Thursday Perhaps (2005) 130 x 130 cm

Vapaapäivä silloin tällöin tekee hyvää. Pidän parhaillaan sellaista, pyytämättä ja yllättäen. Mietin aamulla houreisesta unesta hiljalleen kohti herätyskellon ääntä ryömiessäni, että tänään ei pysty ja myöhemminkin kerkee. Aamupäivän iloksi raahasin viimeiset alihinnoitellut kamat kirpparille ja vein M:n synttärilahjaksi katsomaan taidenäyttelyä.

M lähti ruumiista irtaannuttavan kokonaisuuden katsastamisen jälkeen kunnollisen ihmisen tapaan töihin, meitsi kävelemään hautausmaalle. Kävin uusgoottilaisen arkkitehtuurikokemuksen perässä kolistamassa Aleksanterin kirkon sivuoveakin, mutta sisällä olleet bakkanaalit pääsivät säikäyttämään niin, etteivät ovelle loikanneen päivystävän kristityn itsepintaiset houkuttelutkaan auttaneet. Otin suunnan hammastahnaostoksille.

Kaupungilla askelta rentouttaessa tuli viimein tunne, että kohta se kesä tulee. Aurinko paistoi Laukontorin munkkituristeille, lokit vinkuivat ilmassa, sisävesilaivat keinuivat vasten laituria. Historian laitos kumisi tyhjyyttään. Viimeiset puristukset on nyt kirjattu kalenteriin työvuorojen lomaan ja homma alkaa vähitellen olla hallinnassa. Ensimmäistä kertaa koko vuonna! Takakiree stressaaja sydämessäni kiittää ja menee viikkailemaan muovipusseja. Ja etsimään uutta asuntoa, johon ei olis tulossa putkiremonttia lokakuussa. Ja ärisemään pankkitilin yhä nopeammin juokseville numeroille. Ja miettimään, minkä helvetin kokoinen pakettiauto sitä pitää sitten luojatietääsiismilloin-muuttopäivänä vuokrata ja paljonko helvetti maksaa ja montako banaanilaatikkoa mahtuu ja miten toi pakettiauton ajaminen yleensä sujuu, kun sitä on kerran tässä maailmassa päässyt harrastamaan ja viisi vuotta sitten. Ja aprikoimaan, milloin tätä äässiä kerkeis saada vähän pienennettyä tymäkän liikunnan keinoin. Ja fiksaamaan kalenteria sillä silmällä, että hommat hoituvat, vaikka tässä joutuisi uudelleen lasareettihoitoon. Kevät ja minä, indeed.

Ainedidaktisen tutkimusesseen korjaamisen, kehitysesseen ulostamisen, seurantatehtävän tuijottamisen, harjoitteluraportin kasaamisen, viimeisten harjoitustuntien ja ensi viikolla käsiteltävien, kahdeksan historian seminaaritutkielman lähilukemisen sijaan olen lukenut päivän lehdet, syönyt hummusta, imuroinut ja kuunnellut Vuokko Hovattaa. Olen hyödyllinen huomenna.

Onneks sentään Maalaisliitto ottaa pataan

Jaahas. Sitä sitten mietitään, että kannattiko ja onko nyt kivaa.

Voin kertoa, että a) EI, b) EI.

Olen viime aikoina nukkunut öisin korkeintaan viisi tuntia, koska semma ei ole, jännä kyllä, valmistunut itsestään. Jotain töitäkin on pitänyt tehdä, istua turhissa ja turhauttavissa paikoissa ja vetää kanki hanurissa velvollisuudet himaan. Olen myös huomannut, että olen vanha. Posket roikkuu, silmät on sameat. En jaksa enää olla, jos nukun huonosti. Ennen pärjäsin vuosikausia lyhyillä ja epäsäännöllisillä unilla, porskutin töissä ja vapaalla, humbugi humbugi vaan ja moottoritie Kuusamoon. En enää. Vituttaa.

Onneksi löysin jääkaapista viinaa.

Vituttaa ihan pikkasen kanssa nää vaalit. Kokkareiden ja persujen toimiessa ääniharavina ei voi kuin kaivella lompsaa ja miettiä menolippuja kauas täältä. Kyllä kansa kato tietää! Ei tiedä.

Kalmasilmä

Päivät valuvat jonnekin, samanlaisina. Kaduilla on hiekkaa, vettä, jäätä ja sohjoa vuorottain. Paistaa, ei paista. Välillä liputetaan.

Ainedidaktinen tutkimusseminaari etenee kuin juna - selkään sattuu, täytyy kuunnella turhanpäiväistä jorinaa ja vessa on tukossa. Oman tutkielmani käsittely on tietysti viimeisenä. BLAAH. Muutakin yllättävää ja yllättävän paskaa pedaylläriä on riittänyt. Onneksi Suke käyttää ajoittain lattiaani yöpymiseen - henkisten ovien paiskominen yöaikaan on tehnyt hyvää. Yksin ollessani tapaan iltaisin lähinnä paahtaa hommahommasia, pyykätä, mittailla kirppiskamakasaa, vältellä seminaaritutkielmaa ja tuijottaa hedelmäkulhoa. Jännä toi päärynä.

Tänään oli tosin hyvä päivä. Opponointini meni ihanjees (huolimatta iltaisista ajatuksista suorittaa murskaaminen lähinnä istumalla äässilläni respondentin päälle), muistin käydä apteekissa ja postissa, löysin jumalaisen aleneuleen, käytin joululahjaksi saamani kirjakaupan lahjakortin sarjakuviin, divaristakin tarttui mukaan (harvinaista!) löytösarjista ja sain kaiken päälle vielä pyykättyä ja siivottuakin. Lisäksi aurinko mollotti niin, että NYT se kevät kai on täällä. Hiekkaa putsataan jo pois. Kohta on kesä! Mietin apteekin jonossa kukkamekkoja. Ihan pakko siis ostaa, on yhet ylppärit.

Huomenna voisi jo käydä äänestämässä. Vaalisunnuntaina kasvan sammalta töissä.