Kesken jääneet kertomukset..

Soma: Ei ole kysymyksiä

"...kesken jääneisiin kertomuksiin, vie meidät viimeisiin kohtauksiin. 

Vie ennen kuin ei ole kysymyksiä, ei ole vastauksia..."

Äiti on pyörinyt viime aikoina taas mielessä enemmän.. Vuosi sitten eletyt asiat ovat näissä päivissä läsnä. Voi, kumpa kenenkään ei tarvitsisi kokea niitä hirveitä pelon tunteita ja luopumisen tuskaa, mitä oman rakkaan läheisen sairastaminen tuo väistämättä tullessaan... Ne ovat äärimmäisen kipeitä tunteita, joihin palaaminen tuntuu kurkussa isona palana ja kostuttaa silmät.. Edelleen jaksan ihmetellä sitä miten jaksoin viime kesän ja syksyn, talven näiden pienten kanssa ja vielä äidin. Äidin viimeiset kuukaudet olivat melkoista tuskaa kaikille, varmasti eniten hänelle itselleen. Häneltä vietiin niin paljon, vasta 55 vuoden iässä. Tuo Soman kappale on pyörinyt mulla viime päivät mielessä, pidän sen sävelestä, ja sanat pureutuvat tosi vahvasti äidin viimeisiin kuukausiin, kesken jääneisiin kertomuksiin... ♥ Tosin kysymyksiä olisi paljon, mutta vastauksia ei ole kukaan antamassa enää...

Jos mikä lohdutti yhtenä päivänä, löysin äitini kädet Iisan käsistä. Enpä ole aikaisemmin huomannutkaan, että heillä oli samanlaiset kädet, saman muotoiset sirot ja kynnetkin sellaiset, ihan erilaiset kauniit kuin itselläni. Iisan käsiä pidellessäni pääsen hetkeksi lähelle äidin käsiä... Viimeiseksi muistoksi oikeastaan jäivätkin nuo äidin kädet silloin kun hyvästelin hänet vuodeosastolla, silitin niitä viimeiseksi ennen kuin lähdin pois luotasi. 

Ihan kauhea ikävä äitiä...

Syystuulia sunnuntaina :)

Sunnuntaina viimein oli aikaa laittaa kuistille vähän syksyisempää ilmettä. :)

Kesäkukat kestivätkin mukavan pitkään, joten en juuri kanervoiden kanssa päätäni jaksanut vaivata. Lauantaina sitten tehtiin kierros Tokmannilla ja tuplarattaiden alle ängettiin kaupassa yllättäneen "sisustus- ja linnunruokinta"-manian jälkeen tavaraa melkoisen mittavasti... :D Hups! 

Callunat oli 8kpl/14,95e ja käytimme tarjouksen, lisäksi ostin koristekaalin piristämään istutusta. Ostin myös linnunruokintajuttuja, joista varmaankin kirjoittelen joku toinen päivä...

Tuo kaali on kyllä tosi kaunis! 

Mukavasti piristäviä värejä jo muuten pikku hiljalleen tummuvaan loka-marraskuun väritykseen...

Laatikot vuorasin ensin sanomalehtipaperilla ja sen jälkeen "istutin" kolme callunaa per laatikko. Keskelle laitoin valkoiset, tuli aika kivan näköiset. :)

Tää oli sen verran harvinainen hetki, että piti oikein kuva ottaa "muistoksi". Ei sillä, etteikö poikanen nukkuisi päiväunia, nukkuu kyllä. Mutta harvemmin niitä on mahdollisuus nukkua ulkosalla. Aatokselle tuntui pihalla nukkuminen maistuvan erittäin hyvin, joten harmi, ettei ne oikein ole mahdollisia.. Helpompi nukuttaa kaksi lasta sisälle sänkyyn, kuin ensin nukuttaa Aatos pihalle ja sen jälkeen isosisko sisälle. Mimosaahan ei nimittäin millään saa rattaisiin nukkumaan! :D Hänhän ei mielellään edes istuisi koko kärryjen kyydissä, vaan kävelisi joka paikkaan reippaasti kuten hänen ikäisensä "isot tytöt" tekevät... 

Sunnuntaiaamuna Juho lähti Mimosan kanssa Pertunmaalle erään kirjan julkaisemistilaisuuteen ja me jäimme Aatoksen ja Iisan kanssa kotiin. Iisa halusi kaverilleen leikkimään ja kävimme viemässä hänet autolla sinne. Automatkalla Aatos nukahti ja siirsin hänet nukkumaan noihin matkiksiin, ja itse aloitin nuo ulkokukkien laitot. Meillä oli suunnitelmissa käydä naapurissa kahvittelemassa vaatekutsujen merkeissä (en tilannut mitään! ;)), ja yllättäen huomasinkin, että kutsut alkavatkin vasta tunnin päästä, mitä olin ajatellut. Ekstratunti tuli käytettyä käsitöitä tehden ja pikkumies veteli hirsiä takapihalla kaikessa rauhassa... ♥ 

Nämä sukkaset valmistuivat lauantaiksi kummipoikani syntymäpäivälahjaksi! :)

(Novitan Nalle ja Wool, puikolla 14 silmukkaa, nro 3,5?)

Pullasta ja sen leivonnasta

Pari ilmeisen rankkaa päivää takana, sillä koin melkoisia elämyksiä eilen kotikeittiössäni. 

Koin useamman jonkinlaisen ahaa-elämyksen elämästä, arvomaailmasta, pullan leipomisesta, taikinan kohotuksesta, kiireettömyydestä, arkisista asioista jotka tuntuivat lähes elämää suuremmilta siinä lieden lämmössä pyöriessäni. 

