Syksyfiilistä kuvina:
Alkuviikosta oltiin Sagan kanssa lenkillä. Annan sen juosta vapaana aina kun mahdollista, niin kuin tälläkin kertaa. Yht äkkiä se kirmaa luokseni pellolta tämän näköisenä, turkki täynnä tuommoista pientä siementä, jotka on todella kovaa kiinni turkissa. Tartuin trimmauskoneeseen(säilyttääkseni mielenterveyteni), nyt koira on kalju.
Eilen poikkesimme lenkin varrella lähirannalle. Ihana tyyni järvi, hermot lepää.
Meillä ei ole kotona omppupuita, ainakaan vielä. Mutta työpaikallapa on. Olen nyt pari viikkoa rouskuttanut töissä kauheasti omppuja ja jaellut niitä työkavereille ja asiakkaille. Tänään toin kotiinkin kulhollisen. Parasta karkkia ikinä!