Miten surullisia tarinoita mieleen tunkee kun järki ja maltti pakenevat maasta.

Poika oli lähtenyt kuumeessa kahdenkymmenenviiden asteen pakkaseen, tietokone kainalossa. Hänet löydettiin karjakeittiön takan päältä lämmittelemästä, kissan vierestä. Mutta se onkin iso kissa, lampaan kokoinen, ja kätkee leikiten talviturkkiinsa pienikokoisen lapsen.

Kylätiellä tuli vastaan Roland-serkku päässään lemmen suikka

Kännykkäpuhelin soi, junassa. Kosketusnäyttöistäpä matkapuhelintaan hän ropeloitsi. Älykännykkä, huusi insinöörin näköinen mies, missä helvetissä on älymatkapuhelimeni.

Ei käy suomenkansaa moittiminen, sillä suomenkansa elää viatonta elämää sinänsä.

Isoisä, missä olet -historiallinen romaani. Ja heti perään Poikaseni, täällä olen -kummitusromaani.

Ammattimainen kirjallisuuden tekeminen edellyttää ammattiromaanihenkilöitä.

Pyörittelen asiaa kuinka vainka, mieleeni tulee vain kehno vastakkainasettelu Sterne vs. George Washington

Hänen mieluisin väkivallantekovälineensä oli katuharja

Eräs sovjeetti, kotimaassaan tunnettu ja arvostettu, tahtoo aina luonani käydessään potkukelkkailla, hirveää vauhtia huivi lepattaen jyrkännettä kohti. Sitä vastoin wieniläinen istuu mieluummin vaikka hevosettomassa reessä kuutamossa; joskus otin hänet potkukelkan kyytiin, hän katsoi minua pahastuneena ja voi kun minä häpesin. Kerran tuli yksi amerikkalainenkin kysymään potkukelkkaa, niin kuin kotini olisi jokin yleinen potkukelkkalainaamo, ajoin hänet maantielle, sen pituinen se.

Vuokralla Berliinissä, brittiläisen ydinvoimalaluostarin kastraattiapotti honottaa ovensuussa saataviaan

mitä jätkä meinasin päissään soittaa

Taivas suree
poncho läpinäkymätön pilvet
kuoli matkan varmistamalla
että he ovat punaisia​​.
 


Päivä on ollut hidasta
vaaleanpunainen pilvet odottavat
kertoa surun tuntuvat
syviä laaksoja.

Savipapuja vuorella. Juna kiertää rotkon eli katedraalin. Palatseille tuhahtelijain armeeja retkellä kuusimetsässä.

Synkkä pohjavire tarkoittaa, että roskaväki metelöi alakerrassa. Mene keräämään roskia eli kokoa itsesi = yritin keksiä nokkeluuksia mutten ollut tyytyväinen yhteenkään, kelvoton ilta kaikenkaikkiaan. Kurkotin päätyikkunasta kuin torniin lukittu: "Huu, kussa oppimestari?" Autot hakivat ja toivat lisää juhlijoita. Monta tuntia juhlien jälkeen käyn alakerrassa. Kaikki ovat häipyneet, paitsi iso mies tarttuu nilkkaani, makaa siis lattialla, kinuaa ryyppyä.

Tähtiteltta selässä nousee neliraajin yötaivaaseen.

Nimeni on pimiö

Kriteeri: koneen oikoma

Kuinka sitä rohkenee voimistella kantavissa rakenteissa

Minulla ei ole tilaa tässä nummimökissä. Ikkunassa sateinen tie ja rovasti maha edellä joka päivä samaan kellonaikaan. Palvelustyttö tekee jollain tavalla tiettäväksi ettei löydä tärkeää rättiä. Lapset ovat käsittämättömiä, ainoa käsitettävä lapsi on minä itse.

