Märkä moottoritie. Auto kiitää pohjoiseen, puiden lehdet pienenevät. Kajaanissa tienvarsille ilmestyy puhelintolppia valkoisine posliinieristeineen. Jalonniemessä on pakko pysähtyä, koska Ämmän leipä on parasta. Valjusrieska lämmittää kättä. Tie kapenee. Kiemurtelee metsän sisällä.
Metallinen istutuslaite tömähtää maahan. Satoja kertoja, ehkä tuhat. Joskus saveen, joskus hiekkaan, joskus kiveen. Aurinko korventaa sadekuurojen välissä. Puolenpäivän jälkeen käsi alkaa täristä. Yhden paakun mukana on tainta isompi mustikanvarpu. Laitan sen hyvään laikkuun, pyöräytän kumisaappaankärjellä perään erityisellä hellyydellä. Hävittäjät leikkivät taivaalla piilosta. Laite maahan, taimi putkeen, putki auki, laite irti. Sotakone syöksyy mustaan pilveen, toinen perässä. Vaikka maailma loppuisi huomenna, istutan puun.
Kuorma-auton ärinä kuuluu aamulla jo kaukaa. Isokyyti mönkii metsäautotieltä pihan puolelle, kaivinkone lasketaan lavalta. Keitän vielä kahvit. Ukot heittävät työhanskat kuistinpenkille ja tulevat kanelikorpulle ennen pitkää työpäivää. Tuli humisee hellanhormissa.
Kasvimaan metalliaita makaa syvälle maan sisään kaatuneena. Vedämme, revimme, noidumme sihisten etuhampaidemme väleistä. Kämmen on edellisen päivän koettelemuksesta jäänyt kippuraan eikä ote pihdeistä pidä. Tupakansavu nousee talon portailta. Selkä hikoaa, pään sisällä kipinöi. Luovaksi tauoksi haen piisipuut, kaminapuut, hellapuut ja saunapuut, pusken ne lahoissa maitokärryissä läpi pihan poikki tulvivan kylmän kevätpuron. Liiterinovella istahdan pölkylle, moottorisahalla pätkittyjen harmaiden kuivaajanhirsien viereen. Aurinko heittää harvan seinän läpi sisään kultaisen kiilan, jossa sisilisko koittaa olla aivan hiljaa. Etsin seinästä kummipojan nimikirjaimet, ne jotka viime kesänä puukolla kaiverrettiin. Kaukana talonpihalla tanssivan kaivinkoneen hurina, kauhan kolina kantaa yli korven. Huomaan metsänrajassa seisovan suuren valkoisen poron, joka mykkänä kohottelee hirvenkasvoista päätään. Vaalean sarvinukan alta kuultaa verisuonien puna.
Yöauringon kevyt valo hohtaa keittiön vanhan ikkunalasin lävitse. LVI-mies lähti jo tunteja sitten, mutta kaivinkonekuski, viereisen kylän kurttuinen tervaskanto, jäi vielä työmaalle. Nyt on piha silitelty, maat taputeltu. Hiljaisella äänellä mies kertoo tienrakennustarinaa. Kastan rinkeliä kahviin ja kuuntelen, kerron kuinka päivän mittaan ihailin sormenpäillä kulkevaa konetta. Raatimies hymyilee kaikilla kasvonsa rypyillä.
Viimeisenä aamuna siirrän tavarani pirtinnurkasta pihalle. Kiireisen oloinen nuohooja lampsii apupoikineen huoneesta toiseen. Välillä pölähtää. Allekirjoitus laskuun, tiskit puhtaiksi, kaasupullot kiinni, ovet lukkoon. Ihmiset siisteissä vaatteissa autoon.
Kotona kissat siristelevät ja haukottelevat perään. Toinen kehrää. Silitän selkää, särkevällä kädellä, toisella otan paperipussista uskovaisten pastillin. Ensi kuussa pohjoiseen uudemman kerran.
