymästä 90 v.), Kokoelma esseitä tai kolumneja, tosin tuohon kohtaan olisin voinut pistää Tove Janssonin Bildhuggarens dotter, mutta päätin että se saisi olla oman aikansa pioneerinainen-kohdassa. 

Kirjassa mukana Pablo Picasso (syntymästä 135 v.), alle 18-vuotiaan suosittelema kirja ja eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja. 

Olisinhan tietysti voinut tehdä loppuvuodesta täsmäiskuja kirjastoon, mutta koska en ottanut tästä stressiä, olen tyytyväinen tulokseen. Ja jos ollaan rehellisiä: olen näiden helmet lukuhaaste kirjojen lisäksi lukenut vielä muitakin kirjoja, joita en vaan listannut. Syystä tai toisesta.

Nyt seuraavan vuoden kimppuun!

Helmet-lukuhaaste 2017:

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
2. Kirjablogissa kehuttu kirja
3. Suomalainen klassikkokirja
4. Kirja lisää hyvinvointiasi
5. Kirjassa liikutaan luonnossa
6. Kirjassa on monta kertojaa
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
8. Suomen historiasta kertova kirja
9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
13. Kirja "kertoo sinusta"
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
19. Yhdenpäivänromaani
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
21. Sankaritarina
22. Kuvitettu kirja
23. Käännöskirja
24. Kirjassa selvitetään rikos
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
26. Sukutarina
27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja
28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
30. Kirjan nimessä on tunne
31. Fantasiakirja
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta
33. Kirja kertoo Intiasta
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt
35. Kirjan nimessä on erisnimi
36. Elämäkerta tai muistelmateos
37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta
38. Kirjassa mennään naimisiin
39. Ikääntymisestä kertova kirja
40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
41. Kirjan kannessa on eläin
42. Esikoisteos
43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
49. Vuoden 2017 uutuuskirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Kohta 4 onkin mielenkiintoinen, pääsääntöisesti kirjan lukeminen parantaa vointiani. Rentoudun. ja 47, noh, kunhan täyttää yhden kohdan niin täyttää tuonkin. 

Sinäänsä lista ei tunnu mahdottomalta, ehkäpä tämä tulee onnistumaan? Se jää nähtäväksi.

Hyvää tulevaa lukuvuotta!

Kerta se ensimmäinenkin

En ole koskaan kutonut lapasia.

Siispä onkin aivan oivallinen idea keksiä viikkoa ennen joulua, kun ei mitään muutakaan tekemistä ole, että teenpä miehelleni lapaset!

Perusohjeen nappasin Yhteishyvän sivulta, mutta koska geokätköilijän lapasessa on oltava joku jekku, niin otin hieman apua eilen tein-blogista

Ja jotta elämä olisi täydellistä, pääsin aaton jälkeen purkamaan, sormelle tehty aukko oli liian pieni. Tietysti olin jo päätellyt työn huolellisesti, voin kertoa että päässäni lausuin muutaman ruman sanan huolellisesta työstä.

Geokätköilijän lapaset

Luo 45 silmukkaa sukkapuikoille 3½  ja neulo resoria, 3 oikein, 2 nurin,  12 cm verran.

Neulo seuraava kerros oikein ja lisää samalla silmukoiden määrä 48an.
Neulo vielä toinen kerros oikein.

Vasen lapanen:

Neulo 20 ensimmäistä silmukkaa oikein (4 jäljellä puikolla 2) ja aloita peukalokiilan lisäykset.

Lisää yksi silmukka, neulo 2 silmukkaa oikein, lisää silmukka ja neulo 2 silmukkaa oikein
Jatka sileää neuletta ja toista kiilan lisäyksiä (kun 4. silmukkaa jäljellä puikolla 2) vielä joka kolmas kierros yhteensä 6 kertaa. Puikolla 2 on tässä vaiheessa 26 silmukkaa.

Lisäysten jälkeen neulo yksi kokonainen kerros ja seuraavaa kerrosta kiilan alkuun. Siirrä kiilan 16 s apulangalle odottamaan ja luo kämmentä varten kiilan kohdalle kaksi uutta silmukkaa. Jatka sileää neuletta vielä kunnes etusormi peittyy.

