Laskeudumme jouluun - 24. luukku

Sieltä se tuli - odotettu joulu. Luontoäiti järjesti myös ihanan lahjan ja antoi tännekin päin Suomea valkean lumipeitteen. Ohuthan se on, ruohonkorret pilkistävät läpi, mutta en anna sen nyt häiritä. Pääasia, että sain periaatteessa valkean jouluni.

Kaikinpuolin onnellista ja kaunista joulua ihan kaikille!

Nauttikaa tunnelmasta ja viimeisen joulukalenterinluukun upeasta musiikkiannoksesta.

Aatonaaton tohinaa ja 23. luukku

Härregud, nyt on tämä naikkonen väsyksissä, eikä kello ole vielä edes kuutta aatonaattona. Yövyin nimittäin siskoni luona sillä ajatuksella, että siskonpoikaa ei tarvitsisi viedä aamulla päiväkotiin, vaan hänkin saisi nukkua myöhempään, jolloin poika pysyisi paremmalla tuulella koristeluiden ja muiden jännittävien tekemisten lomassa. Noh, pikkujätkä heräsi siinä kuuden jälkeen ja herätti minutkin vielä ennen seitsemää.

Tässä ollaan sitten pienen miehen kanssa koristeltu mummin kuusi ja koti, leivottu, laulettu joululauluja ja mitä kaikkea. Yritettiin nukuttaakin poikaa, mutta eihän se malttanut nukkua. Sillä seurauksella, että kun äitinsä haki kotiin, niin poika sai pienen kohtauksen ja ilmoitti, että häntä nukuttaa. Oli kuulemma nukahtanut autoon noin puolen kilometrin jälkeen. Raukka toinen. Onhan tuollaisen joulutohisijan kanssa ihana puuhata. Kuust korstellessakin lauloi hiljaa itsekseen kuiskaten Joulupuu on rakennettu.

Nyt leivon vielä joululeivät, minkä jälkeen teen pienen happihyppelylenkin. Sitten aatonaattosaunaan, meillä kun ei ehditä saunoa aattona, silloin on muuta tekemistä.

Järjestelyt pulkassa ilman stressikohtauksia. Ihmisillä hyvä tahto ja niin edelleen. Huomenna on iso päivä.

---

Tämän päivän luukussa esittelen tekemäni Rocky Road -namit. Minä ihan oikeasti taas ajattelin, että saisin esitellä kauniita ja siistejä paloja, mutta tämä meni kuin viime vuoden piparkakkutalon kanssa - luulto oli suuret, toteutus hiukan vaatomattomampi. Toisin sanoen menin sooloilemaan ohjeen kanssa liikaa, eli laitoin seokseen liikaa suklaata, jolloin karkeistani ei tullut kovin leikattavaia, vaan hyvin tahmeita. Toinen vahtoehto on, että sekoitin vaahtokarkit seokseen liian aikaisin, jolloin lämmin suklaamassa sulatti vaahtiksen, mistä myös tahmeus voisi johtua.

Ne ovat, öh, persoonallisen näköisiä. Hetken jo mietin, kethaako näitä esitelläkään, mutta hei, itselleen pitää osata nauraa ja joskus on hyvä nättää myös kaunsitelematon totuus. Kuvassa siis pistaasi-toffee-rocky roadit.

 Tein siis kahdenmakuisia nameja, pistaasi-toffee ja laku-polkakarkki. Onneksi koostumuksesta ja hiukan erikoisesta ulkonäöstä huolimatta maku on kohdillaan.

Jaan kuitenkin nyt varmuuden vuoksi ihan vain tällaisten pehmoisempien, hiukan fudgemaisten rocky roadien perusreseptin. Kannattaa siis noudattaa tarkasti että suhdetta ainesten osalta, eikä sooloilla minun tavallani. Sillä näköjään on väliä. Vinkkinä myös täytyy mainita, että nämä herkuthan ovat loistava tapa päästä eroon liioista konvehdeista ja muista joulukarkeista. Mukaan voi siis sotkea melkein mitä tahansa omaan makuun sopivaa.

Rocky Road

200 g maitosuklaata
250 g tummaa suklaata
1 prk kondensoitua maitoa
50 g voita
200 g lakritsipaloja
100 g vaahtokarkkeja
3 dl suolapähkinöitä

Paloittele suklaa ja sulata se miedolla lämmöllä kattilassa kondensoidun maidon kanssa. Sekoita joukkoon voi, karkit ja päkinät. Jos sattumat ovat kovin suuria, niitä voi paloitella hiukan etukäteen. Levita seos leivinaperilla vuorattuun uunivuokaan ja anna jähmettyä vähintään neljä tuntia. Leikkaa neliskanttisiksi paloiksi.

Paketointijuttuja ja 22. luukku

Ihailen aina joulua ennen kaikkia kauniita paketteja ja paketointi-ideoita, mutta en koskaan päädy itse toteuttamaan niitä. Miksi? Kysymys on lähinnä käytännöllisyydestä. Koska vietän jouluni muualla, minun täytyy kuljettaa lahjat yleensä junalla muiden matkatavaroideni kanssa. Jos paketoisin lahjat kauniisti etukäteen, olen ihan varma, että paketit nuhjaantuisivat ja repeilisivät kuljetuksessa. Sama pätee oikeastaan myös paketointitarvikkeiden kuljetukseen. Tavaraa on muutenkin paljon, enkä halua lisätä keon huipulle vielä lahjapaperirullaa, pahimmassa tapauksessa useampia. Miten sitä edes tietäisi, kuinka paljon paperia tarvitsee.

Paketoin siis lahjat tylsästi määränpäässä valmispapereilla ja -nauhoilla. Toisaalta rakasta sitä, että saan valita jokaiseen lahjaan erilaisen paperin lahjan saajan ja lahjan mukaan. Tänä vuonan esimerkiksi eräjorma-veljeni saa lahjaksi riistakeittokirjan, jonka käärin maskuliinisen väriseen paperiin, jossa oli mm. peuran kuvia. Ymmärtänette pointin.

Joka vuosi lahjojen joukossa on muuten se yksi murheenkryyni: Se hankalan mallinen lahja, jota ei saa millään kauniiksi paketiksi. Pahvilaatikko yleensä pelastaa, mutta joskus lahja on sen kokoinen, ettei sille löydy laatikkoa.

Yllä nähdään mielestäni sievin tämän vuoden paketeista (pidän tuosta paperista kovasti) ja tämän vuoden murheenkryynin. Voin kertoa, että koirien pallonheittolelun paketoiminen ei ole helppo homma ja tuossa vaiheessa taisin itsekin olla jo vähän leipääntynyt koko paketoimiseen. Tosin eipä koirien paketin tarvitse mikään eri sievä ollakaan.

 Tämän päivän luukku liittyy paketointiin, mutta vähän viihteellisemmin. Tiedättekö, mitä tarkoittaa ASMR? Lyhenne tulee sanoista autonomous sensory meridian response ja se tarkoittaa tiivistettynä sitä, että lempeät äänet (usein yhdistettynä jonkin toiminnan katselemiseen) aiheuttavat rentouttavaa kihelmöintiä päässä ja esimerkiksi niskassa. Tässä olisi yksi ASMR-video, jossa paketoidaan joululahjoja. Huomioikaa vain, että osalle ihmisistä tuota tunnetta ei tule. Itselläni nämä toimivat älyttömän hyvin ja tuijotinkin äsken tätä videota rentoutuen koko ajan enemmän. Suosittelen siis kokeilemaan, jos vaikka niiden lahjojen paketointi stressaa. Paras efekti tulee kuulokkeita käyttämällä.

Sylvian taustalla ja 21. luukku.

Kolme yötä jouluun on...  Ja tämä kotiorja vain paiskii töitä. Minulla on siis täällä äiti luona oleskellessa pieni velvollisuus auttaa tänä vuonna erityisen paljon jouluvalmisteluissa, koska äitini on loukannut olkapäänsä, minkä vuoksi oikea käsi on vain noin 40 prosenttisesti mukana hommissa.  Tänän siivosin koko kodin. Itseasiassa tämäkin piti tehdä yhteispelinä, mutta äidin poissaolo venyi, joten minä hoidin sitten koko huushollin. Tosin 3,5-vuotias räpäjäbä oli osittain mukana auttamassa.

Nyt hellalla kiehuu herkkuni imelletyn perunalaatikon perunat. Katsotaan, onko kuun ja planeettojen asennot tänä vuonna oikein, jotta saisin laatikkoni imeltymään ilman salaiasta ainesosaa eli siirappia.

