Kinkkua

Kinkkupiirakka on hyvää.

Joulun jälkeen resepti on varsinkin tervetullut, sillä ainakin meillä ne viimeiset kinkkusiivut yrittävät löytää jatkojalostuspaikkaa. Hernekeiton lisäksi.

Quiche Lorraine

Pohja:
100 g laktoositonta voita
3 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
½ dl vettä

Täyte:
300 g kinkkusuikaleita
½ purjo
5 dl laktoositonta ruokakermaa
3 kananmunaa
150 g raastettua grana padanoa
mustapippuria
timjamia

Nypi voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi, lisää suola ja vesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.
Painele pohja vuokaan ja anna levätä jääkaapissa sillä aikaa kun lämmität uunin 200 asteeseen.
Esipaista pohjaa n 10 min.

Hienonna purjo. Vatkaa kerma, munat ja mausteet keskenään, lisää juustoraaste. Ripottele purjo ja kinkku taikinan päälle ja lisää kermaseos.
Paista uunissa noin 30 min. 

Ihanaa!

Maistoin ensimmäiseksi tyrniglögiä.

Väriltäänhän tämä Tihnolan tilan tyrniglögi on lähes appelsiininkuoren oranssia. Hieman pelkäsin että tyrnin maku tulisi liian voimakkaana läpi, mutta mitä vielä: hedelmäsokeri peittää kitkeryyden tehokkaasti. Kaneli, kardemumma ja neilikka tuovat kivan mausteisen maun. Tuoksu on hieman kitkerä, mutta maussa sitä ei todellakaan huomaa. 

Tämä oli kertakaikkisen positiivinen yllätys. Lämpimänä talvijuomana aivan loistavaa, ja luultavasti vielä kovin terveellistäkin, tyrnihän pitäisi olla varsinainen vitamiinipommi. 

Glögiksi en nyt tätä välttämättä kutsuisi, mutta lämpimänä juomana saa täydet pisteet. Taitaa olla uusi herkkuni flunssanhoitoon!

Hyvää ensimmäistä adventtisunnuntaita.

Ruoka-aakkoset: H

Halloumia ehdoteltiin. Paistettuna se onkin herkkua. Grillattunakin kelpaa tässä perheessä.

Juustolinjalla olen täälläkin, tosin homejuustolinjalla. Valkohomeesta pidän kovasti, sini-, viher- ja punahomeet eivät oikein iske. Ja homehtunutta juustoa en suostu syömään. Sellaistakin on joskus jääkaapista löytynyt. Tiesittekö muuten että homejuustojen homeet ovat penicillium-suvun homeita? Läheistä sukua siis eräälle lääkkeelle. Joulupöydässämme on aina silloin tällöin juustojakin, tosin kukaan ei jaksa niitä syödä.

Yhden poikkeuksen teen sinihomeen kohdalla. Aurajuusto-piparkakkukierteet ovat ihania!

Tuli toki muitakin ehdotuksia. Hunaja. Sitä käytän appelsiinigraavattuun loheen. Muuten en ole mikään hunajan ystävä, terveellistä tai ei. Mieheni sen sijaan rakastaa hunajaa, hänelle sitä pitää aina olla kotona. Hänen isoisänsä kasvatti mehiläisiä, joten hunajan äklömakeaan makuun tottui varmaan jo pikkupoikana?

Hiivaleipä on aina hyvää, mutta joulupöydässä suosin noita tummempia leipiä.

Jouluhauki on minulle tuntematon kala. Miten se tulisi valmistaa? Pikkutyttönä säin usein keitettyä haukea munakastikkeen kera, mutta jouluhaukea en ole koskaan maistanut. Aukko sivistyksessä selvästikin.

Hauki asuu vedessä ja on kala...parempaa ei tähän hätään löytynyt

Erilaisia marjoja

Minulla oli joulu hieman kateissa, hetkellisesti.

Arki puskee päälle ja ajatukset harhailevat miljoonissa eri asioissa, joista suurin osa ovat sellaisia joille en mitään voi, vaikka saisin lisää aikaa ja energiaa.