Nauhakavennukset kärkeen: neulo I sekä III puikon alussa 1 s oikein, tee ylivetokavennus. Neulo II sekä IV puikon lopussa 2 s oikein yhteen, 1 s oikein. Tee kavennukset joka kerros, kunnes työssä on jäljellä 8 s. Katkaise lanka, pujota se jäljellä olevien silmukoiden läpi ja päättele.

Peukalo:

Ota apulangalla odottavat silmukat työhön ja poimi niiden lisäksi peukalon juuresta 2 s. Jaa nämä 18 silmukkaa kolmelle puikolle ja neulo sileää suljettuna neuleena. Kun olet neulonut niin että peukalon kynnestä näkyy puolet, tee kärkikavennus. Neulo joka puikon lopussa 2 s oikein yhteen, kunnes työssä on jäljellä 4 s. Neulo 1 s ja nosta muut silmukat sen yli vasemmalta oikealle. Päättele hyvin.

Oikea lapanen:

Neulo vasemman lapasen peilikuvaksi eli tee peukalokiila kahden silmukan päähän III puikon alusta.

Ja sitten se ihme joka tekee tästä geokätköilijän lapasen eli etusormen aukko: pääsee räpläämään geokätköilyohjelmaansa älypuhelimessaan lapanen kädessään. 

Suosittelen tutustumista tähän aukon tekoon eilen tein blogissa, sieltä minäkin ohjeen otin. Ja hieman muokkasin. 
                                                                                                              

Jatka sileää neuletta, kunnes lapanen on noin 26cm korkea.

Neulo 1, 2. ja 3. puikon silmukat oikein. Käännä työ. Neulo kaikkien neljän puikon silmukat silmukat nurin. Nyt olet äskeisessä kääntymiskohdassa. Ota työhön apupuikko (kokoa 4mm) ja nosta apupuikolle kolmospuikon takaa neljä silmukkaa edellisen kierroksen silmukoiden takareunasta . Neulo näistä nostetuista silmukoista kolme nurin ja viimeinen s oikein puikolle 4.  Käännä työ. Neulo 1 silmukka nurin, ja jatka neuloen oikein.

Jatka neulomista siten, että lapasessa jatkuu sileä neule. Eli neulo silmukat nurjalla puolella nurin ja oikealla puolella oikein. Poikkeuksena 4. puikon ensimmäinen silmukka, joka neulotaan aina nurjalla oikein ja oikealla puolella nurin. Neulo lapasta tasona yhteensä 8 krs.

Neulo sitten aukko ylhäältä umpeen: Neulo lapasen oikealla puolella 3. puikolta 8 ensimmäistä silmukkaa. Aseta sitten 3. puikon 4 viimeistä silmukkaa sekä 4. puikon 4 ensimmäistä silmukkaa (eli päällekäin olevat silmukat) kohdakkain . Neulo nyt silmukat 2 oikein yhteen siten, että puikko viedään molempien puikkojen ensimmäisten silmukoiden läpi. Jatka neuloen näin kaikki neljä silmukkaa yhteen. Nyt jokaisella puikolla pitäisi olla taas 12 silmukkaa.

Sitkeää

Ihanaa huomata etten ole ainoa!

Kuusikyselyn tuloksena olen vieläkin enemmistössä, sillä 63% teistä on sitä mieltä että joulukuusi on aito, havuineen päivineen. 

Kolme lukijaa ovat vaihtaneet aidon keinotekoiseen, ihan hyvä niin, mutta minua ihmetytti hieman ettei vihreä ollutkaan enemmistössä vaan valkoinen! No, tosin, jos kaikki me 63% jouduttaisiin siirtymään tekokuuseen, uskoisin että suurin osa päätyisi vihreään, toin voin olla väärässäkin!

Kiitos kuitenkin kaikille osallistujille, perheessämme kun olen vähemmistössä, viidessä perheessä vain yhdessä, meidän lisäksemme, on aito kuusi sisällä. 

