Vuoden vika

 

 

 

Joulukalenterisukat valmistuivat. Tällaiselle ei niin hyvälle kirjoneuleen neulojalle oikein hyvää harjoitusta. Suunnittelen jo seuraavaa kirjoneuletyötä...

Hyvää Uutta Vuotta Kaikille!!!

Joulun jälkeen

Joulu on vietetty ja tässäpä katsaus itsetehtyihin lahjoihin. Kummilapsien paketeissa oli taas sukkia. Ja kuten kuvasta näkyy, sukissa on hiukan kokoeroa. Pienin lapsonen on alle vuoden ja suurin poika on jo lähes kaksimetrinen hujoppi. Erityisen tyytyväinen olen harmaasinisiin pojan sukkiin. Äidille virkkasin trikookuteesta säilytyskorin.

Joulun aluspäivät olivat melkoisen kiireisiä, mutta nyt saan ottaa rennosti eikä kiire ole mihinkään. Aloitin ensimmäistä kertaa neulomaan Taimitarhan joulukalenterisukkia. Ensimmäinen sukka valmistui aikataulussa jouluaattona. Toista tässä työstän nyt kun on aikaa.

Hyvää loppuvuotta kaikille!

Raitasukat

Taas olisi yhdet miesten sukat valmiina.

Perhonen

Joulukuu tuli, mutta minä pysyn vielä kesäisissä aiheissa. Joululahjoja teen kyllä ahkerasti. Nyt on taas se haastavin vuodenaika valokuvaamiseen. Kuvien laatu ei ole kovin hyvä, mutta asia varmastikin selviää. Eli siis, koska kaupasta en löytänyt sopivaa perhostyynyä, päätin virkata sen itse. Pinterestin ihmeellisestä maailmasta löytyi täydellinen malli perhoselle. Olen oikein tyytyväinen.

Äitienpäivälahja - parempi myöhään kuin ei ollenkaan

Vihdoinkin Äiti saa lahjansa. Hän on ollut kyllä tietoinen, että lahja on tekeillä, mutta erilaisten mutkien osuessa matkaan, valmistuminen viivästyi - pahasti. Harmaa lanka nimittäin loppui kesken ja koska se oli sukulaiselta saatuja ikivanhoja keriä, kesti hetken ennen kuin vielä viimeinen jämäkerä löytyi. Onneksi löytyi!

Eikä ne vastoinkäymiset siihen loppuneet. Viimeisessä pitsiraidassa silmukat eivät meinanneet mennä millään kohdilleen. Kärsivällisyyttä vaativan useamman purkukerran jälkeen huivi sitten vihdoin valmistui. Huh.

Ohje on Heidi Alanderin Nurmilintu.

Lomaprojekti

Tässä tämä olisi, kesälomavirkkausprojektini. Se on ollut valmiina jo kuukauden päivät, mutta puseron kuvaaminen taas kesti. Ohje on Novitan ja langat Nallea. Mukava sitä oli tehdä ja valmista tuli varsin joutuisaan. Tämä on takuulla nopeimmin valmistunut villapaitani ikinä. Vaikka se onkin tuollaista ilmavaa reikäneulosta, on pusero näille keleille vielä aivan liian kuuma. Mutta ei tässä varmaankaan enää kauan tarvitse sopivia kelejä odotella.

Seuraava pari

Joo, lisää sukkia.
Näitäkin sukkia on väännetty aika pitkään. Varren kirjoneule, jota alunperin piti tehdä myös terään, oli sen verran hankalaa tällaiselle huonolle kirjoneuleihmiselle, että valmistuminen venyi ja venyi... Tässä ovat, onnellisen omistajansa jaloissa.

Väriä elämään -sukat

 

Tässä olisi taas yhdet jämälankasukat. Nallen jämiä yritän kuluttaa, mutta minusta kyllä näyttää, että lankavarasto ei pienentynyt yhtään. Sukat taitavat mennä varastoon ja lahjaksi sopivan tilaisuuden tullen.

Kesälomavirkkailuja

 

 

 

 

 

Kesä on mennyt nopeasti ja loman viimeisiä päiviä viedään. Tietokonetta ei juurikaan ole tullut aukaistua loman aikana ja edellisestä postauksesta on ikuisuus. Virkannut ja neulonut olen kuitenkin ahkerasti. Kauan sitten ostamani kuteen sain vihdoinkin virkattua säilytyskoriksi ja kuteen jämistä tein vielä pannunalusia.