Heittäisin palvelustyttöä esineellä jos se vain olisi arvoni mukaista, häpeällinen arvokkuus. Ikään kuin palvelustytttö olisi jonkinmoinen ylellisyys. Kurjuuden yläpuolella ei ole ylellisyyttä, vain tasa-arvo, jonka ihminen joka hyväksyy tai käy kirottuun taisteluun. Hyväksyn kaikenlaiset reiät seinissä, mutten kosteutta. Onko vettä välttämätöntä kantaa sisään? Käskisin koko kaikkiläträävän perheen ulos juomaan.

Perhanan hyinen skottisuo minun turmioni.

Tulenkohan koskaan katuneeksi sitäkään apteekkireissua

Runous kerho

Täällä sitten kaikki mongertavat omiaan ja koululaiset koulun asioita.

Olet oleva kalastaja, majakka, meri, kallio, ja vieläpä tuo närpäke tuossa, jäkälääkö se on, entäpä tämä itsekseenpuhujien ministeriö.

Ja kalastaja miettii: onko tuo majakka nöyrä vai ylväs.

Majakkain koulukunta

Olen mieluiten vieraana omassa talossani, ei tarvitse lähteä mihinkään. Kummastelen huoneita, olisi kammottavaa joutua kotiin.

Nyt pääkaupungin kaduilla kulkee siipikarjaa

Keisarin valtakunta on hieman lahonnut

Ei minusta tule porvaria vaan keisari

Menettää vapautensa mahdollisimman julkisesti, tai yksityisesti, salamyhkäisesti, jälkipolville koodaten

Näytön reunojen ulkopuolella

Polut oli korvattu ojilla, talolta vei navetalle oja, ryysyt leimusivat

poikkesin heti naapuriin kertomaan kuvitelleeni juuri, että heidän talonsa oli suuri keltainen lohikäärme ja isäntä herrajumala lakanassa kaiken yllä

kuvaile tarkemmin
miten, missä ja milloin hulluuntuminen astuu voimaan

Maailman tila on sellainen, ettei kirjailijankaan kannata olla pikkuporvari, vaan oikein pelokas pikku porvari.

Helvetissäkin pelätään asioiden korjaantumista.

Suku, joka selvisi hengissä kaikista mahdollisista sodista ja vainoista mutta menehtyi säännönmukaisesti pikku tapaturmissa.

Torilla mummot keittivät parkkia ja moittivat pääministeriä, mutta myös puolustelivat, "komia poikahan se on", kuntosalon ikkunassa nuori nainen hölkkäsi juoksumatolla, oli siinä muuan prinssikin ikkunan alla, polvillaan jäisellä kadulla, ruusuja kädessään.

Vastaan tuli murtaen fabuloivia ihmisryhmiä, millään päässyt heistä ohi, tie oli muotoiltu kuperaksi ja pienet autot ajoivat kallellaan sen reunoilla.

Mistä asti on miero käynyt sukkasillaan

Kuvitella runsaasti onnettomuuksia pysyäkseen valppaana ja varovaisena

Hullun puuromoraali

Helsingin ja Viipurin välissä virtaa vaaleanvihreä vuolas ja sohjoinen joki. Tarkoitus olisi kävellä sen yli.

Seuraavaksi tavallisia tarinoita arki-Suomesta.

Laskeutuu portaat ja tulee raskaammaksi, verhotummaksi, vakaammaksi

1. istuu kokassa, katsoo joelle ja kertoo tarinan kissasta ja kiehkurasta
2. hiipii tarhassa ja kuiskii luodakseen ilokseni vastaavan tunnelman
3. seisoo paadella, puhuttelee aurinkoa kuin pulleaa veljeään
4. kävelee tasangolla kuin merkittävä matemaatikko liitutaululla

Polttaa piipullisen
Serkku huutaa

A. ilmoittaa että olen saanut sen mitä en ole hakenut koska olen kotona ja lattiat ovat lämpimät

Polttaa piipullisen
Serkku on vaiti

1. on kerännyt ympärilleen lapsia ja nyt en ymmärrä mitään
2. avaa ikkunan ja sisään lentää öisiä spirallettoja
3. hyppää siskoineen korkeushyppyä
4. nousee laaksosta metsästäjänasussa

