Mitä meillä oli ennen aerobicia?

Aerobicin jälkeen jalat ovat monta päivää kipeät ja jäykät, varsinkin aamulla. Kuvitelma lihaksikkaasta vetreästä minästä vaihtuu jäykästi liikahtelevaan kivuliaaseen vanhukseen. Aerobicissa musiikin on soitava niin lujaa, että kuulomme on vaarassa, mutta mitä emme riskeeraisi, jos tuloksena saattaa olla uimarantavartalo. Eikä haaveissa ole mökkiranta vaan komeita adoniksia täynnä oleva merenranta. Oikeasti en edes välitä maata rannalla. Aikoinaan aerobicvillityksen alkaessa tunnilla näki pinkkejä kimaltavapintaisia trikoita. Jossan vaiheessa rohkeimmat vetivät trikoiden päälle string tyyppiset housut. Se oli epämukavaa ja hassun näköistä. Sitten keksittiin steppilaudat, joille hypittiin. Laudat koottiin useasta korokkeesta, mitä kovempi tyyppi sen korkeampi lauta. Sitten tulivat ne inhottavat kuminauhat, erilaiset puntit ja lopulta tanko levypainoineen. Nopeasti laskien olen käynyt vähintäänkin 30 erinimisellä aerobic tunnilla. Ohjaajat ovat säilyneet samanlaisina, heitä on vaikea erottaa toisistaaan. Kaikki ovat tekopirteitä naisia, joilla ei ole tippaakaan ylimääräistä rasvaa kropassaan. Tunnilla on aina eturivissä joku, joka hyppähtelee korkealle vaikka käsketään kävellä, kaikki juomatauot hän hölkkää hullun lailla. Hän näyttää anorektisen riutuneelta. Eturivissä on aina myös nainen, jolla ei ole minkäänlaista rytmitajua, hänen epätahtinen liikkumisensa haittaa muiden keskittymistä. Ennen aerobicia oli voimistelutunnit. Päällä oli aina vähän liian pieni tekokuituinen sininen jumppapuku, johon piintyi hienhaju. Jalassa oli jumppatossut. Opettaja löi tamburiinia. Juoksimme piirissä, piti juosta päkiöillä, juoksemisen oli oltava äänetöntä. Tunnin jälkeen oli noloa mennä suihkuun. No huomenna kävelen taas kuin raihnainen vanhus.

Kaikki tieteen hyväksi

Olen laittanut aikoinaan epäitsekkäästi terveyteni lääkekehityksen alttarille. Opiskeluaikana osallistuin erilaisiin lääketutkimuksiin terveenä koehenkilönä. Siitä maksettin summa, jolla sitten pystyi viettämään ns. opiskelijaelämää. Nielaisin jonkun tabletin ja sitten otettiin lukuisia verikokeita, toisen kyynärtaipeeni laskimo tuntuu vieläkin kovalta sen jäljiltä. Hankalimpia olivat tutkimukset, joihin kuului virtsankeräys. Sitä varten piti kotiin ottaa iso kanisteri. Menimme kerran oluelle tuon keräyksen aikana. Meillä oli nuo pissakanisterit mukana baarissa. Kun poikien kanisterit tulivat täyteen he aina kaatoivat vähän entistä pois, että uutta mahtui tilalle. Yhteen tutkimukseen kuului standardiruokavalio. Olimme iloisia kun palkkion lisäksi saimme ruoan. Hymy hyytyi kun huomasimme sen olevan pussikeittoa. Meinasimme kuolla nälkään ja söimme lisäksi salaa suklaata. Kaikki tieteen hyväksi.

East Tampere Diet

Olette varmaan kuullut dietistä nimeltään South Beach Diet. Olen keksinyt uuden innovaation, jonka avulla aion tulla miljonääriksi. Kutsun sitä nimellä Itä Tampere dietti. Laitetaan lautaselle runsaasti hapankaalia, keitetty kananmuna ja 7 cm pätkä mustaa makkaraa. Sen jälkeen maha on niin sekaisin ja on niin paha olo, ettei pysty syömään normaalisti kolmeen päivään. Kuuri toistetaan viikon välein, muuten saa syödä ilman rajoituksia. Aloitin kuurin vajaa viikko sitten ja olen laihtunut jo 1.2 kg. Aion kirjoittaa aiheesta kirjan ja markkinoida sitä USA:han ja rikastua.

