Tuulen tuiverrusta... Huomisesta alkaen joulukalenterin luukku aukeaa myös täällä blogissani ♥

Nyt on kyllä sellaiset vuosisadan tuulet että huh heijakkaa! Siis vaikka meillä ei sisällä (tietenkään) tuule, niin silti tuntuu että jo toi ääni menee mun luihin ja ytimiin!! Eilen illalla lämmitettiin takka ja hain jo uudet puut liiteristä sisälle, ettei varmastikaan tule kylmä tänne meidän kotiin. Ja voisi tulla myös sitä lunta tuon tuulen mukana, mutta ei näy missään... Meidän callunat ja terassilla ollut valokuusi vaan kaatuilee tuolla vähän väliä. Tänään olisi vielä joulun avajaiset torilla. Tämmöinen viima jos on vielä illallakin, niin taitaa jäädä käymättä! Onneksi siis voi lämmitellä täällä takan äärellä ja laitella vaikka joulua kotiin.

Pientä ahdistusta taas tekemättömistä töistä. Tänään on ainakin saatava keittiöön jouluverhot silitettyä ja laitettua paikoilleen. Lisäksi pitäisi etsiä jostain sisustyynyjä, että saisi nuo tilaamani tyynynpääliset paikoilleen. Sitten pitäis vähän neuloa niitä sukkia ja hioa tuota puusohvaa. Mä haluaisin nuo kaikki valmiiksi nyt just ja heti! Argh. Niin ja sit haluaisin tän blogitekstinkin jo tehtyä, että pääsisi muihin hommiin! (Pikkuisetkin herää just kohta!) Onneksi on ruoka sentään valmista illaksi.. 

♥     ♥     ♥

Huomenna avataan ensimmäinen joulukalenterin luukku. Joka tarkoittaa sitä, että myös mun oma joulukalenteri avautuu täällä blogissani! Julkaisen siis jouluaattoon asti joka päivä jouluaiheisen postauksen + varmasti sitten myös aina välillä tätä joka päiväistä juttua... Kaikki kaksikymmentäneljä postaus-aihetta ei ole ihan vielä mulle avautuneet, mutta toivotaan että keksin jotain kaikille päiville. *<;-) 

Vointimietteitä...

Kävin keskiviikkona äidin luona osastolla, jossa hän on tämän viikon. 

Huomasin lähes heti, ettei tänään ollut ollenkaan niin hyvä päivä kuin aiemmin on ollut.

Äiti oli vasta herännyt ja väsyneen oloinen. Ei oikein taas muistanutkaan päivän kulusta muuta kuin että pesulla oli käynyt. Tukka olikin puhdas ja siisti. Äidin kipulääkitystä oli vähennetty kokeilumielessä, kun kipuja ei äidillä ole vähään aikaan esiintynyt. (Äiti itse ja me omaiset siis toivoimme tätä.) Yksi kipulääke joka menee aamuin ja illoin, oli puolitettu. Eli äiti oli nyt saanut kolme kertaa pienemmällä annoksella sitä lääkettä. Se voisi ehkä selittää tämän päiväistä tilannetta. Mutta ikävältä se silti tuntui. Lisäksi äiti kertoi oikeaa lonkkaa koskevan. Eli taisi olla liian kova tai nopea kipulääkityksen vähentäminen. Lisäksi äiti oli melkoisen limainen ja välillä nousi kovasti limaa ylös. Myöhemmin isäni kävi äidin luona. (Noin puoli tuntia käyntini jälkeen, eikä äiti ollut muistanut (?) käyntiäni, tai no, joka tapauksessa ei ollut maininnut minun siellä olleen, vaikka puolitoista tuntia siellä olinkin äidin kanssa.) Illalla kävimme isän luona iltakahvilla ja soitin osastolle minun ja isän tämän päiväiset huomiot. Myös keuhkokuumeen mahdollisuutta mietin, tai oikeastaan isä oli miettinyt? (Toivottavasti ei ole sitä!)

Viime viikolla äiti oli niin virkeässä kunnossa kotona. Keskustelimmekin, kuinka äidin avuksi olisi mahdollista palkata (kunta siis maksaa tämän) 30h/kk joku, joka voisi auttaa arkisissa asioissa esim. ulkoiluun, kaupassa käyntiin, jutusteluun ym. Ja äiti toivoi, että haluaisi käydä kylässä vaikka äidillään ja haluaisi pelata pelejä, korttipelejä nimenomaan (ja etenkin viuhahdusta!). Äiti ja isä kysyivätkin yhtä ystävääni, voisiko hän mahdollisesti tulla avuksi? Toivottavasti tämä onnistuisi joku päivä! 

Joten, ei auta kuin ristiä taas kätensä ja toivoa että tilanne selkenee mahdollisimman pian.

♥     ♥     ♥

Joululahjoja ja neuvolalääkäreitä (3,5kk ja 1v6kk)

Olen aina välillä käynyt tsekkailemassa paikallisen kirpparin pöytiä ja muutamia kivoja juttuja onkin tullut vastaan! Vähän vaatteita ja muutama kiva lelu, jotka löytävät tiensä joulupaketteihin. Aatos saa tuon Muumipeikon (4e) ja Mimosa Fisher Pricen possun joka laulelee kun kolikko kilahtaa masuun. (5e) :)

Mä olen taistellut tämän "Voiko kirpparilta ostaa joululahjoja?" -kysymyksen kanssa jonkin aikaa... Toisaalta sisäinen minäni haluaa sanoa, että tottakai voi, mutta käytännössä näyttää menevän niin, että tänä vuonna vain omat pikkuiset saavat lahjansa sieltä. Muut lahjottavat saavat sitten kaupan hyllyltä, leluja, vaatteita tms. Itse ottaisin mielelläni vastaan kirpparilta löytyneitä lahja-aarteita! (Sikäli kun mitään lahjoja edes tarvitsen...) Mutta jotenkin sitä ei toiselle "kehtaa" kirpparilta löytynyttä aarretta viedä, vaikka miten olisi saajalleen täydellinen lahja! No, täytyy kai olla armelias itselleen ja lähteä siitä, että kaksi kirpparilta löytynyttä lahjaa on jo hyvä alku! :)

*     *     *

Aatos lukemassa päivän lehtiä isin kanssa ;)

Tänään käytiin lääkärineuvolassa ja kaikki oli kummallakin lapsella niin kuin pitääkin. 

Aatos (3,5kk) mitat olivat seuraavat: 

paino: 7110 g (6410 3kk)

pituus: 64,2 cm (62,2 3kk)

pään ymp: 43,5 cm (42,6 3kk)

"Jäntevä vauva. Kasvu johdonmukaista. Sydän, keuhkot, vatsa kunnossa. Iho siisti. 

Testis +/+, a femor +/+. Ei karsastusta, joku +/+. Asiat kunnossa." 

Oli neuvolalääkärin teksti. Seuraavan kerran mennään 8.1.2013 neuvolaan 5kk tarkastukseen. Tällä hetkellä me mennään rintamaidolla, ja hyvin tuntuu sillä poika kasvavan, kun oli saanut nyt +700g ja +2cm kahdessakymmenessä päivässä lisää kokoa! 

Mimosa kylvyssä :) 

(Juho oli kylvettämässä Aatosta tiistaina ja Mimosa kun huomasi että pikkuveli pääsi kylpyyn, niin toinen pisti sellaisen metakan että hänenkin on päästävä kylpyyn!!! vaikka oli edellisenä päivänä vasta kylpenyt edellisen kerran! :) No, eihän se auttanut kun kylvettää Mimmikin ♥ )

Mimosa kävi myös 1v6kk neuvolalääkärissä,

mitat olivat seuraavat:

paino: 11200 g (10030g 1v)

pituus: 82,2 cm (75,5 cm 1v)

46,5 cm (45,5 cm 1v)

"Yt. hyvä. Kasvu johdonmukaista. Sydän, keuhkot, vatsa kunnossa. 

Ei karsastusta, ei piilokarsastusta. Joku +/+. Korvat terveet."

