Yötön yö/Öötu öö

En yleensä välitä sen kummemmin juhannuksesta, se on päivä muiden joukossa. Tänä vuonna kuitenkin muutama hyvä ystäväkin viettää viikonloppua kaupungissa ja näin kokoonnuttiin eilen meidän pihalla.

Jaanipäev ei ole minu jaoks mingi eriline sündmus. Teen sageli sel ajal tavalisi koduseid töid. Seekord aga selgus, et mõned meie eestlastest peretuttavad polegi veel linnast jalga lasknud ja nii me otsustasime meie õuel kokku saada.

Sää hellii kerrankin meitä pohjoisen asukkaita, jopa sääsket olivat hävinneet jonnekin.
Kuuntelimme nuoruudenaikamme musiikkia ja muistelimme ensimmäisiä tansseja kylän seuratalolla, Voi sitä nostalgiaa! Ruoka maistui ja lauluakin yritettiin.

Juhlan kunniaksi mieheni viritteli maailman pienimmän kokon.

Ilm oli kordki meile, põhjamaalastele, lausa võrratu. Isegi sääsed olid peitu pugenud. Kuulasime oma noorusaja muusikat(teadagi keda: Ivo Linna, Jaak Joala ja Tõnis Mägi, noh Urmas Alenderit ikka ka) ja meenutasime esimesi tantsupidusid küla rahvamajas. Oh seda nostalgiat! Toit maitses ja lauluhäältki sai proovitud.

Pühade puhul süütas mu mees maailma väikseima lõkke.

Toimii!

Toimis!

Kokosta oli iloa vain pari sekuntia, mutta ei hätää. Oululaisten iloksi oli pystytetty kunnon kokko mahtavissa maisemissa ja sen ympärilläkin tunnelma oli huipussa.

Kuna rõõmu oli sellest vaid paar sekundit, võtsime rattad alla ja sõitsime natuke suuremat vaatama. Linna lõkketuli oli püstitatud mere äärde, imetlejaid oli palju ja meeleolu kõrgel.

Rakastan pohjoisen yöttömiä öitä! Olen niin valoriippuvainen, että voisin asettua lokakuussa talviunille ja herätä maaliskuussa. Valo lataa mun energiapatterit.

Kaksi viimeistä kuvaa on otettu samaan aikaan. Nautin!

Valged ööd - neid ma naudin siin Põhjamaal kogu südamest! Olen valgusesõltlane ja võiksin oktoobrist märtsini magada talveund. Valgus laadib mu energiapatareid.

Kaks viimast pilti on tehtud samal ajal. Nii võiks jätkuda!

Pieni peitto/Väike tekk

Muiden käsitöiden rinnalla on hyvä kuljettaa jotain ikuisuusprojektia ja usein sellaiseksi muodostuu virkattu peitto. Samalla pääsee eroon jämälangoista ja langanpätkistä.
Minulla oli iso kerä valkoista puuvillalankaa ja vielä isompi määrä farkkusinistä. Kuvittelin tekeväni niistä ainakin 70 palan peiton. Kävi kuitenkin näin, että valkoista ei ollutkaan niin hurjasti kuin kuvittelin ja koska olin ostanut sen kirpparilta, ihan samanlaista en uskonut mistään löytäväni.

Väiksemate käsitööde kõrval jookseb sageli üks suurem ja aeglasem projekt ja tihtipeale on selleks lappidest heegeldatud tekk. Samas on see suurepärane võimalus vähendada lõngavarusid ja rahustada endas pesitsevat lõngahamstrit.
Mul oli suur kera valget puuvillast lõnga ja veel suurem kogus teksasinist lõnga. Plaanis oli heegeldada vähemalt 70 ruudust koosnev tekk. Juhtus aga nii, et valget polnudki  nii palju nagu lootsin ja kuna see oli leitud teise ringi poest, polnud samasugust kuskilt võtta. Servades kasutasingi teistsugust valget, aga siin vahet ei märka.

Näin siis syntyi pieni peitto, 49 palaa ja kokoa 85 x 85 cm. Onneksi on riittävän iso vauvanpeitoksi, vaikka saajaa ei olekaan tiedossa. Oli kiva virkkausprojekti ja aikaa meni 10 kuukautta.
Mallin löysin Moda-lehdesta 4/2008 pienine muokkauksineen.


Suure teki asemel sündis väike tekk, 49 ruutu ja mõõdud 85 x 85 cm. Õnneks  on see täitsa piisav suurus beebitekiks, kuigi ühtki tulevat beebit silmapiiril veel ei ole. Heegeldada oli mõnus ja aega kulus 10 kuud.
Mustri leidsin ajakirjast Moda 4/2008, väikeste muudatustega.

