En tiedä, tunteeko nykyinen populaarikulttuurimme viktoriaanisempaa hahmoa kuin vampyyri. TV-sarjat, elokuvat ja kirjakauppojen hyllyt pullistelevat toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän kimmeltäviä pitkähampaita, ja vaikka modernisaatio on monissa tapauksissa saanut jonkinmoisen yliotteen tästä öisestä olennosta, ovat sen juuret silti tiukasti menneisyydessä. Erilaisia vampyyrin kaltaisia olentoja on esiintynyt eurooppalaisessa kansanperinteessä aina, mutta nykyisenkaltaisen muotonsa vampyyrit saivat vasta romantiikan ajan kirjallisuuden seurauksena. Tästä perinteestä samoin kuin itäeurooppalaisista uskomuksista Bram Stoker sitten kehitteli Draculansa, joka on meidän päiviimme saakka ollut oikea vampyyrin prototyyppi.
Minua vampyyrit ovat aina kiehtoneet juurikin vanhassa muodossaan, vaikka toki moni uudempikin tulkinta (kuten Buffy!) on vallan mainio. Yksi on kuitenkin ollut itselleni aina yli muiden, nimittäin Tanz der Vampire, vuonna 1997 Wienissä ensi-iltansa saanut musikaali, jonka musiikin on säveltänyt Jim Steinman, libreton kirjoittanut Michael Kunze ja alkuperäisversion ohjannut itse Roman Polanski. Teos perustuu Polanskin vuonna 1967 ilmestyneeseen maanmainioon elokuvaan The Fearless Vampire Killers, or Pardon Me But Your Teeth Are in My Neck. Teos on ollut vuosikausia valtavan suosittu erityisesti Keski-Euroopassa, ja nyt se on saanut Pohjoismaiden ensi-iltansa Seinäjoen kaupunginteatterissa.
Sarah ja kreivi von Krolock (Raili Raitala ja Jyri Lahtinen). Kuva Ari Ijäs / Seinäjoen Kaupunginteatteri
Musikaalin tarina on verrattain yksinkertainen. Omalaatuinen mutta työstään perin innostunut vampyrologian professori Abronsius ja hänen nuori assistenttinsa Alfred saapuvat transilvanialaiseen pikkukylään etsimään todisteita vampyyrien olemassaolosta. He päätyvät paikalliseen majataloon, jonka asiakkaat ovat kovin innostuneita valkosipulista, mutta kieltävät tarmokkaasti asialla olevan mitään tekemistä vampyyrien kanssa. Alfred rakastuu majatalon isäntäparin kauniiseen tyttäreen nimeltä Sarah, mutta pian käy ilmi, että myös vampyyrikreivi von Krolock on iskenyt tyttöön silmänsä. Yksitoikkoiseen elämäänsä kyllästynyt Sarah lähtee kreiviltä kutsun saatuaan tämän linnaan, jonne Abronsius ja Alfred tyttöä seuraavat. Heidän tarkoituksenaan on tehdä loppu kreivistä ja pelastaa maailma vampyyreiltä, mutta kaikki ei menekään aivan suunnitelmien mukaan.
Alfred ja professori Abronsius (Ville Salonen ja Esa Ahonen). Kuva Ari Ijäs / Seinäjoen Kaupunginteatteri
Vampyyrien tanssi on ennen kaikkea aikuisten satu, joka leikittelee kauhugenren ja musikaalien kliseillä. Toisaalta se käsittelee myös vakavampia aiheita: seksuaalista heräämistä, vapaudenkaipuuta sekä ihmisten pohjatonta ahneutta. Musikaalin maailma ei ole mustavalkoinen. Tarinassa pahuus ei ole yksiselitteisen pahaa eikä hyvyys hyvää, vaan sadun keinoin katsojan silmille tuodaan ihmismielen koko kirjo. Samalla yllättävä ja monin paikoin suorastaan hervoton huumori rikkovat teemojen vakavuutta ja saavat katsojan kyseenalaistamaan myös omat tunteensa.