Seuraavan kerran Mimmi meneekin vasta 2 vuotiaana neuvolaan. Mut täytyy sanoa, et ei näköjään mikään ihme, että musta on tuntunut että Mimosa olisi virunut pituutta syksyn aikana tosi paljon! Nuo 74 kokoiset vaatteet meni tosi pitkälle kesään asti päälle, mutta sitten kun 80 senttisiä aloin ottaa käyttöön niin tuntui että ne jäi tosi nopeasti pieneksi ja siirryttiin jo samantien 86 kokoisiin vaatteisiin! Hups! Se oli sellainen seitsemän sentin kasvupyrähdys puolessa vuodessa. :)

Pieniä vieraita!

Aatos 3,5kk ja Tarmo reilu 4kk :) olivat aika samankokoisia poikia. 

Kaverukset nappasivat kädestä kiinni heti alkutekijöiksi! :)

Meillä kävi tänään vieraita, kuten kuvastakin voi päätellä, mutta sitä ennen käytiin perhekerhossa, jossa askartelimme enkelikortit! :) Muuten Mimosa touhuili kerhossa omissa leikeissään ja Aatos otti nokoset, joten Juhon villasukatkin etenivät muutaman rivin kahvittelun ja turinoinnin lomassa.. ;) Kerhon jälkeen syötiin, lapset kävivät päiväunille ja minä tein pikaisen paikkojen raivauksen sekä aloin leipomaan suklaakakkua vieraille.

Pian jo vieraat saapuivatkin! Meille tuli kylään mummoni sisko Toini ja hänen tyttärensä Taina lapsineen. Meillä on aika saman ikäiset lapset Tainan kanssa. Urho täyttää joulukuussa 2 vuotta ja Tarmo on nyt 4 kuukautta. Ja meillä Mimosa on 1v 6kk ja Aatos 3,5kk vanha + tietysti sitten Iisa 8v tuohon päälle. :) Niin ja koulun jälkeen meille saapui myös Iisan pikkuserkku Minka, joka on myös näille poikasille sukua. Oli siis sukua kerrakseen koolla! :)

Yhteiskuvan saaminen kaikista lapsosista oli hieman hankalaa ;) 

Juuri tämän parempaan ei allekirjoittanut pystynyt! :D

Oli oikein mukavaa nähdä! Me ollaan Tainan kanssa nähty viime vuonna edellisen kerran. Tuon tapaamisen  jälkeen meille molemmille onkin sitten kerennyt syntymään yhteensä KOLME lasta! :D :D :D Aika uskomatonta, mutta aivan totta! :D Taina kertoi vasta lukeneensa mun lähettämiä kirjeitä vuosilta1995-2000... Ja sen jälkeen kirjeet pääsivät takkaan! Meilläkin on piirongin laatikko täynnä kirjeitä... Mitähän niille pitäisi tehdä? No, saavat vielä luvan olla paikoillaan, mutta ei kai niitä nyt lopun ikää voi siellä piirongin laatikossa pitää! :)

Vieraiden lähdettyä kävin lasten kanssa mummoa moikkaamassa. Lapset pistivät osastolla parastaan, joten vierailumme ei kovin pitkään kestänyt. Kotiin tullessamme jätin kaikki kolme Juhon huomaan ja jatkoin matkaani kauppaan. Jotenkin tuntui, että se pieni oma hetki, tuli sillä hetkellä tarpeeseen, vaikka ruokakaupassa käynti ei yleisesti ottaen ole niitä suosikki mestoja.. :) 

Vaan nopiasti se tämäkin päivä iltaan asti jouti. Näin sentään Maajussille morsiamen - se onkin oikeastaan niitä ainoita ohjelmia mitä oikein seuraamalla seuraan! :) Nyt nukkumaan!

Tämän viikonlopun jutut!

Meillä oli oikein kiva viikonloppu.

Ensinnäkin, kourut on putsattu! Jee, pienet sille! (tap, tap) :)

Ystäväni kävi yökylässä kummityttöni kanssa. 

Ihanaa, yökylävieraita käy ihan liian harvoin muutenkin!

Iisa ja kummityttöni leikkivät kovasti keppihevosilla!

Tosin pientä väärinkäsitystäkin oli välillä liikkeellä.

Tein suklaakakkua joka maistui käsittämättömän hyvältä!

Hioin puusohvan levykantta, antaumuksella. :)

(Tietenkin aloitin siitä helpoimmasta, toisaalta isoimmasta osasta..)

Silitin ja virittelin mummolaan jouluverhot ikkunoihin. 

Siitä tuli hyvä mieli. Samalla "löysin" myös ihanan sydänkuvioisen ristipistoliinan,

jonka äiti on tehnyt. Äiti lupasi että voin viedä sen meidän pöydälle. :)

Sain idean joulukalenterista, jota pidän täällä blogissani. 

Olen jo aika innoissani siitä!

Villasukatkin menivät pari riviä eteenpäin!

Ja sitten, mulla on ihan mahtava parisuhde ♥ 

...ja oon siitä niin iloinen ja kiitollinen!

Pikku pöllöseni ♥

Aatos pikku pöllöseni ♥

Ihanaa olis sanoa että ite tein! Mutta kun en. :) Joka tapauksessa mä tykkään tästä Aatoksen pöllöhatusta ihan tosi paljon! On niin suloinen. Tämän hatun on tehnyt sieltä vauvaryhmästä, johon kuulun, eräs Linda! Hän onkin saanut tehdä näitä hattuja ja nuttuja oikein urakalla, kun useammat meistä ryhmäläisistä halusivat vauvalleen tämmöisen! Ohje on RuttuNuttu -blogista muokattu versio. Voi, kun sitä itsekin joskus saisi jotakin muutakin aikaiseksi kuin vain niitä iänikuisia villasukkia... ;) 

Talvisempi terassi

Kun se talvi sieltä tulla tupsaapi, niin meidän terassikin alkaa pikku hiljaa muuttamaan muotoaan jouluisemmaksi. Talon sain entiseltä naapuriltamme, se on oikein suloinen, kun kynttilän valo loimuaa ikkunoista iltasella. Callunat löysivät paikkansa vanhasta saunakiulusta ja pieni raparperin lehti, jonka joskus sain kaveriltani, sopikin tuohon näiden eteen suloisesti. :) Oksassa roikkuu enkeli ja valkoinen olkitähti. Näiden takana on kartion muotoisessa kehikossa jouluvalot kieputettuna. Musta tuntuu ettei meille enempää näitä jouluvaloja tulekaan ulkosalle.

Nämä callunat koristavat terassimme kaiteella. Ihanan pirteän värisinä, vielä! 

Toivottavasti väri säilyy mahdollisimman pitkään hyvänä! 

Ulko-ovemme vieressä on tämmöinen asetelma. Nämä vaaleammat callunat ostin jo aikaisemmin, ja värikin on hieman jo rusehtunut alkuperäisestä, mutta saavat kelvata. Tuon pienen kranssin tekaisin perhekerhossa. Siinä on puukehikon päälle kieputeltu kissanliekoa. Minusta se on ihanan väristä! Lisäksi kuumaliimalla kiinnitin kranssiin tähden ja enkelin solmin siihen narustaan!

Lisäksi terassillamme on kuusi lyhtyä valoa tuomassa. Näin pimeinä päivinä tekee mielikin laittaa kynttilöitä valoa tuomaan... Mutta saisipa sitä luntakin jo pikku hiljaa sadella! 

Alkuhan se on tämäkin!

Tästä lähtien blogillani on kaksi kirjoittajaa. Toinen jolla on kuva-tili ihan tapissaan sekä toinen, joka aloittaa ihan puhtaalta pöydältä, pienentäen tulevaisuudessa kuvat ennen blogiin laittamista... Sen verran v-käyrä on kohollaan, että jollei tää tästä lähde kulkemaan, niin blogini ottaa ja muuttaa lopullisesti toisen palvelimen alle... Mutta toivotan ettei niin radikaalia siirtoa tarvitse tehdä! 

Mutta hyvää yötä sullekin, tää lähtee nyt koisaamaan! 

Sydän-sukat valmiit ♥

Nämä sukat valmistuivat tänään. Alunperinhän näistä piti tulla sukat Juholle, mutta kuinka ollakaan, allekirjoittaneen napakan käsialan vuoksi, näistä tulikin mulle sukat! :)

Sukat ovat tehty Seitsemän veljestä- langoista, puikoilla 3,5.

