Takit sekoittuvat naulakoissa

Nyt maistuis tupakka tai pari. Pätkittäisen painajaisyön (muun kivan ohessa hukuin uima-altaaseen nyrkkeilysäkissä) perään heräsin vatsa kipeänä vapaapäivän aamuun ankeaan. Eilen pyyhkäisin nimittäin M:n leikkuulaudan epähuomiossa roskiksen pesuun tarkoitetulla tiskiharjalla, mistä vaivaiset mahahapponi ottivat ilmeisen nokkiinsa. (Kuskus-salaatti ja HP6 maistuivat silti.) Taivaanlinnun vapaan päiväni käytin tehokkaasti siivoten tätä läävääni, jota vuokra-asunnoksikin joku kutsuu. Raivasin roinaa kaksi tuntia, ennen kuin pystyin ottamaan imurin esiin. Kiva. Nyt on kaikki paremmin - huonekasvit kosteina, paperit järjestyksessä ja seminaarikirjallisuus yhtenä valtavana kasana pöydällä. Äsken lähtenyt seuralaiseni jätti jälkeensä kaksi kautta Pasilaa ja suomenkielisen Kuoleman varjelukset. Eteismatolle tupsahtanut sähkölaskukin osoittautui tasauslaskuksi. Viimeksi mainitut lämmittävät ehdottomasti enemmän kuin hetkisen siistinä pysyvä kämppä.

Jännä muuten, että mieleen jää usein se hetki, jona illan meno ja seurakset ovat sinetöidyt. Mietin tätä jännästi torstaina, maatessani jännässä tappokrapulassa kotona ja missatessani mm. yleispedaa ja seminaaritapaamista. Tällä kertaa lause kuului: Ja tiiäks mitä? Edittiryhmä tapaa viideltä Telakalla! Jännästi ei ole tehnyt mieli viinaa tässä. Phil Collins -darra ei ollut torstaihin verrattuna Mitään, I tells you.

Balalalalaa

Asuntoni on jälleen pakastelokeron lämpöinen, joten jokatalvinen hillitön palelemiseni jatkuu. Pysynpähän toisaalta hereillä duunihommajuttujen vuorta hoidellessani. Peiton alta nouseminen on tosin tuntunut aamu aamulta yhä raastavammalta. Ulkona on kylmää, pimeää ja märkää, ja tuuli on varmaan jo hionut pihalle unohtamastani pyörästä maalin irti. Ja kuka idiootti käski ottaa kahdeksan tunteja pidettäväksi, kysyn vaan?

Perusharjoittelu alkaa piakkoin olla lakkarissa - huominen rykäisyni on toiseksi viimeinen syyspuolen oppituntini. Nopeasti menivät, täytyy sanoa. Kiva olisi tosin saada jotain konkreettista klousuuria kaikesta tästä painamisesta. Yhtään opintopistettä ei nimittäin ole herunut mistään suunnasta, vaikka tuntuu, että jokainen hereilläolon hetki on ollut jonkin sortin suorittamista. Eppaa! Opettelen kärsivällisyyttä, tulee tarpeeseen.

Odotan jo joululomaa. Tavoilleni epäuskollisena olen hankkinut osan pakollisista sukulaislapsilahjoista hyvissä ajoin etukäteen, joten joulukuun lähestyminen ei ole tänä vuonna kasvattanut juuri minkäänlaista munaa otsaan. (Huimat veronpalautukseni olen ajatellut käyttää johonkin aivan muuhun, kiitos vaan M syntisistä ehdotuksista...) Joulunaikaan en aio muuta kuin lueskella tenttiin, käydä pikkiriikkisen töissä ja järjestellä seminaaria johonkin kuosiin. Riittääpä siinäkin. Aion myös tavoilleni uskollisena maata ja syödä toisten puunaamissa nurkissa ja ruokapöydissä. Mahtavaa. Jyyle, joudu jo.

Höpsis löpsis

Hups. Tuli höylättyä pankkikorttia pikkuisen. Kaikki ostokset olivat tietysti perusteltuja: kosmetiikkaa (naamanhan voi rahapulassaan pestä vaikka tiskiaineella, mut ei mielellään viikkoa kauemmin), joulukortteja (jaa kelle ja näin kalliita?), saippua-astia (ei mahdu lavuaarinkulmalle tai ...minnekään alle kahden neliön kylppärissäni), talvikengät (jeesuksenaikaiset mut made in Kankaanpää), Nanson kangaskassi (näitä mulla ei ollut siis ainuttakaan jo kotona) ja kokopuinen vanha tuoli (ei mahdu asuntooni). Kyynel.

En tajua, kuka tätä kämppää sotkee. Mä tulen tänne suurinpiirtein vaan nukkumaan. Perjantaisetkin vieraat oli ihan sisäsiistejä, eikä eiliset glögi/käsirautabileet levinneet tänne asti. Täysi mysteeri tämä.