Pikkuhiljaa huomaan kuitenkin että joulu tulla jolkuttaa, myös minun sydämeeni. Kaupssa ostin wc-raikastinta jossa mausteet haisevat. Inhoan wc-raikastimia jotka lemuavat siinä muun hajun lomassa, hajuton ilmanraikastin on minun makuuni. Mieheni sen sijaan rakastaa suihkutella kaikenlaisia kukkaketoja lannoitteen hajua peittämiseen. Siispä ostin joululemua miehelleni.

Ja varma merkki siitä että joulu todellakin iski tajuntaani: ostin lattiamopin. Nyt voin sitten siivota, mitä inhoan vielä enemmän kuin sireenintuoksuista ilmanraikastinta. 

Töistä lähtiessäni sain kassin käteeni saatesanoilla" Tämä tuotiin sinulle". Sisällä aivan ihana lahja: 3 pulloa glögiä, joista kaksi minulle aivan tuntematonta suuruutta. Huomaan asiakkaan seuranneen fb sivujani tai sitten blogia, en osaa sanoa kumpaa, mutta koska kaksi pulloista oli mustikkaglögiä voin olla ihan varma että pikkulinnut eivät ole laulelleet vaan olen ihan itse naputellut. 

Lumoavasta olen kertonut niin monta kertaa että tiedätte jo mielipiteeni: loistavaa.

Tyrniglögiä en ole koskaan maistanut, en edes nähnyt, tästä tulee jännittävää! Tihnolan tilalla tuotettua, hedelmäsokerilla makeutettua glögiä. Tuote on lisäksi säilöntäaineeton ja alkoholiton. Kohta päästään maistelemaan appelsiininkeltaista glögiä.

Toinen uutuus oli Lapin Marian tuote: vanilja-mustikka-glögi. Tuote on luomutuote. Kaikki raaka-aineet, paitsi vesi, ovat luomutuotteita! Nyt pitäisi vaan päättää kumpaa maistan ensin. 

Huomenna saan jo sytyttää ensimmäisen kynttilän. Eilen illalla kun ajoin kotiin töistä, huomasin että kotia lähestyessä maa muuttui valkoiseksi. Ei tuota nyt paljon ollut, mutta sen verran että huomasin hymyileväni. 

Lämmin kiitos fb-ystävälle!

Ruoka-aakkoset: G

Ihmeellistä kyllä, glögi ei ollut valintani, vaikka olenkin sen suurkuluttaja. Suosikkini on edelleen Loimun mustikka, mutta koska sitä ei ole vuosiin saanut joudun tyytymään mustikkaiseen Tuiskeeseen. Ihan hyvää sekin. Kuten on Marlin mustikka- tai perinteinen glögitiivistekin. 

Graavikala on niin pakollinen osa meidän joulupöytäämme, että olen valmis antamaan kaloille ykköspaikan. Siikaa mustikkagraavattuna, lohta whiskygraavattuna...vaihtoehtoja on loputtomasti ja toinen toistaan herkullisempia.

Koska G ei ollut suosittu kirjain, kokeillaan olisiko H helpompi?

Kuva L& P

Koristelua vailla valmis

Kirjat ovat minulle pyhiä.

Jos joku on vaivautunut kirjoittamaan kirjan, leikittelemään sanoilla, maalaamaan minun ihailtavakseni maiseman sanoja hyväksi käyttäen, on minun tehtäväni kunnioittaa sitä työtä. Siispä kirjoja kohdellaan kuin aarteita, niistä ei löydy koko viikon ruokalistaa, ei edes saman päivän menuuta, eikä niiden sivujen nurkkiin todellakaan tehdä hiirenkorvia.

Olen kuitenkin jo jonkun aikaa ihaillut eri kierrätysryhmissä kirjoista tehtyjä taideteoksia ja kun viikon ajan olen katsonut joulukuusia, sorruin sitten minäkin. 