Kirjoitan nyt tähän vähän muistiksi, kuinka olen nämä sukat tehnyt. Mulla on tosiaan napakka käsiala, joten tää "ohje" varmasti palvelee parhaiten allekirjoittanutta... :) Niin, ja ihan omasta päästä nuo kuvioinnit on tehty, aikaisemminkin olen käyttänyt samantyyppistä kuviota neuloessani!

Yläosassa on 56 silmukkaa ja 15 krs 2 o, 2 n

kuvio-osuuteen olen lisännyt joka puikolle yhden silmukan eli 60 silmukkaa yhteensä. 

Kuvio-osuuden jälkeen taas 

5 krs 2 o, 2 n 

kantapää normaalisti ja tuohon jalkaterään olen kaventanut niin että jää 56 silmukkaa. 

*     *     *

Seuraavaksi voisi alkaa tehdä Juholle sukkia... Ja sitten pitäisi alkaa myös pienentelemään tämän blogin kuvia... Ettei kuvatila lopu kesken! Aika hermoja raastavaa puuhaa, mutta pienennellään... Eihän tässä muukaan auta...

Kranssien tekoa mummolassa...

Mä olin jo aikaisemmin puhunut äidille että voin tehdä meille kranssit oviin. Äiti on tähän asti aina itse ne väsännyt omiin oviinsa ja tehnyt sitten myös meillekin. No, ajattelin että mä teen ne sitten tänä vuonna kun äidistä ei ole niiden tekijäksi. Eilen sitten näin Tokmannilla myynnissä olevia havukransseja joihin tartuin kuin uppoavaan laivaan. (Olin jo mielessäni luopunut ajatuksesta että mä lähden etsimään metsästä havuja ja itse kasaisin kranssin kasaan...) Sovittiin sitten että tänään, aamupäivästä voitaisiin niitä sitten mummolassa askarrella. Mentiin joskus puolen yhdentoista aikoihin mummolaan pikkuisten kanssa. Äiti oli pöydän ääressä lukemassa lehteä. Pistin itselleni kahvit tippumaan ja odottelin että äiti saisi lehden luettua. Aatos nukkui turvakaukalossa ja Mimosa temusin mun vierellä. Etsittiin koristeita (joita äiti on pistänyt edellisistä kransseista ym. joulukukkajutuista talteen) ja osa löydettiinkin. Sitten alettiin hommaan...

Tähän asti sitä sitten päästiin. Musta alkoi tuntumaan, ettei kaikki koristeet voi mitenkään olla tässä ja äiti sanoi niitä olevan Jannen huoneen kaapissa. (Ensin etsin niitä vaatehuoneesta, eteisen kaapista ja lopuksi Jannen huoneen kaapista.. Vaatekaapissa touhutessani, joku taisi viskata multa yhden lootan tarkoituksella käsistä, kun sieltä tuli vastaan äidille pari kivaa huivia sekä lapaset ja nahkarukkaset! ;) ) Ajattelin että kyllä ne on nyt vaan löydettävä ne loputkin koristeet ja työnsin äidin pyörätuolilla niitä etsimään kanssani. Isäni oli lähtenyt käymään terveyskeskuksessa, kun yksi sähköpiuha oli mennyt tippalaskurista rikki... Lapset itkivät ja meno oli melkoista. Samaan syssyyn vielä ovikellokin soi ja kummini tulivat vanhemmilleni kylään. Mimosa meni reippaana vieraita vastaan ja tietenkin kaatusi kynnykseen eteisestä tullessaan. Kamala itku ja äidin syliin oli tietenkin päästävä. Päätin että etsitään ne koristeet kun niitä nyt oltiin lähdetty tällä vaivalla etsimään, ja lopulta ne tulivat vastaan yläkaapista, onneksi! Päätettiin siinä sitten että jatketaan huomenna... :) Isänikin saapui ja alkoi keittämään kahvia. Minä imetin Aatosta ja lämmitin ruokaa Mimmille, jolle ei tietenkään maistunut koko ruoka. Puhelimet soivat, milloin mummo soitti, milloin lehtimyyjä ja milloin Juho ja isällenikin tuli puhelu.. Kahvien jälkeen kummini lähtivät ja jo melkein samalla kotipalvelun ihmiset olivat tulossa vanhemmilleni äitiä kylvettämään! Me lähdettiin siitä sitten kotia kohti laittamaan Mimmiä ja Aatosta päikkäreille... Matkalla näin äidin ystävän polkevan pyörällä vanhemmilleni päin kukkapaketti mukana ja muistin että olihan hänen vierailusta ollut puhetta eilen... Että näköjään tämä olikin oikea hulinapäivä mummolassa! 

Osui nyt vähän turhan härdellipäivä kranssien tekoon! ;) Mutta hyvään alkuun me onneksi päästiin. Äitikin tuntui nauttivan kun pääsi käsillään tekemään, ja se sujui paremmin kuin olin ajatellutkaan! Minusta on tärkeää saada äidille vähän muutakin siihen päivään kuin vain pakolliset hoitotoimenpiteet ja kuntoilut, onhan se elämä muutakin! :)

Kasvukipuja...

Illalla Iisa valitteli että jalkoja särkee.. En ensin tajunnut että ne olivat kasvukipuja. Toki saattoihan eilisen kaksi ratsastustuntiakin vaikuttaa.. Nukkumaan käydessä meiltä ei löytynyt kuin vauvojen suppoja sekä Ibumaxia. Joita kumpaakaan tyttäreni ei huolinut, supot varsin ymmärrettävästä syystä ja noita Ibumaxeja toinen ei saa nieltyä. Joten tarvittiin muunlaista kipulääkitystä, eli hierontaa joka sitten vähän auttoikin ja tyttö kävi nukkumaan pupu kainalossa. Kello neljän aikaan Iisa sitten tuli itkien meidän makkariin ja kertoi että jalkoihin koskee ihan kamalasti. Muistin onneksi että lämpö voisi auttaa. Etsittiin tytölle omat villasukat sekä mun isot, polviin asti ulottuvat villasukat jalkaan ja kaapista löydettiin pari geelipussia jotka pistettiin mikroon viideksi minuutiksi lämpenemään. (Eipähän ollut tullut turhaan noita kahta geelipussia synnäriltä kotiin raahattua ;) Ne ovat siis sellaiset henkilökohtaiset geelipussit, joten ne ihan luvan kanssa sai ottaa synnäriltä mukaansa jos halusi, muuten olisivat menneet roskikseen.) Kun pussit olivat lämmenneet, laitoin ne Iisan pohkeiden päälle ja pyöritin vielä koko paketin fleesepeiton sisään ja tyttö kävi nukkumaan. Vartin päästä kävin kysymässä vointia, niin olivat jo hyvin helpottaneet. Ja viideltä Juho herätti mut kun Iisa huuteli mua luokseen huoneestaan. Olivat kuulema jo ihan liian kuumat! Kipu tosin oli onneksi jo poissa ja tyttö jatkoi uniaan sukat jalassa. Aamullakaan ei onneksi kipua enää ollut missään.

Muistan itsekin pienempänä kärsineeni kasvukivuista. Ne olivat tosi inhoittavat, ja niille ei oikein pystynyt tekemään mitään, kun se kipu tuli sieltä syvältä jaloista. Muistan ainakin että joskus Raatin mummolassa mua on kivistänyt nuo jalat... Eipähän niitä taidettu ennen vanhaan "hoitaa" mitenkään, kärsittävä oli! 

Täytyisi käydä muutenkin täydentämässä vähän tuota lääkevarastoa. Suppoja on, mutta voisi ostaa myös Pamolia jota Iisakin pystyy ottamaan. Lisäksi tarvitaan Jekovitia, joka on pian ihan lopussa. Mua vähän pelottaa, onko meillä viikon päästä vesirokko kylässä? Veljen tytöllä alkoi viikko sitten vesirokko, ja lapset olivat peuhanneet juuri edellisenä viikonloppuna yhdessä... Kunhan ei vain pienelle Aatokselle tauti tulisi! Niin, ja enterorokosta mä en halua edes kuulla puhuttavankaan! (Se mua taitaa pelottaa eniten, ettei viedä tautia äidille... Joka ei varmastikaan ole sitä sairastanut aikaisemmin!)