Mutta asiaan, oletteko koskaan miettineet Sylvian joululaulun sanoitusta? Monet tulkitsevat Sakari Topeliuksen sanat niin, että joku Etnan jurella Italiassa jouua viettävä matkamies, kenties Topelius itse, kaipaa takaisin rakkaaseen Suomeen. Vaan ei, satuin pari päivää törmäämään tähän Helsingin kaupunginkirjaston kysymyspalvelun vastaukseen kyseisestä sanoituksesta. Mielenkiintoista.

"Ei. Topelius ei ollut Italiassa, itse asiassa hän ei koskaan edes käynyt siellä. Kun Sakari Topelius kirjoitti ”Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan” -runonsa jouluaattona 1853, hän ei suinkaan ollut paennut Suomen talven pimeyttä ja kylmyyttä Sisiliaan, jossa olisi sitten kaihoten muistellut kotimaansa jouluja. Näinhän tekevät lukuisat ulkosuomalaiset ympäri maailman tänäkin jouluna.

Topelius oli kyllä tiukasti kotimaan kamaralla. Ajan poliittinen ja mielipideilmasto Krimin sodan aattona olivat kirjailijalle raskaita, niinpä hän runon kirjoittamisen aikoihin poti masennusta tai surumielisyyttä, kuten tuohon aikaan sanottiin. Tätä surumielisyyttään Topelius yritti hukuttaa luontoaiheita ja vapautta käsitteleviin runoihinsa.

Sylvia on kerttusiin kuuluva lintu, todennäköisesti Sisiliassa talvehtiva mustapääkerttu, tieteelliseltä nimeltään (Sylvia atricapilla). Topelius kirjoitti kaikkiaan 19 Sylvia-aiheista laulua, joista kolme on suomennettu. Toinen hyvin tunnettu Sylvia-laulu on ”Kesäpäivä Kangasalla”, jossa kerttunen laulaa ” Mä vaikk’ olen lintu pieni ja siipeni heikot on”.
Sylvian joululaulussa kerttusen taas on vaikea iloita siksi, että sen puoliso on suljettu häkkiin. Siitä on kenties tehty houkutuslintu italialaiseen tapaan: pyydystämisen jälkeen linnun silmät on puhkaistu, ja sokean linnun viserrys houkuttelee sen lajitovereita ansaan, ja siis paistiksi.

Tuollainen lintujen kohtelu kauhistutti Topeliusta, ja niinpä hän Englannista saadun esimerkin mukaan ryhtyi puuhaamaan Suomeen ensimmäistä eläinsuojeluyhdistystä, joka sitten perustettiin vuonna 1870. Yhdistyksen ensisijaisena tarkoituksena oli suojella pikkulintuja, mutta toiminta ulotettiin koskemaan muitakin hädänalaisia eläimiä, esimerkiksi kovaa työtä tekeviä hevosia.

Laulua on tulkittu monin eri tavoin. Mihin tulkintaan milloinkin päädytään, riippuu tietenkin myös kuulijasta: Sylvian joululaulun voidaan tulkita liittyvän masentuneen kirjailijan omaan elämäntilanteeseen. Se voidaan myös lukea romantiikan ajan runona, jossa lintu ylistää Luojan hyvyyttä, sekä luomakunnan ja ennen kaikkea isänmaan kauneutta.
Vapaus-teemaa painottava kuulija voi päätyä tulkintaan, jonka mukaan tsaarin valtakunnan osaksi vangittu Suomi saa kuitenkin elää aika lailla itsenäisesti. Siksi on syytä unohtaa murheet. Lisäksi runossa voi kuulla rakkauden ja kevään toivoa."

 Jollain lailla itseäni kosketti se, että Sakari Topelius on jo 160-vuotta sitten ollut huolissaan eläinten kohtelusta ja perustanut maamme ihan ensimmäisen eläintensuojeluyhdistyksen. Nostaisin hänelle hattuani hyväksyvästi.

Tämän eläinteeman siivin päästäänkin päivän joulukalenterin. Jaoin aiemmin videon, jossa haettiin Youtuben Talking Animals-kanavalle esiintyjiä tämän vuoden joulutervehdykseen. Tervehdys on nyt valmis ja suosittelen myös edelleen aiempien vuosien joululauluja eläinversioina.

Piparilato ja 20. luukku

 Tadaah!  Sain kuin sainkin piparkakkutaloni eli piparkakkulatoni pystyyn.
Kokoaminen oli yllättävän helppoa ja sujui vikkelästi, etenkin kun tajusin vaihtaa liimaukset sulatetusta sokerista pikeeriin. Ei palaneita näppejä minulle tänä vuonna, kiitos. Vaikka yleensä kuuman sokerin kanssa olenkin ihan näppärä, niin en halunnut ottaa riskejä - varsinkin, kun liimattavia osia oli nyt niin monta.

Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen. Toki se voisi olla suorempi ja siloitellumpi, mutta oikeastaan omaa silmääni miellyttää juuri tuollainen "säiden pieksemä" lato. Sellaisiahan ne nykyään täällä kotiseudun latomerilläkin ovat.

Tänään saapui myös kuusi äidin luo ja hoitelin sen odottelemaan aatonaaton sisäänpääsyä kuistille. Jälleen kerran saatiin mukavan tuuhea ja symmetrinen kuusi - kiitos viljeltyihin kuusiin siirtymisen. Ennen haimme kuusen suvun metsistä, mutta tarkkojen estetiikkavaatimustemme vuoksi olemme jo vuosia sitten todenneet, että viljelty kuusi säästää sekä aikaa että hermoja. Se kun ei ole ihan selviö, että täydellisen kaunis kuusi löytyisi metsästä ihan hetkessä. Mitenkäs te muut kuusenne hankitte?

Kuusista puheenollen, mitä kummaa on mahtanut tapahtua tälle Helsingin Ruoholahden ostoskeskuksen pihalla seisovalle kuuselle. Otin tämän kuvan pari viikkoa sitten. Kyse ei ole siis siitä, että tuosta paljaasta kohdasta puuttuisi vain valot, vaan siinä oli valtava kolo. Lisäksi koko kuusi oli kallellaan. Nauratti ainakin minua.

---

Tänään joulukalenterissa muistellaan vanhoja hyviä aikoja. Kaikki ovat varmasti viime vuosinakin ainakin hetken katsoneet aattona Joulupukin kuumaa linjaa. Joulupukkina on nähty hurmaavan luonteva ja aidon oloinen Kosti Kotiranta jo vuodesta 1991. Ajatella, Kosti oli se oikea joulupukki myös minulle, kun olin vielä pukki-iässä. Viime vuonna suureksi harmiksi Kosti oli päättänyt pitää taukovuoden ja tuntui oudolta, kun aattoaamuna ei kuullutkaan tuttua ääntä.

Vähän aikaa sitten kuultiinkin ikävä uutinen: Kosti Kotiranta ei enää palaa joulupukin rooliin sairastumisen vuoksi. Ikävää, mutta ei kai tilnteeseen auta kuin sopeutua.

Kostin kunniaksi katsommekin tänään joulukalenterissa häntä tunnetuimmassa roolissaan.

19. luukku - Lumihiutalemobile

Huh, valmistelut jatkuu. Paistoin tänään tämän vuoden piparkakkuprojektini osat. Ja tietysti onnistuin yhden satsin polttamaankin. Hupsista. Piparit on siitä viheliäisiä, että loppuvaiheessa pitäisi melkein kytätä vieressä, koska paistoaste on sopiva. "Annan olla vielä hetken" johtaa aika usein katastrofiin.

Piparijuttuja lisää huomenna tai ylihuomenna.

Kuitenkin, bongasin äskettäin Pinterestistä upean lumihiutalemobilen ja koska vähän aikaa sitten opastin paperilumihiutaleiden teossa, olkoon tämä askarteluvinkki jatkumona tämän päivän kalenteriluukussa.

Kyseinen mobile ei taida olla ihan täysin käsin tehty, mutta samannäköisen voisi saada hyvinkin yksinkertaisesti aikaan omin pikku kätösinkin. Aikaa projekti kyllä veisi, jos kaikki lumihiutaleet väkertäisi yksitellen itse, mutta senhän voisi tehdä ihan omana ohjelmanumeronaan vaikka lasten kanssa.

Yksinkertaisimmillaan siis tuon tyyppisen mobilen saisi aikaan ripustamalla paperisia hiutaleita langalla rautalangasta taivutettuun kehikkoon. Yhteen lankaanhan voi laittaa myös useamman hiutaleen, jos langan pujottaisi ompelemalla hiutaleiden läpi niin, että ylempi pysyy paikoillaan ylempänä.