Kävin kirjastomme kierrätyshyllyn ääressä ihmettelemässä kirjoja "sillä silmällä". Kriteereinä oli: pokkari, ei kuvia ja mieluiten mahdollisimman kuivan oloinen opus. Ensimmäinen käteeni osunut oli jo hieman antanut periksi liimauksistaan, mutta sorruin lukemaan takakannen. Se lähti kyllä mukaan, mutta luettavaksi. 

Sen jälkeen päätin etten lue sanaakaan. Sorruin kuitenkin lukemaan kirjan nimen, ja muistin nähneeni sen aiemminkin kirjaston hyllyssä. Ei siis kovin suosittu opus? Päätin ryhtyä jesuiitiksi: tarkoitus pyhittää keinot. Siispä kovetin sydämeni ja kirja sai kun saikin päätyä askartelumateriaaliksi. 

Ensi töikseni irroitin kannet. Tunsin piston sydämessäni, mutta sitten alkoi helpottaa: kirjasta oli tullut paperikasa. Eikun hommiin. Tosin en saanut montaakaan sivua taitella ennen kuin partiolainen oli haukkana kimpussani: mitä teet? Minäkin tahdon!

Kirjan sivu taitetaan yläreunastaan kohti selkäosaa:

Sivu taitetaan uudestaan ylhäältä saakka kohti selkää.

Alareunaan jäävä ylimääräinen läppä taitellaan kirjan sivujen tasalle

Läppä työnnetään sivujen väliin.

Tällä tavalla jatketaan kunnes koko kirja on käyty läpi, sivu sivulta

Ja sitten kuusi onkin valmis koristeltavaksi.

Lisää glögiä

Olen mainoksen uhri.

Aika monessa paikassa on kehuttu Dufvenkrooks Vinglögg'iä, joten pakkohan pullollinen oli hakea Alkosta. Valmistaja on Herrljunga, cidereistä ainakin pidän.

Tuoksu oli hyvin perinteinen, mausteinen punaviiniglögi.

Maku on juurikin perinteinen glögi, mutta mausteita on käytetty aika reilusti. Hieman neilikkainen jälkimaku tällä oli, joten ihan täydellistä ei tämäkään ollut. Mutta kuitenkin paljon parempaa kuin Loimun vuosikerta. Ja hintakin puolet (no melkein ainakin) siitä.

Hinta-laatusuhde oli loistava kun vertaa moneen muuhun glögiin, joten ei hassumpi tuttavuus noin kaiken kaikkiaan.

Cokista sen olla pitää

Nigella on lempikokkejani.

Ainakin jos satun näkemään hänen jouluohjelmansa. Perinteisiä koristeita ja englantilaisia jouluruokia ja Nigella kaiken keskellä kertomassa miten ihana aika vuodesta onkaan kyseessä. Lisäksi hänen reseptinsä ovat pääsääntöisesti ihan toteutuskelpoisia, vaikka ei sattuisikaan omistamaan banaanisiivutinta tai jotakin muuta ääritärkeää keittiövempelettä.

Koska olen tänään päivän vanhempi kuin eilen ja kaksi päivää vanhempi kuin toissapäivänä ja jopa kokonaisen vuoden vanhempi kuin 365 päivää sitten niin perheeni tahtoi kahvia. Ja onhan se kiva tarjota jotakin kahvin kanssa. 

Siispä eksyin taas Nigellan seuraan ja muutin grammoja deseiksi ja fareheiteja celciuksiksi. Lopputulos oli

Coca-cola Cupcakes eli muffinsit

2½ dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
½ tl sodaa
1/4 tl suolaa

1 kananmuna

1,25 dl Eila piimää
1 tl vanijasokeria

125 g voita

2 rkl kaakaojauhetta
1,75 dl cokista (Nigellan mukaan tämä on oltava aitoa tavaraa, ei lightiä tms. Ja minä en hyväksy muita merkkejä)

Lämmitä uuni 176,667...ok 175 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita piimä ja kananmuna keskenään. Sulata voi, kaakao ja cokis lämmittämällä miedolla lämmöllä. Tuoksu on hurmaava... Kaada seos kuivien aineiden sekaan ja lisää neste. Sekoita huolellisesti. Paista n. 15 min.