Operaatio puusohva!

Tässä tämä meidän uusi puusohva nyt sitten on. Kierrätyskeskuksesta 60e.

Siellä se odotteli uutta omistajaa perimmäisessä nurkassa... Ilmeisesti riittävän kauan että hintakin tippui 25 euroa samantien kun sanoin ostavani sen! :D Enkä edes tinkinyt! Tässä oli alun perin päällä sellaiset rumat, vihreät patjat, mutta onneksi ne olivat niin huonossa kunnossa ettei kukaan ollut huomannut tätä sohvaa niiden alta! ;) Ja kun mentiin sohvaa hakemaan, ilmoitti kierrätyskeskuksen rouva, että valitettavasti he joutuivat heittämään ne patjat pois, kun olivat niin huonossa kunnossa... Ei todellakaan haitannut. :)

Seuraava operaatio olisi saada tästä tuo tumma petsilakka pois, mä haluan tästä valkoisen. Hiontapaperit on ostettu, joten se työläin vaihe olisi vain aloitettava. Googlettamalla löytyi vinkki että Jyskistä voisi ostaa pari edullista patjaa ja leikata niistä sopivan kokoiset ja sen jälkeen päällystää ne mieluisalla kankaalla. Siinä sitten seuraava projekti, kunhan ensin on hiottu ja maalattu. Toivottavasti tää olisi vielä tämän vuoden puolella valmis! :)

Ja kunhan tämä valmistuu, mahtuu meille taas tarvittaessa pari yökyläilijää enemmän!

Mimosa 1v 5kk

Teki mieli tehdä taasen pieni postaus Mimosasta,

kun tuntuu että kuukauden aikana on tapahtunut vaikka miten paljon uutta kehitystä!

Mimosa on hyvin kiinnostunut äidin keittiössä puuhailusta. Vähän turhankin kiinnostunut, jos äidiltä kysytään. Tai ei muussa mitään, mutta lieden nappulat minä pitäisin kyllä ihan omana valtakuntanani! Ilmeisesti täytyy hommata suoja nappuloiden eteen, ennen kuin talo on joku päivä tulessa! 

Mimosa on oppinut sanomaan kakka ja ettei jäisi epäselväksi, niin taputtelee samalla oikean puoleista kankkuaan kädellään ja hokee "kakka". Aika usein se löytyy sieltä, mutta välillä kyse taitaa olla muuten täydestä vaipasta tai sitten kakkahädästä. Potalle neiti pyörittelee päätään, "ei oo". Eikä puhettakaan että sille  käytäisiin istumaan. Ei edes kokeilumielessä vaatteet päällä. No, kai se tyttö vielä potalla käymisen salat oppii, tarjoan kun muistan. Eli en kovin usein.. 

Sitten Mimosa on alkanut sanomaan itseään välillä Mimmiksi. :) Huomaan että makustelee suussaan miltä se oma lempinimi kuulostaa.. MimmiMimmi tulee usein peräkanaa. Mimosa on selkeästi vielä turhan pitkä sana tytön itsensä lausumaksi. 

Uusia sanoja ovat myös heppa, heippa, iskä ja avaa. Nyt on muutaman kerran käynyt sitä että Mimosa on kuunnellut ja toistanut perässäni jonkun sanan, esim. kiija (kirja) ym. Tänään syötiin kalaa ja Mimosa kävi pyytämässä monta kertaa sitä lisää. Välillä kävi luona sanomassa "kalaa" ja välillä huuteli kauempaa "lisää"! :D Lisäksi sellainen "yleissana" mitä sanotaan monta kertaa päivässä on "hätis" tai "hättis" tai "häätis" tai "häätiis". Sanalla lienee monta eri merkitystä.. Ja näiden lisäksi sitä omaa pulputusta vaikka miten! :)

Uutta on myös se, että Mimosa on alkanut välillä yrittää satuttaa Aatosta. Muutama päivä sitten kävi huomaamattani täräyttämässä pikkuveljeä ritsalla päähän (punaiset jäljet Aatoksen otsassa paljastivat ja itku), vaikka mä olin ihan siinä vieressä lajittelemassa vaatteita ja kummallekaan en antanut erityisemmin huomiotani. Tai ainakaan Mimosan ei olisi pitänyt olla Aatokselle misään mustasukkainen. Myöhemmin samana päivänä M yritti käydä lyömässä pikkuveikkaa soittorasialla päähän, onneksi huomasin ennen kuin kolahti...

Myös pureminen on tullut uutena asiana kuvioihin. Hampaista taitavat olla saaneet nyt kaikki perheenjäsenet, eiköhän Mimosa Aatoksen vaatteitakin ole käynyt haukkaamassa. Ja äitiä, isiä ja isosiskoa aina silloin jollei kiellot miellytä, tai mustasukkaisuus vaivaa tai muuten vaan, onhan näitä syitä... Haastavaa yrittää saada kiinnitettyä huomiota muihin asioihin, kun silloinhan sitä vasta innostutaankin jos neiti tajuaa asian. 

Äitiä on myös mukava juosta karkuun sen jälkeen kun pikkuveli on saatu turvavöihin autoon kiinni. Täytyy olla tarkkana kaupan pihassa ym. jossa usein aloitankin homman Mimosasta. Myös missä tahansa muussa tilanteessa on mukavaa juosta karkuun tai olla puun takana piilossa!

Lisäksi pukiessa neiti on huomannut kuinka hän voikin heittäytyä veteläksi. Kengät saan yleensä hyvin jalkaan mutta sitten kun aletaan laittamaan hattua ja hanskoja niin johan on tyttö vetkulana ja hauskaa on!

Toisaalta Mimosa yrittää kovasti pukea myös itse päällensä. Hattu on välillä hyvinkin oikein päässä ja hanskojakin koitellaan laittaa ja kenkiä etsitään laitettavaksi.

Mä leikkasin toissapäivänä Mimmin etutukan kun se oli jo päässyt melkein silmille asti! Toinen kerta siis, kun Mimosan etutukkaa leikattiin. Ensin leikattiin kynnet ja siitä se ajatus sitten lähti, etutukka vaan sormien väliin ja naps naps kynsisaksilla. Olen erittäin tyytyväinen jälkeen! :D (Hanna älä pyörry siellä! ;) )

Mimosa on oppinut laittamaan nuppipalapelin palaset tosi hyvin paikoilleen. Vielä vähän aikaa sitten mä mietin, ettei vielä tule oikein mitään siitä touhusta. Mutta sitten, kuin yhdessä yössä, Mimosa oli tajunnut tekniikan ja nyt pelit valmistuvat nopeasti! :)

Puuro ei tällä hetkellä maistu lainkaan ja jogurttikin välillä tökkii. Ja jollei joku maistu, niin se ei jää kyllä epäselväksi. Neiti työntää lautasen edestään ja parempi on uskoa, sillä tämä draamakuningatar tietää kyllä kuinka saadaan vanhemmat uskomaan ettei maistu! Toisaalta maito on alkanut maistumaan päivä päivältä paremmin ja tällä hetkellä tyttö käyttää lastenmukia jossa on yksi korva. Tosi hyvin osaa juoda ja silloin kun ruoka maistuu, niin Mimosa syö oikein siististi lautasen tyhjäksi.

Päivärytmit meillä on edelleen samanlaiset kuin aiemminkin ks. Mimosa 1v 4kk postaus.

Lisäksi isille on mukavaa soittaa työpäivän aikana. Usein Mimmi kuuntelee innosta silmät välkkyen ja odottaa milloin iskä sattuu kysymään "mitä sille napa nappulalle oikein kuuluu"? Jolloin usein Mimosa alkaa kikattamaan. Välillä Mimosa sanoo että moimoi. Toisinaan istuu pitkään ja vaan kuuntelee, välillä ei taas jaksa! :) Suloista!

Lisätäänpä vielä tähän väliin, että kolme korvatulehdusta on nyt sairastettu. Toivottavasti näillä pärjätään pitkälle tulevaisuuteen!

Tahtonainen on alkanut nostaa päätään! :) (Mitähän kuukauden päästä!!!???)

Uusia verhoja sekä tyynynpäällisiä..

