30.8.2014
21.8.2014
Olin naureskellut muiden mukana älyn kukkukoille, naureskellut ja mölissyt, lopuksi kuitenkin poistunut pettyneenä yöelämästä, niin kuin aina, mutta niin kurjaa ei elämäni sentään vielä ollut, etteikö siihen olisi kuulunut virkistäviä yllätyksiä, aamulla tuli teelle Kolja-ystävä ja kertoi että Älyn kukkulat kyllä ovat olemassa, eräällä pienellä ketsuan lähisukukielellä, hän esitteli minulle karttaa, niinpä on, sanoin, tarkistimme vielä sanakirjasta, niinpä on, sanoin jälleen, mutta sitten kiistin: tuskinpa pelkän älyn, ei kai mikään kulttuuri ole niin älytön että erottaisi älyn länsimaisessa merkityksessä omaksi yksikökseen, kyllä vaan, sanoi Kolja-ystävä, se oli paikka jonne heimo karkotti vakaviin omaisuusrikoksiin ryhtyneitä.
20.8.2014
Siihen aikaan oli tapanani nousta heinistä, joista alimmat olivat jo mustuneet, matkalla mullaksi, mutta koska en ollut samalla tavoin menossa mullaksi, oli minun noustava, ihmeen kevyesti, kuin olisi ottanut päältään ensin korsihatun, sitten kaislahameen, ja lopuksi karistellut vielä hapsut nilkoista. Tyhjyyden liekutuksia kuuntelin epäuskoisena, illasta kohina palasi ja vaeltelin taas harjuilla näennäisen pakananomaisesti.
13.8.2014
3.8.2014
Keskellä Pohjanmaata kai, tai Ranskaa, on tasankojen keskellä epäodotuksenmukainen rinnemaa jolla kiemurtelee koski; miksi se kiemurtelee eikä putoa suoraan, kenties sitä on pengerretty, z-kirjaimen muotoon, että saataisiin kasteluvettä, pari myllyä ja oivallinen lankkusilta jota peittää maaliskuinen vastasataneen lumen jättämä sohjo, virta velloo alla juotavanmustana, isotätini talo on heti sillan jälkeen, hän valmistaa ruokaa, noista maalaisten juureksista joiden nimiä en tiedä mutta ovat niin kuin retikka, turnipsi tai jalokyssä, hän ei tervehdi kaukaisia vieraita ennen kuin ruoka on padassa ja pata uunissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)