Häpiäisit

Joku holtiton ihmisraunio vinguttaa pankkikorttiani siihen malliin, että kotiarestin soisi kestävän ensi perjantaihin saakka. Vahinko vain, että sunnuntaina on ensimmäinen kesätyökoulutus, jonne päästäkseen on pakko availla lompakkoa junamaatilla. Noh, mieluumminhan sitä lukee präniköitä sarjakuvia kuin syö ruokaa. Ja jotain palkkaakin kai lorahtaa tilille ensi viikon kuluessa, joten ei tässä kerjuulle tarvitse lähteä.

Olen iloinen. Monesta syystä! Kävin tänään paitsi venäjäntunneilla, myös kirjastossa, kahdessa sarjakuvanäyttelyssä, kirpputorilla ja Ruohonjuuressa. Lihaksia vihloi ja kengät kastuivat, mutta päivä oli kevään lämpimin. Odotan kesää. Ja työmatkoja, jotka tulen käyttämään ainoastaan Iijoen lukemiseen. Odottelen itse töitäkin; aion mokailla ruhtinaallisesti, kasvattaa itseluottamustani (sekä paskanpuhumisen taitoa ...jos mahdollista) ja puhua kaikilla osaamillani kielillä - kovaan ääneen. Mää olen hyvä, mää olen paras. Kuljen kesän rinnat niin rottingilla että liiveistä ratkee saumat. Varokaa vaan silmiänne siellä takarivissä.

Kaikkein iloisin olen villieläimestä, joka on tuonut elontien ponnistelunsa parin metrin päähän ikkunastani. Voin seurata tuntikausia, kun harakka rakentaa pesää.

Yhyy siis

Brrbbblltt.

Harjoittelen tyyneyttä ja välinpitämättömyyttä sellaisten asioiden edessä, joihin en voi vaikuttaa.

Tosi moni on tällä hetkellä Yo-talolla lavatanssaamassa. Meitsi puolimakaa jääkylmässä kämpässä tenttikirjan kanssa ja turhautuu sivu sivulta enemmän. Tosi moni nauttii varmaan olustakin.

Kahdella eri naapurilla on kekkerit. Kumpikaan ei kuuntele hyvää musiikkia tai taida huutamatta keskustelun taitoa. Moni nauttii tuolla seinien takana varmaan olustakin.

Kadut ovat yhtä vuorotellen toistuvaa liukkautta ja loskaa. Lenkillä, kaupassa tai asioilla käynti ei suju ilman piakkoin aktualisoituvaa lonkkaleikkausta, tai pahempaa: läpikastuneita kenkiä. Onneksi sentään aurinko paistaa, ja jokakeväinen Schmerz on jäänyt tulematta.

Itsekurini ei riitä kukkaron kiinni pitämiseen. En osaa olla tarttumatta tilaisuuteen, olipa se sitten huono tai hyvä. Tänäänkin ostin mineraalimeikkejä (oli loppu), housut (ensimmäinen parini pariin vuoteen - väärän väriset ja 15 cm liian pitkät MUTTA hyvin halvat), korvakorut (noku oli punaset) ja ponnareita (mätsäsivät edellisiin). Ruokakaupastakaan en oikeasti olisi tarvinnut mitään - kaikkein vähiten seesaminsiemennäkkileipää, pikkukurkkuja tai lisää vichyä.

Pitkäjänteisyyteni ei riitä kieltenkursseilla käymiseen. Annan laiskuudelle perään heti, kun läsnäolopakkoa ja eteenpäin ruoskivaa motivaatiota ei ole. Kun on liikaa hommaa, ei huvita edes aloittaa. Olispa jo kesä, ja vain muutama huoleton tentti työn lomassa. (Ihan kuin tuleva työni olisi jotenkin helppoa ja leppoisaa.)

Älykkyyteni ei riitä filosofian tenttikirjaan.

Husserl kutsuukin ohjelmaansa osittain "loogisen epistemologiaksi", jossa "looginen" ei viittaa ainoastaan propositionaaliseen logiikkaan vaan fenomenologisessa analyysissä paljastuviin kokemuksen apriorisiin rakenteisiin yleensä. Koska Heideggerin ontologinen analyysi pyrkii Laskin postuloiman kokemustiedon konkreettisen kohteen hahmottamiseen ja koska Heideggerin näkökulmasta vain konkreettisen, ajallis-avaruudellisen kohteen välitön paljastuminen ontologisessa analyysissä mahdollistaa tieteellisen tiedon metafyysisen oikeutuksen, ei Husserlin ohjelmasta ollut sellaisenaan Heideggerin tarkoittamaksi metafysiikaksi.

