Eteenpäin mennään..

Olen nukkunut pari yötä tosi huonosti. Toissa päivänä en meinannut saada unta ollenkaan. Pari kertaa huomasin että olin hetkeksi nukahtanut. Äiti pyöri mielessä. Eilen nukahdin sitten oikein hyvin, mutta heräsin parin tunnin päästä. Sen jälkeen vain torkuin pieniä pätkiä. Jospa tänä yönä saisin sitten jo koko yön nukutuksi? Mieli on ainakin hieman parempi, sen jälkeen kun sai itkettyä vasten Juhon olkapäätä ja äidin luona käyntikin helpotti. Päivä kerrallaan tässä mennään, ihan jokainen meistä. Kävimme tänään Aatoksen kanssa äidin luona. Isäni tuli sinne myös. Nypin äidin kulmat siisteiksi, katsottiin Mimosan 1 v kuvat ja ohjattuna harjoittelin trakeostomiasta imemistä. Hyvin se meni, ensi kerralla sujuu jo helpommin.

*     *     *

Aamupäivästä sain pienen lihaskrampin selkääni sänkyä peittäessäni. Onneksi on jo suht hyvin helpottanut. Nappasin nimittäin heti särkylääkettä ja lähdettiin perhekahvilassa käymään. Siellä sain onnekseni nostoapua tenavien kanssa (toisin kuin täällä kotona olisin saanut) niin pärjättiin oikein hyvin. Kahvikin maistui ja sukat etenivät. Myöhemmin kävin kirpparilla ja vaikken enää uskonutkaan mitään kirpparipöydästä lähtevän, niin yllättävästi sieltä oli ostoksia tehty! Hyvä hyvä! Huomenna viimenen kirppispäivä edessä. Jospa sitä vielä kerran tämän vuoden puolella myytäviä juttuja kaapeista esiin kaivaisi ja pöydän varaisi. Ihmeellisesti se myytävä ei näytä loppuvan sitten mitenkään.

*     *     *

Juho oli tänään imuroinut ja pessyt lattiat sillä aikaa kun me oltiin Aatoksen kanssa Mikkelissä. Mimosa sai nauttia lastenhoitoseurasta pihalla leikkien. Huomenna meille tulee ikkunanpesijä ja jonkinlaista paikkojen raivausta tässä olisi harrastettava. Kirpparipöydän tavarat haettava ja äidin luona käytävä. Papin kanssa keskustelukin on huomenna. Eiköhän me sunnuntaiksi kaikki saada järjestymään. :)

Mimosa kutittelee Aatosta ♥

Aatoskin on jo 7 viikkoa vanha. 

Viime viikkoon verrattuna ei paljoa uutta ole tullut, paitsi hymyjä on alkanut satelemaan entistä enemmän. Unikin maistuu edelleen yhtä hyvin kuin ennenkin! :)

*     *     *

Mimosa on viime aikoina oppinut näyttämään kädellä milloin tulee kakka. Tai siis milloin kakka on juuri tullut vaippaan. :) Lisäksi hän on alkanut ratsastamaan keppihevosilla. Olemme myös aloittaneet xylitol-tablettien antamisen aina ruokailun jälkeen. Tekee hampaille hyvää sekä toivottavasti Mimmin korvatulehduksia se vähän ennaltaehkäisisi. Omaa kieltäkin tulee tosi paljon. Ja paljon myös uusia sanoja. Täytyykin tehdä niistä jossain vaiheessa oma postaus. Huomaan että jatkossa on kuvattava pikku-Mimmiä enemmän. Nyt kun on tullut keskityttyä enemmän Aatoksen ensimmäisten viikkojen ikuistamiseen, ettei ne ihan unohdu. :)

Hetkiä joihin en kaipaa.

Tänään oli äidin hoitoneuvottelu.

Mitähän sitä kirjoittaisi.

Tuntuu niin tyhjältä.

Kipeältä.

Kuultiin paljon asioita mitä en olisi halunnut kuulla. Mitä en tiennyt odottaa kuulevani. Kuntoutusjaksolla oleminen on päättymässä. Se tuntuu jotenkin toisaalta pahalta, niin kuin äitiä oltaisiin heittämässä oman onnen nojaansa. Suuria toiveita kuntoutumisen suhteen ei saisi enää olla. Pitäisi varautua tunteihin, viikkoihin, kuukausiin ehkä muutamaan vuoteen. Tähän asti äidin kotiutumista ollaan kaikki odotettu kovasti. Nyt se pelottaa. Kuinka me pärjätään? Kuinka isä jaksaa? Miten kaikki kotiutumiseen liittyvät asiat etenee.

Oliko tätä luopumisen tuskaa pakko lisätä? Kun asiat kuitenkin etenevät omalla painollaan. Kukaan meistä ei ole Jumala joka yksin tietää tulevan. Mitäkö hyötyä tästä tämän päiväisestä oli? Turha positiivisuus ainakin onnistuttiin lakaisemaan kylmiin sanoihin. Onko se tiedon lisääminen tarpeen, kun se tuo vain tuskaa tullessaan? Pitkäaikaissairaan lähimmäisenä sitä varmasti kuitenkin jokainen tietää jollain tasolla että luopuminen tulee jossain vaiheessa eteen. Sitä ehtii varmasti surra riittävästi kun on oikeasti se surun aika.

Eikö saisi nauttia hyvistä hetkistä? Elää niin täysillä kuin vain se on mahdollista, rakkaittensa luona. Kukaan ei tiedä täällä päiviensä määrää kuitenkaan.

Toivottavasti arki helpottaa tämän päiväisiä tunnelmia.

Just nyt mä en jaksais enää tehdä tai ajatella mitään.

Elämää, neuvotteluja, ristiäisajatuksia..

Tänään meillä oli talo täynnä elämää! :) 

Ystäväni Hanna tuli tekemään minulle harjoituskampauksen ristiäisiä varten. Martta-mummokin soitteli heti aamusta ja kertoi tehneensä meille kakun! Minun ihana 82 vuotias isoäitini oli leiponut meille ♥ Sovimme että haemme kaakun aamupäivästä, kun olemme muutenkin menossa vaunuilla keskustaan. Mummolla oli tänään istumajumppa naapurissamme ja sovittiin, että sen jälkeen mummo tulee meille kahvittelemaan. Sanoin että voin käydä viemässä mummon kotia autolla, mutta kunnostaan huolehtiva mummo oli sitä mieltä, että saa päivän lenkin tehtyä kun sauvakävelee kotiinsa! :) Mummon kakku oli niin hieno, että päätettiin laittaa se pakkaseen ja pistää ristiäispöytään esille. :) Meillä oli jäljellä vielä palaset sitä valkosuklaa-kahvikakkua ja Hanna toi voisilmäpullia sekä leivoksia kahvihetkelle. Olipa mukava turista yhdessä mummon ja Hannan kanssa. Sekä tietysti lapsien. Iisallakin oli kaveri kylässä. Mimosa ja Aatos viettivät tosin osan ajasta untenmailla. :) Ja lopulta Juhokin pamahti kotiin jo ennen neljää! Ihanaa kun on elämää ympärillä, tästä mä nautin. 

Kun mummo ja ystäväni olivat lähteneet, pistin imurin päälle ja tein pienen siivouksen. Meillä on kyllä yleensä ihan yleissiistiä, mutta mukavaa oli kun ei tarvinnut stressata siivoamisista tms. ennen vieraiden saapumista! :) Lauantaina meille on tulossa eräs rouva pesemään ikkunoita. Juho siis päätti ulkoistaa tämän "niin ihanan homman". Kun halusin ehdottomasti että ikkunat täytyy pestä, niin nytpä ne sitten peseytyy ilman stressiä ja pinnan kiristelyä. 

Meillä on huomenna äidin hoitoneuvottelu aamupäivästä. Otan Aatoksen sinne mukaani, Mimosa jää kumminsa kanssa meille siksi aikaa. Myös isäni ja veljeni saapuvat neuvotteluun ja sairaalasta lääkäri sekä hoitaja. Äiti on tällä hetkellä myös sitä mieltä ettei halua uusintaleikkausta. Tämä oli mulle tosi helpottava tieto. Sen turvin huominen neuvottelukaan ei pelota niin paljon. Huomenna keskustellaan äidin tulevaisuudesta, kuntoutuksen pituudesta ja siitä mihin kuntoon äidin mahdollista edes tulla. Ja mitähän vielä siellä olisi. Kotiutuminen? Milloin? Miten? Sunnuntain ristiäiset, jonne äiti on tulossa. Ristiäisiä varten olemme saaneet luvan lainata terveyskeskuksesta imulaitetta. Kävin sitä viime viikolla katsomassa ja tutultahan tuo näytti. Täytyy sitäkin kuitenkin vielä harjoitella ennen ristiäisiä, vaikka perusperiaatteet mulle onkin selvät. Vauvateholla on tullut käytettyä imulaitetta kerran jos toisenkin... Tosin nyt tilanne on tietenkin eri, kun kyseessä on äitini. Ruokajututkin täytyy katsastaa että varmasti ne tulee oikein laitettua. Pyörätuoli saadaan mukaan osastolta, se mahtuu ainakin farmariin hyvin kyytiin. Äidin juhlavaatetus on selvillä. Tukan laitosta ei ole vielä puhuttu... Onhan tässä vielä noita asioita mietittävänä. 