Varmasti tämä onnistuisi myös ihan tavallisista paperhiutaleista, mutta kestävämmän koristeesta saisi, jos hiutaleet saisi kovetettua jollakin. Silloin ne olisivat myös vähän raskaampia jolloin en liikkuisivat ilmavirrassa eri tavalla. Mutta miten paperia tärkätään?  Askarteluliikkeistä saa kyllä eräänlaisia tärkkäyslakkoja, mutta olisiko kellään ideaa siitä, voisiko saman efektin saada kotitekoisesti? pystyisikö tavallista paperia tärkkäämään sokeri- tai liimatärkillä?

Jos mobilen ilme viehättää, mutta työläys hirvittää, niin saman tyyppisen koristeen voi saada myös yksinkertaisemmalla hiutalemallilla. Tässä Spoonfulin mobilessa hyvinkin simppelit hiutaleet on leikattu jäykästä paperista.

18. luukku - Joulun rauhaa

Huu, olen laskeutunut (tai siis puksuttanut) joulunviettoon.  Saavuin siis tänään kotiseuduille lakeuksien rauhaan. Tämä tulikin juuri sopivasti, sillä jotenkin alkoi ahdistaa kaupungin pimeys ja hektisyys. Kun kaikilla tuntuu vain olevan kiire jonnekin. Omasta mielestäni joulustressi on jotain, minkä ihminen itse itselleen luo päänsisäisillä odotuksillaan.

Eilen koin myös eräänlaisen joulun ihmeen. Istuin illalla bussissa ja mietin, kuinka lumettomuus nakertaa joulutunnelmaa. Seuraavana hetkenä näin kuusi identtistä joulupukkia kiipeämässä mäkeä ylös kohti kirkkoa. Nauratti.

Sain tänään jo tekaistua joulun sinapit. Velipoikakin sai tilaamansa neljä purkkia. Tekemistä riittää vielä niin täällä kuin varmasti siellä muuallakin, mutta muistakaa myös nauttia ja rauhoittua. Itselläni siinä auttaa esimerkiksi musiikki.

Tässä on täydellinen esimerkki siitä, miten kaunista ja seesteistä musiikkia voi saada aikaan täysin ilman soittimiakin. Kuunnelkaa ajatuksella.

Salaisen jouluystävän kolmas paketti ja 17. luukku

Salaisen jouluystäväni kolmas ja viimeinen paketti saapui eilen. Samalla paljastui, että salainen ystäväni on ollut itse Wiltsu Joulureestä. Hei vain!

Paketin saaminen käsiini olikin melko tuskaista, sillä postiin saapuessani edelläni oli numerotaulussa noin 90 asiakasta ja palvelupisteitä postissa oli neljä. Noh, onneksi ieltä välistä oli jokunen odottelija luovuttanut leikin, joten jono liikkui hieman vilkkaammin.

Tällainen paketti minulle saapui.

Paketista löytyi hauska tonttu-ukko, pehmoinen tähtikoriste Merry Christmas -tekstillä, ihana ripustettava sydänkoriste sekä suklainen joulupukktikkari.

Wiltsulle suuret kiitokset mieluisista lahjoista ja sellaiset terveiset, että kyllä sinussa jotain velhon vikaa on. Tuo sydänkoriste on nimittäin juuri sama, jonka itse hankin veljentytölleni nimipäivälahjaksi syksymmällä, tosin värikkäämpänä versiona. Hyvin arvioit siis makuani. (tuosta muuten tykkää se puolivuotias veljentyttökin. Sitä pitää aina tuijotella ja yrittää hapuilla kiinni)

Hyvää joulua sinnekin!

Joulupukki koko kohtalonsa äkillisen suklaanhimon pelastajana jo eilen illalla, joten se ei ehtinyt odottaa kuvausta päivänvalossa. Kas tässä siis kuva ennen herkuttelua.

---

Tämän päivän luukussa vinkkaan askarteluohjeen, jonka bongason Kodin Kuvalehdestä.

Kuva: Kodin Kuvalehti

Tämä on hauska idea etenkin käsityöihmisen kotiin tai vaikka lahjaksi sellaiselle. Toteuttaminenkaan ei ole vaikeaa, joskin ehkä aikaavievää. Ja käyttämättä jääneet langatkin saa halutessaan hyötykäyttööön. Kranssista voi tehdä oman maun mukaan värikkäämmän tai rauhallisemman yksivärisen. Nerokasta.

Vilkaiskaa ohje täältä alkuperäisestä lähteestä.

DIY-lumihiutaleita - 16. luukku

Koska maassa pysyvää lunta ei vieläkään etelässä eikä Etelä-Pohjanmaalla näy, on taas aika koventaa omia panoksia. Kyllä se sieltä tulee, tuleehan?

Teemme siis lumihiutaleemme itse. Laiha lohtu, mutta ihan hauska lohtu kuitenkin.
Tajusin itse taannoin, että minä olen tehnyt paperilumihiutaleet aiemmin helpomman kautta. Taittelemalla siis paperin kolme kertaa kahtia. Tällä tavalla saa aikaan kahdeksansakaraisia hiutaleita. Näin kuitenkin netin ihmemaailmassa jatkuvasti näyttävämpiä, 12-sakaraisia hiutaleita. Miten ne tehdään?  Siihen on yksi juju, jonka nyt näytän.

Kirjallisesti selvitettynä: Ota neliön muotoinen pala paperia. Ohut paperi, kuten silkkipaperi on helpompi taitella tarkasti ja leikata monimutkaisemmin, kun taas tavallinen paperi on jämäkämpää. 

Taita neliö vinottain kahtia kulmat vastakkain. Syntyy kolmio. Taita myös tämä kolmio kahtia. 

Taita kolmion alakulmat (eli pisimmän sivun vastakkaiset kulmat) kohti kolmion kolmatta, keskimmäistä kärkeä. Kohdista paperin reunat niin, että kulmat jäävät ylimääräiseksi, kuten kuvassa. Kuvassa tuotos on käännetty ympäri, jolloin on helpompi hahmottaa, miten paperi taitellaan.

Leikkaa ylijääneet kulmat pois, jolloin saat taas kolmion. Tämän kolmion reunoille leikataan halutut kuviot. Muista varoa, että reiät eivät leikkaa toisiaan, koska silloin lumihiutale ei pysy enää mallissaan.

Avaa paperin taitokset varovasti ja tadaah - sinulla on hieno lumitähti vaikka ikkunaan kiinnitettäväksi.

Erilaisia lumitähtimallejan löytää vaikka ihan Googlesta tai Pinterestistä hakusanalla "paper snowflake patterns". Erilaisia kuvioita oppii helposti luomaan, kun vähän tarkkailee ja matkii ensin, miten jokin hieno lumitäthi on tehty.

 

Toivottavasti ohjeestani saa edes jotenkin selvää. Viimeisen tatoksen selittäminen kun ei ole helpoin juttu. Varokaa vain, sillä näiden väkertämiseen tulee helposti himo, kun haluaa kokeilla erilaisia malleja. Ja se näkyy pienen paperisilpun määrässä.

Koirien jouluiloa - 14. ja 15. luukut yhdistettynä

Kolmas adventti on saapunut! Pahoittelen, että eilinen ei saanut omaa kalenterinluukkuuaan. Tämä viikonloppu kun on kulunut ja tulee kulumaan Messukeskuksessa Koira2013-tapahtuman näyttelyissä kannustusjoukkona ja turistina.

Senpä vuoksi yhdistetty luukku sisältääkin nyt koiramaisen joulujutun - lahjojen avaamista!  Itseä koriaihmisenä nämä videot hymyilyttävät, koska koirista nkee, miten tohkeissaan nekin ovat. Vaikka tuskin joulun päälle muuten ymmärtävät.

Meidän perhekoiratkin rrrrrrakastavat lahjojen avaamista, etenkin vanhin niistä. Sitä täytyy jopa hiukan vahtia, ettei se revi innostuksissaan muitakin lahjoja. Ja kyse ei tosiaan ole siitä, että koira avaisi lahjan vain, koska se on auskaa, vaan sen sisältö otetaan hampaisiin heti, kun se paperin alta paljastuu.

Minulta koirat tulevat saamaan lähinnä luita. Leluja mokomilla on jo ihan tarpeeksi. Mitä lahjoja muut ovat hankkineet lemmikkeille ja osallistuvatko ne jotenkin erityisesti joulun viettoon?

Ps. Kohta pääsenkin jo kunnolla joulua tekemään. Hankin keskiviikolla junalipun, jolloin joulukin tuntuu jo vähän alkavan.

13. luukku - Hyvää Lucian päivää!