Kuorrute

225 g tomusokeria
2 rkl voita
3 rkl Cokista
1 rtl kaakaojauhetta
½ tl vaniljasokeria

Lämmitä voita, kaakaota ja cokista kunnes voi sulaa. Sekoita joukkoon sokeri ja levitä muffinsien päälle. Anna jäähtyä.

Ruoka-aakkoset: F

Minun F:ni on Fazer. Enkä muuten ollut ainut meistä joka olin tätä mieltä. Kaikissa väreissä ja muodoissa, jopa kaakojauheena. Mutta jos yksi pitää valita niin se on sitten sininen. Linkki vie muuten Fazerin nettijoulukalenteriin. Nauttikaa siitäkin. 

Muitakin ehdotuksia tuli: Fariinisokeri. Sitä kyllä jouluna kuluu, aivan totta. 

Focaccia on hyvää. Rosmariini on lempiyrttejäni ja sormisuolaan olen hurahtanut. Lisäksi leivän tekeminen on helppoa ja nopeaa. Pääsiäiseksi yleensä teen, mutta mikä estäisi tarjoamasta myös jouluna. 

Ruoka-aakkoset:E

Etikka kuuluu jouluun. Isin tekemä silli, johon etikan lisäksi tulee vettä, sokeria, maustepippuria ja sipulia. Ja sitä rasvasilliä, luonnollisesti. Niin helppoa ja niin hyvää!

Enkelisuklaat ovat kuulema hyviä. Itse en juurikaan pidä Pandan tuotteista, mutta näitä on kehuttu. 

Etanat. Perheemme suurta herkkua, joskaan emme joulupöytään niitä ota. Äitini, ikuisena skeptikkona, ei suostuisi niitä edes maistamaan. Lapseni sen sijaan on opetettu maistamaan ihan mitä vaan. Pienenä maistoivat etanoita siinä missä hiekkaa tai lanttulaatikkoa. Joistakin asioista pitivät, toisista eivät. Nykyään ovat huomattavasti miettieliäämpiä kun pistän jotakin uutta "nenän eteen". Etanoita oppivat kuitenkin syömään niin nuorina että eivät suostu jättämään niitä vanhempiensa herkuksi.

Eineshyllyihin kalterit. Ehei, Teidän äidit tekevät tämän äidin joululaatikot. Minä sitten jatkojalostan niitä kermalla, kinkkusta irronneella liemellä, muskotilla...Joten kaltereita en halua.

Egg nog. Ajatuksena minusta ällöttävä. Kananmunaa, sokeria, kermaa, maitoa, muskottipähkinää ja luraus bourbonia. En ole maistanut. Siinä missä lapseni ovat ennakkoluulottomia niin minä syytän laktoosi-intoleranssiani.

Entrecote Kunnon pihvi. Nami. Alan pikkuhijlaa miettiä pitäisikö joku joulu satsata etanoihin ja pippuripihviin ja...

Helmiä

Tämä päivitys on jäänyt roikkumaan.

Ja kun minun piti julkaista se tapahtui jotakin käsittämätöntä. Päivitys katosi. Puh, poissa. Ei julkaistuissa, ei julkaisemattomissa. Yksinkertaisesti poissa.

No, onneksi näitä kirjaimia voi naputella aika nopeasti, joten eikun uusiksi.

Helmien teko paperista on käsittämättömän helppoa ja nopeaa. Tarvitaan vaan muutama arkillinen kunnollista paperia ja eikun saksimaan esitteitä palasiksi.

Paperista kannattaa leikata "kuusen muotoisa" kolmioita, eli alaosastaan leveämpi suikale. Pöydällä valmiiksi leikattu suikale.

Kun suikaleita on riittävä määrä, aloitetan paperin kiertäminen rullalle tulitikun ympärille. Aloitetaan leveämmästä päästä ja kapeaan päähän lisätään hieman Eri Keeperiä. Punaisella alustalla muutama valmiiksi rullattu helmi.