Ennen joulua päädyin tekemään "nallekarkkeja". 

Maailman nopein tehdä, joskin maku selvästi paranee kun antaa näiden tekeytä pari päivää.

Nallekarkit

1 dl Pirkka luomu mustikkamehua

1 dl sokeria

1 dl vettä

6 liivatelehteä

Pistä liivatteet likoon kylmään veteen. Mittaa ainekset kattilaan ja keitä hiljalleen 5 minuttia.
Siirrä kattila pois liedeltä ja lisää puristetut liivatelehdet seokseen. Sekoita. Kaada seos laivinpaperilla vuorattuun vuokaan tai silikonivuokiin hyytymään. 

Sega råttor

1 dl Pirkka ekologisk blåbärssaft

1 dl socker

1 dl vatten

6 gelatinblad

Lägg gelatinblade i kallt vatten. Mät upp ingredienserna i en kastrull och låt koka i ca 5 minuter. Flytta kastrullen från plattan, kläm ur gelatinbladen och rör in dem i saften. Häll blandningen på bakplåtspapper i en form eller i silikonformar och låt stelna

Hyvää Joulua

Rauhallista Joulua

Fridfull Jul

Mikä on se kaunein väri?

On taas se aika vuodesta ettö joulukuusia myydään joka paikassa.

Järkytyin viime vuonna, kun Anttilassa oli myynnisää joulukuusi joka soi ja joka oli varustettu jonkinlaisella lumisade-efektillä. Kuusen alla oli väärinpäin käännetty sateenvarjo jonne keinolumi laskeutui. Ei ollut minun juttuni, alkuunkaan.

Taidan olla ihan mahdottoman vanhanaikainen, ainakin vanhempiani antiikkisempi, sillä minä haluan aidon, tuoksuvan joulukuusen sisälle. Ja kaupan päälle ne havut joita vielä juhannuksena saa poimia matosta! Vanhempanikin ovat siirtyneet tekokuuseen, kuten siksonikin, tunnustan että nekin ovat oikein kaunis, mutta liian täydellisiä ja tuoksu puuttuu. Isäni kyllä ehdotti että voi ostaa kuusenhajuista ilmanraikastinta minulle suihkuteltavaksi...niin kuin se nyt olisi millään tasolla sama asia!

Vieläkin muistan miten jännittävää oli kun isi toi tuon kylmän, tuoksuvan puun ensin parvekkeellemme ja siitä se sitten siirtyi sisälle. Kuuseen pistettiin oikeat steariinikynttilät ja sädetikkuja. Koristellessa piti katsoa etteivät pallot päätyneet liian lähelle liekkejä. Kun sain ensimmäisen koirani kuusi köytettiin kiinni patteriin. Seuraavana jouluna isi sitten osti sähkökynttilät kuuseemme. Eräs aikakausi päättyi siihen.

Minun lapseni eivät ole saaneet nauttia edes sädetikuista kuusessa. Paloturvallisuus ennen kaikkea. Mutta oli se jännittävää kun sain käyttää isän suurta tupakansytytintä ja sytyttää sädetikun. Isän valvovan silmän alla, luonnollisesti. Jotenkin minusta tuntuu ettei sädetikkuja nykyään saa sisätiloissa polttaa ollenkaan. Kaipa niistäkin irtoaa vaikka ja mitä haitallisia kaasuja.

Tämän vuoden järkytyksen aiheeni oli pinkki joulukuusi. Tai musta. Tai valkoinen. Tosin FB:ssa näin hauskan idean missä valkoisesta ja mustasta puusta oli tehty Star Wars hahmot. Miksipä ei, jollekin tosifanille.

Kuva Pinterest

Joten nyt on ihan pakko sitten kysyä teiltä, kysely tuossa sivupalkissa: Mikälainen kuusi?

Tuoreita yrttejä

Nyt en malta odottaa!