Seinäjoen kaupunginteatterin versio Vampyyrien tanssista tekee teokselle oikeutta kaikin mahdollisin tavoin. Olli-Matti Oinosen ohjauksessa tekstistä on otettu irti mitä vain voi: hahmot ovat luontevia ja moniulotteisia ja niin tarinan hilpeät kuin synkeätkin sävyt näyttäytyvät kiehtovina ja ajatuksia herättävinä. Musikaalin ylöspano on myös tavattoman kaunis. Marjatta Kuivaston lavasteet saavat transilvanialaisen majatalon samoin kuin kreivin jylhän linnan heräämään henkiin, ja Leena Rintalan suunnittelemat upeat puvut tekevät yön olennoista kammottavan kauniita. Marika Hakolan suomennos on ylivoimaisesti paras suomalaisessa teatterissa koskaan kuulemani. Läpisävelletyn musikaalin libreton sisältö noudattelee hämmästyttävän uskollisesti alkuperäistekstiä ollen samalla kaunista, runollista ja luontevaa suomea.
Kreivi von Krolock (Jyri Lahtinen). Kuva Ari Ijäs / Seinäjoen Kaupunginteatteri
Produktio on myös näyttelijöiden juhlaa. Teatteri on onnistunut roolituksessa suorastaan hämmästyttävän hyvin, sillä Vampyyrien tanssi vaatii esiintyjiltään paljon. Baritoni Jyri Lahtisen kreivi von Krolock on kauhuelokuvista esikuvansa saanut yön valtias, joka on samanaikaisesti julma ja herkkä byronilainen herrasmiesvampyyri sekä filosofinen ja ikuiseen elämäänsä kyllästynyt kyynikko. Lahtinen on upeaääninen laulaja, jonka tekniikka taipuu erinomaisesti roolin vaatimuksiin. Mezzosopraano Raili Raitala tekee Sarah'sta itsetietoisen, viehättävän ja tarmokkaan nuoren tytön, joka on valmis vaikka tuhoutumaan saadakseen unelmansa. On yön tahto, että sille antaudun hän laulaa, ja saa katsojan haluamaan seurata itseään. Tenori Ville Salonen on kouriintuntuvan sympaattinen naiivina ja hyväntahtoisena Alfredina, joka on joutunut hieman liian paljon rohkeutta vaativaan tilanteeseen. Salosen kaunis ja ilmeikäs lauluääni on silkka hunajaa. Esa Ahonen on mitä mainioin eksentrisenä professori Abronsiuksena. Paitsi että hän on niin ikään erinomainen laulaja, jonka artikulaatio ei puuroudu silloinkaan kun katsoja ei enää tahdo pysyä vauhdissa mukana, on hän myös koomikonkyvyiltään ilmiömäinen.
Vampyyrien tanssin parin viikon takainen ensi-ilta oli kokemuksena anutlaatuinen. Vastaavanlaista hurmiota en ole suomalaisessa teatterissa aikaisemmin kokenut – yleisö hihkui ja hurrasi ja aplodeerasi seisaaltaan, eikä olisi halunnut päästää esiintyjiä lavalta. Hauskaa oli myös katsella yleisön pukeutumista, sillä teemavärit musta ja punainen pitsillä ja muulla sellaisella koristettuna olivat ilahduttavan hyvin edustettuna. Liput seuraavaan kertaan on jo ostettu, enkä voi kuin suositella teosta kaikille jotka pitävät hyvästä musiikista, goottiromantiikasta ja tarunhohteesta.
(Ja hei katsokaa nyt, mukana on vampyyri, joka antaa tytölle lahjaksi Minna Parikan saappaat! :D )
(Ja hei katsokaa nyt, mukana on vampyyri, joka antaa tytölle lahjaksi Minna Parikan saappaat! :D )
Sarah (Raili Raitala). Kuva Ari Ijäs / Seinäjoen Kaupunginteatteri
Lisälukemista:
Seinäjoen Kaupunginteatteri
Eclipsis.org - Tanz der Vampire (suomeksi)
Michael Kunzen kotisivut (englanniksi)