Body and mind

Olin Vierumäellä viettämässä Body and Mind viikonloppua, nyt onkin sitten joka paikka pipi. Liikuimme tuoksuvien pallojen kanssa, harrastimme pilatesta, Body Balancea ja Hatha joogaa. Joogatunnilla rentoutuksessa piti ajatuksissa mennä paikkaan, jossa on ollut turvallinen ja hyvä olla. En ehtinyt rentoutuksen aikana keksiä sellaista paikkaa. Kuten arvata saattaa viikonloppuun ei osallistunut yhtään miestä. Heidän mielensä ei kaipaa hoitoa eikä kurssilla ollut penkkiurheilua, makkaran paistoa tai kaljan juontia.

Vierumäellä järjestetään hyvän olon viikonloppuja. Mietin millainen olisi pahan olon viikonloppu. Sitä mainostettaisiin: Tämän jälkeen haudot taatusti itsetuhoisia ajatuksia. Kurssin jälkeen olosi on kehno, vapisuttaa ja oksettaa. Takaamme, että sinua hävettää jälkeenpäin ja parhaassa tapauksessa juokset seuraavan puoli vuotta sukupuolitautien poliklinikalla. Takaamme, että lähimmäisesi kärsivät. Mahdollisesti saat uuden suunnan elämällesi (joudut etsimään uuden puolison oman asunnon ja ehkä työpaikankin). Tällainen pahan olon viikonloppu voisi olla jollekin firman pikkujouluristeily. Toisaalta osa ihmisistä pitäisi sitä virkistävänä kokemuksena, jota voi naureskellen muistella (siis jos jotain muistaa) lasin ääressä.

Tähän perään täytyy selittää, että luen juuri Juhani Seppäsen kirjaa "Selvästi juovuksissa". Kirjassa on varsin kriittinen näkökulma meidän suomalaisten alkoholinkäyttöön, myös kirjoittajan omaan. Se on osittain päiväkirja vuoden täydellisestä alkoholista kieltäytymisestä. Aiemmin kirjoittaja oli käyttänyt alkoholia sen verran, että määritelmän mukaan hän oli alkoholin suurkuluttaja. Helppolukuinen, mutta ajatuksia herättävä kirja.

17 miinus 1

Hullua miten ihminen alkaa ahnehtia kiitosta ja mainetta. Olen säännöllisesti tarkistanut Blogilistalta kuinka monta lukijaa ja tilaajaa minulla on. Tilaajia on ollut 17. Tänään niitä oli vain 16. Mitä olen tehnyt väärin. Miksi tuo yksi minulle niin tärkeä lukija ei enää haluakaan lukea tuotoksiani. Jos tilaajia olisi 100, ei yhden menettäminen tuntuisi näin paljon.

Lähden viikonlopuksi parin ystävän kanssa Vierumäelle viettämään "Body and Mind" viikonloppua. Hauska nähdä minkälaista porukkaa sinne osallistuu. Huomenna on Hatha joogaa ja rantasauna. Odotan rauhaa ja lepoa. Toivotan samaa 16 lukijalleni ja myös sille yhdelle entiselle lukijalle.

