Eteinen/kuisti/sisääntulo on kodin käyntikortti. Näinhän sanotaan. Astut sisään ja saat ensivaikutelman, millaisia ihmisiä täällä asuu.
Meille tullaan sisään pienen kuistin kautta. Tämä kuisti on ollut kotimme rumin paikka.
Minä säilytin siinä kukkapurkkeja ja puutarhavälineitä. Lattia oli täynnä miehen kenkiä ja työkaluja. Kuistille nostettiin roskat ja sanomalehtikassit odottamaan poisvientiä. Katto ja seinät olivat tummunutta mäntypaneelia, lattialla ikivanha muovimatto.
Puhuin jo monta vuotta remontista. Meillä se ei tapahdu näin, että tänään suunnitellaan ja huomenna aloitetaan. Ensin pitää murtaa vastustus: "ei siitä tule mitään, se on hyvä sellaisenaan, nyt on kesä ja pitää levähtää, katsotaan joskus..."
Sitten tuli päivä, kun mies oli kaksi peräkkäistä päivää pois kotoa. Nyt ei kannattanut enää viivytellä, siirsin äkkiä tavaroita pois tieltä ja maalasin katon. Tartuntamaalin olin viisaasti ostanut jo valmiiksi.
Esik/koridor/veranda on kodu visiitkaart. Niiviisi öeldakse. Astud uksest sisse ja esimene pilk ütleb, millised inimesed siin elavad.
Meie koju tullakse väikese veranda kaudu. See veranda on olnud kodu kõige koledam koht.
Mina säilitasin seal lillepotte ja aiatööriistu. Põrand oli täis mehe jalanõusid ja tööriistu. Praht ja vanad ajalehed toodi verandale äraviimist ootama. Lagi ja seinad olid kaetud tumedakstõmbunud männilaudadega, pvc põrandakate oli täis keemia.
Olin juba mitmel aastal remondi jutuks võtnud. Meil aga ei toimu asjad nii, et täna peame plaani ja homme hakkame pihta. Kõigepealt tuleb murda vastuseis: " sellest ei tule midagi, see on niigi hea, praegu on suvi ja peab puhkama, vaatame kunagi..."
Siis saabus päev, kui mees oli kaks päeva järjest kodunt ära. No nüüd ei saanud enam viivitada, tegin kiiresti verandale ruumi ja võõpasin lae üle. Olin alusvärvi ettenägelikult valmis ostnud.
Mies tajusi, että peli on menetetty. Sitten hän tajusi, että tästä voikin tulla hyvä. Ja sitten hän olikin täysillä mukana.
Kuten tiedätte, remonteilla on tapana riistäytyä käsistä. Maalaat seinät ja katon ja huomaat, että ikkunapokat näyttävät nyt likaisilta. Eikä vanha lattia kelpaa mihinkään. Ja sitten ne ovet!
Vaikka muovin alta paljastui lauttalattia, se oli pula-ajan tapaan aika huononnäköinen, siksi valitsimme laminaattiratkaisun. Ei ehkä järkevin materiaali eteiseen, mutta ainakin osasimme sen itse laittaa.
Mees sai aru, et mäng on mängitud. Leppis olukorraga. Ja kui nägi, et remondist võib lausa saada asjagi, lõi käed külge.
Nagu teate, kõik pole nii lihtne. Vähemalt remonti tehes. Värvid lae ja seinad ära ja märkad, et aknaraamid on nüüd täitsa määrdunud ja põrand ei kõlba kuhugi. Ja need uksed, on heldeke!
Põrandakatte alt tuli välja vana puupõrand. Kahjuks siiski kehva väljanägemisega, ikkagi sõjajärgne maja ja materjalipuuduse aeg. Lahendasime asja laminaadiga. Pole küll kõige praktilisem lahendus esikusse, aga oskasime vähemalt ise selle maha panna.
Askel askeleelta syntyi muutos.
Samm-sammult asjad muutusid.
Eilen illalla kilisteltiin laseja. Käyntikortin kunniaksi.
Eile õhtul lõime pokaale kokku. Visiitkaardi auks.