Polttaa piipullisen
Serkku huutaa

B. kaataa silmiini avaruutta, muistuttaa taas lämpimistä lattioista mutta vetää taulun pois ja on sivuttain

Polttaa piipullisen
Serkku nukkuu

Laskeutuu portaat ja tulee kepeämmäksi, riisutummaksi, nuoremmaksi

Pulahtaa järveen

Lanka pihan yli ja lammen yli. Vaiteliaita intiaaneja kotikuistilla. Rakennan avokuistin jotta saisin intiaanit, värillisten varjojen rauhaa.

Moni luennoitsija oli ikään kuin pusertunut, ja selvitti vaivalloisesti jotakin ikävää asiaa, kunnes luennon päättyessä rentoutui ja asteli ryhdikkäästi pitkää käytävää, aina näkymättömiin. Katselin hänen peräänsä ja ajattelin, että hän saa voimansa salaisesta tiedosta, jonka hän ilmoittaa luultavasti jossain muualla, öiseen aikaan, valitulle seuralle.

Menin siis nuoruudessani maineikkaaseen yliopistoon oppimaan yhtä ja toista suurmiehistä. Mutta heti ensimmäisellä luennolla opetettiin, että miehet ovat käyneet pieniksi (tässä kohti luennoitsija alkoi piipittää), näin pieniksi (hän näytti sormillaan), että mahtuva vilistämään tuon (ääni palautui mahtavaksi baritooniksi) menneiden aikojen naurettavan karttakaapin alle.

Höristin korviani kuullakseni oppineisuuden kumun, mutta ovet siellä vain narisivat.

Olen tullu kypsään ikään ja on aika vapautua. Ensiksi unohdan kieliopin. Uusi kieli on kuin eetterin pauhu.

Käytännön pilani ovat sellaisia että pukeudutaan antiikkiasuihin, Artemiiksi ja Dionysooksi, kannetaan nukkuva oliivitarhaan ja ties missä hän luulee heräävänsä.

Laiva käyntiin, ulisija niemeen, murisija katokseen. Aurinko hattuun, opetuslapset töihin. Jeesus omiin oloihinsa mietiskelemään.

Kertoi värikkäästi eloisasta kahvilasta ja kenenkään erityisemmin huomaamatta artikuloi oheen huolellisesti oman kävelynsä sen läpi.

Kun ei keksinyt enää yhtäkään tunnistettavaa mutta harvinaista ruokalajia syötäväksi ja kailotettavaksi, hän muuttui kovin itkuiseksi ja kuin kärsimyksen jälkeiseksi, ja sellaisena minä tulin hänet tuntemaan.

Olipa kerran lahjakkuus, jonka mielessä pyöri jatkuvasti pallonpuolikkaita ja muita kuvioita, joita hän ihastuneena tuijotteli, kunnes hän alkoi tutkia kuvioiden muodostumisprosessia tarkemmin, ja silloinpa hän harppasi hetkessä [...] ministeri sanoi [...] laboratoriossa [...] kolmesataa tuhatta dollaria, vai olisiko ollut ruplaa [...] kenties petettynä, mutta vapaana [...] neljäkymmentä täytettyään rappeutui nopeasti ja lohduttomasti [...] kulttuurikriitikko [...] luonto siis pilailee, hän irvaili [...] yläluokkainen yhteyskoe [...] palasi kuin mihinkin perhekuvaan.

Mitä väsyneempi, sen filosofisempi, ja sen mukaista filosofiansakin.

Sen kaupungin nakkikioskiöitä hän kaipasi ja keinokuituista nuoruudentakkiaan, nyt hän oli laaturuokainen, luonnonkuituinen ja onneton.