Me ollaan asuttu tässä kodissamme nyt 5 kuukautta. Tavarat ovat osin hakeutuneet paikoilleen, osin hakevat vielä paikkaansa, mutta pääasia on että ollaan viihdytty tässä uudessa kodissamme. ♥ Tää on just tähän hetkeen tosi ihana ja hyvä. Sopivan lähellä koulua, keskustaa ja omaa rauhaa riittävästi. Huoneitakin sopivasti viidelle henkilölle ja neljälle kissalle. Nyt kun vuodenaika alkaa vaihtua pian syksystä talveksi, näyttää nuo muutamat verhot, jotka meillä täällä ikkunoissa ovat, aivan turhan kesäisiltä. Ja olohuoneessa on niin kamalat ilmestykset ettei edes kehtaa kuvaakaan ottaa... Joten mä olen sitten viime päivät, korjaan ne oman ajan hetket, etsinyt meille talvisempia verhoja ja sisustustyynyjä... Ja tämmöisiä on löytynyt HM kodista, Hobby Hall:sta ja Jotexilta. Jotexilla oli mukava alennuskin, -40% kalliimmasta tuotteesta ja lopuista -20%.

Jotex verhot olohuoneeseen.

Jotexilta sisustustyyny

Jotexilta tonttuverhot ruokailutilaan

(olivat alessa 12,95e)

HM sisustustyyny olohuoneeseen

HM sisustustyyny olohuoneeseen

Hobby Hall sisustustyynyt (ruokatilaan kevääksi! :) huimat 5e pari

Tilasin myös Hobby Hall:sta makkariin kaksi sisustustyynyä, jossa teksti "Dreams". Kyseistä kuvaa ei enää tänään näkynyt nettikaupassa, joten taisivat tulla loppuunmyydyiksi. 

Ja nyt kun mä jo mielessäni olen saanut valmiiksi (ts. hiottua ja maalattua...) sen kierrätyskeskuksesta ostamani puusohvan, joka on siis tummalla petsilakalla maalattuna tällä hetkellä, niin tietenkin siihen tarvitsisi alkaa hommaamaan jo sisustustyynyjä pehmikeeksi... Verhokauppa.fi:sta löytyi vielä seuraavat tyynynpäälliset jotka nyt vielä jäivät tilaamatta...

Nämä siis verhokauppa.fi: stä löydettyjä...

Pikkusen alkaa olla sellainen tunne että allekirjottaneella meinaa karata mopo ihan täysin käsistä näiden sisustustyynyjen kanssa... ;)

Tuumasta toimeen eli pistetään hösseliksi.

Mie oon kyllä välillä niin into piukeena, etenkin jos saan jotakin päähäni. Ja nyt on saatu päähän vaikka mitä ideoita! Mä arvasin, että tarpeeksi kauan kun tätä torppaa katselee, niin alkaa hahmottua mitä haluaa minnekin. Ja ilmeisesti nyt on se aika käsillä. Tiedättehän sen tunteen kun ideoita viimein plopsahtelee mieleen kuin jotakin plussa-palloja? ;) Plop, plop ja plop! :D Ja sitten täytyy vaan alkaa niitä toteuttaa. Ihanaa! Eilen mä jo laittelin makuuhuoneeseen yhden taulun, jonka Juho sai edellisestä työpaikastaan lahjaksi. Siinä on kankaalle kirjailtu kauniisti "Olkoon joka päivä rakkauden päivä" - mikä olisikaan parasta kuin lukea tuo aamulla päivän aluksi ja päättää noihin sanoihin ilta, kun käy viimein nukkumaan..♥ Lisäksi keksin laittaa sinne seinälle yhden kehyksen, jonka ostin halvalla muutama viikko sitten ja yksi naulakkokin pääsee sinne huoneeseen vielä. Olohuoneeseen tuli laitettua yksi kynttiläteline ja keittiöön olen jo muutaman viikon ajan haaveillut saavani sellaisen puisen sohvan. Samalla ruokapöydän suuntaa vaihdettaisiin ja osan tuoleista voisi heivata jo ennestäänkin hyvin täyteen autotalliin. Sitten eilisen illan surffailin netissä etsien jouluisia verhoja ja sisustustyynyjä. Muutama mieleinen ainakin tuli vastaan...

Tässä jo naulakko paikoillaan

Niin ja tänään sitten otin pienimmät matkaan mukaan ja suunnattiin autonnokka kohti kierrätyskeskusta. Sieltä mä löysin meidän tulevan puusohvan. Sellaisen kasarihenkisen. Kuten arvata saattaa, sohva oli kaikista perimmäisimmässä nurkassa, ties minkä sängynrohjojen sekä erinäisten patjojen ja lautojen takana, kuin tarkoituksesta sen kuitenkin sieltä bongasin ja henkilökunta taikoi sen mulle nähtäväksi. Tällä hetkellä sohva on tummalla petsilakalla lakattu, mutta aion maalata sen valkoiseksi. Ja torstaiksi sovin sille haun. Ja hintakaan ei ollut kovin paha (60e).

*     *     *

Tänään mummo ei tehnyt ohareita ;) vaan saapui jumpan jälkeen meille kahveille. Pyyhkäisin siihen sitten mustikkapiirakan, sitä ennen olin vähän imuroinut ja tehnyt välipalaksi hedelmäsalaattia koululaisille. Myöhemmin tempaisin kanaa ja riisiä ruuaksi, imuroitiin loppu huusholli ja käytiin tekemässä kävelylenkki äidin luokse. Kuusi tuntia neljän lapsen kanssa yksin. Siinähän se meni, helposti. Mutta kyllä väsyttin kun Juho viimein saapui kotiin illalla. 

Raatilla viikonlopun vietossa..

Me vietimme lauantain Raatin mummolassa. Alkaa olla tämän vuoden viimeisiä kertoja kun siellä tulee oltua. Pian on hirvet kaadettu ja mummola laitetaan talviteloille. Lauantaina olimme kuitenkin kokoontuneet paikalle isänpäiväkakkua syömään ja samalla herkuteltiin vähän Aatoksen nimppareidenkin vuoksi (+ nimipäivättömät Iisa ja Mimosa saivat myös nimpparimuistamiset!) Paikalla olivat mummoni, Päivi-täti ja Pepe, Laura-serkku, äitini ja isäni, veljeni perheineen sekä meidän porukka. Kahviteltiin, syötiin, saunottiin, ja reippaimmat polttivat roskia. Serkkutytöt leikkivät pihalla ja innostuivatpa Iisa ja Pihka tekemään pienen nuotionkin (toki aikuisten valvonnassa) pellolle. Viikonloppuna oli vielä paljon lunta, joten ei tarvinnut pelätä maastopaloja tms. Tytöt kehittelivätkin omasta roviostaan mukavat noitaleikit, tanssivat nuotion ympärillä piirissä! ;)

Minä pyysin Juhoa kanssani talvisaunan lämpöihin. Juho ensin mietti, lähtisikö hän jo aikaisemmin kotiin, mutta tuli kuitenkin sitten saunomaan. Ja ilmeisesti se kannatti, koska mies puhui sen jälkeen elämänsä parhaasta saunakokemuksesta. :) Meillä on ollut aikaisemminkin puhetta, että pitäisi käydä joskus siinä saunassa yhdessä, koska siinä on tosi ihana tunnelma. Kun saunarakennuksen oven avaa, päätyy ensin huoneeseen jossa on puilla lämmitettävä iso pata, jossa lämmitetään vettä saunojia varten. Siellä myös riisuudutaan kynttilän valossa. Sähköjä tässä rakennuksessa ei ole. Saunan puolella peseydytään ja nautitaan (kuumista) löylyistä. Minun mielestäni vähän turhankin kuumista! :) Saunan puolella on yksi iso ikkuna. Ikkunan puitteilla on myös kynttiöitä ja ikkunan ulkopuolelta näkyy öljylyhty. Pieninä me käytiin aina mummolassa jouluna ja nautittiin joulusaunan tunnelmista tuolla. Tietenkin silloin kuviteltiin tonttujen vilkuilevan ikkunan takana. ;) Lumessa käytiin pyörimässä ja tekemässä lumienkeleitä, kovassa pakkasessa ja nietoksessa. Saunalta lähdettessä muistan hangen narskuneen kenkien alla ja taivaan olleen täynnä tuikkivia tähtösiä. Pian syötäisiin ja sitten tulisi pukki. Eikä mikä tahansa punanuttuinen pukki, vaan aito kunnon vanhanajan pukki ruskeine lampaantaljatakkeineen... No, palataan takaisin tähän päivään tai tuohon lauantaihin ja kirjoitetaan joskus toiste noista lapsuuden jouluista! *< :)

...Tosiaan saunassa käytiin kahdestaan. Nämä ovat aika harvinaisia hetkiä näinä päivinä. Joten nautimme tuosta noin puolesta tunnista rentoutunein mielin. Aatos nukkui tuon ajan tuvassa, vanhassa kehdossa, autuaallisen tietämättömänä että äiti ja iskä olivat jossain poissa. Aatos nukkui päivän aikana itseasiassa kahdet päiväunet tuossa kehdossa, joten on se hyvä että kehto on vintiltä tupaan tuotu!