Pitäisi leipoa niitä wilhelmiinoja, delekoida ja päättää muista leivonnaisista. Tilata joku kukkakimppu, hankkia kastepöytä ja valkoinen liina, etsiä liina jolla pyyhitään Aatoksen pää kastamisen jälkeen, siivota ja sisustaa, ostaa servetit, mitähän vielä? Onneksi mulla on tallella Mimosan ristiäisten muistilista. Ehkä se pitäisi joku päivä katsastaa! 

Huominen hoitoneuvottelu näyttää silti hieman jännittävän... 

Toivottavasti saan unta ja huomiset, palaverin kuulumiset ovat sellaisia kuin niiden toivonkin olevan.

Early Bird?

Early Bird - tapetti
Kuva: www.colore.fi

Tällainen tapetti mulla on pyörinyt päässäni. Olen tähän törmännyt muutamissa blogeissa ja edelleen se kummittelee mielessäni. :) Tätä siis ajattelin tuohon meidän tylsään käytävään jossa tällä hetkellä roikkuu suunnittelemattomasti muutama taulu ja seinäkalenteri. Plaah! 

Kukat ja linnut on mua ennenkin miellyttäneet, mutta nyt tuo keltainen värikin kiehtoo.

Ihanaa lämpöä! Tätä tapettia löytyy ainakin Coloren verkkokaupasta.

Mies onneksi pitää myös väreistä ja näytti vihreää valoa mahdolliselle tilaukselle!

Mitäs pidätte? :)

Perheviikonloppu ja valkosuklaa-kahvikakku!

Tää on ollut oikein perheviikonloppu! Oikeestaan ei olla tehty paljon mitään ja silti kuitenkin kaikkea kivaa! Eilen otettiin käveltiin koko porukalla aamupäivästä torille kirpparin kautta. Kirpparille vietiin vähän lisää tavaraa myyntiin ja siistittiin pöytää. Vielä olisi viikko aikaa saada tavaraa kaupaksi. Talvitakkeja on ainakin mennyt muutama, heti eilisen jälkeen sekä kenkiä oli mennyt ja vaatteitakin. Torilla käytiin välillä ihmettelemässä syysmarkkinoita ja vaalihumua. Juotiin vaalikahvit ja syötiin munkkirinkilä, Iisa suolaisen ystävänä herkutteli karjalanpiirakalla. Torilta ostettiin All tiptop - ihmeainetta, josta aikaisempiakin hyviä kokemuksia. Mikä sillä ei puhdistu, jää likaiseksi. ;) Torilla käynnin jälkeen Juho ja vaunuilevat kävelivät suoraan kotiin. Me Iisan kanssa tehtiin pikainen kierros vielä kirpparilla, ja sieltä tarttui matkaan tuo kuvassa oleva keppihevonen eurolla! :) Ostettaessa oli kovin nuhruinen, korva lähes irti ja muitakin pikku reikiä. Mutta Iisan kanssa se ommeltiin kuntoon ja Iisa vielä pesi heposen ja johan se oli jo tänään leikeissä mukana. Keppari sai myös nimen, Poppis. :) Taisi tulla Mimosan lempihevonen tästä kopukasta! Tytöt leikivät tallileikkiä pitkin aamua ja jo eilenkin. Iisa askarteli kymmenen kerran ratsastuskortit ym. 

Eilen illalla saunottiin. Tänään Iisalla oli ratsastustunti ja Juho on tehnyt vähän graduansa. Minä olen ottanut lähinnä löysin rantein. Teimme Aatoksen kanssa eilen kokeilumielessä valkosuklaa-kahvikakun ja omenahyvettäkin tehtiin jälkiruuaksi.

Omenahyve vanilliinikastikkeella höystettynä.
Ohje täältä! :)

Valkosuklaa-kahvikakku

pohja:

200 g suklaamurokeksejä

75 g sulatettua voita

täyte:

200 g valkosuklaata

6 liivatetta

1 dl vahvaa kahvia

½ dl kahvilikööriä

4 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta

Murusta keksit, lisää sulatettu voi. Painele muruseos irtopohjavuoan pohjalle.

Sulata suklaa. Liuota liivatteet kuumaan kahviin, anna jäähtyä. Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi. Mausta kahviliköörillä. Lisää sulatettu suklaa ja lopuksi liivateliuos. Sekoita tasaiseksi. Kaada täyte pohjan päälle. Anna hyytyä kylmässä mielellään yön yli.

*     *     *

Tänään sitten maisteltiin. :) Hyvää on, mutta tätä ei ristiäisissä tarjoilla. Sinänsä kakku ei ole missään nimessä liian makeaa, mutta alkoholi maistuu liiaksi "läpi". Tämä kakku sopii jonnekin aikuisten juhlien jälkiruokakakuksi. :) Niille mun kolmikymppisille tää oli hyvä kakku, mut tosiaan ristiäiskakuksi ei kelpaa. Eiköhän tämäkin kuitenkin tule pois syötyä! ;)

*     *     *

Nyt pitäisi lähteä hakemaan Iisa tallilta. Oon miettinyt sitä tapettia tuohon käytävän seinään, ehkä se menee tänään tilaukseen! ;) Ja sit ollaan mietitty myös kuivausrummun hankkimista.. Täytynee alkuviikosta käydä kyselemässä kodinkoneliikkeistä hintoja ja suosituksia. Mä haluan pehmeätä pyykkiä! :D ;) Ja kai se jo viiden hengen kodissa on jo ihan kohtuullinen ostos?

Aatos murunen päiväunilla Apilapotkareissaan ♥

Aatos 6 viikkoa ♥

Aatos 6 viikkoa ♥

Niin ne vaan viikot vierivät. Meidän melko totinen heppu on alkanut viime päivinä vilauttelemaan hymyjään muillekin kuin äidille! :) Esimerkiksi tänään Juho sai kokea Aatoksen hymyt ensimmäistä kertaa! Myös mummolle on hymyilty, sisaruksille ja ystävälleni. 

"Vaippaongelmamme" tai siis lähinnä vaatteiden kasteluongelma on nyt saatu kuriin käyttämällä muumivaippoja. Ne pitävät Aatoksen kuivana ja siitä olen erittäin tyytyväinen (ihan riittävästi sitä pyykkiä tulee tälläkin hetkellä ;). Ostinpa tänään myös Mimosalle muumivaippoja, ihan siitä syystä että halusin alkaa käyttämään kotimaista valmistetta myös hänelle. Onpa sitä ollut sokea kun vain Liberoja ollaan käytetty.. Onkohan noilla sairaalan ilmaisilla vaippajakeluilla vähän liian suuri merkitys sille, mitä vaippaa aletaan käyttämään? Mielenkiintoista olisi tietää, olisiko Muumi-vaipoilla tai jollain muulla valmistajalla kuin Liberolla tai Pamperissilla, mahdollisuus antaa vaippojaan siinä määrin ihmisten kokeiltavaksi kuin näillä kahdella "vaippajätillä"?

Aatos viettää edelleen melko suuren osan päivästä unten mailla. Yöllä jaksaa nukuttaa hyvin äidin kainalossa ja aamutisseilyn jälkeen ehkä hetki silmittelyä ja sitten nokosille joita hyvässä lykyssä jatketaan sinne puolille päivin. Kun Mimosa menee noin klo 12 päiväunille, herää Aatos yleensä syömään ja seurustelemaan mamman kanssa. ♥ Jossain vaiheessa sitten taas uni voittaa. Illalla pieni vielä seurustelee pariin otteeseen, mutta ihanan tyytyväinen vauva on tosissaan. Eipä juuri sellaista väsymys-kiukku-kitinää täällä ole kuultu. Eikä niitä masuvaivojakaan ole siunaantunut, vaikka Jekovit tippoja ollaan otettu rintamaidon lisäksi. Pulautteluakaan Aatos ei juuri harrasta. Vatsa toimii vähän väliä. :)

Vaatteissa 50 cm kokoiset on siirretty syrjään, paria bodyä ja yksiä housuja lukuunottamatta. Nyt siis 56 cm menossa. Kotiintulovaatteisiin ostettu froteinen pukukin on ollut tähän päivään asti käytössä, vasta tänään siirsin sen (koko 50) syrjään. Mietin että pitäisikö ostaa samanlainen puku, kokoa 62, kun on niin suloinen ja hyvä automatkoilla päällä? :)

Hormooninäppyä on tullut Aatoksen iholle viimeisen parin viikon aikana, mutta vaaleasta ihosta ne ei niin hurjasti näykään kuin tummilla tytöillä oli silloin aikoinaan. Yllättävää! Muutoin Aatoksen iho on oikein siisti. Perusvoidetta tai Bepanthenia välillä pepulle sipaistaan, mutta aina ei sitäkään. Kylpemään Aatos on päässyt noin kerran viikossa isin kanssa.