Facebookissa oli taas mainosresepti, tällä kertaa Järvikylän rosmariini-toffee oli resepti joka kummitteli etusivullani. Inhoan tofffen keittämistä, en koskaan malta keittää kermaseosta riittävän kauan. Saa nähdä saanko näistäkään toffeita vai jäävätkö nestemäiseksi siirapiksi. Ei väliä, tämä massa on niin herkullista että lusikoin vaikka itse suoraan muotista! Minun ottamaa kuvaa ette saa, vielä odotan että jähmettyisi tuo massa.

Hieman olen taas reseptiä mukannut, mutta annettakoot se minulle anteeksi

Rosmariini-toffeet

2 isoa oksaa Järvikylän rosmariinia 
hyppysellinen kanelia
5 dl laktoositonta kuohukermaa
2 dl sokeria
¾ dl tummaa siirappia 

Laita rosmariinin oksat ja kaneli kattilaan. Lisää kuohukerma, sokeri ja siirappi. Kuumenna kiehuvaksi sekoitellen ja keitä kunnes toffeemassan lämpötila on 120°–125°.

Poista rosmariinin varret keittiöpihdeillä. Kaada seos pieneen leivinpaperoituun vuokaan. Anna jähmettyä viileässä. Paloittele levy. Säilytä viileässä.

Rosmarin-toffee

2 kvistar rosmarin  
1 nypa kanel
5 dl laktosfri vispgrädde
2 dl socker
¾ dl mörk sirap 

Lägg rosmarinen och kanelen i en kastrull. Tillsätt resten av ingredienserna Koka upp och låt koka under omrörning tills temperaturen är mellan 120°–125°.

Lyft bort rosmarinens kvistar. Häll i en form på bakplåtspapper. Ställ svalt och låt stelna. Dela i bitar. Förvara svalt

Kuva ja alkuperäinen ohje

Aasimaista

Tätini on Ihaa-fani.

Kun Facebookissa näin kuvan sukista, oli sellaiset sitten pakko toteuttaa. Ohjetta en tosin onnistunut löytämään, joten oman pään mukaan.

korvat olisivat voineet olla pidemmät, tukkaa taidan vielä ommella lisää näihin. Eivät ole kovin käytännöllisiä saapassukkina, mutta kotitossuina kelpanevat.

Lankana Novitan 7 Veljestä

Sukat ovat ihan perussukat, resori 2 oikein 2 nurin ylhäällä 10 kerrosta ja nilkan kohdalla sama uudestaan. Kärkikavennuksien alkaessa vaihdoin langan vaaleanpunaiseksi. Silmät on virkattu kiinteillä silmukoilla. 

Hauskat minusta ja tätini odottaa niitä jo innoissaan. Häntä jäi tekemättä, mutta onhan se Ihaalla joka tapauksessa hukassa aina silloin tällöin. 

Kinkkutemppu

Olen jo vuosia miettinyt mitä teen kinkkurasvoille.

Ongelmajätettähän tuo tavallaan on, viemäreihin se ei kuulu ja roskapussissa se on hankalaa.
Jonkinverran saan "tuhottua" lisäämällä sitä joululaatikkoihin, mutta en millään saa kaikkea käytettyä.

Osan olen vienyt lähimetsäämme kuusenoksalle, kyllä se siitä on aina kelvannut jollekin eläimelle, mutta koska kinkku on suhteellisen suolaista en mielelläni suuria määriä metsäänkään toimita.

Suureksi ilokseni näin Pirkka-lehdessä että yli 30 K-kauppaa kierrättävät kinkun rasvat Rinki-ekopisteiden kautta Nesteelle, jossa niistä jalostetaan dieseliä ja diesel/tuotto (jäi hieman epäselväksi kumpi, riippuu hieman lähteestä kuinka toimivat) lahjoitetaan vielä hyväntekeväisyyteen!

"Rasvan voi toimittaa K-citymarketeihin, suurimpiin K-marketeihin ja ehkä joillekin Neste-asemille. Lassila & Tikanoja hoitaa haasteellisen logistiikan, Honkajoki käsittelee rasvan ja toimittaa sen Nesteelle Porvooseen jalostettavaksi.