Täh?

Rotaatioratkaisuna oli varimax

Se on ohi.

Viimeinen kasvatustieteen perusopintojen lörähdys lähti arvosteluun muutama tunti sitten. Oli angstia, oli hikeä, oli verikyyneleitä. Laitosten yleisen pelleilymeiningin lisäksi aiheutti viimeinen, sivuaineopiskelijoille suunnattu vaihtoehtoinen suoritusmuoto runsaasti lisävitutusta: kokonainen kurssi tuli korvata tenttimällä kolme väitöskirjaa. Naama repiytyi noin kolmisensataa kertaa irti silkasta epäuskosta tutkimuksia tankatessa. Mennyt viikko on tuntunut siltä kuin joku olisi sahannut aivojani piikkilangalla edestakaisin. Mutta nyt se on valmis. Viimeinkin.

Tenttihän ei siis ole mitenkään varmasti läpi. Aion silti mennä juhlakaljalle illalla. Haha! HAHA! HAA!

Juhlistin erinomaisuuttani jo kahdella kirpparikäynnillä. Saldo ei ollut aivan yhtä muhkea kuin pari viikkoa sitten, jolloin löysin vuosia etsimäni, justsiistietyn aikakauden toimivan karttapallon - kahdella eurolla. Kyllä.

Omatkin kamat odottavat yhä raa'asti niittävää kirpputorikättä. Lähinnä katiskankohoiksi kelpaavat kirjat saavat mennä, auttamatta ja lopullisesti pieneksi jääneet vaatteet samoin. Vaikka on mulla kai tavaraa melko vähän, jos ne yhä mahtuvat kokonaisuudessaan pakettiautoon. Silti: vähemmän on enemmän.

Ostin muuten just 12 vanhaa Hevoshullun numeroa. Osassa oli vielä tarrat kiinni!

"Pyykkää, jos tunnet olevasi onnekas"

Maanantaini on jatkunut jo useamman päivän. Viikonloppuna suonissa tykytti, kun jouduin tekemään tilityksiä, joita en osaa tehdä. Sunnuntaina sulkemisajan jälkeen työtoveri oli hyvin menneistä päivistä niin helpottunut, että halusi halata. Tenttiin lukemisen sijaan lähdin käymään kissansilitysreissulla. Kotimatkalla näin koko tähtitaivaan. Jalat jäätyivät huolimatta tuhannen denierin sukkahousuista.

Eilen heräsin vähän viiden jälkeen tuttuun tunteeseen: juna ei odota. Vaunuun päästyäni aloin tankata naistenlehden jatkokertomusta osmoosin avulla heti Ryttylän jälkeen. Väsymys rutisti koko päivän. Menin oveluudessani epäonnistuen väärälle ranskantunnille, enkä sen jälkeen osannut tulostaa perjantaina tentittävien väikkäreitten oikeita sivuja. Kotona katselin mieluummin Simpsoneita kuin ryhdyin painiin vaillinaisiksi jääneiden pökäleiden kanssa.

Aamulla tuumin pyykkituvan varauslistalla olleen tilaa, ja iskin rätit nopeasti kasaan. Painettuani oven kiinni tajusin, että päälle tuli vedettyä väärä takki. Unohdetuille avaimille tulikin hintaa. Päästyäni tuvalle kertoi lappunen pesukoneen olevan rikki. Huoltomies on tilattu jo viime viikolla. No en siis oliskaan halunnut puhtaita vaatteita, enkä halua. Fittan!

Takapuoltaan hähätellen läpsivä paskasäkätonttu häipyi, kun kukkakauppias kääräisi pakettiin keväänvärisen tulppaanikimpun. Diplomaattivierailuun Kissanmaalle sisältyi paljolti ruokaa, kivaa seuraa ja alle vuoden ikäinen, hurmaava vauva, joka ei lainkaan vierastanut kovaäänisiä tätejä ja viihtyi kauemmin tyytyväisen hipihiljaa kuin meitsi ikinä. Vierailun jälkeen nautin vielä schwarzin Salhojankadulla. Lukeminen ei jotenkin ota luonnistuakseen - ei, vaikka nyt olis siis ihan aikuisten oikeesti pakko päästä kerralla läpi. Kyseisessä aineessa aikaisemmin silkalla näsäviisastelulla ansaitut vitoset saattavat vaikuttaa motivaatioon. Tyhmä paljon työtä tekee, niinQ.