Maanantaisin käymme seurakunnan perhekerhossa (klo 9-12) jossa on meitä äitejä vajaa kymmenen + lapset päälle. Perjantaisin on perhekahvila (auki klo 9-12) jossa myös on mukava käydä tapaamassa samassa elämäntilanteessa olevia äitejä + lapsia! Mitään muita harrastuksia meillä ei sitten olekaan. Iisa pääsi aikoinaan nauttimaan muskarista ja vauvauinnistakin perhekerhon ohella, Mimosa ja Aatos saavat nyt tyytyä vähempään.. Toivottavasti eivät ole siitä tulevaisuudessa kovin pahoillaan! ;)

Mitähän muuta kuusiviikkoisesta voisi kertoa? No, ainakin Aatoksen tummia silmiä (samoin Mimosan!) ihastellaan, jos ei nyt päivittäin, niin useasti viikossa kumminkin! :) Samoin rauhallisuuden ja tyytyväisyyden on monet huomanneet. Niin ja joskus jossain valossa Aatoksen tukassa näyttäisi olevan punapigmenttiä, useimmiten kuitenkin tukka näyttää ihan vain vaalealle. :)

Ihana poika. Ihan äidin ikioma ♥ 

No, ehkä vähän isinkin?

:)

Viesti Juholle ja muita höpötyksiä..!

Teen tässä iltamyöhäsellä kaalipataa huomiseksi ruuaksi. En tiedä onko paljon järkeä tähän aikaan ruokaa valmistella, mutta toisaalta tuossahan tuo hautuu selän takana ihan jouhevasti. Olin siis jo aikaisemmin suikaloinut kaalin ja porkkanat sekä Juho uhrautui silppuamaan sipulin ja paistamaan jauhelihan. Sitten tajusin saunanlauteilla juuri, etten mä mitään ruokaa kerkee huomenna laittamaan, vaikka miten olisin hyvin esivalmistelut tehnyt. (Perhekahvila odottaa aamupäivästä!) Joten ei muuta kuin kaalit liedelle hautumaan. :) Ihanaa, kun ei tarvitse huomenna muuta kuin lämmittää ruoka, kun perhekahvilasta palataan. 

Mietin tässä juuri lopulle kaalille käyttötarkoitusta. Kaalikeittoa tietysti voisi tehdä, mutta ei se jotenkin heti kaalilaatikon jälkeen ehkä maistu? Joten katsoin puutarha.net sivuilta, (jonne google minut ohjasi?), että kaalia voisi pakastaa kunhan sen ensin esikeittää. Jos siis huomenna jaksan silputa sen kaalin niin pistän sen keittämisen jälkeen pakastimeen odottamaan jatkokäyttöä.

Ja tässä välissähän tuo pata kerkesi jo palamaan pohjaankin.. Joten tällä hetkellä liedellä porisee pyykkipulveri... Jospa tuo teräskattila olisi vielä pelastettavissa!? En mä näköjään sitten ihan niin kätevä emäntä ollutkaan kuin luulin.. Onneksi sain pelastettua suurimman osan ruuasta, ja loppu haudutukset tein sitten toisessa kattilassa. (Musta kattilan pohja puhdistui lähes täydellisesti pyykkipulverilla kiehauttamalla. Sen jälkeen sipaisu astiaharjalla ja puhdasta on.)

*     *     *

Mä en ole oikeastaan mikään korutyyppi, mutta tänään paikallisen kultaliikkeen ohitse kävellessäni huomasin muutamankin ihanan jutun jonka voisin vaikka haluta. Ja Juho, jos nyt sitten satut hyvällä tuurilla lukemaan juuri tämän postauksen, niin voidaan palata aiheeseen vaikka esimerkiksi sopivasti hääpäivämme lähettyvillä. Eli jos vielä "avataan asiaa" niin tämä ei ollut mikään vinkki, vaan ihan rehellinen ja suora kehoitus toimia! Tiedän että arvostat sitä! ;) PS. I love you ♥ 

Itselleni voisin ostaa "timanttiset", tähden muotoiset korvakorut tai sydämen muotoiset, vaaleanpunaisella kivellä varustetut korvikset. Ja se toinen, hieman kalliimpi koru, oli ketju jossa roikkui vaalea kivi pyöreässä teräsrinkulassa.

Ja nyt ei oikeesti ole kyseessä edes mitenkään kallis koru, vaan kaunis vaan! :) 

Niin ja sitten siellä oli ihania sormuksia, joita voi "pinota" päällekäin ja tehdä erilaisia variaatioita. Mutta niitä mun on turhaa hankkia, sillä taitaa tämä vihkisormus olla ainut jota osaan käyttää.

*     *     *

Viikon aikana olemme käyneet Juhon ja pikkuisten kanssa kahdesti lenkillä. Ihan hyvä alku, mutta parantamisen varaa toki olisi. Itseäni hieman ahdistaa tämä vatsaröllykkä... Yksi kymmenen kiloa tipahti muutamassa viikossa, mutta sen jälkeen ei ole edistystä tapahtunut. Yhdetkään muut housut ei mahdu jalkaan paitsi äitiyshousut. Tai mahtuuhan muutama, mutta vetoketju ja nappi on oltava kokonaan auki. :( Tavoitteena reilu 11 kg pudottaa tätä elopainoa vielä. Mitään aikarajaa mulla ei ole, paitsi että ennen seuraavaa raskautta ne pois on saatava mutta ensi kesänä olisi kiva olla "entisessä kuosissa". No, ehkä kahdesta peräkkäisestä raskaudesta voi jäädä jotakin muistoja, annetaan ne anteeksi. :) 

Wilhelmiina-keksejä ja arkisia puuhia.

Wilhelmiinoja

Wilhemiinat

200 g voita (juoksevaa margariinia käytin)
2 dl sokeria
2 rkl siirappia
1 keltuainen
5 dl vehnäjauhoja
1 rkl vanilliinisokeria
2 tl ruokasoodaa

Vatkaa pehmeä voi, sokeri ja siirappi. Lisää kananmunan keltuainen. Sekoita vanilliinisokeri ja sooda vehnäjauhoihin ja lisää ne joukkoon.  (Soodan puutteen takia käytin 4 tl leivinjauhetta! Näin Myllyn paras käski tekemään!) Pyöräytä vatkaimella murumaiseksi seokseksi.

Leivo taikinasta tankoja ja nosta ne leivinpaperin päälle. (Tein kolme kappaletta.) Jätä reilusti tilaa leviämisen takia.

Paista 175 c keskitasolla noin 15 minuuttia. Leikkaa tangot heti lämpöisinä noin 3½ cm palasiksi. Anna jäähtyä pellillä. (ohje Pirkka)

 Näitä Wilhelmiinoja on ollut jokaisen lapsen ristiäisissä. Joten Aatoksen juhlatkaan ei tee poikkeusta. Tosin äitini sijaan minä joudun nyt nuo tekemään ja sen takia halusin tehdä "koe-erän" ennen varsinaista leipomispäivää. Ulkonäkö olisi saanut olla hieman parempi, mutta maku oli priimaa. Nami!

Aatos leikkikaaren alla :)
Oranssi soittorasia on ostettu Marttojen kirpparipöydästä kahdella eurolla.

Meillä on tänään pitkä päivä lasten kanssa edessä. Juho tulee joskus iltamyöhäsellä töistä. Joten aamulla ajattelin että lähdemme Iisaa saattamaan kouluun rattailla ja sieltä reippaillaan kirpparille ja kahville. Tietenkin juuri silloin kun olimme lähdössä, alkoi sataa. No, reippaana ajattelin pukea vaunujen ylle sadesuojan ja meille Iisan kanssa sitten sateenvarjot käsiin. Muuten reissu sujui hyvin, mutta meikäläisen jo valmiiksi hieman rikki ollut sateenvarjo, sopi sanomuksensa täysin irti matkan aikana ja linkaistiin kotipihassa roskalaatikkoon. Sinne meni Ranskan sateisiin ostettu sontikka! Onneksi kotiin päin kävellessä ei enää satanut. Seuraavalla kerralla tämä aikuinen voisi laittaa itselleen sekä käskeä myös 8 v tyttärensä laittamaan ne kumisaappaat jalkaan. Tälle kelillehän ne on tehty, mutta mikä lie viirasi ettei vaan tullut mieleen?