Mahtava tunne avata leivinuuni ja saada sieltä mahtavat tuoksut nenäänsä. Omasta uunista, ihan itse tekemät tuoksut. Kaalilaatikkoon sekoittuneet tuoksut nousevasta pullasta sekä sämpylöistä.


sämpylöitä :)

Olen aina tiennyt arvostavani emäntiä. Niitä maatilojen emäntiä, jotka ovat pitäneet huolta niin ruokahuollosta, siisteydestä, navetoiden elukoista, marjastamisesta, käsitöiden tekosista jne. Tänään koin hetkellistä kuulumistani näihin jaloihin puurtajiin. :) Esimerkiksi Martta-mummooni. En tietenkään väitä, että mua voisi verrata näihin rouviin kerran onnistuessani pullan leivonnassa, mutta joku tunnetila mielessäni pauhasi. ;) Siinä sitä olisi mielekäs ammatti. Saisikohan musta vielä leivottua jotenkin emäntää?


Pikkuiset saivat omat muumi-pullansa, kolmella voisilmällä varustettuna ;)

Olen aina rakastanut äitini leipomaa pullaa! Olen pienestä pitäen kyllästetty herkullisilla voisilmäpullilla. Yksi ihana pullamuistoni liittyy lapsuuden koulun jälkeisiin välipalahetkiin, jolloin saattoi pussillinen pullia (jäisiä) hävitä siltä istumalta teetä juoden ja Aku Ankkoja lueskellen. Koskaan meitä ei kielletty näitä pullia syömästä ja aina niitä oli siellä pakasteessa valmiina. (Tähän on pakko vielä huomauttaa, että perheemme jäsenet ovat olleet aina solakamman puoleisia!) Pullaisesta lapsuudesta/nuoruudesta/aikuisuudesta huolimatta, en ole koskaan osannut leipoa läheskään samanlaista pullaa kuin äitini. Tämä on rajoittanutkin pullanleipomisvimmaani hyvin paljon. Lisäksi olen kokenut koko pullan tekemisen olevan äärimmäisen työtelijästä hommaa... Äidin leipoma pulla oli parasta maailmassa, oma kovaa ja ihan eri makuista, vaikka samoja aineita niissä olikin. Tänään taisin kuitenkin päästä aika lähelle tätä äidin leipomaa pullaa. :) Vaikkakin mulla oli veden sijasta laktoositon maito siinä nesteenä.

leipoja-apulaiset ♥ urakan päätyttyä

Tänään mulla oli aikaa riittävästi. Tarpeeksi aikaa leipasta taikina ja antaa sen kohota, tehdä sillä välin sämpylätaikina ja jättää ne eilen lämmitettyyn leivinuuniin nousemaan, sillä välin kun lapsien kanssa laitettiin pyykkikone pyörimään ja siivottiin keittiö leivontakuntoiseksi. (Astiat tiskikoneeseen ja pöytien kunnollinen pesu ja pyyhintä). Sitten aloimme leipomaan... Ensin riittävästi jauhoja pöydälle, siis niin ettei se jää siihen pöytään kiinni. Miten mä olen aikaisemmin tämänkin jauho-asian kanssa onnistunut sössimään? Olen siis käyttänyt aivan liian vähän jauhoja ja manaillut ärsyttävästi leipomisalustaan tarttuvaa vehnästä! Ja siis se suurin virheeni on ollut kiire. Mua on ärsyttänyt usein juuri se, että sen vehnäsen olisi annettava nousta kahteen kertaan ja näin jälkeen päin miettien, olen tässä kohden aina luistanutkin väärille raiteille. Olen laittanut uunin aivan liian aikaisin lämpenemään ja sitten kun olen saanut leivottua pullat pellille, olen laittanut ne suoraan uuniin ja jättänyt sen toisen kohoamiskerran välistä. Ei siihen muuta tarvittu! :)

Just nyt tuntuu, että musta voikin kehittyä vielä sellainen pullantuoksuinen äiti. :)
Parasta oli, kun esikoinen maistoi pullaa ja sanoi että maistui ihan samalta kuin mummon leipoma pulla. ♥ :') sniif! Tuntuipa hyvältä!

Yksi päivä syyslomaa..

Sadepäivä. Kotipäivä. Syyspäivä. Lämmityspäivä. Syyslomapäivä. Onhan näitä!

Täällä on tänään ollut niin leivinuunin lämmitystä, kynsisalonkia, askartelua kuin kaalilaatikon tekoa, leivarissapa tottakai. No, kaikki ei tietenkään tunnetusti mene kuten Stromsössa, ei tälläkään kertaa. Kynsienhuollon päätteeksi vessa on täynnä hilettä ja alkaessani imuroimaan, löydän koroketuolin alta sinistä kynsilakkaa villakangasmatosta! ARGH! Suurin ärtymys tulee siitä, ettei vahingosta ilmoitettu samantien vaan yritettiin peitellä... No, onneksi kynsilakanpoistoaine irroitti sen melkein kokonaan.

Aamutouhujen jälkeen oli lähdettävä jo aikaisemmin luvatulle Tiimari-reissulle... Ja vaikka Tiimarissa hyllyt näyttivät huutavan jo tyhjyyttään, lähti sieltä kuitenkin vaikka mitä mukaan... 140 euron edestä tavaraa, onneksi oli se -70%, eipä tosin ilman sitä olisi shoppailemaan lähdettykään. Nytkään ei siis varsinaista tarvetta ollut, mutta ainahan tuota askartelutavaraa menee! Ja kynttilöitä, lahjapaperia, tarroja, saksetkin aina hukassa vaikka niitä on aika monet, kortteja menee, sormivärejä, ilmapalloja, teippiä, silkkinauhaa, kakkukynttilöitä, kyniä, hamahelmiä askarteluun muotteineen... Siis kaikkea tuiki tarpeellista... ;)

Iltapäivästä tekaisin kaalilaatikon uuniin muhimaan, tai oikeammin kaksi. Paistoin jauhelihan ja sipulin paistinpannulla. Kaalin pilkoin pieniksi palasiksi ja laittelin sitä maustetun (paprika, mustapippuri, valkopippuri, suola) jauhelihan kanssa kerroksittain. Lisäksi sulatin lihaliemikuution puoleen litraan vettä ja viskasin päälle ja sitten vielä loraus siirappia. Laitoin uuniin ja nyt jännitän valmistuuko se tuolla uunissa vai ei! :D (Parasta valmistua!!!) Pari tuntia ajattelin antaa sen siellä muhia...