– Yritämme innostaa kansan ehdottamaan verkkosivulla, kenelle dieselpolttoaine lahjoitetaan. Bisneksestä ei ole kysymys, vaan toimimme hyvän asian puolesta. Kaikki mukana olevat maksavat omat kulunsa, mutta Neste joutuu käyttämään eniten taloudellisia panoksia, Osmo Kammonen kertoo.

Tempaukseen houkuteltiin mukaan myös S-ryhmää ja Lidliä, mutta ne eivät kiinnostuneet."
Vantaan Sanomat

Pisteet K-ryhmälle, kierrätys on aina hyvä asia. Samoin uusiutuvien materiaalien käyttö, joskaan en osaa sanoa onko kinkkurasva ratkaisu mihinkään ongelmaan, mutta ainakin minun ongelmani ratkesi!

Oman lähimmän kierrätyspisteen voit tarkistaa täältä

Kun googlasin lisätietoa kinkkutempusta, joka on kampanjan virallinen nimi, löysin myös toisen kinkkurasvavinkin. En ole kokeillut, mutta hymyilin kun tämän Niksi-Pirkka vinkin luin: 

Ylimääiräisen kinkkurasvan, jota ei tarvita ruoan valmistukseen voi hävittää piharoihuina. Alkuperäiset roihut olisi hyvä sammuttaa vähän ennen kun ovat palaneet loppuun, jotta sydän on vielä paikallaan. Kaada sula rasva kuppeihin niin, että sydäntä jää reilusti näkyviin. Yhden kinkun rasvoista riittää vielä uudeksivuodeksikin.

Vaihtoehtoisessa joulukalenterissa oli tänään tehtävänä pistää kirja kiertoon. Se hoituu illalla.

Chiliä metsästämässä

Facebookissa pyörii Rajamäen mainossa jossa ehdotetaan pähkinäherkun  tekemistä.

Pääraaka-aineena on Rajamäen chili-punaviinietikka. Kun olin riittävän monta kertaa kyseistä mainosta katsellut, päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Menin siis Salossa kauppaan: ei kyseistä viinietikkaa hyllyssä. No, ei hätää, olinhan ajamassa kotiin, joten poikkesin sitten isoon kauppakeskukseen ja lempikauppaani. Tämäkin Cittari petti! Vaikka ja mitä Rajamäen tuotteita, muttei chilistä versiota. Ei edes paikkaa sille hyllyssä. Päätin antaa periksi ja suuntasin askeleeni vastapäiseen Prismaan. Etikkahylly löytyi, se oli kaaoksen vallassa, äskeisten pedanttisten hyllyjen jälkeen olin järkyttynyt. Hetken mulkoilin sekamelskaa, ei havaintoa chilipullosta ja päätin lukea hintalappuja koska en oikein varmuudella tiennyt minkälaista pulloa etsin. Oli punaista, valkoista, omenaa, hunaja-omenaa, vadelma-persikkaa, sitruunaa, inkivääriä, yrttiä...mutta ei chiliä. Valikoima siis samanlainen kun K-kaupassakin. 

Kotimatkalla poikkesin vielä molempien kirjainten pienempiin versioihin: ei chiliä. Ei myöskään Lidlissä, mikä nyt ei sinäänsä yllättänyt, sieltä sain tosin hankittua pähkinöitä ja karpaloita. Valitettavasti pähkinäsekoituksen pähkinät olivat osittain kuorittuja, mutta saavat kelvata. 

Päädyin sitten tekemään oman viinietikkani, punaviinietikkaa ja sekaan chiliä. Tosin minulla ei ole harmainta hajua paljonko chiliä tuossa Rajamäen versiossa on, minä tein oman ratkaisuni.

Pistin muuten kyselyn Rajamäelle että mikä on homman nimi. Sain vastaukseksi tänään että kyllä sitä kaupoissa pitäisi olla ja pitää kysellä kauppiaalta. Ellei löydy voin sekoittaa itse chiliä punaviinietikkaan. Tosin eivät kyllä maininneet paljonko. Eikä sillä nyt enää väliä, olin jo tehnyt oman sekoitukseni.

