Kun keikkailu kiinnostaa.
Uusi vuosi tuo uudet kujeet. Kuviot muuttuu vuodenvaihteessa silleesti, että mä olen vapaata riistaa keikoille. Miksauspöydän takana mä viihdyn kaikkein parhaiten, siellä yleisön keskellä ja olen antanut itseni ymmärtää tässä yli neljännesvuosisadan kestäneen urani aikana, että mä olen siinä aika hyvä. Sen lisäksi että teen ihan timanttista soundia, mulla on lehmän hermot ja melkoinen ongelmanratkaisuarsenaali. (Urallani on vain yksi ”no show” ja siloin meni koko lääni pimeeksi myrskyn takia.) Ja mikä tärkeintä, mulla ei ole tapana kiukutella stressaavissakaan tilanteissa. Keikkareissuilla pitää olla kivaa! Tietty kaikki keikka kelpaa, seminaarista suopotkupallon MM kisoihin, mutta kaikkein antoisimmillaan hommat on vakiohommissa, jonkun hyvän bändin mukana, jossa pääsee toteuttamaan bändin visiota hyvästä ja ylittämään kaikki odotukset. Tää voi tulla yllätyksenä, mutta vaikka mä oonkin lähivuosina tehny kevyempää kamaa, kuten Tuure Kilpeläistä, Elastista, J...