*     *     *

Eilen veimme äidin haudalle pienen lyhdyn palamaan, oli äitini nimipäivä. ♥

Viikonloppuna reissattiin serkkulassa ja mammalassa!

Luulin jo päässeeni yli oranssista kaudestani, mutta ehei, sehän näyttää vielä jatkuvan, etenkin keittiö-ruokatilassa. Vasta luin jostain lehdykästä värien merkityksestä ja oranssin kertottiin tuovan elämäniloa ja energisyyttä. Eipä ihme, että viime keväänä, äidin sairauden aikana, tarvitsin tuota vahvaa väriä elämääni. Ilmeisen rankkaa tämä syksykin tuntuu olevan, kun sitä täytyy piristää edelleen tällä kelta-oranssilla? Tosin ainahan syksy kaikkine pimeyksineen on raskasta aikaa. Marraskuu etenkin, mutta onneksi sitä voi piristää kynttilöillä ja väreillä täällä sisällä... Toivottavasti ensilumikin tulisi pian kotipitäjäänkin valaisemaan.

Tuohon kynttilän vierelle toin muutaman itsekasvattamani koristekurpitsan ja aika hauskoiltahan ne näyttävät. :) Mitenhän kauan lie pysyvät hyvässä kunnossa?

Pihalta sisälle tuodut pelakuut kukkivat vielä erinomaisen ihanasti. Näyttävät pitävän uudesta paikastaan. Taitaa olla kotimme valoisimpia paikkoja tämä keittiönpöydän ikkuna. Muutaman - ensipakkasista selvinneen - pelakuun vein lauantai-aamuna Askeleen tehtaan kutomoon talvehtimaan. Ihastelin viimeksi siellä niitä pelakuita ikkunalla ja sain kuulla, että ne ovat kutojien omia kukkia. Siispä minäkin vein ne pari sinne talvehtimaan. Toivottavasti pysyvät hengissä. :)

Viikonloppua tosiaan vietettiin Leppävirralla sekä Rantasalmella. Leppävirralla vietimme kummityttöni 7 vuotissyntymäpäiviä, ja sukatkin valmistuivat ennen pirskeitä.. :)

Nämä siis tehty Nalle-langasta ja Woolista, silmukoita puikolla 14. 

Malli omasta päästä. :)

Yläkerrassa oli meno välillä villiä, Aatoskin lauleli mikkiin ja tytöt tanssivat! :)

Pirskeistä siirryimme vielä mammalaan Rantasalmelle yökylään. Siellä oli iloksemme myös Aatoksen kummitkin kyläilemässä. :) Sunnuntai-aamuna ulkoilimme viereisessä puistossa, mutta hetken vain sillä lapsilla oli ehkä hieman liian vähän päällä, vaikka villapuvut olikin välikausipuvun alla. 

Mimosa teki mamman kanssa pannukakkua ennen kotiin lähtöämme. :)

Ihan viikonloppu! Minä sain tehdä oikein urakalla käsitöitä koko viikonlopun. Päättelin pari tiskiliinaa, aloitin kolmannenkin tekemisen, tein Iisan lapaset valmiiksi, aloitin kummipojalleni villasukat ja mitäs vielä! :) Oli ihanaa puuhata lankojen parissa, ja ostimpa tänään taas uuden lankakerän, kun noita kummilapsia tosiaan riittää... Uusien sukkien kimppuun siis!

Tänään olisi vielä edessä Turbo-elokuva Iisan kanssa, jonne jo ostin popcorn-paketin valmiiksi! :)

Myös syyslomaa vietetään tällä viikolla... Ohjelma on vielä hieman avoin sen suhteen!

Leivinuunin lämmitystä

Meillä on kotona leivinuuni ja takka. Takan kanssa meillä on hyvät välit. Syttyy helposti ja lämmittää mukavasti. :) Tämä leivinuuni olikin vähän haasteellisempi tuttavuus. Viime talvena saatiin pari kertaa sen verran sakeat savut sisälle pirttiimme, että ei paljon naurattanut. Minä taisin jopa lähes kieltää koko värkin käytön, kun siinä pikkuvauva -  taapero - äidin sairaus ja hänen luonaan käynnit ym. rankassa arjessa tuntui olevan vähän muutenkin riittämättömästi tunteja, saati että olisi joutanut tätä leivinuunia opetella käyttämään, edes lämmittämään, ruoanlaitosta nyt puhumattakaan... Ja jostain syystä mä en voi sietää sankkaa savua meidän kotona! Juuri mikään ei ole ärsyttävämpää kuin vetämätön uuni! 

