Ilmiö nimeltä Slow Fashion October .
(A celebration of the small-batch, handmade, second-hand, well-loved, long-worn, known-origins wardrobe).
Näillä eväin halusin valmistaa itselleni hitaasti mutta varmasti uuden ja pitkäikäisen vaatekerran.
Reunaehtona oli, etten osta mitään tätä varten vaan tarvikkeiden tulisi löytyä jo hankkimistani varastoista ja vain kyllin hyvä lopputulos kelpaa.
Tällaisessa suunnittelussa on tietysti riskinsä: lanka,kangas ja/tai pinna loppuu kesken, mutta tykkään joskus elää vaarallisesti.
Tällaisessa suunnittelussa on tietysti riskinsä: lanka,kangas ja/tai pinna loppuu kesken, mutta tykkään joskus elää vaarallisesti.
Tapahtui lokakuussa:
1. Ensin loppui harmaa lanka.
2. Sinisen kangaspalan pituus ei riittänyt mekoksi asti eikä hihoistakaan saanut täyspitkiä.
3. Aikakin oli kortilla, sillä äitini muutto palvelutaloon tuli kahden päivän varoitusajalla ja oli toimittava nopeasti.
4. Ja tästä viikko niin lapsikin muutti pois kotoa.
3. Aikakin oli kortilla, sillä äitini muutto palvelutaloon tuli kahden päivän varoitusajalla ja oli toimittava nopeasti.
4. Ja tästä viikko niin lapsikin muutti pois kotoa.
Jotta neuleesta tulisi tarpeeksi hyvä minulle, oli pakko tehdä pieni myönnytys ja ostaa lähes samanväristä harmaata yksi kerä ja kehitellä kankaaseen yhteensopivan sinisen langan kanssa kuvio hihoihin.
Sakari Pälsin sanoin: "Tiukassa paikassa sisu sanoo: mahdottomalta näyttää, mutta koetetaan kuitenkin. Ja sitten koetetaan – ja voitetaan."
Kangaspuseron kaavat sain leikkaamalla kirpparilta ostettun vähän liian tiukan puseron osiin ja lisäämällä väljyyttä tarvittaviin kohtiin.
Nyt kuvia katsellessani tuntuu, että kangaspuseron hienosäätö jatkuu: lyhennän helmaa edestä tai teen halkiot sivuihin ja kaarran reunoista.
Neuleeseen olen tyytyväinen.
Neule: Cumulus blouse