Tänään on Pyhän Lucian päivä, kuten moni onkin varmaan huomannut. Kun oikein mietin, niin tämä on jotenkin kummallinen "juhlapäivä" Suomessa. Lucian päivään liittyvät tavathan ovat täysin kopioitu Ruotsista, eikä ainakaan Suomessa oikein muiden pyhimyssten päiviä vietetäkän sen kummemmin. En tiedä vietetäänkö Ruotsissakaan.

Joka tapauksessa, lapsena ainkain ihailin Luciaa ja toivoin joskus saavani itsekin olla Lucia. Se ei koskaan toteutunut, koska a) en osaa laulaa ja b) olen brunetti. (on muuten hölmöä, että Pohjoismaisessa perinteessä Lucia on vaalea, koska italialainen tyttö keskiajalla oli taatusti tumma)

Tästä Pyhä Lucia -kappaleesta olen aina pitänyt. On kyllä outoa, että tätä ei löydy levytettynä lauluna Youtubesta suomeksi kuin tämä Kari Tapion esitys. Kuunnellaan siis edes se.

Tänään olisikin se suurin ja virallisin Lucian kulkue täällä Helsingissä. Yritän ehtiä sitä katsomaan, mutta pahoin pelkään,e ttä olen siihen aikaan vielä ystäväni kanssa illastamassa.

Missä on joulun ihmemaa? - 12. luukku

Minulla on ollut jouluolo jo kuukauden päivät, mutta mitä lähemmäs joulua päästään, sitä enemmän yksi merkitsevä seikka on alkanut päästää niskan päälle latistamaan tunnelmaa. Ja se on tämä:

Ei ihan nostata joulumieltä tämä pääkaupunkiseudun säätila. Kuin kastunut vanha villasukka - märkä, kylmä ja nuhjuinen. Tuolla jossain sumuverhon takana siis pitäisi vielä olla Helsingin keskusta, joka tavallisesti näkyy ihan hyvin. Näen jopa junien saapuvan ja lähtevän rautatieasemalla.  Hrrr, tuntuu, että tuolta tulee kohta jotain pahaa.

Ironistahan tässä on se, että minä epätalvi-ihminen aloin tänä vuonna haaveilla lumisesta maisemasta jo loka-marraskuun vaihteessa. Ja tottahan luontoäiti päättää juuri tänä vuonna rankaista minua tällä lumettomuudella. Pohjoisemmassahan lunta toki on, mutta ainakin tämä eteläisin seutu näyttää pahasti jäävän ilman valkoista joulua. Itsellenihän toki riittäisi se, että edes Etelä-Pohjanmaalla olisi lumipeite jouluna, kun siellä sen vietän, mutta tällä hetkellä sielläkin ollaan vaarallisen näköisesti plussan puolella, eikä hyvältä vaikuta jo sen olemassa olevan lumikerroksen suhteen.

Olenhan minä ennenkin viettänyt mustaa joulua. Muistan yhden vuoden, kun matkalla sukulaisten luo aaton viettoon katselimme, miten pellot olivat alkneet vihertää, kun pakkasesta ei ollut tietoakaan. Tuleehan se joulu ilman luntakin, mutta kyllä jokin tärkeä tunnelmantekijä siitä silloin uupuu.

Onhan tässä vielä 12. päivää aikaa. Niinpä tämän päivän joulukalenterissa huudatetaan Vivaldin talvisävellystä. Jospa se taikoisi lumisateen esiin.

Tee omat lahjalaatikot - 11. luukku

Minussa on vähän sellaista visualistin vikaa, etten kestä, jos esimerkiksi paketoimani lahja on yksinkertaisesti ruma. Joskus kuitenkin sattuu eteen sen muotoisia esineitä, että niitä on ihan mahdoton saada käärittyä kauniisti. Tiedän, pahvilaatikko ratkaisee pulman, mutta niitäkään ei aina ole saatavilla silloin kuin tarvitsisi. (tai on, mutta ne kaikki ovat aivan väärän kokoisia ko. esineelle)

Ongelmaan voi kuitenkin löytyä ratkaisu, varsinkin jos varastoista löytyy valmiiksi kartonkia tai muuta jykevää paperia tai pahvia. Lahjalle voi taitella oman, täydellisen kokoisen rasian itse. Ja malleja löytyy jos jonkinmoista.

Tarkempia ohjeita ja jopa tulostettavia kaavoja osaan laatikoista löytyy mm. näiltä sivuilta. 1. 2. 3. 4.

Joulukortit valmistuivat! (ja 10. luukku)

Tässä lupaamani tämän vuoden joulukorttien esittely.  Pahoittelen kuvien lievää pimeyttä, kuvittelin tosissani, että saisin aamupäivällä otettua kuvat "päivänvalossa", mutta sellaiseksi viimeisten päivien hämärästä hiukan kirkkaampaa luonnonvaloa ei ole oikein voinut kutsua.

Suunnittelin nämä poro-/peura-/miksituotanythaluaakutsua-kortit itse, ainoastaan sarvien koristuksen nappasin siinä vaiheessa mukaan jostain Pinterestin pyörteistä, kun teeman olin jo päättänyt. Idea taisi alunperin lähteä siitä, että kaikenlaiset sarvipäät ovat nyt aika in esimerkiksi sisustuksessa.

 

Päädyin noudattamaan hyvin samankaltaista värimaailmaa kuin viimekin vuonna. Käytin osaan korteista jopa ihan samoja papereita kuin viime vuonna, mutta kierrätys kunniaan. Jotenkin tuo hopeanharmaa pohja vain puhutteli taas eniten, kun muut värit vaikuttivat niin tylsiltä tai tunkkaisilta. Olisipa värisävyjä ollut enemmän. mutta ennen kaikkea olen tyytyväinen lopputulokseen. 

Olen huomannut, että alan ain ihan sen kummemmin suunnittelematta tehdä jokasiesta kortista hieman erilaista. On hauskaa antaa jokaiselle saajalle uniikki kortti.

---

Mutta sitten joulukalenteriin. Ajatella, että on jo 10. päivä.  Muistan, miten lapsena se 10. luukku oli aina sellainen rajapyykki, jonka jälkeen joulu tulikin hujauksessa.

Tänään luukussani on vaihteeksi musiikkia. Tämä kaunis suomalainen jouluhymni on säväyttänyt minua erityisesti tänä vuonna. Kuka tietää, miksi juuri nyt, vaikka aiemminkin olen tämän kuullut. Jokin tuossa melodiassa koskettaa minua älyttömästi. Luulen, että taistelisin kyyneliä vastaan silloinkin, jos samalla sävelellä laulettaisiin vaikka keittokirjaa.

Sanoin muuten aiemmin, että pidän yleensä miesten lauluäänistä naisia enemmän, mutta tässä on yksi poikkeus. Tämä laulu on ehdottomasti parhaimmillaan heleän naisäänen toistamana, mieluiten kuoron.

Joulun taikaa lapsille ja kalenterin 9. luukku

Minähän olen lapsellinen ihminen. Siis sillä lailla hyvällä tavalla, että nautin suunnattomasti lasten knssa touhuamisesta ja etenkin erilaisten yllätysten ja astetta spesiaalimman tekemisen keksimisestä.

En siis todellakaan kuuluu niihin, joiden mielestä lapsille ei saisi uskotella joulupukin, tonttujen ja muiden satuolentojen olevan olemassa. Minun mielestän lapset nauttikoon lapsenuskostaan ja taianomaisuuden tunteesta, kun he siihen vielä pystyvät. Vakavoitua ehtii myöhemminkin ja yleensä tämä lapsenusko esimerkiksi juuri joulupukkiin kariseekin siinä vaiheessa, kun lapsi on itse siihen valmis. Vaikka joku neropatti paljastaisikin "totuuden", niin monilla lapsilla on ainakin kokemusteni mukaan ollut ihmeellinen kyky selittää asia niin, että hän voi itse vielä uskoa.

Vaikka itselläni ei vielä omia lapsia olekaan, niin olen keräillyt muistiin erilaisai jouluisia hauskoaj aktiviteetteja, joissa on mukan ripaus joulun taikaa. Ehkä pääsen näitä testaamaan täditettäviini ja kummitäditettäviini, ehkä nämä säästyvät johonkin tulevaisuuteen.

• No se joulupukin kirje. Meillä vietiin kirje omaan postilaatikkoon, josta tonttu sen kävi nappaamassa. Olenpa kuullut myös sellaisesta, että kirje on leijutettu hiilloksen ylös päin kohoaan lämmön mukana takan savupiippuun, mutta enpä tiedä miten toimiva ja turvallinen tämä idea on Suomessa.
• Valokuvaa tonttu epämääräisesti jossain ulkona. Eli vaikka vain juuri näkyvissä oleva tonttulakki. Vaihtoehtoisesti jonkun voi värvätä heilumaan sen lakin kanssa ikkunan takana sopivalla hetkellä.
• Jättäkää tontuille jotain syötävää ja käykää jälkikäteen ihailemassa syötyjen eväiden rippeitä.