Punaposkiset serkukset pihaleikkien jälkeen!

Halusin kirjoittaa tästä päivästä että se jäisi myös tänne muistiin. Äiti oli tosiaan mukana, varmasti hänellekin tärkeä käynti, kun niin moneen kuukauteen ei ollut Raatilla päässyt käymään. On se vaan rakas paikka meille kaikille! ♥

Aatos 3 kk ♥

paino 6410g

pituus 62,2cm

pään ymp. 42,6cm

"Hieno poika. Tyytyväinen on. Täysimetys jatkuu ja poika kasvaa tasaisesti. Hymyilee leveästi, ääntelee. Lelua seuraa hyvin. Rokotteet sai." 8.11.2012. (3kk neuvola)

Kirjoitetaan heti alkuun, että Aatos nukkui toissa yönä yhteensä 8,5h yhteen pötköön. Kävi nukkumaan joskus 21:45 ja herätin sen tissille 6:10, kun oma olo oli jo tukala. ;) Nämä unet maistuivat sänkymme vieressä sivuvaununa olevassa häkkisängyssä. Mä olen alkanut nyt muutamana yönä laittaa Aatoksen siihen nukkumaan, kun välillä on vähän ahdasta nukkua... Aatokselle näyttää maistuvan uni myös omassa sängyssään, toisin kuin tytöille koskaan. Tytöt jotenkin heti havahtuivat hereille kun yritinkään siirtää niitä vierestäni minnekään. Taas yksi eroavaisuus! :) Nuo 8,5h unet olivat varmaan aika harvinaista herkkua. Sinänsä mä jaksan kyllä varsin hyvin katkonaisilla unilla, kun nukahdan lähes samantien kun vauva on päässyt rinnalle. Ja toisaalta mä olen tyytyväinen kun lapsi herää yöllä syömään, silloin kun Aatos ei herännyt koko yönä syömään, mulla oli jotenkin tosi pelokas olo, onko kaikki varmasti hyvin? Eli mun mielenrauhan takia on ihan jees että Aatos ei nuku koko yötä putkeen, vielä! :)

Aatos käyttää tällä hetkellä 62 cm kokoisia vaatteita. Vihreä elefantti-vanuhaalari on kokoa 56 ja on auttamattomasti jäämässä pieneksi. Olen etsinyt kirppareilta samanlaista ja tänään sitten löytyikin fb- lindex kirpparilta, ruskea pohjainen, valkoisilla pilvillä oleva vanuhaalari kokoa 68. Sillä varmasti pärjätään aika pitkälle talvea!

Vaipoissa olemme siirtyneet kokoon 3. (Mimosa käyttää kokoa 4, eli pian voidaan ostaa samankokoisia vaippoja molemmille! ;) ) Muumit ovat palanneet käyttöön, hyvin tuntuvat tällä hetkellä toimivan.

Aatos viihtyy hyvin leikkimatolla. Katselee hahmoja, välillä hymyilee niille, toisiaan vähän höpötteleekin ja sanoo "höö". :D Välillä sitten, aikansa seurailtuaan saattaa vielä nukahtaa leikkimatolle, etenkin aamupäivisin.

Itse rauhallisuus hän on ja hyväntuulinen. Lähes aina. Äidin pieni murulainen. Oikeaan poskeen tulee pientä hymykuoppaa jos oikein hymyilyttää. Leveää nauruakin löytyy, mutta toistaiseksi ei vielä olla kuultu ääneen nauramista. :) Vierastamista ei ole vielä havaittu.

Kääntyilyt tai muutkaan liikkumiset eivät juuri jaksa vielä Aatosta kiinnostaa. Mutta nyrkit ovat löytyneet ja se PEUKKU. Täytyy olla tarkkana, ettei pieni ala oikeasti peukkua lutsuttelemaan.. Hihoja Aatos myös välillä maistelee, niin että ovat ihan märät.

Ensimmäisestä rota-rokotteesta ei tullut juuri mitään oireita, ehkä vähän useammat kakat? Nyt tästä 3 kk:n satsista mun mielestä ehkä enemmän on masua vääntänyt, ja Aatoksen nenä oli hieman nuhainen ja jotenkin kipeän oloinen. Tosin ei kuitenkaan niin, että olisin hänelle mitään kipulääkitystä harkinnut. Aavistuksen tuntui lämpöiseltäkin, mutta kainalosta mitattuna lämpö oli 36,7 eli normaali.

Tänään kävimme Juhon kanssa Raatin mummolassa pihasaunassa saunomassa kahdestaan. Aatos nukkui tuon ajan (noin puolituntia) tyytyväisenä sisällä vanhassa kehdossa, isomummon, Päivi-tädin + Pepen sekä sisarusten valvovien silmien alla. :)

Kyllähän miun tekee mieli sanoa että mulla on maailman ihanin pikkuinen ukko ♥
Kuinka voikaan pientä rakastaa näin paljon?

Aamulla v***tti kaikki. Ups.

Oih ja voih. Tänään joku oli löytänyt tänne blogiin hakusanalla lihonnut. Ehkä se kertoo kaiken tästä aamupäivästä. Ja valitettavasti minä en ole lihonnut vaan vähän jopa laihtunut. :P Kahdestakymmenestä saavutetusta raskauskilosta jäljellä on tällä hetkellä 6,1. Mutta tavoitteeni on päästä painoon ennen Mimosaa eli 8,1 kg vielä. Imettäminen laihduttaa hiljalleen. Mitään ruokavaliojuttuja saati liikkumista täällä ei ole harrastettu. Ja esimerkiksi tänään tilanne on vaatinut aika monta pullasiivua ja vähän kääretorttua. Nii'ih. 

Tiedättekö kun joskus on niitä päiviä että vituttaa melkein kaikki. Lyijykynän jäljet seinissä, likainen vessanpytty (muusia!), väärissä paikoissa olevat tavarat, nälkäiset kissat jotka pyörivät jaloissa, ja kyllä vaikka ne eivät osaakaan sanan varsinaisessa merkityksessä puhua, niin mulle ei jäänyt lainkaan epäselväksi ettei Juho ole kerennyt antaa niille tänä aamuna töihin lähtiessään "aamupalaa". (Ruokin kyllä ne sitten.) Tyhjillään oleva puukori, tyhjänä ammottava jääkaappi, vaikka eilen onkin kaupassa käyty. Vääntyneet kulmalistat, jotka revin tänään paljain käsin irti seinästä.. (Uusia odotellessa.) Lapset sentään ovat olleet kilttejä. Ja mistähän näitäkin fiiliksiä voisi syyttää muista kuin naishormooneista. Kyllä, minulla alkoi menkat eilen, vaikka miten Aatos on täysimetyksellä. Sinänsä ei uutta, sillä Iisan synnytyksen jälkeen kesti peräti 2 kk ja Mimosan samaisen 3 kk kuin nytkin, ennen kuin menkat alkoivat. Ja molemmat täysimetyksellä silloinkin. Olen ymmärtääkseni erittäin hedelmällinen nainen. Jep, jep. No, näillä mennään. Yritän rauhoittaa mieleni ennen kuin mies saapuu kotiin...