Ylellinen asunto

Asuimme opiskelun loppuvaiheessa omistusasunossa, vanhassa puutalossa, jossa asui neljä perhettä. Asuntomme oli yläkerrassa. Sinne tuli vain kylmä vesi, huoneissa oli pönttöuunit ja pihalla kaksi omenapuuta. Lattiat olivat niin vinot, että huonekalujen alle piti laittaa kaikenlaisia virityksiä, että ne olivat jotensakin suorassa. Jos laittoi pesukoneen pyörimään kesti ikiaikainen sähköjärjestelmä jotenkuten, ellei naapuri ollut saanut samaa ajatusta. Kun sitten alkoi tehdä mieli paahtoleipää piti odottaa pesuohjelman päättymistä, muuten koko talosta menivät sähköt. Alakerrassa asui viisikymppinen avopari. Miehen toinen etunimi oli Platon. Platon voitti arvalla henkilöauton, joka lojui pihassa. Platonilla ei ollut ajokorttia. Platon ei kaimansa tapaan ollut mikään filosofinen persoona, enemmänkin käytännön toimija. Hän kävi mopolla hakemassa kaupasta keskiolutta. Naapurissa asuivat Iri ja Tomppa. Heillä oli kaksi mäyräkoiraa. Tomppa harrasti juoksemista. Iri ei jaksanut juosta vaan ajoi pappatunturilla perässä. Meillä oli asunnossa WC, alakerran asunnossa se oli käytävällä. Alakerran rouvan siskolta ovi oli kerran jäänyt auki. Hän huuteli käytävään "en minä mikään hullu ole". Kävelimme pokkana yläkertaan omaan kotiimme ja siunasimme asuntomme ylellisyyttä, omaa vessaa.

Asuntokaupat

Tein tänään asuntokaupat. En ottanut pankin tarjoamaa lainan takaisinmaksuturvaa, koska se olisi maksanut niin paljon. Lainaa on nyt suunnilleen asunnon arvon verran. Kotiin pyöräillessä pelotti, että auto ajaa päälle. Minä makaan halvaantuneena sairaalassa ja sukulaiset yrittävät kaupata pytinkiäni. Asunto ei mene kaupaksi eikä edes korkoihin ole rahaa. Pankin täti kertoo seuraavalle lainanottajalle tämän opettavaisen tarinan. Kun muut lapset tappelevat perinnöistä meillä lapset yrittävät turhaan kaupata asuntoa, josta vielä löytyy homehaitta tai jauhokuoriasesiintymä. Myyjät muuten ovat pariin otteeseen kertoneet, että asunnon lattia on talvella viileä. Jospa se jäätyy niin, että liukastun ja saan lonkkamurtuman. Onneksi kuitenkin omaan näin positiivisen luonteenlaadun.

Aurinko tähdet ja kuu

Lähdimme aamulla aikaisin Kuopiosta Helsinkiin ydinvoiman vastaiseen mielenosoitukseen. Erkki oli muutama kuukausi aiemmin vaihtanut Cavalet salkun virittyneeseen neulottuun olkalaukkuun. Huusimme: "ei lehmä kaipaa sonnia kun sataa ydinpommia". Erkki oli opetellut Annikki Tähden kappaleen "Aurinko tähdet ja kuu" takaperin. Erkistä tuli myöhemmin psykiatri. Hän alkoi potea jotenkin kummallisia masennusoireita, taustalta löytyi aivokasvain. Kun Erkille aloitettiin kortisonihoito suurella annoksella, hän oli kuin lentoon lähdössä, ylettömän optimistinen. Erkki oli haaveillut käyvänsä Etelä-Afrikassa ja hän teki sen matkan. Pian sen jälkeen Erkki kuoli. Erkki muistuttaa ajasta, jolloin vielä oli aikaa tehdä jotain niin turhaa kuin opetella vanha iskelmä nurinpäin.

Ei enää muodissa Leningradissa

Opiskeluaikana lähdimme Leningradiin. Menimme yksityisautolla, mikä oli poikkeuksellista. Heti rajan ylityksen jälkeen alkoi metsästä hyppiä miehiä, jotka halusivat tehdä kauppaa kanssamme. Olimme varustautuneet matkalle pinolla markkinoiden halvimpia sukkahousuja. Joku oli valistanut, että tuulilasinpyyhkimistä on Neuvostoliitossa pula. Kun muistelen matkaa näen miehen selässän reppu, josta sojottivat pyyhkimet. Niiden myyminen oli työlästä. Kun kaikki tarvikkeet oli myyty, tuli vielä yksi nuori mies kyselemään myytävää. Timo esitteli jo vähän repaleista vyötään. "ei enää muodissa Lenigradissa" sanoi mies. Siitä tuli lentävä lause kun puhuttiin jostain, joka ei ollut enää ihan kuosissaan:"ei enää muodissa Leningradissa".