• Anna lasten "kylvää" pieniä karkkeja sokerilla täytettyyn kulhoon. Aamulla nämä tonttusiemenet ovatkin kasvaneet piparminttukepeiksi, tikkareiksi tai vaikka pipariukoiksi.
• Hanki pieni ovi, esimerkiksi nukketaloon tarkoitettu ja aseta se jonnekin kotisi seinään joulutontun tai vaikka hiiren kotioveksi. Somista haluamallasi tavalla.
• Jos tähdet näkyvät jouluaattona, menkää etsimään taivaalta joulutähti eli se kirkkain ja suurin. Jos hyvä tuuri käy, saatatte bongata myös joulupukin reen kiitävän korkeuksissa. (eli liikkuvan satelliitin, mutta hyshys...)
• Ripotelkaa aattona sopivaan pakkaan ulos poronruokaa eli elintarvikeväreillä värjättyjä kaurahiutaleita.
• Jos vietätte joulun poissa kotoa, jättäkää pukille viesti, missä olette tai tehkää erityinen lippu, jolla olinpaikkanne joka vuosi merkataan, jotta pukki löytäisi perille.

Kuva: Elf on the Self Ideas

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä tämän päivän joulukalenterivinkki. Kuulin taannoin amerikkalaislähtöisestä Elf on th Shelf -ilmiöstä. Se on lastenkirja tontusta, joka vahtii perheen lasten tekemisiä ennen joulua. Joka yö tonttu tekee jotain jekkuja perheen kotona. Kirjan mukana tulee tonttunukke, jonka vanhemmat voivat lavastaa tekemään omia jekkujaan lasten löydettäväksi. Idea toimii satunnaisena hauskuutuksena tai vaikka joulukalenterina, jolloin lapset saavat joka aamu etsiä, mitä tonttu on yön aikana keksinyt. Mietin, että kyllähän tämän voisi totuttaa myös toisella, muualta ostetulla tonttuhahmolla. Tontun voi asetella vaikka kalastamaan vessanpöntöstä, pihistämään pipareita, keinumaan katonrajaan tai laskemaan alas portaita vessapaperirullan sisällä.

Jos innostuit, lisää ideoita tontun toimiksi löytyy esimerkiksi tältä sivustolta tai Pinterestistä hakusanalla Elf on the shelf. Varoitus vain, noille sivuille unohtuu hihittelemään muiden ideoille pitkäksi aikaa.

Huom. Monet noiltakin sivustoilta löytyvistä ideoista voisi olla toteutettavisa myös ilman nukkea. Voisihan kotona vierailla tonttu tekemässä kepposia, vaikka tonttua ei koskaan näkisikään. Ajatelkaapas, jos tonttu kävisi yöllä esimerkiksi koristelemassa jonkun huoneen pyörremyrskymäisesti joululahjanauhoilla, käärisi lapsen lelun tai muun esineen jouluvaloihin, paketoisi vessanpöntön joululahjapaperilla tai virittäisi paperia lapsen huoneen oven eteen niin, että lapsen pitää juosta sen läpi ulos päästäkseen.

Voi sitä tonttua!  Ja vanhemmillakin olisi hauskaa.

Millaisia ideoita tai perinteitä muilla on lasten yllättämiseen ja viihdyttämiseen?

Minulla on muuten ollut käynnissä korttipaja, jonka tuloksia esittelen todennäköisesti huomenissa. Stay tuned.

7. ja 8. luukku tuplana

Hupsista, eilen jäi minulta joulukalneteripostaus tekemättä omista kiireistä johtuen, mutta lyön nyt kahden päivän linkkivinkit yhteen kerralla.

Oletteko huomanneet, että Korkeasaaren eläintarha pitää myös omaa videojoulukalenteriaan?  Kalenterissa esitellään joka päivä yksi trooppinen eläinlaji. Eläinmaailma kiinnostaa ainakin itseäni, joten ämä ovat todella mielenkiintoisai tietoiskuja. Myös niistäkin eläimistä, josta en niin välitä, terveisin hämähäkkikammoinen.



Tämän päivän kalenterivinkkini onkin toisenlainen. Tieättehän, miten jouluhäsääjänä jää joskus lähipiirissä vähän yksin, kun muut eivät innostu samaa tahtia?  Blogimaailma tietysti vähän hellittää innotuksen jakamisen tarvetta, mutta löysin taannoin myös ihan suomalaisen joulufoorumin, Joulun taikaa. Siellä voi keskustella muiden joulufanien kanssa monipuolisemmin ja löytää myös uusia hyviä vinkkejä muilta.

6. luukku - Hyvää itsenäisyyspäivää, Suomi!

Itseänisyyspäiväni alkoi jälleen omaksi perinteekseni muodostuneella Finlandia-hymnin kuuntelulla. Se sykähdyttää aina. Kuuntelin huvikseni myös Youtuben tarjoamia muiden maiden versioita ja löysin myös kiinalaisen kuoron, joka esitti laulun suomeksi (!).  Vaikuttavaa paneutumista, mutta loppujenlopuksi koskettavin tämä kappale on suomalaisten laulamana. Sanoista voi kuulla aivan toisenlaisen tunteen ja tulkinnan.

Haluan kuitenkin itsenäisyyspäivän kunniaksi jakaa lyhyen videon, jossa kuvataan suomalaista joulua - sitä joulun oikeaa henkeä. Tänään on juuri oikea päivä pohtia näitä meidän aivan omanlaisia tunnelmiamme ja arvostaa sitä, millainen joulunaika täällä rakkaassa Suomessa onkaan.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!  Itse saan kohta kerrankin pynttäytyä kunnolla tätäkin juhlaa varten. En sentään ole matkalla Saulin vastaanotolle, vaan ystävien omaan juhlaan.

Joulukalenterin viides luukku - Maailman paras joululeipä

Noin vain joulukuu on edennyt jo viisi päivää melkoista vauhtia. Enää alle 20 päivää aattoon.

Tämän päivän luukussa haluan jakaa tämän herkullisen joululeivän ohjeen. Tai jakaa ja jakaa, ohje on lunperin Myllyn Parhaan ja löytyy kyllä netistä, mutta eipä niillekään sivuille kaikki osu.

Tällä ohjeella saa aikaan yhden ison leivän leipäkoneella tai kaksi pienempää limpunmallista leipää käsin tehtynä. (tai miksei käsin voisi tehdä yhtä isompaakin leipää) Itse olen yleensä käyttänyt leipäkonetta sen helppouden vuoksi, mutta tänä vuonna olen suunnitellut luottavani omiin käsiini. Leipäkoneella tehty leipä kun on aina aika epäkäytännöllisen kokoinen. Siitä on hankala leikata ehjiä ohuita viipaleita ja yksi pala on aina vähän turhan iso makuuni.

Kuvaa minulal ei harmi kyllä löydy, mutta voisin käyä sellaisen tänne myöhemmin lisäämässä. visuaalista antia kaipaavat voivat käydä kurkkaamassa leipää täällä.

Mausteinen vaalea joululeipä

2,5 dl vettä, omenamehua tai piimää
2 rkl öljyä
2 rkl siirappia
2,5 dl porkkana- tai omenaraastetta.
3 dl sämpyläjauhoja
4 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
2 tl fenkolia
1 tl pomeranssinkuorta
1 tl suolaa
2,5 tl kuivahiivaa (tai puoli pakettia tuorehiivaa)

Jos teet leivn käsin, aloita taikinan tekeminen liuottmalla hiiva kädenlämpöiseksi lämmitettyyn veteen, mehuun tai piimään. Kuivahiivaa kättäessä neste saa olla vielä vähän lämpimämpää. Lisää muut aineet ja alusta seos taikinaksi. Kohota taikina lämpimässä paikassa.

Leivo taikina kahdeksi samankokoiseksi limpuksi. Kohota hyvin ja paista 200 asteessa 20-25 minuuttia. Voitele leipiä paiston aikana siirappivedellä.

Jos teet leivän leipäkoneella, mittaa aineet tarkasti ohjeen järjestyksessä leipäkoneen kulhoon. Kuivahiivan pitää jäädä kokonaan jauhojen päälle. (Myös tuorehiivaa voi käyttää, kunhan koneen ohjelman käynnistää välittömästi)
Valitse normaali perusleivän ohjelma ja käynnistä tai ajasta leipäkone.