Liikemiehenä ollessani saatoin, neuvotteluthan käytiin konttorissa, avauttaa seinäntakaisen salin molempien päätyjen pariovet ja juoksuttaa salin läpi tuollaiset neljäkymmentä hevosta. Koko ohilaukan ajan jatkoin puhumista kuin en olisi kuullut mitään. Tämä menettely edisti kauppojani merkittävästi.

Taivas kuinka nopeasti minä muutun, sanoi hammaslääkäri potilaalle, sillä hän oli nyt entinen hammaslääkäri, ja potilaskin oli entinen potilas, siis haamu.

Entdecken, sanovat saksalaiset kun löytävät jotakin, tuosta vain peitto uuden paikan päältä, mutta miten vedät peiton Afrikan päältä? Etköstä vaan itse joudu saman peiton alle. Ja kun palaat sieltä iloksemme, siristelet silmiäsi kylätiellä, ihmettelet mitä oikein tapahtui, me olemme seipäät tanassa vastassa että mikä sinä tällä kertaa luulet olevasi.

Sitten oli tyyppi joka kimitti että talo pitää saada valmiiksi ennen iltaa. Ja kun talo ei valmistunut, hän riiputti päätään nuotiolla ja aamulla aloitti saman kimityksen. Hän katsoi hädissään päiden yli eikä häntäkään kukaan voinut auttaa.

Ankarien laulujen maa: kaikki laulut alkavat syntymästä ja päättyvät kuolemaan. Esimerkiksi mies sai näkönsä takaisin, lähti käymään torilla, palasi kotiin ja heitti henkensä. Jokainen säkeistö alkaa uudestisyntymällä. Ihmiset eivät uskalla lakata laulamasta ja ovat tästä itsekin huvittuneet.

Laiskuuteni johtuu siitä, että on helpompi ihailla Andeja sijoillaan kuin nostaa ne pois päältään, puistella vaatteensa vuoripölystä ja kondorin untuvista ja kömpiä kahden metrin päähän töihin.

Siskokset kertoivat minulle tarinaa jostain varastetusta isotädin huivista, itkien vakuuttavasti mutta ehkä vähän mekaanisesti. Tuli siihen iso meksikolainenkin vaatimaan perunamuussia.

Niin kuin kaikki olivat aavistelleet ja kuiskailleet, ja moneen kertaan mutisseet ja mongertaneet, hän sitten selväsanaisesti lausui ja sointuvasti, kaikkien keskellä, ja aivojen kiteet tulivat näkyviksi.

Mutta ilkeä veljenpoika sanoi: ei hän ole valaistunut, hänellä on mehiläispönttö päässä.

kunnes näkee pelkkää mehiläiskennoa kaikkialla

Ikävää hän kutsui ulottuvuudeksi jota on hyvä tutkia rohkeasti.

Lapsi keksi kaikenlaista saadakseen kotipihan ruohoon oudon hohteen.

Inkat osasivat valmistaa vedestä kuparia ja muuttaa sen takaisin vedeksi.

Onpa hyvä, sanoi maisteri pojalle, että olet nyt kyllästynyt olemaan tähänastinen.

Kartanohippa on vanha ranskalainen leikki, johon tarvitaan kartano. Loppu onkin tavanomaista hippaa. Leikillä on kuitenkin historialliset juurensa kevytmielisellä 1700- vai oliko se 1600- vai 1800-luvulla: isännän poissaollessa hemmotellut aateliskakarat järjestivät kartanossa juhlat. Kun isäntä palasi yöllä, talo oli täynnä remuavia aateliskakaroita. Isäntä tempaisi ruoskan ja ajoi hemmoteltuja aateliskakaroita takaa kartanon toiseen päähän, portaita ylös, taas toiseen päähän, portaita alas ja niin edelleen. Ulos paennut nuoriso ja mahdolliset naapurit seurasivat takaa-ajon etenemistä ikkunoista, kunnes isäntä huomasi sen, otti haulikon ja alkoi ammuskella katsojia.