Kun liima on kuivunut voidaan tulitikku poistaa keskeltä. Helmen voi vielä lakatakin.

Kauniita, eikö totta?

Kiipeilyä

Joulukuusessa on monta uutta koristetta tänä vuonna.

Pyöräilevän joulupukin lisäksi, kuusessa tulee olemaan myös kiipeileviä pukkeja. Pitihän minunkin saada joku matkamuisto jossa torni komeilee. 

Olen ihmeissäni miten paljon matkamuistoja löytyykään kuusenkoristeina. Ja miten minä en ole sellaisiin koskaan kompastanut.

Ruoka-aakkoset: D

D:n kohdalla jouduin jo miettimään hetken.

Oikeastaan meidän joulutraditioihimme ei, muistaakseni ainakaan, kuulu mitään D.llä alkavaa. Ainakaan mitään syötävää, mutta kalenterit kuuluvat. Ja kalenteriin voi pistää Dumle-karkkeja. Tai sitten voi ostaa Dumle joulukalenterin kaupasta. Pääasia että kotoota löytyy kalenteri. Ja ehdottomasti partiolaisten adventtikalenteri. Se on pakollinen.

Teillehän nyt ei mikään kirjain tuota mitään vaikeuksia! Domino-juustokakkua Disney lautasilta.
Dominokeksit ovat oikein hyviä juustokakkujen pohjamateriaalina. Kaytin niitä viimeksi kesällä, laatikkotolkulla, joten en oikein tiedä miten nyt en muistanut Dominoja. Disney lautaset kaivan esille jouluksi, se on ihan varma asia.

Dajm-kakku. Hyvää sekin. Ystäväni teki aikoinaan marenki-jäätelökakun Dajmista, valitettavasti olen hukannut reseptin.

Dosa oli minulle aivan uusi tuttavuus. Jonkinlainen käyneestä taikinasta paistettu lättynen joka täyetään erilaisilla täytteillä. Kaikkea sitä oppiikin. Nyt pitäisi vaan päästä maistamaan.

Ruoka-aakkoset: C

Tämä aakkosidea on loistava!

Olin aivan unohtanut chilihillon, mutta te, rakkaat lukijat, ette unohda mitään! Se on aivan ehdotonta, esim kinkun kaverina. Pitääkin tehdä jouluksi. Kiitos ystävälle muistuttamisesta! Olisi voinut joulupöydässä tulla ikävä hilloa.

Creme brulee'n käsittelimmekin jo  B:n kohdalla.

Chili con carne ei kuulu minun joulutraditioihin, mutta tunnustan: C-kirjaimia riittää.
Sen kanssa voi sitten syödä sitä couscous'ia jota myös ehdotettiin. Tiesittekö muuten että kuskusia (kotimainen kirjoitusasu) valmistetaan mistä viljasta tahansa, pääasia että on karkeaksi jauhettua?

Itse olin ehdottamassa chilipähkinöitä. Ihan hyvää naposteltavaa nekin. Ja helppoja tehdä. Ihme etten ole tänne reseptiä lisännyt. Olen nimittäin pähkinöitä paahtanut. 

Omasta päästä

Minun piti tehdä kakku isänpäiväksi.

Olin vaan laiska, enkä saanut aikaiseksi, joten nyt oli sitten pakko tehdä kuohukermasta jotakin, ellei sitä tahtonut heittää suoraan roskiin.

Päädyin maistelemaan joulun makuja hieman ennakkoon. Koska kotoota löytyi vaniljajuustoa kerman lisäksi, päätin että luumuhillo sopii kakkuun jatkeeksi. Ja koska hillo on makeaa ei sokeriakaan tarvittu.

Luumu-vaniljakakku

Pohja:

194 g piparkakkuja
75 g sulatettua margariinia

Täyte:
6 liivatelehteä
3 dl laktoositonta kuohukermaa
200 g Eila Viola vaniljatuorejuustoa
300 g luumumarmeladia
¾ dl sitruunavettä

Murskaa keksit ja lisää voisula. Levitä pohja leivinpaperille irtopohja vuokaan. Pistä jäähtymään.