Joulukalenterin 4. luukku. Vielä ehdit mukaan!

Taisin jo viime vuonna esitellä yhden vasstaavan videon, mutta tässä nerokkaan hauskan AnimalsTalk-nimisen Youtube-kanavan viime vuoden jouluesitys. Ideana on siis, että kanavaa ylläpitävä herrasmies keksii hänelle lähetettyihin eläinvideoihin äänet ja eläimille persoonat. Suosittelen näiden joululaulujen lisäksi tutustumaan myös muihin videoihin.

Ja kuinkas sattuikaan, halutessasi voit myös itse lähettää eläinvideosi tälle tekijälle ja jännätä, pääsisikö se tämän vuoden jouluvideoon mukaan. Tämä 4. päivä sattuukin olemaan viimeinen lähetyspäivä. Tai siis lähetysaikaa on 4.12. loppuun Amerikan itärannikon ajan mukaan, eli meille suomalaisille aikaa videon lähetykseen olisi vielä huomiseen aamuseitsemään asti.

Tässä lisäohjeita, jos joku innostui ja sopiva video huuliaan heiluttavasta lemmikistä vaikka löytyisikin jo.

Joulukalenteri-ideoita + blogikalenterin 3. luukku.

Tämä tulee nyt vähän myöhässä, kun joulukuu on jo alkanut ja joulukalentereiden ensimmäiset yllätykset on paljastettu. Olkoon tämä siis omistettu niille mattimyöhäisille, jotka silti haluaisivat tehdä ihan oman joulukalenterin - oli se sitten tenaville, toiselle puoliskolle, ystävälle tai itselle. Vielä ehtii ja ainakin saa avata monta luukkua kerralla. Aina tulee myös seuraava vuosi.

Itse rakastan ihmisten yllättämistä ja haluaisin kovasti päästä toteuttamaan itsetäytettävän joulukalenterin jollekulle. Velä ei sopivaa osapuolta ole, mutta silmäilen silti ideoita tulevaisuutta varten.  Tässä siis muutaama poiminta.

 Kaltaiseni puufani on tietysti kovin ihastunut tähän ideaan. Eipä olisi edes vaikea toteuttaa.

Kuva: Spoonful

Kuva: Spoonful

Kuva: Twig and Thistle

 Tämän magneettipurkeista kootun kalenterin voi tehdä vaikka jääkaappioveen. Ja vinkkinä, tuollaisia purkkejahan saa suhteellisen edullisesti esimerkiksi Ikeasta.

 

Kuva: Rhythm of the Home

Tämä on aika suloinen idea ja erityisen halpa ja helppo toteuttaa, jos perheessä on vauva, jolla on pieniksi jääneitä sukkia. Eikä ne esimerkiksi kirpputoreillakaan paljoa kustanna. Valoköynnös ja pyykkipojat kruunaavat ajatuksen.

Tämä on hiukan aikuisempi idea, tosin saman voi tehdä värikkäämmillä kuoseillakin.

Tästä kuitenkin päästän päivän blogikalenterin luukkuun. Tämän kalenterin laatikkomallit voi nimittäin printata ihan ilmaiseksi täältä Hey Look-sivustolta.

Hauska sattuma muuten, tuota kalenteria näkee paljon esimerkiksi Pinterestissä. Huomasin kuitenkin, että Hey Look kuuluu kahdelle helsinkiläiselle somistuammattilaiselle. Tutustumisen arvoinen sivusto muiltakin osin. Upeita ideoita ja toteutuksia.

Joulukalenterin 2. luukku - Lehtitaivas

Pahoittelen heti ensimmäisenä sitä, että tämän päivän joulukalenterivinkkini on aika pääkaupunkiseutupainotteinen. Haluan kuitenkin tämän vinkin jakaa.

Moni ei nimittäin varmasti ole huomannutkaan, illainen lehtifanin aarreaitta on tarjolla pääkaupunkiseudun kirjaston Helmet-sivustolla. Puhun nyt Zinio-palvelusta, jossa pääsee lukemaan kymmenittäin tuoreimpia amerikkalaisia aikakauslehtiä digitaalisesti. Tietokantaan ppääsee käsiksi oman kirjastokortin tunnuksella ja luomalla tunnukset Rbdigital- ja Zinio-sivustoille. Tarkemmat ohjeet täällä.

Ja miten tämä vinkki liittyy jouluun? No tietenkin siksi, että monien jenkkilehtien joulunumerot ilmestyneet.

 

Jos siis suomalasiet joululehdet on jo koluttu, niin lisää luetatvaa löytyy tuolta. Itselläni on lukulistalla ainakin Country Living, Ladies' Home Journal, House & Home, Traditional Home, Family Circle, Martha Stewart Living, Good Housekeeping, Food Network ja Every Day with RAchel Ray. Nämä ovat siis tällaisia tyypillisiä akkain lehtiä, joista löytyy sisustus-, koristelu-, järjestely- ja ruokavinkkejä. Erityissuosituksena voisin mainita, että usuimmasta Ladie's Hoem Journalista löytyy mielenkiintoinen Michelle Obaman haastattelu, jossa käsitellään erityisesti joulua Valkoisessa talossa.

Silmääni muuten pisti, että tällaiset kuorrutetut piparit taitavat olla nyt hyvinkin tendikkäitä, ainakin visuaalisesti. Bongasin nimittäin ainakin kolmen lehden joulunumeron kannesta omat piparinsa. ja pipareista puheenollen, palvelusat löytyy myös 100 Best Cookies -niminen lehti, joka sisältää nimensä mukaan asiaa kekseistä. Kaikesta sitä saadaan lehti kasattua.

Muualla asuvat, älkää vaipuko epätoivoon. Huomasin nimittäin, että ainakin Tampereen kirjastossa on vastaavanlainen arkistopalvelu käytössä, tosin lehdet ovat luettavissa vain kirjaston asiakaskoneilla. Suosittelen siis tarkistamaan, olisiko oman alueen kirjastolla tarjolla jotain vastaavaa.

Joulukuun alku ja salaisen jouluystävän toinen paketti

Helei, sain vihdoinkin sen käsiini, SJY:n toisen paketin siis. Minulla on nyt ollut vähän huonoa tuuria näiden pakettien kanssa, sillä olen nyt kumpanakin kertana ollut reissussa, kun paketit ovat tulleet, minkä vuoksi lahjojen esittely on viivästynyt. Itseasiassa tämä viimeisin paketti olisi tullut ajallaan, jos posti olisi tuonut sen ajallaan. Lähdin nimittäin kotoa muualle sinä päivänä, kun paketin olisi aikataulun mukaan pitänyt viimeistään minut saavuttaa ja tietojeni mukaan se on myös tarpeeksi aikaisin lähetetty, mutta postin päässä tökki jokin. Postikasastani päätellen paketti on itseasiassa tullut perilel vasta pari päivää tuon jälkeen.

Noh, mutta tällaista paketista (tai kuoresta) paljastui.

Sain herttaisen joulukalenterin, josta ensimmäinen luukku jo avautuikin, Aarikan heijastimen (hassu sattuma, hävitin taannoin yhden samanlaisen), tähtitarroja ja timantttihiuskoruja. Tietysti mukana oli myös hieno kortti, joka saattaa päästä jonnekin esille.

En voi taaskaan kuin ihmetellä, millainen silmä yksityiskohdille salaisella ystävälläni on. Nämä nimittäin tulevat takuulla käyttöön ja tiedänkin jo, missä esimerkiksi hiuskoristeitä tulen lähiaikoina käyttämään.  Kiitos salaiselle ystävälle! Toivottavasti van seurava paketti ehtisi perille hieman aiemmin, koska olen lähdössä joulunviettoon jo paria päivää ennen viimeisen kierroksen määräpäivää. Tämä hänelle siis tiedoksi.

---

Ei varmaan tarvitse erikseen musituttaa, että nythän on vihdoinkin joulukuu ja ensimmäinen adventti. Tulihan se sieltä, vaikka hitaasti ankea syksy mateli. Nyt vain toivoisin tämän eteläisen Suomenkin saavan sellaisen kauniin lumipeitteen jonka juuri eilen taakseni jätin Pohjanmaalle.

Aion tänäkin vuonna pitää blogijoulukalenteria, eli joka ikininen päivä tästä aattoon (ooh, miten ihanaa sanoa noin)  linkkaan blogiin jotain jouluista kivaa. Viime uonna pitäydyin videoissa, mutat nyt ajattelin olla sisällössä joustavampi. Näemme sitten, mitä kaikkea keksinkään.