Tyhmä myös menee sarjisfestareille, vaikka nyt olis siis ihan aikuisten oikeesti pakko säästää. Oikeastaan ostoslistalla on vain yksi albumi, jonka saisi muualtakin, mutta kun. Tyhmä myös hakee kirjastosta kaikenlaista luettavaa, vaikka silmien soisi pysyvän vain opettajapuheen transformatiivisuuden punnitsemisessa. Mutta kun.

Kom hem

Lamaannus jatkuu. Liikaa hommaa, liian vähän aikaa. Kesätyöt alkavat salakavalan pian. Puolessatoista kuukaudessa pitäisi suorittaa suunnilleen 40 opintopistettä, urheilla, tehdä vähän töitä ja junailla paitsi papereiden, myös pakaasien kanssa. Onneksi saan taas asustella myös poikkiksen nurkissa. Onneksi ei tule yksinäistä kesää.

Olen minä ollut aikaansaavakin. Olen lukenut kuusivuotiaalle pojalle iltasaduksi rauskujen lisääntymisestä, estänyt koiraa juoksemasta moottorisahaan, väistellyt fasaaneja, varannut kirpparipöydän, ilmoittautunut tenttiin ja lukenutkin siihen sekä mokaillut tilityksiä töissä. Tänään konservaattori antoi ihailla tsaarinaarteita. En ole kai koskaan nähnyt niin paljon kultaa kerralla.

Olen myös tajunnut, mikä määrittää kunnollisen kansalaisen. Se on se, ettei koskaan tarvitse käyttää sivuverokorttia.

Iltasella

Olipahan torstaiset geggerit! Hyvää ja riittoisaa oli kaikki: juoma, ruoka ja seura. Residenssin kissakin pääsi puraisemaan vain kerran. Hienona lisänä oli jatkojen todellinen Tampere-hetki virallisen miehen kanssa samalla tanssilattialla.

Lojun kummallisessa lamaannuksen tilassa. Opiskeluasiat tykyttävät vain vaimeina jossain tietoisuuden laitamilla, vaikka tenttejä soisi tehtävän joka viikko. En saa aikaiseksi, huolimatta nurkkiin kertyvistä siisteistä tenttikirjapakettien pinoista. Tosin yliopistojen työntekijät ovat todennäköisesti lakossa seuraavana tiedekuntatenttipäivänä, joten miksi vaivautua edes selailemaan väitöskirjojen listaa? Mullahan on jääkaapissa olutta.

Nettinikin on ollut poikki jo muutaman päivän - eikä syy ole palveluntarjoajassa, sirussa tahi mokkulassa, vaan syvältä Aunuksesta revityssä koneessani, joka tälläkin hetkellä huutaa leipää silkan selaimen aukipitämisestä. Päästyäni suurimmaksi osaksi perioditaukoa poikkiksen meganetin äärelle olenkin lähinnä selannut muotiblogeja tylsämielinen sylkivana suupielessäni. Töissäkin olen jonkun verran lusinut, sivuverokortilla, mutta kuitenkin. Tänään seurasin mielenkiinnolla huutokauppaa, jossa puulle ja muoville totisesti kertyi hintaa. "Enhän mä nyt muuten, mutta kun kaverit lähti nokittelemaan", lausahti eräskin mies, roinaa kainalossaan, ja laski tiskille kahdeksan viidenkympin seteliä. Myöhemmin ravasin kipein polvin kotikotiin äidin makaronilaatikon äärelle. Kissa tuli pussailemaan kesken joukkuemäen.

Risoo tämä loisiminen. Risoo netti, risoo paskamaiset työnantajat joihin ei pure kuin työnseisaus jos sekään, risoo tämä jatkuva päänsärky ja paleleminen. Sänkyynkin kun paiskautuu keskisormet kohti universumia, ei saa edes unta. Ja mitenkähän siis mä koskaan jaksan tosielämässä (TM), kun jo kolmivuorotyöläisyyden sivustaseuraaminen tuntuu vitun vaikealta.

Odota kun rutistan sua

Asioilla on tapana järjestyä. Kotoa löytyi vielä karkkia, tavaratalosta tuli arpajaisvoitosta kertova viesti - ja työnantajalta kutsu oman alan kesätöihin.

Virta se korskuu juostessaan.