Pehmitä liivatelehdet kylmässä vedessä. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita juusto ja hillo tasaiseksi massaksi. Käännä seos kermavaahdon sekaan. Sulata liivatelehdet kuumaan sitruunaveteen ja lisää seokseen. Kaada täyte pohjan päälle vuokaan. Anna hyytyä yön yli.

Do they know...

Taas se tulee.

Uutisissa kerrottiin että Band Aid julkaisee uudestaan Do they know it's Christmas? laulun. Koska partiolainen on 1D fani, ja bändin pojat osallistuvat tähän projektiin niin tämä on tärkeä uutinen!

Aika uskomatonta sinäänsä, että alkuperäinen, Geldofin ja Uren kappale on jo 30 vuotta vanha! Tämä on nyt neljäs versio kappaleesta, ja ellen ole ihan väärssä: tästäkin tulee myyntimenestys.

Mukana on tälläkin kertaa liuta julkkiksia, mm. Bono joka on osallistunut jokaisen versioon. Aikamoinen saavutus sekin. Muutama muukin nimi oli tuttu, mutta on joukossa iso kasa minulle täysin tuntemattomia suuruuksia. Kuten tuo One Direction...

Tällä kertaa rahaa kerätään Ebolan torjuntaan, joten sanoja on hieman muokattu. Epäilen että tämä tulee löytymään levykokoelmastamme. 1D on maaginen sana täällä.

Ruoka-aakkoset: B

Tämähän lähtikin käyntiin.

Oma valintani B:si on bataattilaatikko. En ole ihan vakuuttunut sen tarpeellisuudesta joulupöydässä, mutta koska siskoni tykkäsi laatikosta sitä on varmaan tarjolla tänäkin vuonna. Lähinnä mietin pitäisikö itse tehdä jos sitten pitäisin siitä enemmän. Maku lehdessä oli resepti, jota ajattelin noudattaa jos päädyn kokkaamaan. Teistäkin B=bataattilaatikko, joten siskoni on hyvässä seurassa.

Ja teidän ehdotuksianne olivat:

Banaani ja banaanikakku. Banaanikakku on minun lempikakkujani, kuten myös lasteni. Meillä ihan tietoisesti annetaan banaanien "mädäntyä" että voi tehdä kakkua. Siskoni luona kuulema kaksosten toimesta piiloitellaan banaaneja, samaisesta syystä. Meidän reseptimme olen paljastanut aiemmin. 

Baklava ei ole minun juttuni, mutta monet pitävät. Minusta se on äklömakeaa, mutta voihan olla etten ole onnistunut maistamaan hyvä baklavaa.

Brulee eli paahtovanukas. Makuvaihtoehtoja tässä kermavanukkaassa on loputtomasti, riippuen kokin mielikuvituksesta. 

Broileri ja bataattiranskalaiset. Broileri on helppoa arkiruokaa ja hyvin suosittua meillä. Bataattiranskalaisia en ole koskaan tehnyt, mutta niitähän pitääkin kokeilla! Pikagooglaus suosittelee uunissa kypsentämistä eikä uppopaistamista. Lohkobataatteja siis. a koska olen yllytyshullu, uunissa on parasta aikaa broilerin rintapalat ja bataatit kypsymässä.

Ehdotuksia C:si?

Ruoka-aakkoset: A

En kyllä saanut kolmea ruoka- tai juomaehdotusta A:han, mutta annan armon käydä oikeudesta ja katson josko ne innostuisitte kun pääsemme käyntiin.

Siskoni päätti lähteä kertaheitolla leikkiin mukaan ja ehdotti amarettoa. Kuulema kyseistä likööriä pitää lisätä glögiin. Koska en nyt ole ihan selvillä siitä saako alkoholeja "mainostaa" blogissa, päädyn ehdottamaan että lisäätte glögiinne mantelilikööriesanssia. Sellaista ehkä saa jostakin? Itse en ole tätä vielä koekillut, useista vinkeistä huolimatta. Ehkpä tänä jouluna?