No, vuoden päivät leivinuuni sitten sai olla talossa rauhassa. Nyt tänä syksynä alkoi kuitenkin tuntua siltä, että multa löytyisi voimavaroja opetella edes lämmittämään sitä. Jospa sitten sitä ruokaa joskus seuraavana vuonna tai jotain. Ensimmäiset kerrat olivat aika hermoja kiristeleviä. Vaikka miten tuli poltettua paperia alaluukussa, yritti uuni silti laittaa savua luukusta kun alaluukun tuli hiipui! Ensimmäiset kerrat varmaan puolituntia polttelin tulta myös siellä alhaalla... Mutta itseasiassa nyt alkaa olla jo sellaiset fiilikset että homma on jotenkin hoidossa. Olen oppimassa hieman leivinuunin tavoille. :)

Laitan uunin pellin vähän jo aikaisemmin auki ja leivinuunin luukusta avaan ne pikkuiset ilmaluukut, että hormi lämpenee. (Toki takkaakin on lämmitetty aiemmin, joten siellä on lämpöä muutenkin.) Sekä myös alahormin kannen avaan. (Tässä on tietysti se pikku mutta, että toivottavasti kissat eivät lähde tunkemaan sinne itseään, lapsista nyt puhumattakaan...) Myöhemmin sitten tulta alaluukkuun ja se jälkeen ihan pikkutulet pesään. Halko kerrallaan sitten suurennetaan tulta. Eli aikaa vievää hommaa... Mutta sitähän täällä kotona ollessa on.. ;)

Ja sitä ruokaakin on uunissa jo valmistunut. Ensimmäisellä kerralla maisteltiin punajuuria :) ja toisen kerran laitoin sinne hirvenlihan paistumaan sekä porkkanoita ja punajuuria. Herkullista tuli, vaikka meiltä ei löydy vielä edes uuninlämpömittaria. :) Pitäisiköhän olla ostamatta? Olen siis ylittänyt itseni tavoitteet tältä syksyltä. :) Pitäisiköhän ensi syksyksi nostaa tuota vaatimustasoa ja yrittää ihan leipää leipoa, se vasta suoritus olisikin!

Uunia lämmittämässä on tietenkin usein tämä tehokaksikko, joka on sitten niin avuliasta että! Molemmat yrittävät urkkia kuinka tulet palavat alaluukussa ja kuinka tuolla ylhäällä ja antavat halkoja ja haluaisivat tulitikkuja raapimaan...!!! :D Antavat mukavasti haastetta tähän muutenkin jo haasteelliseen lämmitykseen.. ;)

Siinä ne nyt on, sisälle savuttamattomat tulet ♥ :D

Just a little case about... Vaniljakastike!

Perinteinen maanantai.

Aamulla perhekerho, Juholla kokous illalla.

Illan pitkinä tunteina, nakkikeiton teon jälkeen

tuli mahdoton karkkihimo.

Kauppaan ei jaksa lähteä,

mutta bongasinpa hedelmäkorista omenat.

Omenapaistosta ja vaniljakastiketta!

Sitäpä teen mä! :)

Laitoin uunin lämpenemään ja aloin kuorimaan omppuja,

ripaus öljyä vuokaan, omenalohkot, vähän siirappia, vähän sokeria, vähän fariinisokeria, ripaus kaurahiutaleita ja kanelia päälle ja uuniin.

Vaniljakastike oli sitten jo eksoottisempi juttu.

En muista koskaan valmistaneeni.

Muistin, että maitoa nyt ainakin löytyy.

Ei muuta kuin googlettamaan ohjetta.

Vaniljakastike hakuun ja nooooin, johan löytyy ohjetta!

Ei muuta kuin tuosta klikataan noin johonkin blogiin...

Hetkonen, kulutusmaitoa tai kermaa...

seuraavalla rivillä raavitaan vaniljatangosta siemenet.. ja blaa blaa samantyylistä hifistelyä! :O

Meinas jo iskeä masennus, eihän meiltä löydy kuin rasvatonta maitoa ja muutkin mausteet ovat ihan keinotekoista vanilliinisokeria ja jauhettua kanelia... Yhyy! Eikö näistä nyt vaniljakastiketta synny?

Onneksi muistin samalla hetkellä oman, tutun ja turvallisen "Ruoanlaittoa" kirjan - jonka hankin talouskouluun.

Johan löytyi perinteinen ohje, jossa maito on maito, eikä eritelty rasvaisuuden mukaan ja kananmuna kananmuna eikä kolme keltuaista. Täytyy muistaa jatkossakin, että jos kaipaa jotakin ex.tempore ohjetta ja jos nyt löytyy edes niitä perinteisiä elinarvikkeita, niin tuo kirja vaan käteen ja tekemään. ;) Hifistelyohjeet sitten silloin, kun on aikaa suunnitella etukäteen!

Vaniljakastike

5 dl maitoa

1 muna

½ rkl perunajauhoa

2 tl sokeria

ja lopuksi 1 tl vanilliinisokeria mausteeksi.

Kokonestesuurustuksella, eli pistin kaikki (paitsi vanilliinisokerin) samaan aikaan kattilaan ja sekoitin koko ajan vispilällä ja kattilana oli teflonpäälysteinen malli. Ei palanut pohjaan ja kun jäähdytin kastikkeen kylmässä vedessä, tämä rasvattomasta maidosta valmistettu vaniljakastike paksuuntui mukavasti. ;) Herkullista tuli ja hyvin maistui omenapaistoksen kanssa lapsille ja mulle sekä myöhemmin loppu Juholle, kun kotiutui töistä.. 

Virkkausta, neulomista :)

Tässäpä muutama tämän hetken "tekele" :)

Aatokselle ostettiin Tallinnasta lapaset, ja koska olivat niin ihanat pehmoiset mohair-lankaa sisältävät, täytyi toki tytöillekin alkaa tehdä samanlaisia :) Lankana mulla on noissa Novitan Rose mohair (65% akryyli, 35% mohair) ja toisena Novitan Woolia (100% villa). Puikot 3,5 ja 8 silmukkaa puikolla. :) 

Kummityttöni Pihka toivoi villasukkia lahjaksi, väritoiveena vihreä ja turkoosi. (Toivottavasti mintunvihreä on ok...) :) Ja sydänkuviota pitäisi laitella näistä tulemaan! Tämän viikon lauantaina pitäisi olla valmista... Että ei muuta kuin puikot suihkimaan ;)

Virkkuukoukulla (nro 3) mulla on tulossa tiskirätti bambulangasta. Ohje Novitalta. Tosin reunus hieman erilainen. (Nirkkoreunus ei kertakaikkiaan lähtenyt onnistumaan... :O )

Ja sitten tein lempparivillasukkiini uudet kantapäät. :) Nämä sukat olen tehnyt joskus 1997 muistaakseni. Muuten ovat kestäneet hyvin, mutta kantapäät olivat kuluneet täysin puhki! Tulipa mieleeni sitten uusia kantapäät, kun vielä vuosien takaa löytyi tuota samaa lankaakin. :) Hyvät tuli, vaikka reunus tulikin vahingossa tehtyä nurjaksi. Tuli taas ikävuosia lisää näille pehmoisille sukkasilleni.