Kirpsakoita pähkinöitä

1½ dl punaviinietikkaa
½ tl chilijauhetta
1½ dl vaaleaa siirappia

kuivatuja karpaloita
pähkinäsekoitusta
tuoretta rosmariinia

Sekoita viinietikka ja siirappi kattilassa ja lisää chilijauhe. Keitä noin 10 min hiljakseltaan, niin että seos paksuuntuu. Seos paksuuntuu entisestään kun jäähtyy. Aseta pähkinät, karpalot ja rosmariini kerroksittain puhtaisiin purkkeihin ja kaada etikkaseos päälle. Anna maustua jääkaapissa vähintään 24 h. Nautitaan huoneenlämpöisenä. 

Nötter med sting

1½ dl rödvinsvinäger
½ tskchilipulver
1½ dl ljus sirap

torkade tranbär
blandade nötter
färsk rosmarin

Blanda vinäger och sirap i en kastrull och tillsätt chilipulvret. Låt koka på svag värme i ca 10 minuter. Lägg nötterna, bären och rosmarinen i en burk och häll vinägerblandningen över nötterna. Låt stå svalt i minst ett dygn. Serveras rumsvarma. 

Itsenäisyyttä

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Seurasin Linnan juhlia samalla kun pikkuiseni kanssa leivoimme piparkakkuja.

Olipahan taas kaikenlaisia pukuja, osa upeita, osa vähemmän onnistuneita. Mikä minua kuitenkin, vuodesta toiseen, häiritsee on hiukset! 

Jos satsaa valtavasti rahaa kauniiseen,  ja ainakin toivottavasti omasta mielestä upeaan, pukuun, miksi ihmeessä pitää olla hiukset sen näköiset ettei kampaakaan löytynyt suihkun jälkeen?

Tunnustan olevani nipo, mutta kyllä minusta juhla-asuun kuuluu hiustenkin laittaminen.

päivän vaihtoehtoisessa kalenterissa oli tehtävänä päästää joku ohi jonossa. Katselin ympärilleni kun kävin kaupassa, mutta sopivaa uhria ei löytynyt, olin kassajonossa viimeisenä ihan maksuhetkeen saakka.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Iltapalani

Tove Jansson

Eilinen päivä vietettiin hieman uusissa maisemissa, kuten mainitsin.

Ei niin, ettenkö olisi Luotsikadulla koskaan käynyt, mutta en pysähtynyt silloin ihailemaan Tove Janssonin kotitaloa. Luettuani "Bildhuggarens Dotter"-kirjan tuntui ihan hyvältä idealta lähteä Tove kierrokselle perheeni kanssa. 

"Meillä ei koskaan juhlita ateljeessa vaan aina salongissa.
Siellä on kaksi korkeata ikkunaa, joiden yläreunassa on vakavan näköinen kaari,
 ja koko ukin-ja-mummun koukeroinen visakoivukalusto."

Tove Jansson Kuvanveistäjän tytär 

Kadunkulmassa on edelleen Signora kauppa josta Tove kävi hakemassa isälleen tupakkaa. Oi aikoja, oi tapoja.

Luotsikatu 4

Viereinen Katajanokan puisto on muuten saanut vaihtaa vuonna 2014 nimensä Tove Janssonin puistoksi. Tove on kirjan mukaan seikkaillut puistossa enemmänkin.

"Kirjassa Kuvanveistäjän tytär Tove kirjoittaa Luotsikadun päässä sijaitsevasta puistosta ja sen tuomista. Kotiin haettiin tuomen oksia äidin syntymäpäivän kunniaksi. Puistoon mentiin vasta pimeän tultua, jotta puistovahti, kaupunginvaltuusto tai Jumala ei näkisi oksavarkautta."

Pikku Toven koulumatka, Tove Jansson seura

Esplanadin puistossa jäimme hetkeksi ihailemaan Toven isän Viktor Janssonin "Aallottaria" patsasta, jonka isomman merenneidon mallina Tove on ollut. Montakohan kertaa olen noidenkin patsaiden ohi kulkenut, tietämättä että Tove on yhden mallina ollut. Sentään tiesin kuka taiteilija oli. 