Leningradoppaat suitsuttivat kuinka kaupungissa oli (muistaakseni) 50 ravintolaa, no asukkaitahan oli vaivaiset 5 miljoonaa. Ravintoloissa oli näyttävä ruokalista, jostain syystä kuitenkin saatavana oli vain kanaa ja purkkiherneitä. Alkuruoaksi oli tietenkin kaviaaria. Mitä suppeasta ruokalista kun kyytipojaksi tuotiin pullo vodkaa ja venäläistä kuohuviiniä. Pöytään tuotua vettä emme tautien pelossa uskaltaneet juoda. Taustalla soi balalaikkaorkesteri ja saimme katsella näyttäviä ripaskaesityksiä. Mitä menetimmekään kun emme enää pääse lomalle Leningradiin.

Lainakorkoja ja pankinjohtajia

Olen nyt kolmen päivän ajan katsonut ikkunasta tuota harmautta ja vesisadetta. Ei ihme, että masennus on yleinen sairaus täällä Suomessa. Onneksi tämä paikka missä kirjoittelen ja korjailen väitöskirjayhteenvetoa on mäellä, ei ole vaaraan hukkua sateeseen. Odottelen milloin vesi alkaa ulottua ikkunan tasolle.

Kävin eilen pankissa neuvottelemassa asuntolainasta. Pääni on sekaisin Op Primeista ja 12 kk Euriboreista. No onneksi ystävän tuttu pankinjohtaja osasi neuvoa minua, samalla marginaali putosi. Hyvä veli systeemi toimi tällä kertaa minun edukseni. Lainanotto vähän hirvittää. Saanko maksettua sen ennenkuin kupsahdan. Jos elän 80 vuotiaaksi saan mahdollisesti nauttia muutaman vuoden ajan velattomasta asunnosta, elleivät korot kovasti nouse. En ole varma mahtuuko siellä liikkumaan rollattorin kanssa...

Teho-osasto

Katsoin eräänä iltana Teho-osasto sarjaa. Sarjahan ei kerro teho-osaston vaan New Yorkilaisen sairaalan ensiavusta. Dramaattiset tapahtumat seuraavat toisiaan ja työntekijät seurustelevat toistensa kanssa ristiin rastiin.

Niin paljon olen vuosien mittaan päivystellyt eri sairaaloissa, että voin kertoa karun totuuden. Päivystysvuoroa on päivystävän lääkärin kannalta edeltänyt viikon ketutus, viikonloppu on piloilla. Tämä on kuvitteellinen lauantai jossain Suomen keskussairaalassa ja sen sisätautiensiavussa. Sisään kärrätään 87-vuotias nainen, jolla on vatsatauti ja ei siksi pärjää yksin kotona. Soitetaan terveyskeskuspäivystykseen, TK:n vuodeosastolle ei mahdu. Rouvalle laitetaan nestettä tippumaan ja hänet kärrätään osastolle. Seuraavaksi sisään tulee mies, joka on ryypännyt 2 viikkoa putkeen ja tyhmyyksissään lopettanut juomisen ja nyt on huono olo, reppana otetaan osastolle kun on ensin kylvetetty. Seuraavana on vatsakipuinen, joka ei kelpaa kirurgille kun ei ole mitään leikattavaa, miestä huimaa, vahinko laitetaan kiertämään ja pyydetään neurologin konsultaatio. Kun paikoista on pula ovat kaikki keinot sallittuja. Tätä sitten jatkuu eri variaatioina 24 tuntia. Työtekijät eivät vuoron jälkeen mene yhdessä kaljoille vaan kotiin nukkumaan ja hakemaan lapsia päivähoidosta. Romanttisia katseita ei luoda. Aika menee niin, ettei huomaa syödä eikä vessassa käydä saati pohtia vastakkaista sukupuolta olevan työtekijän ominaisuuksia läheisemmissä kontakteissa.