Kokit ja Potit blogin päivitykset ilmestyvät tuohon sivupalkkiini. Tänään siihen tupsahti appelsiinikaakao. Hauska sattuma, kun hain näitä a:lla alkavia ruokia ja juomia. Siispä hyväksyn sen toiseksi ehdotukseksi. Voisikohan suklaan vaihtaa appelsiinikrokantti suklaaseen? 

Oma valintani on appelsiinigraavattu lohi. Se on joulupöydässä pakollinen sillä se on oma suosikkini joulun graavikaloista. Tosin mietin uskaltaisinkohan kokeilla variaatiota tänä vuonna ja vaihtaa timjamin rosmariiniin?

Olisiko teillä ehdottaa jotakin B:llä alkavaa?

Adventti lähestyy

Pari viikkoa ensimmäiseen adventtisunnuntaihin.

Eilen "viritin" omat adventtikynttiläni paikoilleen. Olen ihastunut noihin Ikean valmiiksi numeroituihin pöytäkynttilöihin, helpooa ja nopeaa. Sain sellaiset ystävältä lahjaksi viime vuonna. Kynttilää voi polttaa vaikka päivittäin, silti riittää neljäksi viikoksi iloa. Ympärillä olevaa koristelua muutellaan sitten mielen mukaan, vaikka viikottain. Kuten tein viime vuonna.

Tai sitten voi koristella nuo kynttilä glitterillä, kuten täällä on tehty.

Varmaan otan tuon pyöreänkin kynttilänjalan käyttöön, voihan niitä kruunukynttilöitä "lisätä" tarpeen mukaan. Ja onhan minulla sellainen perinteinenkin kynttilänjalka adventtikynttilöille.

Valitettavasti ei täällä eteleässä ei vielä ole ollut kunnon pakkasia, en saa pihalle jääkynttelikköäni.

Tuohan on tehty maitotetraan. Ohjeen olen julkaissut aiemmin. 

Itse olen sen verran neuroottinen, etten välttämättä halua kynttilöiden ympärille mitään palavaa, Pelkään aina että kuitenkin jossakin välissä käännän kynttilöille selkäni ja ne ehtivät palamaan loppuun. Täältä löytyy kuitenkin aika hauskoja ideoita ja monet niistä täysin paloturvallisiakin. Tai niin turvallista kun nyt elävän liekin kanssa voi olla. 

Ja miltä se minun "tarjottimeneni" näyttää tässä vaiheessa? Vielähän tässä tosin ehtii askartelemaan...

Tontut löytyivät lempikaupastani tarjouslaatikosta. "Omat" tonttuni ovat vielä turvallisesti paketoituina laatikkoihinsa. Enkä usko että saan mieheni hakemaan niitä tänne alas ennen ensimmäistä adventtisunnuntaita, jos edes siihen mennessä. Joten oli hyvä syy investoida pariin uuteen. 

Onko teillä muilla kynttilät palamassa adventtina? Ja minkälaisissa asetelmissa?

Tästä se taas alkaa

Olin päättänyt että tänä vuonna ei leikitä aakkosleikkiä.

Kerroin päätöksestäni siskolleni, joka ihan hiljaa otti vastaan tämän tiedon. Liian hiljaisena. Joko hän luki Aku Ankkaa, eikä kuullut mitä sanoin, tai sitten hän oli pettynyt. Yksi vaihtoehto on tietysti myös että hänen kurkkunsa oli niin kipeä ettei hän halunut puhua juuri siihen hätään. Hän nimittäin kuulostaa käheältä varikselta puhuessaan.

Olen ehdottanut että hän kävisi lääkärissä, mutta koska hän, tyypillisenä pikkusiskona, ei usko kun vanhempi ja viisaampi lataa totuuksia, niin kerrotaan nyt sitten tätä kautta miten flunssaa hoidetaan:

Kaulaan kuuluu kääriä villasukka. Mieluiten harmaa ja se kiinnitetään hakaneulalla niin että pysyy kaulan ympärillä.