Kävimme ihailemassa Toven koulua ja ateljeeta, ulkopuolelta luonnollisesti

"Koulu oli ikävää ja olen unohtanut koulunkäynnistä suurimman osan, 

senkin miksi pelkäsin sitä niin paljon."

Siirryimme siitä pikkuihiljaa kohti Stockmannia. Päivän teemaan sopi hienosti mainosikkunakin. 

Aika monta kohtaa jäi katsomatta sillä päivänvalo loppui kesken. Piti kuitenkin vielä käydä katsomassa se viimeinen kohta, Toven hauta. 

Hietaniemen vanhalla hautausmaalla, kortteli 15. 

Toven jalanjäljille pääsee esimerkiksi tämän avulla tai jos haluaa tehdä hieman lyhyemmän kierroksen, pitää ryhtyä geokätköilijäksi. 

Haudalla

Päivän vaihtoehtoisessa kalenterissa oli tehtävänä kiittää esim. bussikuskia tai sairaanhoitajaa. Koska  minä olen viettänyt sunnuntaita, en ole nähnyt lipuntarkastajaa enkä onneksi myöskään lääkintävahtimestaria. Mutta pysrin kiittämään niin kaupan kassaa kuin kampaajaanikin kun poistun liikkeestä. 

Turistina

Joskus pitäisi leikkiä turistia ihan kotonakin.

Tunnustan, etten nyt ihan turistina ollut, mutta kiersimme pääkaupungissa hieman eri maisemissa kuin tavallisesti, ihan raitivaunulla matkustimme Katajanokalle. Suureksi ilokseni huomasin että Senaatintorille oli kasvanut joulukylä. Tuollaisiahan lähden Tallinnaan ihailemaan, voisin siis mennä ihan Helsinkiinkin ihailemaan vastaavaa? Kuva napattu ratikan ikkunasta, pahoittelen laatua. 

Esplanadin puitso oli oikea valomeri, koristeita oli huomattavasti enemmän kuin lapuudessani, mutta ihan kaunista näinkin. Maailma muuttuu, kaipa minunkin pitää tähän tottua?

Lamppujenkin ympärille oli pistetty valosarvet.

Päivän kohokohta oli luonnollisesti "ikkuna" josta eilen jo taisin mainitakin? Nuo nostalgiakuvat ovat ulkona nähtävillä, mielenkiintoista kyllä, Stockan infotiskiltä ohjattiin Aleksanterinkadulle, tai siis kädellä heiluttaen "ne ovat tuolla".  

Aleksi toki on saman näköinen kuin lapsuudessani, mutta kun olin ollut lukevinani että kuvat olisivat Keskuskadun puolella. 

Kysyin ulkonako, johon infon neiti vastasi "kyllä". Koska nyt kuitenkin olin Stockmannin face-sivulta lukenut Keskuskatu, päätin että kuljemme Keskuskadun kautta Aleksille. Siellä ne ovat, "ikkunan" edessä keskellä Keskuskatua. 

Ikkunan edessä oli tungosta, jouduimme hetken jonottelemaan että pääsimme ihailemaan lumiukkoja ja pingviinejä. Yksi pingviineistä oli jopa päätynyt avantoon uimaan, siitä en kuitenkaan ottanut kuvaa, tungos hieman esti kuvaamista. 

Meidän mielestämme ikkunan paras anti oli kuitenkin luistelevat lumiukot. Kerran luisteluäiti, aina luisteluäiti!

Kun tepastelimme kohti Sokosta törmäsimme Pukkiin! Tämä lienee ollut se ihan ihka oikea, sillä kun kommentoin pikkuiselleni äidinkielellämme "katso kuka siinä on" niin Pukki osallistui iloisesti keskusteluun. Se, jos mikään todisti että ukki kuulee kaiken ja puhuu maailman kaikkia kieliä.

Kotiin tulimme Kampin kautta, sielläkin oltiin jouluisissa tunnelmissa. 

Päivän vaihtoehtoisessa kalenterissa oli tehtävänä kierrättää jotakin. Vein Konttiin tavaraa viime viikolla, autossa on kassillinen lumppua menossa H&M lumppukierrätykseen ja tarkoitus olisi ensi viikolla poiketa kirjastossa täyttämässä heidän kierrätyshyllyänsä.  