Summertime Sadness

Lana Del Rey - Summertime Sadness

*Tänään oli herkkiä hetkiä.*

Aatos hymyili tänään ensimmäisen kerran äidilleni.

Ennen tätä äiti kyseli onnistuisiko joku ystävistäni olemaan Mimosan kanssa tulevan hoitoneuvottelun ajan (ensi viikolla)? En oikein saanut selvää, oliko äitini jutellut lääkärin kanssa vai muutenko oli itse sitä mieltä että mahdollinen leikkaus tulisi olemaan vaikea...

Varmasti ystäväni läsnäolo vaikutti sekä se ettei äiti ole enää "oikeassa sairaalassa" vaan kuntoutusosastolla, eikä niin hengenvaarassa, kun sain sanottua hänelle etten missään nimessä enää haluaisi että hänelle tehdään mitään leikkauksia. Kun pystyykö kukaan sanomaan mitä sillä leikkauksella voitaisiin saada aikaan? En jaksa uskoa että äidin näkö toiseen silmään palautuisi, tai sormien tuntoaisti, tai käsien toimintakyky. Ei se trakaria ainakaan itsessään pois veisi. Ja sitten kun vielä vertaa sitä, kuinka suuri riski on siinä, että koko leikkaus epäonnistuisi ja äiti olisi neliraajahalvaantunut koko loppuikänsä. Nyt sentään pystyy osallistumaan lastensa ja lastenlastensa elämään. Jossain vaiheessa mua alkoi jo itkettääkin kun sanoin, miten järkyttävät kolme kuukautta tässä on ollut pelätä vähän väliä selviääkö äiti hengissä jatkuvista infektioista ja ensinnäkin jo siitä ekasta leikkauksesta... Mä en toivoisi kenellekään näitä kokemuksia. Kesä meni tunteiden vuoristoradalla. Voi että mä vihaan sitä kasvainta. Kunpa se vaan lakkaisi nyt kasvamasta. Koteloituisi paikoilleen, se vähä mikä sinne jäi. Niin ja sekin vielä että jos kasvain olisi mahdollisesti jo saatukin ensimmäisessä leikkauksessa pois, niin siitä huolimatta se olisi voinut uusiutua. Siinä toinen syy, miksi en halua äidin menevän enää minkäänlaiseen operaatioon. 

Äiti sanoi ymmärtävänsä. Mutta sanoi ettei halua asua loppuelämäänsä sairaalassa. 

-Jos se vaan meistä, äidin läheisistä riippuu, niin emme mekään halua. 

Haluan äidin kotiin heti, kun vain se on mahdollista. 

Pitkästä aikaa rankka päivä näitten fiilisten kanssa. 

Tuo Lana Del Reyn Summertime Sadness - kappale pistää väkisin itkemään.

Juuri nyt tunnen itseni surulliseksi.

Elämä on välillä niin raskasta.

Vaan jospa huomenna olisi taas jo helpompaa.

Meandi-kutsuilta tilattiin seuraavaa.. :)

Pyörähdettiin tänään Aatoksen kanssa Me&I-kutsuilla naapurissa. Juho ja Mimosa jäivät nukkumaan siksi aikaa päiväunia kotiin! Mulla ei ollut suunnitelmissa ostaa mitään tiettyä, vaan avoimin mielin katsastaa mikä kolahtaisi tällä kertaa! Vähän mietin että pitäisikö panostaa vain itseeni, mutta se nyt ainakin jäi... Kokeilin ihania meandi farkkuja, mutta jos mä nyt saisin tässä viikkojen kuluessa painoa pudotettua vielä sen kymmenen kiloa, minkä olen ajatellut, niin jätin nuo farkut vielä mieleeni hautumaan. 

Mutta sitten mä näin ne haaremihousut livenä ja ihastuin! Voi että miten suloiset ne olivat. Olen siis tähän asti miettinyt että kuka niitä ostaa, ovat jotenkin niin epäkäytännöllisen näköisiäkin kuvissa... Hah! Niinpä niin, ei sitä aina tiedä kuinka toiset jutut vain kolahtavat. Tilasin sitten tuon omppubodynkin haaremeille kaveriksi, mutta ne tulee sitten joskus myöhemmin. Ja kaiken lisäksi nää käy tosi hyvin ensin Mimosalle ja sitten seuraavaksi Aatokselle :) (kuvat: www.meandi.se)

Kirppismietintöjä!

Meillä alkoi tänään kirpparipöytä! Kävimme viemässä aamulla sinne vaatteita ja muita juttuja. Iltapäivällä kävin viemässä uuden satsin. Kyllä se tosiaan on niin, että toisen roska on toisen aarre. Vein sinne nimittäin pari juttua joita mietin että kehtaako niitä edes pistää myyntiin vai olisiko roskis se oikea paikka... Toinen oli sellainen saunatonttu, joka oli ottanut kolhua itseensä ja pinnoitteet saaneet kyytiä hiippalakista ja tossuista ym. Mutta suloinenhan se oli, ei sitä voi kieltää. Joten hinta 0,5e. Hävinnyt oli pöydästä. Toinen oli ihan kaunis muistivihko, jossa oli kuvia sekä ajatelmia. Vihkoseen olin joskus jotakin kirjoitellut, mutta nyt sitten olin irroittanut sen paperinipun ja liimannut sidoksen, ilmeisesti niin taidokkaasti ;) ettei uusi omistaja puuttuvia sivuja edes huomannut? Hinta 0,5e. Sinne meni! :D Tai sitten nää ko. jutut löytyvät jostain "paskimmat kirpparilöydöt" jutusta... :P 

Mä olen yrittänyt pitää hinnat matalina, että mahdollisimman paljon rompetta menisi kaupaksi. Lisäksi yritän, ettei pöydässä olisi liikaa tavaraa, eikä tietysti liian vähänkään. Itseäni ahdistaa tupaten täyteen ahdetut pöydät, niin että mielummin sitten hyppään niiden ohi ihan tyystin. Samoin jos rekeillä on liikaa vaatetta, niin eipä niitä jaksa selata. Lauantaina tilanne oli vielä ihan hallinnassa, mutta mulla olis tuossa pari kassillista lähdössä maanantaina kirpparia kohden... Nyt vaan pää kylmänä, etten liiaksi ahda niitä juttuja sinne.

Mutta vaikka tässä paljon on tullut osteltuakin, niin toisaalta on tää omien, ylimääräisten, kamojen myyntiin pistäminen jotenkin todella puhdistavaakin samalla! :) Huomaan että uuden kodin myötä, toisia sisustusjuttuja ei saa enää "kotoutettua" näihin uusiin puitteisiin. Silloin niille on aika sanoa hyvästit ja pistää eteenpäin. 

Sen verran monta kertaa on kirpparia tullut pidettyä, että osaa jo laittaa ns. sesonkituotteita myyntiin. Tältä kerralta raakkasin kaikki kesävaatteet ja kesään liittyvät jutut pois. Tilalle tuli neuleita, kynttiläjuttuja, talvitakkeja. Muutama juttu pitäisi vielä "ehostaa" myyntikuntoon, ts. pestä puhtaiksi! 

Kirpparilla muuten voi saada hyviä vinkkejäkin! ;) Maanantaina täytyy lähteä katsastamaan vieläkö yksi juttu olisi siellä, missä se oli aikaisemmin nähty! Kerron kyllä, jos vinkkaus piti paikkaansa! :)

*     *     *

Hei, ja saatiin tänään muuten autotalliakin raivattua! Jee, siellä näyttää jo todella paljon siistimmältä ja tyhjemmältä tämän päivän touhujen jälkeen!!! (Mm. tyhjät muuttopahvilaatikot saivat kyytiä pahvinkeräykseen, kirppistavaroita lähti kirpparille ja kynttilälaatikko muutti sisälle. Muutenkin tuli järjesteltyä autotallia mieleiseksi. Ehkä meidän auto joskus sinne tulee mahtumaan?)

Väriä ja tulevia muutoksia..

Terassillamme kesäkukat jaksavat vielä piristää väreillään. Lisäksi ostin kaupasta jonkin aikaa sitten tuon oranssin kurpitsan piristämään syksyä! Huomaan alkaneeni pitää oranssista päivä päivältä enemmän... Ainakin kukkasissa ja lasten vaatteita piristämässä. Värien lisäksi lyhdyt ovat löytäneet kuistille. Pitäisi hommata muutama koukku lisää että saisin laitettua niitä roikkumaankin. 

