Björk, Marja: Posliini

Marja Björk: Posliini

Like 2008

Luin 27.-28.10.2012

Ainoa hyvä puoli flunssassa, kun se ei ole niin paha, etteikö jaksaisi lukea sängyllä: Voi lukea joskus jonkun kirjan kerralla alusta loppuun. Tämä kirja teki kyllä mielikin lukea yhdellä kertaa loppuun asti.

Päähenkilöt: tarinan alussa 8-vuotias, myöhemmin n. 14-vuotias Jaana, joka on kotoisin Savosta, köyhästä, rikkinäisestä perheestä. Jaanan perhe ja lähisukulaiset sekä Helsingin täti ja setä.

Tapahtumapaikka ja -aika: Savosta kotoisin ollaan ja Helsingissä Jaana käy vierailemassa pitkiäkin aikoja. Tapahtumat sijoittuvat omiin lapsuusaikoihini, siis 1960-luvulle. Siksi hyvin nostalginen kirja.
Jaana on rikkonaisessa perheessään laiminlyöty tyttönen, joka pääsee välillä ankeista kotioloista Helsinkiin Anita-tädin ja Kurt-sedän luokse. Lapseton pariskunta elää suomenruotsalaista vaurasta elämää, joka onkin todella erilaista kuin Jaanan kotiolot. On vain se salaisuus...

Ovelasti erilainen kuvaus tästä aiheesta. Ei se elämä todellakaan hääppöistä ole Jaanan kotona, siksi kukaan ei edes varmaan mieti, mitä Jaanalle todella tapahtuu Helsingissä. Eniten ehkä ihmetyttää Anitan osuus. Enpäs kuitenkaan paljasta juonta.
Tykkäsin kirjasta kyllä, se oli erittäin todentuntuinen. Lyhyesti ajatuksia 1.11.2012 vielä pitää korjata kirjoitusvirheet ja lisätä pari ajatusta ---
(Ehkä jaksan joskus nuhatta ja kuumeetta pohtia kirjaa enemmänkin.)

Nopola, Sinikka ja Tiina: Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli

Sinikka ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli

..... 2012

Luettu yhdessä ääneen ~ 27.10.2012

Odotettu ja etukäteen nuorison toimesta epäilyttänyt uusin Risto Räppääjä. Lähinnä epäilykset kohdistuivat uuteen kuvittajaan, ennakkoasenne siis aika epäilevä..... palataan tähänkin, kunnhan oon flunssassa vähän paremmalla puolella.

Päähenkilöt: Risto Räppäjä ja hänen tätinsä Rauha, Nelli Perhonen + vanhempansa TV-Perhoset, Lennart Lindberg sekä Elvi Räppääjä. Sekä Nellin kissa Aapo.
Tarinan huippukohtaa piti ehkä tavallista enemmän valmistella, siksi alku tuntui vähän oudolta. Kuulijakunta narisi ja valitti. Luettiin kuitenkin loppuun. Tuttua. Ihan hauskaa.. mutta loppu täytyy lukea joskus uudelleen, koska nukahdin autossa kesken kaiken (olin tulossa kipeäksi).

Pamuk, Orhan: Valkoinen linna

Orhan Pamuk: Valkoinen linna

Beyaz Kale, Istanbul 1985

Tammi 1990
Keltainen kirjasto nro 263.

Luin ~ 26.10.2012

Nobelkirjailijoihin tutustumista.

Päähenkilö: Italialaismies, jonka turkkilaiset (merirosvot) vangitsevat.

Tapahtumapaikka ja -aika: Istanbul 1600-luvulla.
Aika pitkäpiimäinen kirja. Kirjailija itsekin totesi, että tarina loppui jo kauan sitten... ja arvostelukykyinen lukija olisi sen huomannut. En sitten lopultakaan ihan tajunnut, miksi se siis jatkui. Päähenkilön lisäksi tarinassa oli hänen kaksoisolentonsa (Hoca?), ja ideaa kaksoisolentojen vaihtumisesta valmistellaan aika pitkään. Se ei siis mitenkään tule enää kenellekään yllätyksenä, se suorastaan alkaa haukotuttaa. Loppuvaiheen taistelukuvauksesta, jota kauan odotettiin ja jonka piti ehkä olla jonkinlainen huipentuma, en jaksanut enää ollenkaan kiinnostua.