Satumaista

Ei ole montaa ikkunaa jäänyt katsomatta!

Pikkutytöstä lähtein on osa joulun odotusta ollut Stockmannin jouluikkunan ulkopuolella paleleminen. Alussa menin sinne isoisäni kanssa ja kun isoisä ei jaksanut jatkoimme mummin kanssa tradition ylläpitämistä. 

Nykyään ei kumpikaan tule kanssani, sydämessäni tietysti kuljetan heitä mukanani, mutta mieheni on kiltisti jakanut kanssani ikkunan taikamaisemat. Ja lapsenikin ovat joutuneet kanssani ihailemaan ikkunaa, vuodesta toiseen. 

Suureksi ilokseni teini sanoi, kun kuljimme peitetyn ikkunan ohi pari viikkoa sitten: kai me ehdimme ikkunaa katsomaan. Tietysti ehdimme!

Stockmannilla olisi vielä tämän viikon ajan valokuvanäyttely ikkuinoista vuosien varrelta. Facebookissa kuvia on ihailtavana parisenkymmentä. Ystävä vinkkasi tästä näyttelystä, pitää yrittää huomenna houkutella perhe mukaan kaupungille. Tosin ratsastajamme on varmaan tallilla, mutta jospa partiolainen tulisi kanssani? 

Päivän vaihtoehtoisessa kalenterissa oli tehtävänä tehdä ruokaa. Koska nyt joka päivä teen ruokaa perheelleni, ei tuo ollut mikään suurempi haaste. Tänään ei riittänyt energiaa tehdä kenellekään muulle kuin perheenjäsenille.

Yksi suosikeistani, vuodelta 1977. Kuva Stockmann

Ensimmäinen tai viides luukku

Tänään aukesi ensimmäinen luukku.

Tosin tässä perheessä on luukkuja avattu jo sunnuntaista saakka, partiolaisten adventtikalenteri kun alkaa aina ensimmäisenä adventtisunnuntaina. 

Olen ehtinyt kurkkaamaan muutamaan nettijoulukalenteriin. Sagan joulukalenterissa ehdotettiin että leivinpaperista askartelisi talvimaisemia ikkunaan. Se idea taitaa jäädä toteuttamatta? En ole myöskään kokeillut piimällä ikkunaan maalaamista, mutta sekin on mahdollista. 

Parisuhteen joulukalenterissa piti ottaa selfie. Oletan että meistä kahdesta? En juurikaan harrasta selfieitä, en erityisemmin pidä kuvista jossa olen, mutta viime kesänä tuli napattua selfie meistä kahdesta. Se riittänee?

Ruotsin Kirkko julkaisi vaihtoehtoisen joulukalenterin. Päivän tehtävä oli avata ovi jollekin tai kantaa jotakin toisen puolesta. Minulle avattiin ovi heti aamusta, en tiedä oliko kyseinen ovenavaaja lukenut kalenteritehtävän vai oliko vaan ystävällinen, mutta ilahduin. Vurostani autoin sitten erästä iäkkäämpää rouvaa kaupassa. En kantanut kassia, mutta autoin saamaan ylähyllyltä purkkeja. Tosin olisin auttanut ilman kalenteritehtävääkin. Ovenkin avasin kaverille kun osuimme ulko-ovelle samanaikaisesti. 

Raaseporin liikuntakalenteri (löytyy Facebookista) kannustaa liikkumaan päivittäin. Ei olisi hullumpi ajatus sekään. 

Suureksi ilokseni löysin myös Dropsin joulukalenterin, vaikka päivän luukusta ei löytynytkään minua inspiroivaa käsityötä. 

Ystävä hemmotteli minua Fazerin joulukalenterilla, aikamoista luksusta! Tänään oli vadelmajugurttisuklaa, ainakin minun mielestäni oli sellainen konvehti. Kuvassa on Kluuvikadun Fazer, nostalgiaa kerrakseen, siellä on muutamat kaakaot juotu isoisäni seurassa. Ja syöty "kissankieliä".