Syksyssä on puolensa. Nyt pihalle katsoessani - sataa. Mutta eiköhän se liene vain pikainen kuuro. Nurmikko pitäisi leikata talviteloille ja marjapuskista leikata ylimääräisiä oksia pois. Ne on melkoisen rehottavat tällä hetkellä. Eilen sahattiin ja katkottiin oksasaksilla talomme vieressä ollut sireenipusikko pois. Ei älkää luulko etten pitäisi sireenistä, ei päinvastoin lähes rakastan sitä! ;) Mutta valitettavasti se oli päässyt ihan ylipitkään kuntoon ja homppanoita oksia taipuili siitä kävelytiellemme. Joten pusikko pistettiin siltä seisomalta alas ja nyt sitten odotamme että se kasvaa muutaman seuraavan vuoden aikana sopivan tuuheaksi ja etenkin korkuiseksi pihan kaunistukseksi.

Pikkuhiljaa alkaa tulla ideoita myös tämän oman kodin suhteen. Jotakin pihalle (mm. tuo aidan kaataminen nyt ensialkuun) ja jotakin tänne sisälle. Eilen kun olin ajamassa kohti mieheni työpaikkaa, syttyi mulla lamppu päässäni jopa kahdesti! Ensimmäisenä tuli mieleen, että meille täytyy jossain vaiheessa hommata sellainen apteekkarin kaappi. Olen tähän asti ihmetellyt, kenelle ihmeessä ko. huonekalu on tarkoitettu, mutta nyt löysin sille hyvän käyttötarkoituksen! Nimittäin askartelu- ja käsityötarvikkeilleni sellainen olisi tosi hyvä! Tällä hetkellä ko. tarvikkeet ovat hajanaisesti ympäri asuntoa, mm. piirongissa joka on ihan liian täynnä kaikkea mahdollista... Sen voisi jatkossa sitten pyhittää papereille ja kynille ym. Mä jo niin näen tämän kaapin jossa sakset ovat tietyssä lokerolaatikossa, liimat toisessa, yksi lokero on napeille, jossakin ovat tarrat, puikoille ja virkkuukoukuille yksi jne. Täydellistä! :)

Toinen idea koskee tapetteja. Meidän kotimme eräs häpeäpilkuistamme (sen eräänlaisen lampuista koostetun tilataideteoksen jälkeen, joka onneksi on nyt lähes kokonaisuudessaan myyty kirpparilla!!), on eteistilasta keittiöön tuleva käytävä. Joka sinänsä on täysin tyhjää, tarpeetonta tilaa. Muuton yhteydessä Juho muun muuttoporukan kanssa iskivät osan tauluistamme siihen odottamaan jatkosijoituspaikkaa ja arvatenkin koko komeus on edelleen samassa tilassa.. (ks. kuva alhaalta) Eilen ajellessa tuli mieleen että tälle "tauluseinälle" pitää keksiä joku kiva tapetti, joku sellainen pirteä, värikäs jossa voisi olla vaikka niitä lintuja tai mitä tahansa joka kolahtaa! Aah! Ihania ideoita. Ihanaa että pää joskus edes antaa noita ideoitaan! :) 

"Kun on vielä niin pieni, että voi lekotella tuolilla koko pituudeltaan..." :)

Käytävä joka kaipaa "kohennusta".

Sylikissa ♥ ja shoppailuja lapsille

Kaupasta tarttui nämä matkaan... Juho itse valitsi mieluisat sukkalangat kun pyysin :)

Mulla on sylissäni pikkuinen sylikissa. ♥ Vauva näyttää viimein ymmärtäneen, että jos aikoo päästä nauttimaan yksin äidin sylistä ja pusuista, täytyy olla hereillä silloin kun pienempi isosisko on kanttuvei! (Päiväunilla siis!) No, mikäs siinä! Aika harvinaisia nämä kahdenkeskiset hetket vauvan kanssa onkin. Mimosa saa aamupäivästä usein oman hetkensä, kun Aatos tykkää olla untenmailla silloin. Iisan kanssa ne kahdenkeskiset hetket joutuu oikein hakemaan, kauppareissu tai askarteluhetki silloin tällöin. Parisuhdeaika on tällä hetkellä melkolailla tuntematon käsite. Illalla olisi aikaa kun lapset käy nukkumaan, mutta usein sitä on jo silloin toinen meistä (Juho) niin väsynyt että menee itsekin nukkumaan. No, kaikelle aikansa... Jossain vaiheessa sitä varmasti haikaillaan niitä aikoja kun lapset olivat pieniä... Nautitaan niistä nyt kun se aika kerran on! :) 

Nappasin kuvia eilisen ostoksista, seuraavaksi niitä sitten!

Mimmille Reiman talvikengät, koko 21. -50%

Mimmille juhlamekko (koko 80) ristiäisiin ja häihin. 

Yllätyin kun Juho suostui tähän värivalintaan ;) ja totesi ettei kaikki aina voi olla vaaleanpunaista. Minusta tämä oli oikein sievä mekko Sokoksesta, tässäkin -50%. Tähän meillä on kotona bolero valmiina. Sukkahousut täytyy ehkä hankkia. (En muista löytyykö meiltä riittävän siistejä.)

Iisan mekko löytyi KappAhlista! 

Tähän täytyy hommata joku bolero. Tällä reissulla sitä ei löytynyt. Iisa ihastui Sokoksessa ihaniin juhlakenkiin mutta tylsänä äitinä en kuitenkaan niitä suostunut ostamaan, sillä tällä kenkäfiikillä on jo yhdet sopivat tummat juhlakengät. 

Mimosalle ostin toiset samanlaiset legginssifarkut, mutta kokoa suuremmat (ovat niin suloiset ja mukavat päällä), Lindeksistä. Tuo keltainen paita ja harmaat leggarit olivat H&M:ltä. 

Tämä lähti mukaan Lindeksistä.. Myönnän vähän lähti lapasesta.. Mutta yksinkertaisesti tämä talvitakki ei vaan suostunut jäämään kauppaan, joten kassallehan se oli raahattava...

*     *     *

Lapset hereillä, kohta lähdetään Pertunmaalle käymään Juhon läksiäisissä! :)

Aatoksen 5 vkon mitat ja (netti-)shoppailuja...

Kävimme tänään Aatoksen ja Mimosan kanssa neuvolassa. Aatos on nyt päivää vaille 5 viikkoa ja kasvanut kovasti. Paino oli 4400 g (sp 3640 g), pituus 55 cm (50 cm) ja py 39,5 cm (36 cm). Tissimaidossa tuntuu olevan jytyä. ;) Pitkä, hoikan oloinen poika Aatos kuitenkin on, siitäkin huolimatta että painoa on tullut ihan reippaasti! Taitaa tulla isäänsä. :) (Tällä kertaa olisi pitänyt olla lääkärineuvola, mutta eipä ollut, ei. Ehkä ensi kerralla, noin kuukauden päästä, jos sittenkään? Ensi käynnillä aloitetaan rokotusohjelma rota-rokotteella. Mun lapset ovat saaneet kaikki tarjolla olevat perusrokotteet ja samalla linjalla jatketaan tämänkin miehen kanssa. Mimosalle aion myös ottaa influenssarokotuksen. 

*     *     *

Tein tänään kauppojakin, sekä mietin mitähän sitä seuraavaksi pistäisi myyntiin nettiin? Lauantainahan meillä myös alkaa paikallisella kirpparilla kirppispöytä, joten sinne nyt ainakin tulee vietyä vaatetta ja muutakin rompetta. Hinnoitteluakin on tullut tehtyä viime aikoina jonkin verran, vaikka voisihan sitä vielä perjantain "uhrata" sille. Nettikirppikset ovat ihan näppäriä. Tosin samalla kun myy, tulee osteltua koko ajan jotakin lisää. No, lastenvaatteet ovat vielä sallitulla levelillä.. Enkä mä nyt vähään aikaan muuta ole sieltä ostanutkaan. Haaveena olisi saada "kaikki ylimääräinen" pois varastoista ja kaapeista. Haaveitahan ihmisellä pitääkin olla, mutta oikeasti, kyllä sitä myyntiin kelpaavaa tavaraa olisi esimerkiksi autotallissa sen verran että oksat pois. Itse autotalli tuntuu tällä hetkellä sen verran laajalta käsitteeltä että mielummin haluaa ummistaa silmänsä koko tallilta. Kohde on kuin iso kaaos, kaikkine tyhjine pahvilaatikoineen ym. vielä penkomattomine muuttolaatikoineen. Poissa silmistä - poissa mielestä.