Joulukalenterin ensimmäisessä luukussa haluan jakaa tämän lauluyhtye Rajattoman kappaleen, jonka sanoissa sopivasti tervehditään joulua. Sitähän nämä seuraavat viikot valmistelevat. Tämä on yksi suosikkijoululauluistani tuntemattomampien laulujen joukossa.

Tämä levy soi minun joulussani

Lupailin taannoin tehdä oman esittelynsä sellaisesta joululevystä, joka minua on erityisesti sykähdyttänyt. Tässä se tulee, ihan vaikka sen kunniakis, että jouluaattoon on nyt tasan kuukausi.

Tämä erityisesti mieleeni oleva joululevy on Juha Tapion Joululauluja. Levy on ilmestynyt jo viime vuonna, mutta minä - kuten varmasti moni muukin - löysin sen hienouden vasta nyt. Osittain Juhan vakuuttavan esiintymisen Vain elämää -ohjelmassa ansiosta.

Juha Tapio ei ole sellainen artisti, jonka musiikkia normaalisti kuuntelisin. Olen kuitenkin jo vuosia arvostanut häntä lauluntekijänä ja tulkitsijana. Minulla on sellainen mielikuva, että kyseisellä herralla on pilkettä silmäkulmassa, mutta sen lisäksi sydän ja ajatukset paikallaan. Lauluista kuulee, että hän sisäistää laulamansa ja antaa sen kuulua.

Tulkinta on se avainsana tälläkin levyllä. Levy sisältää oikein perinteisiä joululauluja ja yhden muun laulun, Oi muistatko vielä sen virren, joka kuitenkin istuu saumattomasti kokonaisuuteen tällä kertaa. Sovitusta ja tulkintaa voisi kutsua pelkistetyksi, sillä kappaleet rakentuvat pääasiassa akustisesta kitarasta ja laulusta. (jossain taustalla käytetään myös puhallinsoittimia)

Tämä riisuttu tyyli on minulle se puhuttelivin ominaisuus levyllä. Vähäeleisyys luo rakkasiin, perinteisiin lauluihin jollain lailla ilmavan ja intiimin tunnelman. Kuin istuisit pienessä huoneessa kuuntelemassa jonkun esiintyvän. Tunnelmaa vain vahvistaa se, että akustisen kitaran soinnin ja soitosta aiheutuvat sivuäänet kuulee myös.

Pidän kovasti myös Juha Tapion äänestä. Monethan voivat eritellä, pitävätkö enemmän naisten vai miesten lauluäänen kuuntelemisesta. Itse nojaudun miesäänten puolelle. Juha Tapion ääni onkin juuri sopivan syvä, lämmin, herkkä ja helposti lähestyttävä, mikä toimii vanhojen laulujen runollisuudessa kauniisti. Arvostan myös sitä, että laulajan ääni ja sen värit saavat oikeasti kuullua näissä lauluissa ilman että ne peitetään taustamusiikkiin.

Suosikkiesityksiäni tältä levyltä ovat kauniin ilmavasti soiva Oi jouluyö, ikisuosikkini Arkihuolesi kaikki heitä, En etsi valtaa, loistoa, Jouluyö, juhlayö, sekä tämä Maa on niin kaunis -tulkinta.

Onko muilla joululevysuosikkeja?  Laittakaahan hvyät suositukset jakoon.

Pingviini lumimyrskyssä ja muita hankintoja

Olin aivan unohtanut, että minunhan piti esitellä vielä jotain, mitä Stockmannin jouluihmeosastolta tarttui mukaani.

 Näihin lasipalloihin ihastuin heti. Pinta on hologrammimainen ja se saa pallot näyttämään siltä kuin ne olisivat jäässä.  Todella upean näköisiä luonnossa. Näitä oli myös hieman pienempiä versioita.

Tämän ihastuttavan minilumipallon puolestaan ostin ystävälleni pieneksi joulunaluslahjaksi. Kuinka ihana olisi kuusi, jossa olisi näitä useampi?  Ovat tosin melkoisen herkästi rikkimenevää sorttia, lasi on niin ohutta, että ei tarvita kuin yksi pudotus lattiaan.

  Näitä kelloja en ole hankkinut itselleni, mutta ihastelin niiden viehättävää vanhanaikaisuutta Kodin1:ssä. Eri kokoisia löytyi näitäkin ihan pienistä kunnon "lehmänkelloon".

Haluan myös vinkata kokonaisia mausteita suosiville (ruuassa, leivonnassa tai vaikka askarteluun), että sisustusliike Granitissa myytiin kokonaista kardemummaa ja tähtianista laareissa. Kardemumam en olekaan koskaan tuossa muodossaan nähnyt. Huumaavat tuoksut liikkeissä ainakin oli. 

Joulumusiikilla on väliä

Kerroin aiemmin odottavani kovsti Johanna Kurkelan ja Club for Fiven joululevyuutuksia. No, nyt olen kummatkin levyt kuunellut läpi - ja täytyy ihan kaunistelematta myöntää, että petyin.

Johanna Kurkela on hieno laulaja ja on sitä myös Joulun lauluja -levyllä. Ongelmani levyn kanssa on kuitenkin se, että odotin ja tovoin kuulevani jotain aiemmin kuulemiani Johannan tulkintoja tutuista lauluista, kuten tämä.

Sen sijaan levyltä löytyy vain neljä jo valmiiksi tuttua varsinaista joululaulua, jotka nekin on sovitettu juuri sellaisiksi, joista en pidä. Ainoastaan Maa on niin kaunis on versiona minunkin mielestäni kaunis, mutta esimerkiksi Heinillä härkien kaukalon on saatu kuulostamaan kuin kauhuelokuvan soundtrackilta. Lisäksi löytyy pari tuntemattomampaa joululaulua, jotka eivät itseäni ainakaan säväyttäneet, sekä lauluja, jotka eivät ole varsinaisesti joululauluja. Ainoastaan Avaruus eli suomenkielinen versio Walking in the airista liittyy jotenkin jouluun. Tämä onkin ihan kaunis versio. (levyllä siis vain Johannan laulamana)

Muut ei-joululaulut ovat kyllä ihan kauniita erillisinä lauluina, mutta itseäni jäi häiritsemään se, että miksi ne ovat juuri tällä levyllä. Oliko ne pakko saada vain julkaistua jossain? Nyt ne saavat levyn joululevy-statuksen halkeilemaan. Tosin erityismaininta pitää antaa Prinsessalle-kappaleelle. Se vain saa minut aina kyyneliin ja Johannan tulkinta laulusta on parasta luokkaa.

Täytyy kuitenkin mainita vielä yksi itseäni vaivaava asia. Olen viime aikoina huomannut, että suomalaisilla naisartisteilla on jokin kumma villitys pehmentää ääntään laulaessa. Siis niin, että ääni kuulostaa matalammalata ja värisevämmältä ja s-kirjaimet suhahtavat sh-äänteenä selkeän ässän sijaan. Parin laulun kohdalla tälläkin levyllä sorrutaan samaan. En tiedä häiritseekö ilmiö muita, mutta minusta laulu vain kärsii siitä, sillä usein tuo tapa aiheutta myös sen, että ääntämyksest tulee sössöttävää ja sanojen artikulaatio kärsii. Tietyissä kohdissa minulla oli suura vaikeuksia saada sanoista selvää ja jotkut sanat kuulostivat joltain aivan muulta kuin pitäisi, vaikka kuinka pinnistin kuuloani ja kuuntelin aivan kaiuttimen vieressä.

Club for Fiven Jouluna-levystä en nyt paasaa yhtä pitkään, mutta tässä kävi juuri niin kuin pelkäsinkin. Levyn laulut ovat kyllä suurimmaksi osaksi tuttuja, mutta ne on tyylitelty minun mieltymykseni mukaan pilalle, vaikka aiemmin markkinointiin levyn olevan hyvin perinteinen. Pari laulua noudattikin perinteistä linjaa, mutta muuten sovitukset menivät minulta yli. Ehkä minulla ja levyn tekijöillä vain on eri näkemys perinteisestä joululaulusta. Itselleni laulut eivät synnytä samanlaista tunnekokemusta, jos ne eivät kuulosta niiltä rakkailta tutuilta lauluilta, jotka minulle joulua viestivät.

Mainittakoon vielä, että myös Paula Koivuiemen ihan ensimmäisen joululevyn Kun joulu on kuuntelin. Hän oikeasti pysyikin oikealla joululevylinjalla, sillä kaikki kappaleet olivat oikeasti joululauluja, vaikka mukana olikin myös uudempaa tuotantoa. Levy on perushyvä, varsinkin, jos Paulasta pitää, sillä mitään yllättävän hienoa levyllä ei ollut. Pisteet kuitenkin herkän Toive-kappaleen mukana olosta.