 

Työn alla on myös paita, jonka aloitin loman ensimmäisellä viikolla ja tavoitteena oli, että se olisi valmis loman loppuessa. Ei se aivan siihen valmistu, mutta ei jää paljosta uupumaan.

Taas pienet sukat pienelle miehelle

Ja samalla toivotan kaikille hyvää juhannusta!

Ruukkuja soilikeille

Olen kokonaan unohtunut esitellä keväällä tekemäni kukkaruukut. Väritys on joka purkissa sama, mutta muoto vähän vaihtelee. Eli tässä kevään viimeiset keramiikkatyöt. Syksyllä jatkuu.

Lahjapostaus

Ihmisille on nykyään vaikea keksiä lahjoja. Mitään turhaketta kun ei viitsisi antaa. Pitkän mietinnän tuloksena keksin koota ystävälleni hätävarapakkauksen ompelutarvikkeita. Itsevirkattuun pussiin tuli pienet sakset, silmä-, nuppi- ja hakaneuloja, varanappeja, lankaa ja mittanauha.

Tässä pari kuvaa kummitytön lahjapaketista. Päällystin pienen kenkälaatikon kirsikkapuu-tapetilla. Valkoiseen nauhaan leimailin tytön nimen.

Pääsin viime viikolla käymään Strömsössä. Mikä ihana ja inspiroiva paikka! Oli hauskaa nähdä talo ihan oikeasti. Kuinka erilaisen kuvan tv:stä saakaan.

Sormikkaat

Neuloin joskus nuorena, kauan kauan sitten, sormikkaita puolelle sukua. Tädilläni on vieläkin käytössä ne ikivanhat, jotka ovat edelleen ehjät. Ajattelin silti, että tädin on aika saada uudet.

Nimiäissukat

Meidän pienelle kummitytölle sukat.

Työvoitto

On ollut hiukan hiljaista täällä. Syynä mm. lomamatka ulkomaille. Matkaneuleeksi valitsin pitkään pussissa marinoituneet kämmekkäät, joiden kanssa oli ollut kaikenmoisia ongelmia. Päätin taistella ne vihdoinkin valmiiksi. Tuskaa aiheutti lähinnä ohjeen ymmärtäminen, joka oli kaiken lisäksi enkuksi. Jonkun verran jouduin kikkailemaan omasta päästäni, sillä osa ohjeesta jäi lopullisesti mysteeriksi. Tässä ne nyt ovat ja hienot mielestäni. Kaiken lisäksi istuvat todella hyvin käteen. Loppu hyvin, kaikki hyvin! (Ja kiitokset kärsivälliselle ystävälleni avusta. Minulla meinasi kärsivällisyys loppua monta kertaa.)

Raitahullaannus

Valmistui huivi. Ei onneksi kovasti myöhässä, koska tällä viikolla on ollut ihan villahuivikelit. Minusta tuo epäsymmetrinen malli on tosi kiva ja tällaisen voisin tehdä toisenkin eri väreissä. Vähän tarvitsi soveltaa lopussa, sillä keltainen lanka loppui kesken ihan viimemetreillä, enkä viitsinyt enää ostaa uutta kerää muutaman kerroksen takia. Tein sitten lopun tuolla vihreällä raitalangalla. Raitojen aloitusreunaan virkkasin kerroksen kiinteitäsilmukoita, että sain siitä siistimmän. Raitahullaannuksen ohje löytyy Ulla-neuleesta.

Kirjanmerkkejä

Hercule Poirot on minun ja ystäväni suuri suosikki. Useamman kerran olemme kokoontuneet Poirot-elokuvan ääreen kutimien kanssa. Lukeminen on yksi rakkaimpia harrastuksiani ja keräilen erilaisia kirjanmerkkejä. Niitä on myös kiva askarrella itse. Hercule-kirjanmerkeistä yksi lähti ystävälle yllätykseksi.

Töissä käsiini osui paperinkeräykseen menossa oleva enkunkielisen Tuntemattoman sotilaan (joka on paras kirja ikinä) kansipaperi. Enhän minä sitä pois raskinut heittää. Kirjanmerkin väkersin siitäkin.