*     *     *

Nettikauppojen lisäksi lähdimme Mikkeliin Iisan koulun jälkeen shoppailemaan. Kissat tarvitsivat lisää hiekkaa ja raksuja. Graanilla opettelin käyttämään Smart-paketinlähetysautomaattia jolla saa vielä marraskuun johonkin päivään asti lähetellä paketteja viidellä eurolla. Ihan simppeli juttu tuo Smartti oli ja kiva tuo alennus. :) Juho oli tullut jo aikaisemmin kaupunkiin ja tapasimme kirjaston takana. Puin Aatoksen liinan sisään ja Mimosalle oli matkikset mukana. Tytöille oli löydettävä ristiäisiin ja lokakuussa oleviin ystäväni häihin mekot! Onneksi kummallekin mekot löytyivät. Lisäksi Mimosalle löytyi Reiman talvikengät (ovh 69,90) jotka olivat -50%. Muutamat muutkin jutut lähtivät kaupasta matkaan, lähinnä Mimmille tällä kertaa. Vanhemmat eivät päässeet tänään nauttimaan muusta kuin Amarillon herkuista. Kello oli kaupungista lähtiessä jo aika paljon, mutta kerkesimme kuitenkin äitiä vielä vierailuajan puitteissa moikkaamaan. Isäni ja mummo olivat myös paikalla. 

*     *     *

Ystäväni, jonka kanssa juttelin tänään pitkästä aikaa, ihmetteli kuinka oikein jaksan kun vasta ollaan muutettu, äiti on ollut pitkään sairaalassa, pieni Aatos syntynyt ja Mimmikin vielä niin pieni? Niin, välillä sitä on itsekin ihmetellyt, vaikka nyt elämä tuntuukin melko seesteiseltä. Tosin kai tässä hetkellisesti väsy jonkin verran painaa, kun tänään tajusin käppäilleeni rinta paljaana valtatien varrella sen jälkeen kun olin imettänyt Aatosta autossa ja laitoin pojan takaisin koppaan...

Aatoksen ristiäiskutsut

Aatoksen ristiäiskutsuja :)

Nyt kun ristiäiskutsut ovat matkalla, tai jo osin postilaatikossakin, niin julkaisempa täälläkin millaiset kutsut tuli tehtyä. :) Eivät ole tosiaankaan mitenkään uskonnolliset tai juhlavatkaan, vakavista tai hillityistä nyt puhumattakaan, ehkä nää on just mun tyyliset, sopivan lapsekkaat! 

Kaksiosaiset kutsukortit ovat tiimarista, samoin tarrat. 

Jalkapohjan kuvat painettiin perhekerhossa edellisellä viikolla, auringon tein kotona sormiväreillä ja topspuikolla (en löytänyt muuton jäljiltä meidän pensseleitä mistään!) ja leikkasin paperileikkurilla ne sitten sopivan kokoisiksi palasiksi. Reunat huolittelin vielä kuviosaksilla sekä iskin kanteen kiinni teippirullalla.

Paperina kortissa on Tiimarin valkoista Desing-paperia. Tarrat myös Tiimarista.

Tekstinä vasemmalla puolella Eppu Nuotion "Ripinä ja Rapina" runo-laulukirjasta

"Maailman paras pikkuinen" 

"Maailman paras pikkuinen ukko

siinä hymyilee. Maailman paras

hymy koko kaupungin valaisee.

Maailman pehmeimmät pikkukädet

äidin käsiin tarttuvat. Sinulle, sinulle

pikkuinen ukko kaikki kumartavat.

Maailman paras pikkuinen retki

tehdään juuri nyt. Maailman paras

hetki kun on juuri syntynyt.

Maailman ihaninta on sinua katsella.

Maailman suloisin lapsi, sinua rakastetaan."

♥♥♥

Puurolautasesta ja äidistä.

Aamu alkoi puurolautasen särkymisellä. Isosisko koetti auttaa vähän enemmän kuin piti, sillä pyysin vain sekoittamaan puuron ja laittamaan vielä yhden minuutin ajaksi mikron päälle. Sitten kun mikro piippasi, toinen otti lautasen, joka olikin tulisen kuuma ja sinnehän se tipahti, tuhannen pirstaleiksi. Onneksi ei sattunut, vaikka itkeä harmittikin, kun parhaansa yritti. ♥ 

Puuroa tuli onneksi pian lisää ja sotkutkin tuli siivotuksi. Enpä tajunnut varoittaa, vaan ensi kerrallapa muistaa että antaa jäädä lautasen viilenemään rauhassa mikroon. Harmi, että tämä piti oppia kantapään kautta. Mutta ihminenpä usein oppii parhaiten oman kokemuksen kautta. Paremmin siitä jää muistijälki aivoihin, kuin vain että toinen kertoo mitä tässä elämässä kannattaa tehdä ja mitä ei. Lapsensa tietä ei voi liikaa siloitella, (vaikka aina välillä, useinkin, haluaisi poistaa kaikki ylimääräiset kivet ja kannot, ettei niihin vaan toinen kompastuisi ja satuttaisi itseään), jokaisen on kuitenkin se oma polkunsa mentävä läpi. Toki voi ja kannattaakin ohjata valitsemaan turvallisia reittejä, mutta kaikkihan me tarvitaan jonkun verran niitä seikkailujakin! :)

*     *     *

Äiti on kuntoutusosastolla parhaillaan. Isä osti tabletin, vähän lääkärin suosituksestakin, että pääsevät äidin kanssa yhdessä harjottelemaan taas tietokoneen avaamia mahdollisuuksia. Sormet tarvitsevat kuntoutusta ja kosketusnäytön käyttö harjaannuttaa varmasti näppäryyttä. Vanhempani ovat kuunnelleen yhdessä suosikkikappaleitaan Youtubesta (Niin, isäni harjoitteli ensin kotona, kuinka sieltä voi kuunnella musiikkia ja etsi sitten yhteisiä, tuttuja kappaleita, mitä voivat äidin huoneessa kuunnella. ♥ Rakkautta, jos mikä!). Lisäksi ovat käyneet facebookissa vähän kurkistelemassa ja "tykkäilemässä". Musta on vain hyvä jos äiti on kiinnostunut muustakin kuin vain sairaalan sisäpuolella olevasta elämästä. Viikkoja on kuitenkin ollut sairaalassa jo paljon, ja pakosti äiti on oppinut elämään sairaalan rytmissä. Kuitenkin siitä rytmistä olisi päästävä irroittautumaan joku päivä. Milloin? Se on vielä arvoitus. Aikaa kuntoutuminen kuitenkin vaatii, ja ei ole ihmekkään jos mieltäkin välillä painaa ja koti-ikäväkin on. Äiti on kuitenkin ollut niin pitkään erittäin sinnikäs ja positiivinen. Mutta ei tietenkään aina tarvitse kenenkään jaksaa olla sitä. Ajattelen, että paraneminen vaatii vähän sitäkin, että on välillä surullinenkin. Sitä kautta pystyy käsittelemään omia voimavaroja, tulevaisuutta ja tunteita. 

*     *     *

"Paljon paranemisia"  

Iisa teki mummolle kortin ja Nasu-sorminuken

viikonloppuna kun käytiin mummoa moikkaamassa.

Operaatio nälkäpäivä.

Minut haastettiin mukaan hyvän asian puolesta. 

Punaisen ristin perinteinen Operaatio Nälkäpäivä järjestetään jälleen 13.-15.9.2012.

Nälkäpäivä on SPR:n suurin vuosittainen keräys, jonka avulla kerätään varoja Punaisen ristin katastrofirahastoon. Varoilla autetaan sekä Suomessa että ulkomailla niitä, joilla on suurin hätä. Varoista vähintään 85 % käytetään suoraan avustuskohteen hyväksi. Lisää voit lukea Nälkäpäivän verkkosivuilta.

Sinut on haastettu mukaan kantamaan kortesi kekoon! Auttaminen on mahdollista ilman, että sinun tarvitsee edes nostaa takapuoltasi tietokonetuolilta.

Voit osallistua Blogiäidit ruokkii -haasteeseen sinulle sopivalla tavalla. Osallistuminen on luonnollisesti täysin vapaaehtoista.

1. Lahjoita

Tee omavalintainen lahjoituksesi Blogiäidit ruokkii -keräyslippaaseen tästä linkistä:

http://www.lahjoituslipas.fi/nalkapaiva/blogiaiditruokkii/lahjoita/ . Virtuaalinen keräyslipas on SPR:n palvelu, jonka kautta lahjoitukset menevät turvallisesti suoraan SPR:n tilille.

Tavoitteenamme on kerätä yhteensä 500€ lahjoitus Nälkäpäiväkeräykseen.

2. Haasta

Kerro Blogiäidet ruokkii -haasteesta blogissasi ja haasta mukaan 3-5äitibloggaajaa. Linkitä haasteeseesi nämä ohjeet ja www-osoite virtuaalisen keräyslippaan sivuille. Jos blogillasi on facebook-sivut, voit kertoa haasteesta myös siellä. 

Blogiäidit ruokkii -keräyksen takaa löytyy kaksi äitibloggaria, Kepulaisen äiti Äidinmaitoa-blogista ja  Suski Piiri pieni pyörii -blogista. Heiltä saat tarvittaessa lisätietoa keräyksestä. 