Haastetta, haastetta! (Etenkin tähän aikaan yöstä!) ;)

Sain tämän haasteen Lauralta ja tartuin siihen näin lauantai-illan iloksi. :)

Tässä säännöt: 

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään
2. Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä haastetuille
4. Haastajan tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut ja kenet haastat
6. Eikä takaisin haastamista

11 asiaa itsestä:

1. Ajattelin hetken olevani yksin kotona, ennen kuin huomasin, että muut kotona olijathan vain nukkuvat...

2. Kysymyksen asettelu tuntuu yllättävän haastavalta, koska huomaan ajattelevani koko ajan itseäni "perheenä", enkä yksilönä itsessään.

3. Minulla on kolme ihanaa lasta.

4. Olen hurahtanut uuteen harrastukseeni, kudontaan. Tänäänkin paukuttelin luhaa kolmisen tuntia.

5. Lempikukkani pelargonia(-t) kukkii todella kauniisti täällä sisälläkin. Seuraavaksi ostoslistalla on "Pikku muori" niminen viherkasvi, joka kasvaa kauniisti alaspäin.

6. Musta tuntuu, että alan olla aika hyvä kaveri tuon meidän leivinuunin kanssa. Toki muitakin ystäviä löytyy.. ;)

7. Näen juuri nyt kaikki meidän kissat. Doris nukkuu sylissäni.

8. En ole värjännyt hiuksiani sitten häiden, eli pian kahteen vuoteen. Onneksi oma väri ei ole ihan hiekanharmaa, joten pärjään tällä luonnollisella tyylilläni mukavasti.

9. Juuri nyt minua nukuttaa aika paljon.

10. Viihdyn erittäin hyvin kotona.

11. Mietin mitä hommia vielä tänään olisi: hammaspesu, kissanhiekkalaatikon tyhjennys sekä pyykkien ripustaminen kuivamaan.

keittiön uusi kerniliina, Anttilasta 4e/metri

1. Missä olit viisi vuotta sitten ja mitä silloin sinulle kuului?

Vuonna 2008 elelin sinkkuäidin elämää pari sataa metriä rannempana kuin nykyään. Meillä oli kissanpentue syntynyt elokuussa ja neljä ihanaa siperiankissanpentua ihastutti Iisan ja minun elämää. ♥ Työskentelin Suomenniemellä terveydenhoitajana ja viihdyin työssäni erinomaisesti. 

2. Lempiherkkusi?

Fazerin karkit. :) Pullat, kakut, keksit... Mitä noita nyt onkaan? ;)

3. Matkakohde, jonne voisit palata aina vaan uudelleen ja uudelleen?

Olen käynyt kaksi kertaa Pariisissa, ja toivoisin pääseväni sinne joskus Juhon kanssa kahdestaan. Myös Roomaan voisin palata.

4. Mitä tekemistä keksit tylsälle päivälle, kun ei kertakaikkiaan tunnu olevan mitään tekemistä?

Anteeksi, nyt en tainnut ymmärtää? *Eioletuollaisiapäiviä* :D

5. Millä keikalla (musiikki/teatteri/stand up/tms) olet ollut viimeeksi?

Onkohan muistissani jo jotakin vikaa? Tunnistan kyllä sanat, mutta että viimeeksi? Hetkonen, nyt muistan olleeni kesällä 2012 katsomassa Koirakiven kesäteatterin näytelmän. :)

6. Lempikuukausi ja miksi?

Sanotaan, että heinäkuu koska on lämmintä. 

7. Mikä tekee sinut iloiseksi?

Uuden oppiminen (tällä hetkellä kudonta!) perheeni, köröttely lastenlevyn tahtiin ♥ kukat, ystävät, oivallukset, siisteys kaaoksen jälkeen... ;) kierrätys ja kirpparilta löytyneet löydöt, jne.

8. Lempileffasi?

Just nyt en edes muista milloin olen katsonut elokuvan viimeeksi. Mutta Amelie on ihana. Viiru ja Pesonen ym.

9. Suosikkisisustusjuttusi kotonasi tällä hetkellä?

Ei ole päivää, etten ihastelisi meidän olkkarin uutta seinää. :) Ylipäätään värit ja valkoinen. Retro puhuttelee. Monet asiat muokkautuvat pikku hiljalleen kodissamme, seuraavaksi suuremman muutoksen kokee Iisan huone. 

10. Viimeisin juttu mikä kolahti?

Hah, no varmasti tää keittiön pöydän uusi kerniliina... :D

11. Joulunviettoperinteesi, eli mikä tekee sinulle Joulun?

Se, että siihen saa valmistautua pikku hiljaa, ja silti meinaa aina tulla kiire. Olen aina ollut jouluihminen, siinä on vaan sitä taikaa. Jännitys, lapsien ilo, tuoksut, joulukuusi, koristeet, joululaulut, joulusauna, jouluruoka, joulupukin kuumalinja, kynttilät, joulupukki... Tuleva joulu tuntuu tällä hetkellä jonkin verran haikeallekin. Päälimmäisenä on muistot viime joulusta, jolloin valmistelimme joulua äitini kanssa yksin ja yhdessä. Meillä oli niin ihana joulu - viimeinen yhteinen joulu äidin kanssa. Pakosti tulee kyyneleet silmiin kun sitä muistelee. Ikävä on niin kova. Varmasti tulemme muistelemaan yhteisiä hetkiä tulevina jouluina. Tulipas tälle nyt haikea päätös...