Mummi myös vannoi lämpimän maidon nimeen, sekaan piti sekoittaa muutama valkosipulinkynsi. Ja ennen sitä suuhun tungettiin teelusikallinen hunajaa. Puistatus! Niin pahaa että taatusti paranee!

Kun hieman vanhempana, ja viisaampana, ilmoitin mummille etten todellakaan juo lämmintä maitoa, laktoosi-intoleranssini estää juomasta (luojan kiitos oli Eila-tuotemerkkinä tuolloin vielä tuntematon) sain lämmintä mustaviinimarjamehua johon oli sekoitettu auringonhattu-uutetta. Sillä paranee!

Ja mitä tulee aakkosiin: annetaan siskolle, ja teille muillekin, pähkinä purtavaksi. Tästä se taas alkaa. Minä olen omat jouluruokani ja -juomani listannut: Asta Öhön. Joten, mitkä ovat teidän valintanne? Aloitetaan Asta. Paljastan taas oman valintani kun olen saanut vähintään kolme ehdotusta teiltä!

Lisää tuliaisia

Perheeni vietti syyslomaa Pariisissa.

Partiolaisemme on jo jonkin aikaa elänyt jotakin Pariisi-unelmaa ja koska lasten isä poimii vaikka kuun taivaalta tyttärilleen, niin kuin kunnon isän toki kuuluukin jos se vain suinkin on mahdollista, hän vei neidit Pariisiin. Pitkä viikonloppu nähtävyykisä ihaillen oli mukava tauko syyspimeydessä. 

Minuakaan ei oltu unohdettu vaan tuliaisia tuli iso kasa. Tärkeintä nyt tietysti oli saada perhe kotiin, sekään ei ollut ihan itsestään selvää kun kotimatkalla lennolle oli myyty liikaa lippuja. Turvallisesti he kuitenkin tulivat perille saakka, reilun tunnin aikataulustaan myöhässä. 

Kotona sitten pyydettiin minua avamaan saamani laatikko varovasti, hieman kuulema jännitti olisiko sisältö ehjänä. Laatikkoa kun oli kannettu repussa Disneylandissä ja sitten se oli siirretty matkalaukkuun kotimatkan ajaksi. Kokemukseni matkalaukkujen käsittelystä ei hyvää luvannut. 

Aika ehjältä tämä lasipallo kuitenkin vaikutti. Uskomatonta käsityötä pienine pallon yläosassa leijuvine sydämineen. Nyt pitää vaan keksiä turvallinen paikka pallolle, yhtään lasipalloa en pistä joulukuuseemme kolmetoista vuotta sitten sattuneen onnettomuuden jälkeen. 

Ne lasisirpaleet muistan edelleen. Ja sen kaatuneen kuusen jonka alla ratsastajamme istui, miljoonien pienten sirpaleiden kimaltaessa hänen ympärillään. 

Tuliainen

Ystäväni kävi Amsterdamissa.

Itseltäni on tuo kanavakaupunki jäänyt kokematta, kaipa sinnekin pitäisi joskus ehtiä. Ystäväni oli kuitenkin kierrellyt ja kaarrellut kaupungissa ja löytänyt minulle tuliaisen.

En edes tiennyt että joulupallojakin voi keräillä, mutta nyt olen sitten oppinut tämänkin asian. Tai mikä muu kuin keräilijät selittäisi joulupallon syyskuussa kaupassa?

Pitääkin alkaa ihmetellä ulkomailla kauppoja hieman tarkemmin. Koskaan eivät ole pallot osuneet silmiini, vaikka aika monessa tuliaiskaupassa onkin ulkomailla tullut käytyä. Sormustimia ja suolasirottimia on ollut. Avaimenperiä ja jääkaappimagneettejakin on nähty. Muttei palloja.

Kuuseen tämä ekopukki päätyy, kunhan kuusi saadan sisälle. Siihen saakka saa majailla tuossa pesälaatikossaan.