Blogeissa raportoidaan myös keräyksen etenemisestä.

Haasteen pistän eteenpäin seuraaville: LumeNellelle, pampulalle sekä E:lle.

Ristiäiskutsujen tekoa ja valkosuklaakakkukokeilu!

Laiskan leppoisa sunnuntai. 

Aatos täytti tänään yhden kuukauden. 

Minä olen aloittanut ahertamaan ristiäiskutsujen kanssa. (Ihanaa!)

Mulla on ollut selkeä visio päässäni, joka pohjautuu aikaisemmin tekemiini ristiäiskortteihin. Jokaisessa kuitenkin jotakin omaa: kortin väri, tarrat ja runot. Kutsuteksti on suht samalla kaavalla sekä jalanpohjat jokaisessa... Mitenkään erityisen juhlavia kortteja en ole halunnut tehdä, vaan sopivasti lapsekkaat kutsut. Täytyy julkaista sitten kun kutsut ovat löytäneet omistajilleen. :)

Ristiäiskorttimateriaalia :)

Tänään sain korttien etukannen tehtyä, sekä etsittyä runon (Eppu Nuotion Ripinä ja Rapina kirjasta) sekä kutsutekstin. Huomenna olisi mentävä tekemään kutsun sisälehti isäni luokse (meillä ei ole tulostinta!) jonne em. tiedot laitetaan + muutama tarra lisäksi. Sitten kortit kuoriin ja postiin. Eiköhän ne ensi viikon aikana valmistu! 

*     *     *

"Vuokko Väyrysen valkosuklaakakku"

Ajattelin että ristiäisiin voisi tehdä valkosuklaa-kahvikakun, mutta kun juuri sillä hetkellä meillä ei jostain kumman syystä löytynyt kahvilikööriä (emme juuri harrasta alkoholeja ;)) niin löysinpäs samana päivänä LumeNellen blogista tämän kakun ohjeen. Melkoisen makiaa on, jopa hieman ällöä jos ei malta pysyä kakkupalan koossa kohtuudessa. Juuri siksi haluan vielä ennen ristiäisiä tehdä tuota valkosuklaa-kahvikakkua, jota tarjosin omissa kolmikymppisissäni jokunen vuosi takaperin, niin kuin kokeeksi. Ristiäisiin voin sitten heittää pallon Veeralle, joka on lupautunut avustamaan leipomisissa. :) Syötyähän tämäkin tosiaan tuli! Eilen meillä kävi Juhon kummit sekä Aatoksen tulevat kummit sekä isäni kylässä. Mukavaa että tulivat, sillä jo sovitut vieraat joutuivat perumaan vierailun koska olivat flunssan kourissa. :( Toivottavasti tauti kuitenkin pian hellittää ja nähdään nämäkin ystävät! :)

Aatos 4 viikkoa ja Mimosa 1v3kk sekä herkkuja!

Aatos pienen posket alkavat tosissaan pyöristyä, vaan vielä on ilme aika totinen :) 

Se on neljä viikkoa pyörähtänyt synnytyksestä. Ajatella!

Minun pieni mieheni hymyili ensimmäisen kerran minulle tiistaina synttäripäiväni kunniaksi. Oikein sillalailla leveätä hymyä, suu auki. Sen jälkeen pieniä hymyjä ovat muutkin bonganneet. Mutta kovin hartaasti tämä herra niitä vielä suo. :)

Ensi viikolla on vasta seuraava neuvolakäynti, päivää vaille viiden viikon iässä. Joten mulla ei ole mitään käsitystä minkä kokoinen Aatos juuri tällä hetkellä on. Poskista päätellen jotakin on tarttunut matkaan. (Myös puntari näytti toissapäivänä että -10kg on allekirjottaneelta painoa lähtenyt.. Mutta KUN tavoitteena on paino ennen kun aloin odottaa Mimosaa niin 11,5kg olisi vielä edessä. Että matkaa siihen vielä riittää. Tälläkin hetkellä istun äitiysfarkut jalassa... Omat on vielä turhan tukalat.) 

Aatoksen vaippakokeilut ovat saaneet uuden, hyvin varteenotettavan vaihtoehdon nimeltään Muumi! Tähän mennessä ei vielä yhtään ohivuotoa ole tapahtunut ja kuitenkin jo viides vaippa menossa. Toissapäivänä oli taas mukavat viisi eri vaatekertaa päällä... Ja ne niillä ekovaipoilla. (Anteeksi kun olen laiska enkä jaksa etsiä niiden oikeaa nimeä.. Pitäis jonkun osan kuitenkin hajota helpommin kuin ihan perusvaipat.) Siinä missä Iisalla ja Mimosalla käytin alusta asti Liberoja tyytyväisenä, niin Aatoksen kanssa olen näköjään jo neljättä vaippamerkkiä kokeilemassa. Pitäkää peukkuja että tuo Muumi osoittautuu jatkossakin pitäväksi vaipaksi, mielelläni käyttäisinkin suomalaista vaihtoehtoa! Raportoin kyllä, kuinka tulee käymään..

Paljonhan tuo pieni vielä viettää untenmailla aikaansa. Rauhallinen, helppo vauva. ♥

Aatos on harjoitellut vähän päänkannatteluakin.
Tiukka tuijotus ja niin se vaan pää pysyy hetken ylhäällä. 

 

Ja harjoittelun jälkeen oli hyvä tietenkin levähtää...

Mimmikin tuli kuviin, löytämänsä ohjekirjan kanssa.. ;)

Ja Mimosahan päätti mennä ohjekirjan alle piiloon! :) Ja seuraavaksi oli esiteltävä tätä hienoa, uutta taitoa mitä Mimosa on reilun viikon ajan harrastanut. Peppu ylös ja kurkistelemaan. Varmaan joku päivä tyttö vetäisee samaan syssyyn kuperkeikankin ihmetyksekseen! Tai siis tällä tyylillähän on jo kerran tultu alas sohvalta, onneksi neiti oli sitä ennen kasannut tyynyt ja Aatoksen pikkupeiton lattialle samaan kohtaan mihin sitten vähän ajan päästä itse kopsahti.. Onneksi ei käynyt kuinkaan!

Ja sitten Mimosa päätti ottaa Aatoksen oma-aloitteisesti syliin.. Tässä vaiheessa jouduin hieman avustamaan, mutta yllättävän tyytyväisiä molemmat olivat, jopa pikkuveikka! 

*     *     *

Tänään vietimme Iisan kanssa yhteistä aikaa kaupassa käyden ja sen jälkeen leipoen. Teimme yhdessä kokeeksi valkosuklaahyydykekakun, jonka ohje täytyy laittaa jakoon myöhemmin. Mulla on myös toinen vaihtoehto, jota aion myös tehdä kokeeksi ennen ristiäisiä ja niistä kahdesta sitten valita kumpaako käytetään. Taitaa yksi tulevista kummeista päästä sitten sen kakun tekoon! Sain nimittäin tänään mukavan viestin jossa tarjottiin leivonta-apua ennen ristiäisiä! Se ilolla vastaan otettiin! :) Niin tai sitten tulee toinen kakku tällä toisella (kahvisella) ohjeella ja toinen sitten tämän päiväistä ohjetta käyttäen. Sitten ajattelin että Wilhelmiina-keksejä olisi mukava olla tarjolla, ne ovat niin herkullisia! Niin ja kuivakakku on mulle sellanen perusvarma jonka ajattelin itse voida leipoa ristiäisiin. Eiköhän nää tästä suunnitelmat valmiiksi vielä tule! :)

Hammas- ja ristiäissuunnitelmia..

Vietämme toista päivää "isättä". Meno on ollut yllättävänkin rauhallista ja "helppoa". Turhaan pelkäsin kaaosta ja tunteiden sekamelskaa. Aamusta kun herää kahdeksan jälkeen, niin saa kuin saakin hyvin hommat tehdyksi. Auttanut on tietysti paljon kun päiväruoka on ollut molempina päivinä valmiina. Näin täytyy olla jatkossakin. Mun on niin paljon rennompi olla kun ei ruoanvalmistus stressaa mielessä. Kävimme tänään hammashoitolassakin, esikoisen hammashoitajankäynnin henkisenä tukena. Vähän oli hammaskiveä muutamassa hampaassa jotka rapsuteltiin pois, mutta muuten hampaat olivat hyvässä kunnossa. Ja meille sitten selvisi että esikoisella alkaa hampaiden oikomishoito ensi kuussa. Neiti saanut minun purukaluston muodon, joten eipä tuo nyt yllätyksenä tullut. No, hyvä että päästään jo tässä vaiheessa oikomishoitoon. Tuntuu tässä kunnassa nuo oikomishoitojen aloitukset sujuvan suht sukkelasti. Saatiinkin jo ajat muottien tekoon sekä oikomislääkärille, jossa suunnitellaan tulevan oikomisprojektin etenemistä. Lisäksi röntgenkuvausta varten täytyy tilata vielä aika ensi viikolla. 