Mielessä on niin monta hommaa jota pitäisi tehdä. Pistin juuri Iisan laittamaan kuvia valokuva-albumiin. Talvisempia verhoja pitäisi etsiä noiden kukkaverhojen tilalle, pitäisi etsiä Mimosan neuvolakortti jota ei ole näkynyt missään vähään aikaan, sitten pitäisi tilata viimein Mimosan 1v kuvat, ja antaa Iisan koulukuvia eteenpäin halukkaille, sitten olisi otettava kiva joulukorttikuva lapsista ja tilattava lisää valokuvia ja vaikka sun mitä. Tehtävä villasukat valmiiksi ja aloitettava toiset, isommat ja yhdet pienemmät ja vielä yhdet isommat sukat nyt näin alkajaisiksi. Ja joululahjojakin pitäisi ostella lisää! Oh. Mun tuduu-muistivihko on kerännyt taas muutaman kymmenen tekemistä odottavaa hommaa sivuilleen...

Ehkä tää pian tästä. ;)

Mummo teki oharit ;) ja muitakin juttuja!

Maanantaina, perhekerholle mentäessä, seurakuntakeskuksen ovenpielessä oli lyhdyssä kynttilä palamassa. Tulipa siitä hyvä, tervetullut olo. Meitä odotettiin saapuvaksi paikalle. 

Eiliseksi olimme sopineet Martta-mummoni kanssa että hän tulisi naapuritalossa olevan istumajumpan jälkeen meille päiväkahville. Ajattelin leipoa mummolle kääretorttua ja pullaakin oli. Sytytin kuistille kynttilöitä palamaan ja odotettiin mummoa. Mutta kuinkas sitten kävikään? Mummo teki meille oharit! :D Kun mummoa ei kuulunut, toki hieman huolestuin, kun hän ei vastannut puhelimeenkaan. Soitin sitten tädilleni ja samalla tuli kysyttyä hänen kuulumisetkin. Lopulta mummo soitteli takaisin ja kertoi olleensa jumpassa, mutta menneensä siitä sitten suoraan terveyskeskuksesta hakemaan reseptejään, kun oli niin huono keli. Ja puhelimen mummo oli jättänyt kotiin! Voihan mummo, se kyllä kannattaisi pitä mukana, vai oliko unohtunut? Sovimme sitten että mentäisiinkin yhdessä illalla vanhemmilleni käymään ja napattaisiin mummo matkalta kyytiin. Näin tehtiin! Ensi viikolla otettaisiin sitten uudelleen tuo meille kylään tulo! :)

Äiti pääsi viime viikon perjantaina kotiin. On nyt aina viikon kerrallaan kotona ja vuodeosastolla. Isäni alkoi äidin omaishoitajaksi. Lapsuudenkoti on muutunut järjestykseltään kovin. Sairaalasänky, suihkutuoli, tippateline, pyörätuoli, erinäiset hoitotarvikkeet sun muut vievät tilaa. Matot ovat saaneet lähteä lattioilta, ainakin niistä huoneista missä äiti eniten liikkuu. Isäni on ihan superhoitaja. ♥ On opetellut kaikki tarvittavat hoitotoimenpiteet ja hoitaa äitiä hellästi ja rakkaudella. Kuntouttavaa toimintaakin jaksaa teetättää äidille. Minä olen yrittänyt auttaa, silloin kuin vain voin. Viikonloppuna veli perheineen oli vanhemmillani auttamassa. Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus mennä käymään äidin lapsuudenkodissa. Siellä äiti ei olekaan käynyt sitten kesäkuun. Toivottavasti reissu toteutuu! 

*     *    *

Tänään miehelläni on pitkä päivä. Huomennakin on. Maanantainakin oli. Niin ja tiistainakin vähän. Miten lie perjantain? Toivotaan että normipäivä, tai vaikka vähän lyhyempi? Tässähän nää päivät menevät, lasten kanssa. Tosin koen hieman huonoa omaatuntoa siitä, ettei keretä olla kovinkaan paljon pihalla päivällä.. Yritetään sitten enemmän, kun kukaan ei ole enää niin nuhainen/yskäinen. (Ja ei ole tämmöinen kamala märkä-loskainen keli!) Mimosa oli taas eilen sen verran itkuinen, että käytiin katsastamassa korvien tilanne. Ei onneksi mitään tulehdukseen viittaavaa tällä hetkellä ja torstaina Aatoksella on seuraava neuvola, joten jos tarve vaatii, niin äkkiäkös ne korvat siellä taas tarkastaa... Torstai-iltana ollaan menossa parin ystäväni kanssa ulos syömään! Ihanaa! Vaihdetaan Juhon kanssa lennosta niin, että mä ja Aatos keretään kuudeksi syömään... Mukavaa vaihtelua tähän arkeen! :)

Tapettihommia!

 Viikonloppuna oli viimein aikaa tapisteerata ja pistää Early Bird seinälle. Jos lähtee siitä, että paikalla oli touhuamassa kaksi ensikertalaista, vauva ja 65e maksanut kohdistettava tapettirulla sekä muutama sähköpistoke, niin onnistuimme erinomaisesti! Työnjako oli selvä, Juho hoiteli seinän pohjatyöt, eli tasoitukset ja listojen sekä pistorasioiden ym. irroittelut. Minä laskeskelin, mittailin ja leikkasin vuodat sopivan mittaisiksi. Tytöt oltiin onneksi saatu muualle hoitoon, Aatoksen kanssa homma oli vielä helppoa kun toinen tyytyväisenä katseli, nukkui ja välillä vähän söi. Pistorasiat meinasi hieman tuottaa hankaluuksia, mutta onneksi veljeni (perheineen) kävi siinä antamassa taustatukea Juholle. Hermoja raastavin ja stressaavin osuus oli saada kohdistukset osumaan, mutta loppupelissä ei se niin vaikeaa ollutkaan. (Onneksi!)

Ennen tapetointiahan Juho oli kysellyt isältäni, olisko tällä jotakin viime hetken vinkkejä tapetointiin? Tähän isäni oli vain sanonut että jahka olet sen emännän kanssa tapetoinut niin tiedät tehneesi!!! :O Whoot! :D Voi, voi! Kyllä mä näiden vuosien saatossa onneksi olen jonkun verran oppinut itsehillintää ja rauhoittamaan mieleni! Jossain vaiheessa mietin aamusta, että jos mä haluan, että Juho tapetoi mun kanssa joskus uudelleenkin, niin täytyy antaa toiselle tilaa, eikä itse päsmäröidä hommaa pilalle! ;) (Niin, elämä neitsyen - pikku pilkunviilaajan - kanssa ei välttämättä aina ole niin auvoista. Mutta toisaalta, veljeni on skorpioni, joka myös vaimonsa mielestä mittaa ja mallaa tuntitolkulla ennen kuin joku hylly on seinässä... Että mistä lie tämmöiset ominaisuudet onkaan peräisin??!! :) ) Ja tosiaan, sen verran hyvin onnistuttiin että jatkossakin on tapetointihommia edessä! (Kun kerta tarvittavat välineetkin on nyt omasta takaa!)

Siinä se sitten on! Valitettavasti en millään malttanut odottaa, että listat olisi olleet paikoillaan... Ja muutenkaan kuva ei oikein anna oikeutta koko tapetoidulle seinälle. Mutta me tykätään kovasti. :)  

1 v synttärit

Vuosi sitten päätin perustaa blogin ajatuksilleni, tosin epäilin riittääkö sille aikaa?
Onhan tuolle aikaa näyttänyt riittävän. Yleensä kai ihmisillä riittää aikaa riittävän mieluisaksi kokemilleen asioille?

Vuosi on ollut tapahtumarikas.