Olisi sittenkin pitänyt lukea ensin joku kirjailijan uudempi teos. Ehkä joskus myöhemmin.

Honkasalo, Laura: Kotikutoista

Laura Honkasalo: Kotikutoista - itsetekemisen ihanuudesta -

Kirjapaja 2011

Luin ~ 21.10.2012

Kotikutoista kertoo itsetekemisen ihanuudesta merkkausliinoista neulegraffiteihin ja nappimeditaatioon. Samalla se valottaa kiehtovaa kulttuurihistoriaa ja uusia käsin tekemisen tapoja. Millainen oli viktoriaaninen leikekirja? Miten kaaosteoria virkataan? (takatekstistä)

Kivaa luettavaa. Ihan uusia asioita ja paljon tuttuakin. Kivan rento ote teksteihin, tietoa ja kirjailijan omia muisteluita tai kokemuksia ja ajatuksia väliin ripoteltuina.
Kirjan nimi on ehkä hiukan harhaanjohtava. Ainakin itse luulin, että kirja käsittelee enimmäkseen neuleita ym. lankatöitä, mutta iloinen yllätys oli monien muidenkin kädentaitoharrastusten esittely.
Tykkäsin!

Lehtonen, Joel: Mataleena

Joel Lehtonen: Mataleena
Laulu synnyinseudulle

SKS 1998 (1905)

Luin 19.10.2012

Luin loppuun yhdessä aloitetun Mataleenan. Putkinotko oli niin huisaa luettavaa, että haluttiin lisää. No, tämä olikin sitten aika toisenlaista Lehtosta. Itsetilitystä. Aikamoista hurmosta, tajunnanvirtaa, paatosta. Aika raskasta luettavaa ääneen ja niinhän tämä jäi kesken. Päätin kuitenkin lukea kirjan loppuun itse, mutta tiukkaa teki sekin.
Voisin kuvitella ja ymmärsin myöskin kirjan lopussa olleista aikalaistenb arvioinneista, että teos on aikanaan ollut merkittävä, uudenlainen ja erilainen. Joissain kohdissa tuli hiukkasen Aleksis Kiven Seitsemän veljestäkin mieleen, sellaista suomalaisen (rahvaan ja) maiseman kuvausta tämä kirja sisälsi.

Sparks, Nicholas: Valinta

Nicholas Sparks: Valinta
The Choice
WSOY 2009

Luin 17.10.2012 - Tallinnan syyslomamatkalla
Hyvää matkalukemista.

Kim Hyun Hee: Sieluni kyyneleet

Kim Hyun Hee: Sieluni kyyneleet - "olin terroristi"

The Tears of My Soul
WSOY 1994

Luin 14.10.2012

Päähenkilö: Kim Hyun Hee, pohjoiskorealainen agentti, terroristi kertoo koulutuksestaan ja terroriteostaan.
Tapahtumapaikka ja -aika: Pohjois-Korea 1990-luku.

Kun nyt pääsin vauhtiin näiden Pohjois-Korean kirjojen kanssa, seuraavaksi luettavaksi valikoitui tämä terroristikertomus. Tosikertomus kertoo, miten kahdeksantoistavuotias Kim Hyun Hee viedään suoraan yliopistosta armeijan salaiselle leirille, jolla koulutetaan erikoisagentteja kansainvälisiin tehtäviin, lännenvastaiseen taisteluun. Kim Hyun Hee päätyy räjäyttämään eteläkorealaisen matkustajalentokoneen ja tappaa näin 115 ihmistä. Kim Hyun Heekin uskoi tuottavansa kunniaa isänmaalleen ja perheelleen sekä edistävänsä Koreoiden yhdistymistä tällä teollaan. Toisaalta, hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa. Tehtävästä kieltäytyminen ei kerta kaikkiaan olisi tullut kysymykseenkään.