Lisensiaatilla oli salainen haave: kuljettaa tyttöä kottikärryillä lumipyryssä.

Siinä istui tummanpuoleinen nainen, ja vastapäätä tuo mikä lie lisensiaatti, joka keinui epävarmana puolelta toiselle ja oli muutenkin murheellinen näky, mutta sitten kahvilaan astui yksi blondiini, lisensiaatti vakavoitui ja alkoi puhua Leibnizista, niin varmasti, rauhallisesti ja lämpimästi kuin olisi kävellyt avojaloin valtavaksi laajentuneen sydämensä päällä.

Olenko minä oman itseni häirikkönaapuri

Voi voi kun saisi vain maata hiekassa paratiisisaarella. Jonkinlaisena lammikkona, josta on yhteys mereen -> vesi vaihtuu ja äyriäisvalikoima. Tai kasvoillaan, mutta sellaisessa erikoishiekassa jonka läpi on kevyt hengitellä viileää atolli-ilmaa.

Hän uskoi vuoroin ylä-, vuoroin alahampaisiinsa, muttei millään hahmottanut niitä oleviksi samaan aikaan, ennen kuin muuan tirskahteleva suuhygienisti opetti sen hänelle. Kuinka sinä osasit, hän kysyi ihastellessaan ennenkokemattomia hampaitaan. Katsos, sanoi suuhygienisti, opiskelin aikoinani kirkkomusiikkia.

Yö, tiellä loskaa, kymmeniä kävelyllä, vieressäni joku tuttu, hei tuttu, hei hei

Heti hänen astuessaan ravintolaan heidän hyväkuosisten päällystakkiensa välille syntyi lämmin yhteys.

Ankka kuvitteli rinnalleen hanhen, jolle sattui lakkaamatta mitä hirveimpiä, höyhenet räjäyttäviä onnettomuuksia, ja itse vain nautti vieressä vaaran hurmaa.

Minulla ei ole mitään sanontaa, mutta suhtaudun varovasti vakavaan kirjoitteluun, vakavat kirjoitukset ottavat joskus toteutuakseen. Bert otti hypyn tosissaan, minulle riitti kuvitteellinen hyppy. Hän, afooristi, sanoikin kerran arvoituksellisesti: "Kuule, sinä hirttosolmuin höllentäjä, joka kuitenkin hakeudut niiden ääreen."

Bertiltä on peräisin sanonta "tulla heitetyksi arkussa joen pohjaan kirjoittaakseen itsensä ylös sieltä".

Paapuurissa tapasinkin nuoruudenystäväni Bertin, ja yhdessä päätimme hurmapäissään hypätä kalliolta alas. Viime hetkellä rohkeuteni petti ja jäin yksin korkeuksiin. Bert vielä käänsi ilmassa päätään ja huusi Mitä ihmettä! Tällainen on senjälkeisen yksinäisyyteni luonne.

Ensimmäinen pakomatkani suuntautui paapuuriin.

julkaissut nyt esikoisteoksensa Keskusteluja ambulanssin saapumisen alla

Hänen mielestään lukijoista sopii käyttää yhteisnimitystä taka- abhasialainen laama.

Miksi hän on karannut? Kysy häneltä. Mutta kun kysyt, hän toistaa kysymyksesi: karjannut? Olenko minä karjannut?

Heimo käärii telttansa ja lähtee. Kuinka rattoisaa on viivytellä hiipuvilla tulilla ja yhyttää synkeä joukko jossain älyttömässä mutkassa kammottavasti hälisten. Sitten saattueen hännille, katuvaisena kuin koira, mutta pian jo seuraava tempaus mielessään.

Siinä auringon paisteessa, navetan edessä, missä hietikolla näkyi vanhoja öljylaikkuja, rassasi nyt mopoaan lyhyenläntä fauni.