Morriksen villapaita

Morris on Chihuahua. Ihan vauveli vielä. Tein Morrikselle villapaidan, että se tarkenee mennä pissalle muuallekin kuin kokolattiamatolle.

 

 

Varsinaista ohjetta ei ollut, yhdistelin vain kuvion ohjetta ja jotain aikuisen koiran villapaidan ohjetta. Purin kaksi kertaa. :D

 

 

Tässä puseroa sovittelee meidän kiltimpi hauva. :D

 

Tässä Morris paidassaan (Morris on siis mun työkaverin vauveli, ei meidän).

Villapaita taitaa olla nykyään jo vähän pieni, vauvoilla kun on tapana kasvaa.

 

DoggyStyle

Kauheen kuvaava otsikko. ;)
Kerkesin just trimmata koiran kun iski kauheet pakkaset ja tuli lumi maahan. Oli siis aika kaivaa takit laatikon pohjalta myös koiralle. Siellä tonkiessani törmäsin muutamaan vanhaan luomukseen ja esittelenpä ne nyt välipostauksena kun tonttupajalla ollaan kiireisiä.

Talvitakki. Sisällä fleece.

Sadetakki. Sisällä college, päällä PUL.

Naurettava poolo. Tää ois ihan kätsy muuten, mut jostain syystä takakoivet jää ihan paljaiksi. Vois koittaa kyhätä jatkot tonne peppupäähän ja ehkä vähä etusäärillekin.

Kaulus käännettynä.

City-vilkkis. Automatkoille ja kyläreissuille. :)

Reean lempiasuste. Pahimmille pakkasille. Tosin sillon ei emäntää huitsi paljo ulkoilla, mutta koiraa ei varsinkaan jos joutuu tää päässä näyttäytyä.

Tassutossut. Nämä on osoittautuneet kaikista hyödyllisimmiksi. Nyt kuvasin vain yhden kun loput kolme on jossain hyvässä tallessa. Nämä on hyvät paukkupakkasilla (vanhempien terrieri oli metsällä viime viikolla ja karkasi. Lopputuloksena aivan repaleiset tassut. Sitä piti kantaa pissalle ja syömään ku meni niin pahasti. Syynä siis pakkashanki ja parin tunnin karkulenkki.) 

 Nämä on myös erittäin kätevät jos tassussa on jotain häikkää, eikä koira saa nuolla sitä. Me käytettiin myös hetken aikaa eroahdistuksen ollessa pahimmillaan ja koiran raapiessa ovenpieltä.

Tavallinen fleecepötkö, johon ompelin tarranauhat ja kiristysremmit vastakappaleella.

Tätä en ole itse tehnyt, vaan tilannut aikanaan jostain nettiliikkeestä. Mutta mikäpä estää remmejäkin tekemästä itse jostain kivasta kankaasta.

Takin kaavat on omat ja neuleet sekä pipo on syntynyt tehdessä. Ohjeita ei oo koskaan mihinkään kirjoitettu. :D

Asiakas

Mulla kävi tänään asiakas ja Reealla ystävä kylässä. :)
Hyvin tulivat juttuun, vaikka molemmat ovat narttuja ja Reealla on vielä juoksutkin parhaimmillaan. Luun erehdyin antamaan molemmille ja aika nopeesti totesin, että tungenpas ne takas kaappiin. Siinä erotuomaroinnissa onnistuin kynnenkin taittamaan oikeen kunnolla. Mutta ei mee munkaan parturi-kampaajan koulutus ihan hukkaan.. ;)

Tässä siis lähtökohta. Kerkesin selästä jo hiukan alottaa, ennenku tajusin ottaa kuvan. Kaverilla on ikää vuoden verran ja ymmärsin, ettei häntä ole aiemmin nypitty. Jotenki Reea tuntuki rauhalliselta vanhukselta tähän nuoreen kaveriin verrattuna, mutta ehkä se johtu vain siitä, ettei kotona niin tarvi hötkyillä. Kylässä se ois ollu luultavasti ihan samanlainen jokapaikan touhottaja.

Näin nakuja sitä sitten ollaan ku on tukka imurissa ja elämä edessä. Yhden hedelmäpussin verran lähti karvaa. Vielä en oo selvittäny, miten saan mun mustat collegehousut taas karvattomiks. Siinä syy, miks trimmaan Reean aina alasti saunan lattialla. :) 

Tää oli nyt vähä tällanen extreme-laji, kun mun täytyi suoriutua ilman lastenhoitajaa. Ei ihan joka välissä kuitenkaan viitti lähtee selvitteleen lasten riitoja yltäpäältä karvoissa. Asiakaskin oli aika levotonta sorttia, joka nykäsyn jälkeen se teki kahdeksan pyörähdystä ja koitti nuolla naamaa. Loppusilausta tehdessä sitä oltiinki sitte jo niin poikki, että kaveri heittäyty lattialle maate eikä hievahtanutkaan.

Uskotko, että nämä kaksi ovat eri rotua!? :) Reeahan on parsonrussellinterrieri ja tämä toinen jackrussellinterrieri. Mun on vähän vaikea uskoa..
Mutta nyt on kevyt ja mukava kirmailla vesilätäköstä toiseen!

Jos metsään haluat mennä nyt..

Oltiin siskon ja koirien kanssa metsäilemässä tänään. Mun ja Reean metsälenkkiin kuuluu yleensä aina namien ja käpyjen etsintää. Namit jemmataan puun runkoon ja sopivasta käpyläjästä hajustetaan yksi käpy, joka Reean on sitten tarkoitus tunnistaa ja ottaa suuhun. Tuolla nietosten keskellä ei sattunut hirveästi olemaan käpykasoja, joten homma täytyi soveltaa sopiviin keppiläjiin keskellä polkua.

Parhaimmillaan tuo koira pomppaa melkein mun pään korkeudelle namien perässä. Sillon ei kyllä herkkujen passaa olla liian tiukassa. Ronja ei ollut ihan yhtä aktiivinen herkun metsästäjä, mutta kyllä sekin muutaman helpomman nappas.

Tässä linkki kepin valinta videoon.

Tässä toinen keppivideo.

Tässä namin jahtaamista puusta.

Jos oisin ollu fiksu, oisin tajunnu, että tuo kännykän kamera on poikittain kun kuvaan videota pystyssä. :( En ollut niin fiksu, joten kaikki on vähän vinksin vonksin.