Kun totuus aivopesusta paljastuu, oman teon hirvittävyyden tajuaminen tuntuu suorastaan epäoikeudenmukaiselta. Jälleen ihminen joutuu kasaamaan minuutensa kokonaan uudelleen, kun kaikki se, mihin on elämänsä aikana uskonut, osoittautuukin suureksi valheeksi.
Kun nyt olen muitakin aiheeseen liittyviä kirjoja lukenut, en millään voi välttyä miettimästä, mitä tapahtui Kim Hyun Heen perheelle tämän kirjan kirjoittamisen jälkeen. Tai Kim Hyun Heelle itselleen? Mahtaisikohan netistä löytyä jotain.

Harden, Blaine: Leiri 14

Blaine Harden: Leiri 14

Gummerus 2012

Luin 8.10.2012


Taas kerran onni matkassa kirjastossa. Näin viime viikolla jonain aamuna Aamulehdessä maininnan tästä kirjasta. Kun poikkesin kirjastoon seuraavan kerran samana tai ehkä seuraavana päivänä, huomasin heti tämän kirjan kirjaston VIP-pöydällä. Ei siinä muu auttanut kuin napata kirja mukaan ja lukea se.
Aihepiiri alkaa olla jo kaamean tuttu, luimmehan Demickin Suljetun maan viime talvena.


Päähenkilö: vanki Shin.
Tapahtumapaikka ja -aika: Pohjois-Korea 2000-luvun alussa.

Tämä kirja siis kertoo Pohjois-Korean vankileirillä syntyneen Shinin tarinan. Shin ei tiennyt yli kahteenkymmeneen vuoteen mitään maailmasta piikkilanka-aitojen ulkopuolella. Hänelle rakkaus, ystävyys ja perhe olivat sanoja vailla merkitystä. Väkivalta, kidutus ja murhat sen sijaan olivat arkipäivää. Vaikka koko Shinin oma perhe oli myös leirillä, hekin olivat hänelle vain mahdollisia vaaratekijöitä, eivät turvaa tai rakkautta osoittavia lähimmäisiä.

Kun Shin sitten kuulee vankileirille vastikään tuodulta mieheltä oloista ulkomaailmassa, hän alkaa haaveilla ruuasta. Siitä, että voisi syödä joskus ihan oikeaa ruokaa ja vieläpä riittävästi. Sitten Shin pakenee ja ihmeellistä kyllä onnistuu pääsemään lopulta Kiinan kautta Etelä-Koreaan, vaikkei hänellä edes ole mitään suunnitelmaa asian suhteen. Pakotoverille käy huonommin.


Hyvä, että näitä kirjoja nyt kirjoitetaan. Mitä pitemmälle kirjaa lukee, sitä selvempi on kysymys: miksi tälle asialle ei tehdä mitään?

Toivottavasti jotain muutakin saadaan aikaan kuin kirjoja. Vaikka en kyllä tosiaankaan tiedä, mitä tilanteelle voisi - ja kuka.
Pohjois-Korean kammottava kansanmurha on jatkunut systemaattisesti jo niin pitkään ja sen ydinasease on pelottavaa ajateltavaa. Kansainvälinen avustustoimintakin tuntuu välillä menevän aivan vääriin käsiin. Toisaalta se on kuitenkin ilmeisesti jonkin verran vilkastuttanut maan "pienyrittäjyyttä" ja vilkastuneen kaupankäynnin seurauksena edes osa kansalaisista saattaa saada vähän helpotusta nälänhätään.
Kysymys kuuluu myös, miten ylipäätään vankileirien kokemuksilla, siellä siis syntyneenä ja kasvaneena, voi koskaan enää sopeutua mihinkään yhteiskuntaan. Tämä kirja kuvaa mielestäni erittäin hyvin myös ulkomaailmaan sopeutumisen vaikeutta. Vankeus ei ole kokonaan ohi vapaudessakaan.

--- ----