*     *     *

Tällä kertaa pistän haasteen eteenpäin Päiville, Katrille sekä Riikalle. :)

Ja koska edelliset kysymykset olivat oikein hyviä, niin jatketaan samoilla, sillä allekirjoittaneen ideakapasiteetti uusien kysymysten osalta alkaa tällä hetkellä olla aika nollassa... ;) 

Edellisen päivän shoppailut kuvina... :)

Lindexistä nämä kaikki.. Kissaihmisenä en pystynyt mitenkään vastustamaan alennusrekeistä löytyneitä misusia... Kaikki muut olivat puoleen hintaan, paitsi pöllösetti oikealla, FIXin toppahanskat sekä tuo kruunupäinen kissatunika. Ihania! ♥ Kaikki kokoa 98, paitsi tuo alarivin kissa 104.

Aatoksella oli vaatetta paremmin, joten hänelle lähti mukaan nämä Lindexiltä. Puoleen hintaan paitsi oikealla olevat pöksyt sekä Iisan hanskat. :)

Iisan huoneeseen naulakko sekä Amanda B:stä kynttilä sekä kylppärin kaapinoviin nupit. 

Kotiäidin hajoilua ja kuinka shoppailuterapia paranti sen.

Just nyt ei pysty keskittymään toisten blogien lukemiseen, koska tämä päivä on ehkä pakko taas purkaa kirjaimiksi. Lainaten fraasia "ei mennyt kuin Strömsössä" piti taas kerran paikkaansa.

Aamu alkoi perinteisesti dinojunalla. Joka on meidän perheen joka-aamuinen hitti. (Aatos on mielestäni ihan kuin Kamu ♥) Ihan perusmeininki siis.

Seuraavaksi kuulen vessaan, että "mitähän Aatoksella on tuossa jalassa". 

Tämä jo enteilee pahaa, mutta ummistan korvani ja huutelen olohuoneeseen, että ei varmaan mitään ihmeellistä... Aatos käy vessan ovellakin kääntymässä ja palaa takaisin olkkariin.

Seuraavan kerran kuulen uudelleen "mitähän Aatoksella on tuossa jalassa" ja kääntyessäni vihdoin katsomaan, että mitähän sillä pikku-ukolla sitten on siinä jalassa, niin näen että kissan kakkaahan se ja pökäle siinä vieressä, ja näköjään on sitä sitten tassuteltu tuossa valkoisella matollakin (legomeressä) ja jäljet johtavat myös tuonne vessalle missä minäkin äsken olin... Paskaaks siinä sitten, kävi mielessä. Siivoamaanhan sitä oli alettava. Järjestyksessä ukko, itse shaisse ja lattia, matto. Myöhemmin vielä yöpuku. Vaipanvaihdon yhteydessä tietenkin suhautetaan pissit sänkyymme, joten lakanoiden vaihto-operaatio pääsee viimeinkin toimeenpanovaiheeseen, johon inspiraatiota on odotettu jo jokunen päivä, kunhan nyt tietysti on odotettu, että pissa petarissa on varmasti kuivunut. No, lakanapyykillehän tässä jo joutikin. 

Päivälle oli tulossa taas pituutta, koska Juho saapuu töistä joskus ysin hujakoilla. Mulla oli muutenkin suunnitelmissa käydä tänään shoppailee Mikkelissä puuttuvia juttuja. Mutta jotenkin tunnuin hajoilevan jo reilusti ennen klo 11. Lapset tappelivat ja aistivat että äidillä on jokseenkin herkkä päivä tänään näköjään ja parempi yrittää änkeä hänen syliinsä joka välissä. Varsinkin silloin kun hän näyttäisi vetäytyvän katselemaan leikkejä kahvikupponen käsissään. Jossain vaiheessa, kun olin selvinnyt kahvistani ja todennut, ettei aamusta päästy pihalle, ja nyt on kyllä pakko pistää huusholliin vähän järjestystä (legot matolta ym. pientä, mutta niin siistivää toimintaa.. ;) ) koska eihän täällä kaaoksessa jaksa muuten olla mitenkään. 

Ääh. Ehkä hyppään nyt kohtaan missä lapset ovat syöneet ja nukkuneet eri aikoihin päiväunensa. Ihan toisaalta hyvä tänään niin, vaikka se "oma aika" jäikin tänään tähän iltaan.. Niin molemmat saivat toisen unihetkiajan itselleen äidin kanssa yhteistä aikaa. Se oli oikein kivaa. Mimmin kanssa vaihdettiin lakanat ym. Aatoksen kanssa kerettiin olla vähän pidempään kaksin ja kuunneltiin lasten levyä ja välillä köröteltiinkin ja hupsuteltiin. :) Niin ja pakattiin yksi paita minkä olin myynyt ja ajattelin viedä postiin, kunhan lähdettäisiin liikkeelle. No, Mimosa heräsi ja mä kävin viemässä roskit pihalle. No, eihän siinä mennyt kuin minuutti ja kun tulen takaisin, niin ensimmäisenä näen lattialla sen vastapaketoimani paidan joka on revitty kuorestaan ulos...!!!!! Arghhhhhhh!!!! Saattoi päästä pari rumaa sanaa siinä. Harmittaa jälkeen päin, kun toinen on innoissaan ollut että on löytänyt paidan paketista (enpä jätä enää siihen "hollille" enää mitään joka ei lapsien käsiin saa joutua!) ja äiti käy kuumana, ettei sitä olisi saanut repia palasiksi... Huoh. Nyt ne on onneksi paketoitu uudelleen ja muutama muukin vaate eteenpäin lähetettäväksi... Josta tulikin mieleeni että talousvaaka on nyt rikki, ilmeisesti Aatoksen kovahampainen vaakatyöskentely ei ollut vaakan mielestä paikallaan ja näyttää nyt varmaan jotain erroria tai muuta ja uutta patteriakaan ei ole... No, kestihän se jo kuusi vuotta.