Aloitin saman tien seuraavan. Tällä kertaa väreissä ei pihistellä, lankojenkaan ei pitäisi loppua kesken, mutta tuleeko siitä kaunotar tai hirviö, on todellinen arvoitus. Katsotaan vuoden päästä. Tai kahden.

Võtsin kohe järgmise projekti käsile. Seekord värvidega kokku ei hoia ja lõnga peaks ka piisama, aga kas sellest tuleb kaunitar või koletis, selgub alles aasta pärast. Või kahe pärast.

Pyöreä kuin sitrus/Ümar nagu tsitrus

Pieni virkkaustyö, yksinkertainen istuintyyny matalalle korituolille.
Yksi isompikin virkkaus on valmistunut, en vaan ole ehtinyt vielä kuvata.

Oikeastaan halusin arkistoida blogiin kuvia toisesta oranssista ilonaiheesta. Miten ihminen voikin iloita niin pienestä asiasta!

Üks lihtne heegeldatud padi, madalale korvtaburetile.
Suurem heegeldusprojekt on ka valmis, aga pole jõudnud veel pildistada.

Tegelikult tahtsin jätta blogisse mälestuseks ühe teise oranži saavutuse. Vahel pakuvad pisiasjad nii suurt rõõmu!

Olisiko siitä pari vuotta, kun ostimme marketista sitruspuun. Sellainen se oli kaikessaan upeudessaan! Hinta oli muistaakseni vain 8 euron paikkeilla ja se vaikutti ostopäätökseen: ei ole paljon menetettävää, kun  kasvi  tuskin menestyy pitkään.

Sellaisenaan se riemastutti meitä muutaman kuukauden. Kirpeät hedelmät ovat syötäviä ja napsin niitä pikkuhilja pois ja käytin ruuassa kuin sitruunamehua.

Sellest on vast paar aastat, kui ostsime marketist tsitruspuu. Nii uhke nägi ta tookord välja! Hind oli vist 8 euro ringis ja mõtlesin, et pole väga suur kaotus, kui taim peakski varsti otsad andma.

Selline välimus püsis tal mitu kuud. Vahel naksasin mõne vilja küljest, need on nimelt söödavad. Hapud küll, aga sidrunimahla asemel võib julgelt kasutada.

Ja sitten kävikin näin! Kukissa on muuten taivaallinen tuoksu.

Ja siis juhtuski nii! Õied on muideks lummava lõhnaga.

Seurasin sen kehittymistä onnellisena kuin pikkulapsi uutta lelua. Kaikkia pallukoita se ei jaksanut ruokkia, siitä huolimatta annan sille kunnon kehut.

Jälgisin puukese kasvamist õnnelikuna nagu laps uut mänguasja imetledes. Ega ta kõiki pallikesi ei jaksanud suureks kasvatada, neid leidus ikka aeg-ajalt vaiba pealt. Sellegipoolest ütlen talle suured kiitused.

Tällä hetkellä sitrus on hyvinvoivana kuistilla. Siinä on myös pari uutta kukkaa ja se tässä kasvissa on viehättävää, että se kasvattaa yhtä aikaa sekä kukkia että hedelmiä.
En ole selvittänyt, miten sitä oikeaoppisesti hoidetaan. Vettä annan riittävästi ja kahviporoja sirottelen aina joskus mausteeksi. Ja tietenkin jutella sille pitää!

Praegu olen tõstnud ta verandale, paistab  end hästi tundvat. Lehtede vahele on ilmunud ka paar uut õit. See on selle taime puhul nii kena, et samaaegselt on nii õisi kui vilju.
Ega ma polegi uurinud, kuidas tema eest peaks hoolitsema. Juua annan piisavalt ja vahel riputan mulla peale magustoiduks kohvipuru. Ja lausun talle muidugi meelitusi!

Kotikerhossa/Kodune käsitööring

Pienessä ystäväpiirissämme syntyi idea kokoontua vuorotellen käsitöiden merkeissä. Ensimmäinen tapaaminen onnistui loistavasti, seitsemän naisen puhesorinaa ja jokaisella keskeneräinen käsityö mukana.
Tällä viikolla otimme uusiksi, nyt minun luona. Myrskyillasta huolimatta paikalla oli 5 ahkeraa käsityöläistä, yksi raukka tuli jopa kävelemällä ja kuvassa näkyvä mantelipiirakka on hänen leipomaa.
 Taas kerran oli hulvattoman mukavaa. Mistä se johtuu, että kun vierailulla on teema, yhteinen ajanvietto sujuu niin loistavasti?
Kaksi kertaa on jo melkein kuin perinne,  tarkoittaa siis, että jatkoa tulee!