Omasta oikomishoidosta on aikaa jo reilu parikymmentä vuotta, liekkö mitään enää samaa kuin silloin? Muistan että purukalusto oli uusien rautojen myötä muutaman päivän aina tosi kipeä. Juuri mitään ei pystynyt pureksimaan, vain jotakin pehmeää. Mutta nopeasti se onneksi aina helpotti. Jotkut raudat taisivat mennä rikkikin... Ja sitten oli se niskaveto yöaikaan. Ja telaketjut alahampaissa ym. No, onneksi sain hoidot aikoinani ja nykyisin voin iloita suht suorasta, mutta silti omaperäisestä hammasrivistöstä. ;)

*     *     *

Ristiäisjututkin ovat hieman edenneet. Ristiäiset pidetään kotona sunnuntaina 30.9.2012 klo 13. Saamme saman papin joka on tytötkin kastanut. Pappi on siis ystäväni isä Mikkelistä. Ihanaa kun on tuttu ihminen, jotenkin oman seurakunnan papit koen vieraiksi ja etäisiksi, vaikka yksi heistä meidät vihkikin viime joulukuussa. Joten todella mukavaa että tuo tuttu ihminen pääsee kastamaan lapsemme tälläkin kertaa! Kävin myös eilen tiimarissa ostamassa lisää korttitarpeita (ihanat tarrat). Viime perhekerhossa oli aiheena sormiväreillä maalaaminen ja minähän keksin käyttää tilaisuuden hyödyksi, painamalla Aatoksen jalanjälkiä pahville, leikkaan siitä ne sitten ristiäiskortteihin kuten tytöilläkin oli. Sitten pitäisi vielä keksiä joku ihana runo tai laulunpätkä korttiin lisäksi, se tässä taitaakin olla se vaikein osuus!! Mimosalle oli niin mainio laulunpätkä, että mistä löytää Aatoksellekin samanmoinen? Täytyy luottaa että se vaan ajautuu eteen kun antaa aivoille tilaa olla luova.. (Jaahas, sitäkin vielä! :D) Niin ja kummitkin alkavat olla viimein kasassa, tai ainakin tämän päivän jälkeen! ;)

*     *     *

Ihana hiljainen hetki! 

Kohta kun härdelli alkaa taas, näillä hetken hiljaisuuksilla pärjää taas jo pitkälle ♥

Junasukat, kukat ja uusi arki!

"Junasukat"

Nämä junasukat valmistuivat eilen. Kuvan ihanista sukista löysin täältä ja sitä kautta ohjekin löytyi. Vastaani tuli taannoin Tokmannissa saman väristä lankaa kuin Aatoksen laitokselta saamassa pipossakin oli. Joten siitähän se ajatus sitten lähti. Lanka on oikein ihanaa Wool-lankaa. Huomaamattani aloitin jo toisten samanlaisten sukkien tekemisen... :) Ovat hauskan näköiset ja pysyvät hyvin pienissä jaloissa. Seuraavat sukat teen ohjeen mukaisesti, nämä jätin tarkoituksella juuri vastasyntyneen jalkaan sopiviksi! 

Mulle meinasi tulla jo vieroitusoireita kun pariin päivään en kerennyt blogia päivittämään! (Liekkö huolestuttavaa?) No, joka tapauksessa pari vilkasta päivää takana. Maanantaina selvisi että olenkin jo keskiviikosta asti yksin pikkuisten kanssa ja siitähän iski kunnon selviytymiskriisi mammahormoonien siivittämänä. Luojan kiitos, eilinen on eletty ja siitäkin selvitty. ;) Jotenkin ajattelin hiljaa mielessäni rauhallista laskeutumista yksinoloon niin että keskiviikkona eli tänään ei olisi ollut meillä mitään suunnitelmia ja oltaisiin vaan oltu rauhassa Juhon kanssa keskenämme + tietenkin lapset. Tänään oli kuitenkin koulutus jota kumpikaan meistä ei ollut juuri noteerannut vaikka se jo "ainakin kolme viikkoa" oli ollut ylhäällä. (Paha kun tuo kuukin meni vaihtumaan niin vasta maanantaina se sitten tajuttiin kun kalenteria viimein käännettiin.) Toinen mokoma oli kun isäntä oli täysin unohtanut minun syntymäpäiväni! Joka sekin oli kyllä siellä kalenterissa ollut jo useamman kuukauden ajan merkittynä! Eihän se sitten muuta tarvinnut kuin pinna oli jo valmiiksi kireällä. Huh, kunnon babybluesit oli kehissä. Onneksi omaamme molemmat keskustelun taidon ja asiat tuli selvitettyä, allekirjoittanut ainakin varsin räkä poskella-tilassa. Mutta ehkä se on välillä hyväkin mennä sille tasolle tunteiden kanssa? Jälkeenpäin ainakin tuntuu että moni lukkotilanne selvisi kun pääsi kunnolla itkeä tihrustamaan toisen sylissä. Onhan tässä niin monta asiaa vireillä, yksin kotiin jääminen, sairaalassa oleva äiti, tulevat ristiäiset, Juhon uusi työ jne...

  

Syntymäpäiväkukkani :)

Nämä tulivat sitten aamupäivästä pöytään onnittelujen kera ♥ 

Ja niin vaan se uusi arki sitten tänään alkoi! Hei, ja ollaan jo iltapäivässä ja hengissä kaikki ja suht hyvissä ruumiin ja sielun voimissakin! ;) Käytiin jopa saattamassa Iisa koulutielle ja samaan syssyyn paineltiin kauppaan tupliksillamme jotka jo palasivat huollosta. Ruuan jälkeen käytiin koko porukalla päiväunille, kyllä minäkin torkahdin. Ja siirryin herättyäni jatkamaan rauhallista hetkeäni keittiöön kahvikupin ja tietokoneen ääreen... :) 

Flunssanpoikasta ja yllätysvieras!

Niin se syysflunssa rantautui sitten tännekin. Toivotaan että vain pieneksi hetkeksi. Eilen koski kurkkuun ja tänään sitten oli aamusta niin vetelä olo ettei meinannut itseään saada ylös sängystä. Yöllä heräsin laittamaan pikku-Aatokselle keittosuolatippoja nenään kun toinen niin tuhisteli ja ei saanut oikein syötyä rintaa. Päädyin sitten imettämään sen syötön istuviltani. Aamuyöstä jo onneksi rinta kelpasi makuuasennossa. Aamupäivä meni sisällä. Juho vaivoin jaksoi käydä kaupassa ja tehdä meille ruokaa. Sen jälkeen päätettiin käydä koko perhe päiväunille. Täytyy sanoa että olipa harvinainen hetki! Siinä sitä oltiin päiväunilla samassa sängyssä äiti, Aatos, Mimosa ja isi. Ja hyvin nukutti melkein pari tuntia. Lopulta herättiin siihen että meillä soi ovikello! Ja saimme yllätysvieraaksi Juhon lapsuudenaikaisen naapurin pojan jota itse isäntäkään ei alkuun tunnistanut! Kahvit toki tarjottiin ja juttuakin piisasi. Ihan hauska tapahtuma! Harvinaista enää että joku tulisi käymään ihan yllättäen, saati sitten sellainen ihminen jota ei enää meinaa tunnistaakaan! "Ennen vanhaanhan" siis vaikka minunkin lapsuudessani, sitä saatettiin vanhempieni kanssa piipahtaa kyläilemässä tuosta noin vain. Ja samalla tyylillä meillekin tuli vieraita! Se oli kivaa! Tykkäsin lapsena kuunnella "aikuisten juttuja" korvat höröllä. Jos tuoretta tarjoitavaa juuri sillä hetkellä ei ollut, niin pakasteesta löytyi aina pussillinen pullia jotka sulatettiin tarjottavaksi. Niin ja keksejäkin oli aina. Usein äiti kyllä leipoikin, että melko todennäköistä oli että meiltä sai myös kuivakakkua tai piirakkaa tai kääretorttua. :) Toisaalta se on harmi että nykyään kaikki ovat "niin kiireisiä" että kyläilykulttuuri on muuttunut tarkoin sovituiksi vierailuiksi... 

Tällä hetkellä mun olo on jo tosi hyvä. Muutaman aivastuksen olen päiväunien jälkeen tehnyt ja niistänyt en ole kertaakaan. Taitaa mua nää hormoonit helpottaa tän sairastelun suhteen. Aatoksellakin henki on koko päivän kulkenut tuhisematta. Toivotaan että tää oli tämmöinen pikaflunssa. (Tosin Juholla on astetta pahempi versio, mutta jospa tauti hänelläkin pian tokenisi!)