Mut jotenkin tuntui helpottavalta saada kotiovi kiinni ja hypätä autoon istumaan ja suunnata kohti Mikkeliä. Shoppailuterapiaa tulikin harrastettua useamman tunnin edestä. Reissu alkoi vierailulla McDonaldsilla, mitäpä sitä pilaamaan shoppailuterapiaa nälällä? Sen jälkeen lähdimme liikkeelle tuplarattainemme.. Ostimme mm. Iisan huoneeseen naulakon, A4 kokoisia kirjekuoria, Aatokselle uudet talvikengät kokoa 22 (Superfit, goretex). Niissä oli joku pieni ale onneksi mukana. Sitten suuntasimme kärrymme Lindexin relaksoivaan ostosparariisiin jossa selailin ale-rekkejä sen verran huolella että liikkeestä poistuimme 133e köyhempinä (oho!), ehkä jotain ei aleakin tarttui matkaan.. Mm. Mimosalle toppahanskat, pöllötunika ja housut. Alesta lähti mukaan paljon Littlephant vaatteita, muutamat kisu- ja autosukat, farkkuleggarit, ensi kesäksi Mimosalle lyhythihaisia kisu-tunikoita, ja molemmille pöksyjä, Aatokselle body ym. tähänkin hetkeen.. Ja Iisalle hanskat. (Iisan kanssa on tarkoitus pitää oma äiti-tytär shoppailupäivä lähiaikoina.) Eilen tosiaan kävin Mimosan vaatteet läpi ja poistin niistä kaikki kesähepeneet ja liian pienet vaatteet ja eihän sinne jäänyt paljon mitään puettavaa, joten ostosmaniani annettaneen sillä anteeksi? En mä nyt mitään turhaa tietenkään... ;)

Jep. Lindexin ostosmaniaa oli rauhoitettava hetken istumisella cappuccinon äärellä (lapsilla pillimehut). Sitten jatkoimme matkaamme Amanda B:hen, josta mukaan lähti 4e pöytäkynttilä sekä kylpyhuoneen pyykkikaappien oviin (3 kpl) nupit. Johan tässä on reilu vuosi niitä kaipailtukin joka kerta, kun ovea on tarvinnut avata. (Useamman kerran päivässä.) Katsastin vielä ostoslistani ja muistin, että voisimme hankkia Aatokselle tyynyn tältä matkalta, joten siirryimme ulkoteitse Anttilaan (kai se vielä jossain vaiheessa yhtyy maanalaiseen verkostoon Stellan ja Akselin kanssa?) ja löysimme sieltä kaivatun tyynyn. Sekä ruokapöydälle uuden kerniliinan... No, myönnettäköön, se oli ihan heräteostos, mutta 4e/m ei ollut paha...

Sitten suunnattiin kohti kotia. Toki reissun aikana oltiin käyty vessassa useampaan otteeseen, lohdutettu lattialla liukastunutta, lähes ummistettu silmät maahan heittäytyjän kohdatessa tuhmatuulensa (taas kerran) ja kiinnitetty rattaiden valjasosia, pitääkseni edes puolet lapsista istuma-asennossa, eikä seisomassa kuten jos pikku-A itse saisi päättää... Myös tappelua siitä, kumpi saa istua edessä ja kumpi takana käytiin. Tosin M oli määrätietoisempi tässä asiassa ja A:alla ei ollut tähän mielipidettä. Hänelle sopi maisemien katselu oikein hyvin myös edestä päin, siinä vaiheessa kun Mimosa halusi ehdottomasti päästä vauva-asentoon makaamaan takaloosteriin... Onneksi äidillekään ei ollut niin väliä asian suhteen... :D

Päivähän näytti olevan näin yhdeen sumpattuna ihan tosi jees! :D

Onhan sitä kirpparillakin tullut käytyä...

Usein kirpparilla kierrellessäni (lasten kanssa), tulee vastaan kaikenlaisia tekstiilejä, jotka on vain pakko noukkia matkaan.. Yleensä jo valmiiksi pyörittelen päätäni näille ostoksilleni, mutta minkäs sitä itselleen voi, halvalla kun saa.. ;) :D Tampellaa, käyttämätön, vanha kangaspala, FIN-Helen desingin Kiitäjä kangas ja ryijy, jota mattona markkinoitiin. Osa näistä pääsee käyttöön, jotain laitan varmasti eteenpäinkin, ehkä.

Mimosalle löytyi toiseksi toppapuvuksi HM:n ihanan värikäs 98 kokoinen setti, 3,5e.

Tämäkin rouva muutti meille eilen. Aika karmivan ihana. :D

Paljon muutakin on löytynyt, mutta osa on jo pyykkikorissa osa laatikoissa jne.

Ja Juhon sukatkin valmistuivat viimein ♥

Aurinkoisia päiviä, talventuloa odotellessa..

Iisan tekemä lankatupsu

Viikonloppua vietellään... Eilen käytiin taas hautajaisissa. Mummoni veli siunattiin viimeiselle matkalleen 89-vuoden iässä. Päivä oli tosi kaunis ja aurinkoinen! Voiko oikeasti lokakuussa - joka on perinteisesti lokaa ja vettä - olla kuulas, kaunis aurinkoinen ilma? No, näköjään voi! Tänäänkin on onneksi jatkunut kauniilla säällä ja olemme touhunneet ulkona laittaen pihalta kesäjuttuja pois. Vielä en kaikkia kukkia etupihalta viskannut metikköön, vaan koska vielä kukkivat niin kauniisti niin annoin niiden olla.