Saime paari sõbrannaga mõtte, et võiksime teha koduse käsitööringi. Käiksime järgemööda üksteisel külas ja kaasas peab olema poolik käsitöö. Esimene kokkusaamine õnnestus suurepäraselt, seitsme naise jutuvadin ja nobedad näpud - muideks, kõik olid eestlased!
Sel nädalal oli minu kord võõrustada. Üle meie linna käis just torm, aga viis kanget tuli kohale, üks vaeseke lausa jalgsi. Temalt on see pildil olev mandlikook.
Jälle oli igatpidi tore ja lõbus. Ise ka imestasime, et kui külaskäigul on mingi teema, huvi on kohe suurem.
Kaks korda on peaaegu nagu traditsioon ja see tähendab, et tuleb jätkata!


Tällaisten parissa askarreltiin:

Sellised olid meie tööd:

Tuossa viimeisessä kuvassa on minun neliöitä. Lomasta johtuen viime kesänä aloitettu peitto on edistynyt jopa kiitettävästi.

Viimasel pildil on minu lapikesed. Alustasin eelmisel suvel ja  olen nüüd puhkuse ajal päris jõudsalt juurde heegeldanud.

Tarjoilut maistuivat, herkuttelu oli tietenkin yksi tärkeä ohjelmanumero. Yksi viinipullokin tuli tyhjennettyä.
Kotikutoinen käsityökerho - suosittelen lämpimästi kaikille!

Laud oli kaetud ja kaasa toodi head-paremat. Söömine on teadagi üks programmi tähtis number. Üks veinipudel sai ka tühjendatud.
Kodukootud käsitööring - soovitan soojalt kõigile!

Joskus tehty/Ammu kootud

Tällä hetkellä on selkeää blogiväsymystä. Käsitöitä teen kylläkin melkein päivittäin, mutta mitään valmista ei ole. Aika kuluu nyt pihalla ja sukkuloidessa Pohjois-Suomen ja Etelä-Viron välillä. Yritän olla äitini seurana niin usein kuin pystyn, vaikka tuhannen kilometrin välimatka  asettaa omat esteensä. On se vaihe elämässä, kun äidin kunto reistailee ja kaukana asuminen painaa jatkuvasti mieltä.

Blogi kirjutamine kipub soiku jääma. Teen küll pea iga päev mingit näputööd, aga midagi valminud pole.
Aeg kulub õues askeldades ja Põhja-Soome ja Lõuna-Eesti vahel pendeldades. Proovin käia tihedamini ema vaatamas, kuigi tuhandekilomeetrine vahemaa loob mõningaid piiranguid. Praegu on selline eluperiood, kus ema tervis tembutab ja kaugel elamine piinab teadagi südametunnistust.

Kaappien siivouksen yhteydessä löysin vuosia sitten neulomani takin, jota olen kevään viileinä päivinä pitkästä aikaa pitänyt. Neule koostuu lukemattomista pikkukeristä enimmäkseen puuvillalankaa, muistaakseni Novita Cotonellaa ja mitä muuta kaikkea 90-luvulla löytyikin. Uskalsin sen jopa pestä koneessa ja näin se tuoksuu taas raikkaalle.

Kappe koristades leidsin ühe vana kampsuni, palju aastaid tagasi kootud. Jahedate kevadilmadega olen selle jälle kasutusele võtnud. Kampsunisse olen kudunud lugematuid lõngajääke, põhiliselt puuvillast ja kõikvõimalikke segusid, mida 90-aastatel müügil oli. Julgesin kampsuni pesumasinasse pista ja nii ta sai värskema lõhna juurde.

Näistä kuvista näkee, miten olen värejä kesken rivin vaihdellut. Sellainen väreillä leikkiminen tarjoaa suunnatonta iloa, mutta arjessa huomaan, että kodin ulkopuolella käytän kuitenkin paljon vähemmän huomiota herättäviä ja pääasiassa yksivärisiä neuletakkeja.

Neil piltidel on näha, kuidas värvid ühel real  vahetusid. Tunnen sellisest värvidega mängimisest sügavat rahuldust, aga kui kodunt välja lähen, haaran selga ikka mingi tagasihoidlikuma ja üldjuhul ühevärvilise kampsuni.