Äh, tulipa taas oltua kriittinen, mutta tämä on minun totuuteni näistä levyistä Minä niin todella toivoin, että olisin voinut sanoa niden levyjen olevan upeanihananvärisyttävänmahtavia. Kriittinen suhtautuminen ei siis ollut mikään oletusarvo.

Mutta stay tuned. Minulla on eräs uudehko joululevysuosikki, josta haluan mainita. tämä levy onkin niin erityisen mieluisa minulle, että haluan tehdä siitä vielä ihan oman postauksensa lähiaikoina.

Sirkuttavat pikkutiaiset uudessa kodissa

Ei, minä vain en voinut jättää näittä vekkuleita kaveruksia kauppaan. Melkein kuulin sirkutuksen perässäni, kun yritinkin. Niinpä Titi ja Tyy päätyivät asumaan luokseni.

Minä olen aika nirso tällaisten hahmokoristeiden suhteen. Jos ne ovat liian lapsekkaan sarjakuvamaisia, en kaipaa sellaisia kotiini. Pidän enemmän juuri todella tyylitellyistä hahmoista tai sitten ihan luonnonmukaisista, kuten nämä hurmaavat tiaiset. Sitten taas kuitenkin juuri tämän tyyppiset hahmot ovat heikko kohtani. Joskus kohdalle osuu niin eläväisen oloisia tai muuten sympaattisia tapauksia, että niiden voisi kuvitella heräävään eloon. Jotkut vievät sydämen niin vahvasti, että pakkohan ne on lopulta saada. (ja silloin ne ansaitsevat myös nimet)

Olen tainnutkin aiemmin kertoa, kuinka olin jonkin aikaa töissä sisustusliikkeessä. Liikkeen omistaja oli tässä suhteessa samanlainen. Hän kertoi, miten uutta tavaraa hankkiessa jokin vain puhuttelee häntä. Siellä me sitten yhdessä availimme tavaralaatikoita yllytystä varten ja hihkuimme ja jutustelimme yhdessä muun muassa erityisten sympaattisten tonttuhahmojen kanssa.

Näissä linnuissa on sekin kätevä puoli, että vaikka nämä joulukoristeina myytiinkin (Anttiloista ja Kodin1:stä ainakin löytyy), niin eväthän nämä yksinomaan jouluiset ole. Sopivat aivan loistavasti myös koko talvenajan iloksi. Miksei muinakin vuodenaikoina, esimerkiksi mökkiympäristössä voisivat olla hyvinkin sopivia seuralaisia.

Luulenpa, että saatan joulun jälkeen käydä tarkistamassa, olisivatko nämä hyvässä alennuksessa. Alkuperäisellä hinnalla en raaski kovin montaa ostaa, mutta olisivathan nuo aivan ihania esimerkiksi omassa joulukuusessa sitten joskus.

Mitäs tykkäätte? Ja kuinka te muut suhtudutte hahmoihin sisustuksessa ja koristelussa? Tuo on niin kovin jakautuva makuasia.

Kummallinen, mutta ah, niin hyvä mandariinikakku

Taas piti hiukan arpoa, että meneekö tämä ohje nyt tänne vai toisen blogin puolelle. Päätin kuitenkin laittaa tämän nyt joulun nurkkaukseen, koska jostain syystä tämä kakku vei kovasti ajatukset jouluun - johtuneeko sitrushedelmien käytöstä ja siitä, että joulun aikoihinhan ne ovat kutakuinkin parhaimmillaan.

Väitän kakkua otsikossa kummalliseksi, mikä johtuu sen valmistustavasta. Mandariinit (tai vapaavalintaisia sitrushedelmät) nimittäin keitetään ohjetta varten. Kuorineen. Tämä aiheutti monissa kummastuneita ilmeitä ja epäluuloa, mutta tämä kakku on aivan oikeasti jumalaisen hyvää. Se on raikas, mutta mehevän kostea ja paranee vain oltuaan päivän jääkaapissa.

Kaiken lisäksi kakun voi tehdä kokonaan gluteenittomana ja siihen voi käyttää mitä tahansa sitrushedelmiä. Lisäksi ohje on uskomattoman helppo, mutta se tulee muistaa, että aikaa pitää varata, sillä hedelmiä pitää keittää parisen tuntia.

Ohje on alunperin Nigella Lawsonin (taisi olla clementine cake hänellä), itse poimin suomennetun version Korianterifarmilta.

Mehevä mandariinikakku

• 375 g mandariineja tai klemenetiinejä, siis 4 isoa tai 5–6 pientä. (Minä käytin satsumoita ja appelsiinia)
• 6 kananmunaa
• 225 g sokeria
• 250 g jauhettuja manteleita (itse korvasin osan vehnäjauhoilla. Varmaan voisi myös käyttää vain jauhoja, mutta minusta manteli antaa kakulle osan herkullisesta mausta)
• 1 tl leivinjauhetta 

Pese hedelmät huolellisesti ja laita ne kokonaisina kuorineen kattilaan, peitä ne vedellä ja laita levy päälle. Keitä kaksi tuntia.
Valuta ja anna jäähtyä. Halkaise hedelmät ja poista sisältä mahdolliset siemenet. Soseuta hedelmät tehosekoittimessa.

Laita uuni lämpenemään 190°C asteeseen. Voitele ja jauhota halkaisijaltaan noin 20-senttinen irtopohjavuoka 

Lisää sokeri, mantelit ja leivinjauhe mandariinien joukkoon tehosekoittimeen ja sekoita taikinaksi. (myös sauvasekoittimella onnistuu)
Kaada vuokaan ja paista noin tunti. Jos kakun pinta alkaa tummua loppuvaiheessa liikaa, peitä foliolla.

Anna kakun jäähtyä ja koristele esimerkiksi tomusokerilla. Tarjoa sellaisenaan tai vaikkapa vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Itselle kävi pieni kämmi ja kakku pääsi tummumaan liikaa. Ei pinta kuitenkaan palanut ole, vaikka kuvassa siltä näyttääkin.

VINKKI!  Kakkuun saa jouluisempaa makua esimerkiksi kanelilla, kardemummalla tai neilikalla. Jos mukaan haluaa vain häivähdyksen mausteisuutta, voi mausteet laittaa kiehumaan hedelmien kanssa kattilaan, jolloin hedelmät imevät itseensä vähän mausteiden aromia. Vahvemman maun saa, jos mausteet kippaa suoraan taikinan joukkoon.

Joulun valoa ja väriä joka puolella

Voi veljet, kun taas riittää jouluista asiaa sitä mukaan, kun kaupat sun muut näkyvät tahot lähtevät joulutukseen mukaan. Mutta minä en valita. 

Kirjoitinkin tässä jo taannoin tuonne arkisemman blogini puolelle lähes kiihkeän puheenvuoron valokoristelun puolesta. Minusta on typerää ristiä näinkin pimeässä maailmankolkassa kaikki somistusvalot jouluvaloiksi ja sitten urputtaa siitä, ettei niitä saisi laittaa esille liian varhain. Eikö voitaisi vain nauttia siitä, että sitä pimeyttä pystyy jotenkin piristämään?

  

Joka tapauksessa, nythän kauppoihin on vaivihkaa hiipinyt myös ne jouluisemmat valot.  Tämä torni jäi mieleen yhtensä suosikeistani. Kuten kuvasta näkyy, valot eivät ole esillä suoraan, vaan kartio on päällystetty valkealla kankaalla, jonka läp valosarja näkyy tähtikuvioina. Livenä tämä on vielä hienompi ja voisin kuvitellakin hankkivani tällaisen vielä itsellenikin.

 

 Eräässä kotimaisemien sekatavarakaupassa on myös kovasti kivoja yllätyksiä nykyään. Näitä valopuita löytyi eri kokoisina aina näistä pöytämalleista parimetrisiin puihin. Tällainen voisi sopia sisustukseen myös ihan vain yhtenä tunnemavalaisimena. Joulunahan puun voisi vaikka koristella joillain siroilla roikkuvilla koristeilla.

 Jouluun ajatukseni vei myös tämä söpö punamarjainen kasvi nimeltä lamosalali, jonka hankkimme äitimme olohuoneeseen. Tästäkin kerroin enemmän tuolla toisen blogin puolella, jos jotakuta kiinnostaa. Toivottavasti kasvi kestää lupausten lupaisesti jouluun asti, sillä onhan tuo nyt todella hyvin jouluun istuva. (Eikä muuten ollut hinnallakaan pilattu, tästä piti pulittaa Prismassa alle viisi euroa)