Eilen toin neljä pelargoniaa sisälle ja istutin ne saviruukkuihin. Toivottavasti ne viihtyisivät myös sisällä. Ovat ulkona viihtyneet niin hyvin ja kukkineet kauniisti koko kesän. Vielä niissä olisi kukkanuppuja vaikka muille jakaa. Alkuviikosta sisälle tuomissani pelakuissa on jo muutama kellastunut lehti...Tosin muuten kukkaset ovat hyvin elinvoimaisen näköiset. Etsin kuitenkin heti pelargonioiden hoidosta lisää tietoa ja aion nyt seuraavaksi ostaa niille lannoitepuikkoja, koska eihän tässä vielä ole talven lepokausi alkamassa, vai mitä? ;) Se keittiöön kaavailemani kukkalauta olisi nyt jo paikallaan, kun jouduin laittamaan pelakuut pöydänpäätyyn aurinkoiselle paikalle, ei ne tänne oikein muualla mahtuisikaan. Epäilen kyllä, että tämä meidän koti on talvehtimista ajatellen melkoinen pätsi noille kukille... Silti yrittänyttä ei laiteta!

Tokmannilla oli bambulangat alennuksessa 2e/kpl. Ajattelin tekeväni niistä virkkaamalla tiskirättejä. Täytyy silti tehdä nuo Juhon sukat valmiiksi, ennen kuin pääsen tähän projektiin käsiksi. :) Mukavaa, että on mitä odottaa! Sitten lupasin myös tehdä juhannusruusu-matonkin, mutta siihen en ole vielä onnistunut löytämään oikean väristä (valkoista) kudetta. Sitäkin olisi kiva jo päästä tekemään..

Maton kudontaa...

Ensimmäisen maton tekeminen on päässyt nyt viimein kangaspuu-vaiheeseen.

Viimeksi opettelin matonkuteiden repimistä lakanoista! :D Hahaa, kyllä siinäkin omat kikkansa on!

Eilen tosiaan pääsin itse hommaan, kutomaan. Aiemmin olin käynyt valitsemassa muutaman eri värisen trikookuteen ja niistä se ajatus sitten lähti. 

Katselin myös Raatin lattialla olevia mattoja (jopa kuvasinkin niitä!) ja halusin tehdä räsymattoa saman tyyppisesti kuin mummolan tuvan lattialla matot ovat (ylimmät kuvat), ehkä hieman yksinkertaisemmin mutta kuitenkin. Seuraavaksi opettaja kehoitti minua piirtämään kaavakuvan tulevasta matosta ja merkitsemään siihen, minkälaisia määriä (cm) mitäkin väriä menee minnekin kohtaan. Seuraavaksi pääsin arvoimaan myös kuinka paljon tarvitsen trikookudetta ja kuinka paljon räsyä sen seuraksi. Kyllähän siinä hetki kuluikin laskeskellessa ja mittaillessa. :) Keskiviikkona sitten pääsin ensin tekemään alkusolmut ja sen jälkeen virittelin jonkun langan ensimmäiseksi ja sitten muutaman rivin kudoin kalastajalangalla. En ole vielä varma, jäävätkö ne lopulta mattoon vai ei. Seuraavaksi pääsin kutomaan valitsemallani trikoolla. Koska tämä on ensimmäinen mattoni ikinä, teen sen palttinasidoksena. (Vain kaksi polkusta käytössä!) Niin ja maton kudon kolmella sukkulalla, tulee kuulemma kaunis ja kestävä reuna niin. Kahdessa sukkulassa on trikoota ja yhdessä räsyä (lakanaa).

Paljon on uutta ja tuntuu kuin opettelisi ihan uutta kieltäkin... :) 

Mutta mukavaa on ja palan innosta oppia uutta!

Kudonnan pänttääminen on tosiaan mennyt jo uniinkin, sillä viime yö kului kutoessa... :D Toivottavasti jäsentyi oikein aivoihin, että seuraavalla kerralla ei tarvitse kuin ottaa sukkula käteen ja alkaa hommiin! Ensi yön voisin kuitenkin jo lepäillä... ;) 

Kudontapaikka on vanhassa kenkätehtaassa. Aika idyllinen paikka oppia kutomaan.. :)

Iisan huoneeseen muutosta...

 hepan kuva: Photowall, lamppu: Ellos

Tilasin hevostapettia ja uuden, paremmin valoa antavan lampun Iisan huoneeseen. Itse asiassa meilla on käynnissä Iisan huoneen suhteen isohko projekti. Niin suuri, että saimme huoneen suunnitteluun hieman apua tuttavaltani. :) Iisan huone on suht iso, mutta tällä hetkellä mun silmään kaikkea muuta kuin nuoren tytön huone, koska se on niin tumma. Jotenkin ankea, kun aamun jälkeen ei sinne paista aurinkokaan yhtään valaisemaan ja tummat lattiat, liukukaappien ovet ja ruskea seinä ei kyllä yhtään helpota tilannetta... No, nyt on suunnitelmat edenneet sen verran, että pääsin tilaamaan tuon heppatapetin, joka tulee tuon liukukaappirivistön tilalle. Myös paperivalaisin saa lähteä huoneesta, kun ei se parhaiten sitä valoa anna. 

Huone tulee muutenkin saamaan täysin uuden lookin ja värimaailma muuttuu totaalisesti. Tulee turkoosia seinää, valkoista lattiaa ja pinkkiä mattoa sekä muita raikkaita tekstiilejä. Niin, ja rakenteluhommiinkin päästään jossain vaiheessa. ;) Kädet jo melkein syyhyää tämän huoneprojektin kanssa!!!