Koen muuten parhaillaan jotain uutta ja uskomatonta - nimittäin vapaapäivää. AAAH. Toki olin aamulla kahdeksalta katselemassa parit pp-slaikut ja jauhamassa didaktista sontaa, mutta sen perään olen vain syönyt, juonut kahvia ja shoppaillut loistoseurassa. Tunnin kuluttua tartun päivän pikkujuttuun eli kahteen ensi viikon tuntisuunnitelmaan. Uskoisin selviäväni hommasta noin viidessä tunnissa. Viikonloppuna en aio muuta kuin nau'uttaa napaani ja makoilla, se on vissi. On. Aivan varmasti. Sanokaa meitsin sanoneen.

Pistoja

Aika raipakkaa menoa nämä viime päivät. Ja hyvä niin. Kuten Suke sen hyvin laittoi, on tämä äkkiä mielekkäältä ja järjestyneeltä tuntunut arki miellyttänyt. Eipä kerkeä ahdistaa. Miksipä ahdistaisikaan, kun tovereiden kanssa voi esimerkiksi juoda muun synnin lisäksi pullollisen tarjousskumppaa ja käydä öistä lumisotaa autiolla Hämeenkadulla? Tänään vedin aamusta vähän sanomalehtikivaa seiskoille ja sen perään olin mukana videoimassa viattomia Tammelan torilla. Nyt juon vähän kaljaa kaukaa saapuvien vanhojen kavereiden kunniaksi. Huomenna töihin, minne muuallekaan. Aion olla krapulassa ja tehdä opiskelujuttuja.

Mä otan sitten kesällä tällaisen kissan:



Tuulikki Pietilä: Rosetti (Psipsina I), 1977. Kuva: hs.fi

Bizii

Tää tekemisen meininki on jotain kosmista. Jos kalenterista jokin neitseellinen kohta löytyykin, täyttyy se varmemmin kuin kuoripojan paksusuoli kirkkoleirillä. Laskin eräänkin päivän työtuntien määräksi 14. Tartteisin jo pikkuhiljaa oikeasti sen kauan kaivatun hausfraun, että elämästä tulis jotakin. Tällä hetkellä mulla ei ole aikaa nukkua, liikkua, siivota, pyykätä, tiskata eikä lukea Hesariani, josta sentään maksan aika tavalla. Sivuaineopintojen vähittäinenkin suorittaminen on tähän mennessä jäänyt hartaan toiveen tasolle. Saakeli. Onneksi perjantaina pitämäni tunti meni loistavasti ja toimii siten hyvänä motivaatiomoottorina.

Jonkinsorttista syntiä olen sentään kerennyt harrastamaan. Bussi vei nimittäin viikolla Ikeaan tuomaroimaan ystävän tulevaa sohvaa. Mitään ei pitänyt ostaa, mutta tehän tiedätte, miten se todellisuudessa menee. Yksi ostos oli sentään järkevä (sammutuspeite), muut eivät niinkään (mm. kuppikakkupursottimia). Morkkis tuli heti kassan jälkeen. Tähän kun lisää sen, että ostin aiemmin viikolla Werstaalta jumalattoman hintaisen näyttelyjulkaisun, hehkuu onni sydämessä. Onneksi on kuivakaapissa jotain kuivaa sontaa, mitä syödä.



Pakollisilla luennoilla ajatukset joskus joukkoharhailevat.

"Mun peilissä on jatkuvasti Halloween"

Viikonloppu oli ihan makoisa, vaikka piti jossain töissäkin lusia. Siellä oli viileää ja hiljaista. Pelkäsin, etten pitkän tauon jälkeen enää pärjää hommassa, mutta autopilotti napsahti päälle kivuttomasti. Juttelimme työkaverin kanssa pikashakista sekä Mooseksen 2. kirjasta ja söimme ihan vaan pari kahvikeksiä. Pääsin puhumaan venäjää ensimmäistä kertaa luokkahuoneen ulkopuolella, mikä oli melko päräyttävää. Välimatka junalle tuntui yhtä pitkältä kuin ennenkin. Järvessä pyllisteli nuoruuttaan harmaa laulujoutsen, joka jäätyy pian kiinni jaloistaan.

Viime viikko oli kyllä perseydessään kunniamaininnan arvoinen. Eritoten torstai säväytti aikataulullaan, jonka mukaisesti olin unterwegs 8.15-18.30. Sen perään lausuttiinkin ilmoille terveellisiä lauseita, kuten: "Nyt siis kaljalle", "Pelataan hei ja vielä yhet", "Tuli tässä mieleen, että mun luonahan on kossupullo", "Minne katosi päääääääivääääät" ja "Laita pois niin tuota annetaan Mikko pääsee joo". Perjantain aamuluento jäi luontevasti väliin, mutta runnoin itseni iltapäivällä hoodeille vissypullon korkkia sihauttelemaan. Tapu tapu.

Nyt käväisen vielä silittämässä erästä kissaa, ennen kuin sulaudun junanpenkkiin ja keskityn repimään tukkaani. Tämä viikko ei näytä yhtään edellistä paremmalta.