Yksi vauva on kasvanut taaperoksi. Olen mennyt naimisiin. Olen ollut raskaana. Olen synnyttänyt. Olen imettänyt vuoden aikana kahta lasta. Esikoinen on kasvanut tokaluokkalaiseksi. Olen myynyt kotini. Ostanut toisen, yhteisen, isomman. Olen laihtunut, lihonnut 20kg ja taas laihtunut tähän mennessä reilu 10 kg. Olen kasvattanut yhden siperiankissapentueen jotka viettivät elämässämme 12 viikkoa, muuttaen sitten uusien omistajiensa luokse. Olen maalannut, sisustanut, neulonut aika monta villasukkaa, tehnyt ristipistotöitä, lukenut kirjoja. Autoni on myyty ja toinen ostettu tilalle. Olen hurahtanut kirppiksiin toden teolla. Pidän edelleen kirjoittamista. Rakastan miestäni päivä päivältä lisää. Olen ollut äitini puolesta niin surullinen ja peloissani etten olisi voinut kuvitellakaan. Olen joutunut luopumaan itsenäisesti pärjäävästä äidistä. Saanut tilalle saman rakkaan äidin, joka tarvitsee meitä kaikkia paljon enemmän rinnalleen.

Elämäni on melkoisen täyttä, välillä hyvin kuormittavaakin, välillä leppoista. Toisaalta, se sisältää juuri niitä asioita joita olen toivonutkin siinä olevan: mies, lapsia, kotiäitiyttä. Olen kiitollinen näistä kaikista. Tiedän olevani onnekas. Näissä päivissä tapahtuu niin paljon, ettei aina jaksa edes muistaa mitä eilen tapahtuikaan. Onneksi mulla on tämä blogi, josta löytyy merkintöjä näistä mun vauvavuosista. Onpahan sitten joskus tilaisuus lueskella muistoja, jos haluaa. Enkä ole lopettamassa, en todellakaan! :)

Blogissani on vierailtu vuoden aikana yli 20300 kertaa. Se on minusta paljon se.
Postauksia on syntynyt nyt 203 kappaletta, jotain muistoksi mainittaakseni.
Lisäänpä vielä, että tätä kirjoittaessa blogini lukijoiksi oli kirjannut itsensä 23 henkilöä.
(Numerot ovat hauskoja!)

Koko ajalta eniten blogiini on eksytty seuraavilla avainsanoilla:
helliä hetkiä karpaloretkiä (1592kpl), helliä hetkiä (610), karpaloretkiä (182), junasukat (111), helliä hetkiä karpalo retkiä (58), valokate (40), valokuvatapetti (28), ristiäiskutsut (23), helliä hetkiä karpaloretki' (20), tainan laavu (19)

Pitäisi laittaa ylös myös niitä erikoisempia avainsanoja joilla tänne on löydetty..
Muistuu mieleen esimerkiksi helliä hetkiä hevosen kanssa (!!!). :D

Joten onnea blogilleni ensimmäisestä vuodesta! :)

Ansukka kuittaa ja lähtee nukkumaan!

Voihan meitä, epeleitä ♥

Eilen oli viimein se kovasti odotettu päivä, meillä oli nimittäin vauvatapaaminen Lappeenrannassa! :) 

Kuulun fb:ssä yhteen vauvaryhmään jossa lapsoset ovat syntyneet elokuun tietämillä. Netissä käydään aktiivista keskustelua vauvoista, mutta puidaan siellä myös muita ajankohtaisia asioita mitä kenelläkin on elämässään! Mieletön tukiryhmä, ei voi muuta sanoa! ♥ Meillä ainakin on todella hyvä henki porukan yllä, siellä voi jakaa ilot, surut, ihmetykset, parisuhdekiemurat ja kysellä vaikka mitä teillä tänään syödään tai mielipiteitä vaikka jostain kodinkoneista mitkä on ihmiset kokeneet hyviksi/huonoiksi jne. Meitä on reilut 50 naista ja tosi avartavaa on kuulla erilaisia toimintatapoja ja saada vinkkejä sieltä oman pesueen pyörittämiseen. :) Porukassa on mukana niin ensimmäisen lapsen saaneita, kuin meitä, joilla lapsia on enemmänkin. Niin ja onpahan mukana muutama raskaanaolijakin, kun kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan.

Tältä osin elämä on muutunut kovasti sitten esikoisen. Vuonna 2004 minulla ja miehelläni ei ollut edes omaa tietokonetta. :D Eli eipä tullut surffailtua missään vauvapalstoilla odotus/vauva-aikana. Kenties olisi ollut hyväksi saada tukea ja turvaa sekä kokemuksia, mitä vauva-aika voisi tuoda tullessaan. Tai ainakin päästä jakamaan niitä omia tuntemuksia. Sinänsä olin vauvaa odottaessani valmistunut jo terveydenhoitajaksi, ja muutenkin vauvoista oli jo paljon kokemusta niin työharjoittelujen, työn sekä kummilasten jne kautta. Itse vauvanhoito ei niin tuntunut vieraalta, mutta silti tälläinen porukka olisi ollut varmasti hyväksi. :) No, ilman sitäkin on toki pärjätty, mutta muistan kokeneeni välillä päivien vauvan kanssa olleen tosi pitkiä ja sen hetkistä miestä tuli odotettua kotiin töistä kovasti joinain päivinä. Niin, vaikka mulla helppo vauva olikin. 

Keskimmäistä odottaessa päädyin KaksPlussan nettisivuille ja löysin vauvaryhmän jonne liityin. Siitä oli kyllä paljon iloa. Etenkin kun suljetulle puolelle pystyi avautumaan niin ettei sitä ulkopuoliset pystyneet näkemään. Tässä toisessa raskaudessa oli ihan omat juttunsa. Mm. mieheni opiskeli viikot toisella paikkakunnalla, kova oli ikävä ja välillä mustasukkaisuuskin vieraili, lähinnä siitä että koulukaverit näkivät miestäni enemmän kuin minä, armas puoliso! :) Sitten mulle alkoi tulla ennenaikaisia supisteluja joiden takia jouduinkin olemaan 2,5 viikkoa täysin vuodelevossa kotona. Kyllä oli pitkiä päiviä!!! Joten mulla oli aikaa olla keskustelupalstoilla lueskelemassa ja kirjoittelemassa... KaksPlussalla kuitenkin häiritsi se, että ollaan nimimerkkien takana ja anonyyminä pystyy huutelemaan asiattomuuksiakin. Lisäksi porukkaa oli niin paljon ettei todellakaan pysynyt kärryillä kuka ja mistä ja moneskohan lapsi, jollei nyt sitten joku ollut koko ajan äänessä. Toisaalta harmittaa, että se porukka sitten tavallaan hävisi olemasta. Tai ainakin oma aktiivisuus palstojen seuraamisessa hävisi vauvan syntymän myötä. Mutta onneksi mulla on pari äitiä sieltä joiden kanssa ollaan näin blogien kautta pystytty seuraamaan toistemme elämää ja näiden 2011 syntyneiden lapsosten kasvamista. :) Terkkuja kovasti Lauralle sekä Anettelle! :)

Tämän Mimosan ryhmän "löysin" myös menemällä KaksPlussalle. Hyvin pian siellä tuli kyselyä, haluaisiko moni liittyä fb-ryhmään jos sellainen perustettaisiin ja ilmoittauduin ensimmäisten joukossa mukaan. Vaikka vähän mietin, millaista olisi keskustelu omalla nimellä ja kuvalla, jäisikö se pinnallisemmaksi? Mutta ei, turha pelko. Täytyy kiittää onneaan että pääsi kokemaan tämmöisen yhteenkuuluvuuden tunteen vauvaryhmän kanssa. Ja tosi mukava kokemus oli nyt tämä ryhmäläisten tapaaminen. Meitä tosiaan oli 8 äitiä mukana lapsinensa. Meillä oli vähän reilu 100 km matkaa, kauimmaiset taisivat tulla Helsingistä asti, mutta myös Porvoosta, Kouvolasta ja Imatralta oli porukkaa. Tapaamispaikka oli yhden vauvaryhmäläisemme kotona, jonne mahtuikin oikein mukavasti koko lauma äitejä ja lapsia! :) Syömiset hoidettiin nyyttärimeiningillä. Aikaisemmin olin tavannut yhden tästä porukasta, mutta silti ihmiset tuntuivat jo tosi tutuilta ja kaikki oli juuri sellaisia kuin oli ajatellutkin! :) Myös muut ryhmäläisistämme, jotka eivät nyt tänne päässeet (välimatka takia) ovat sopineet omia ryhmätapaamisia. Toivottavasti pian näemme taas! Pikkujouluja odotellessa! ;)

♥ tämmöisiäkin hetkiä jaettiin pienten kesken ;) ♥