Hullunhyvät juustohunajatomaatit

Huoltokorsussa voi olla aika ajoin vajausta yhdestä sun toisesta, mutta juustossa löytyy. Lokerossa tekeytyy usein puolenkin tusinaa erilaista juustonkimpaletta. Joskus varastot kannattaa siivota, eikä kesäaikaan ole parempaa tapaa kadottaa juustoja, kuin täyttää niillä tomaatteja.

Tämän mehukkaan herkun tarkkoja ainesmääriä on hankala ilmoittaa, koska se riippuu tomaattien määrästä. Yhdestä mozzarellapallosta piisaa täytettä ainakin neljään tomaatinpuolikkaaseen, Aura-juustokimpaleesta kuuteen.


Hullunhyvät juustohunajatomaatit

isoja kypsiä tomaatteja (3 per nälkäinen)
sulavia juustoja (sinihome, mozzarella, vuohenjuusto, Koskenlaskija, rakletti yms.)
aromikasta juustoraastetta
juoksevaa tummaa hunajaa

Halkaise tomaatit terävällä veitsellä kahtia poikittaissuuntaisesti. Kaiverra sisukset ulos teelusikalla, mutta varo, ettet kaiverra pohjaa puhki. Täytä tomaatinpuolikkaat juustoilla ja puserra päälle lurahdus (eli puoli ruokalusikallista) hunajaa. Ripottele pinnalle juustoraastetta.

Grillaa tomaatteja ylävastuksen alla tosi kuumalla viitisen minuuttia tai kunnes juusto on sulanut. Vähennä lämpöä ja anna kypsentyä vielä kymmenisen minuuttia. Anna tomaattien jäähtyä kunnolla ennen syömistä. Tulikuuma tomaatti on hirvittävä huulimiina.

Mehukkaiden tomaattien kanssa maistuu kuiva ja kivikkoisen hapokas valkoviini, kuten varsin omalaatuinen kreikkalainen Assyrtiko.

Neljän juuston peltikimppa

Kaikki epäterveellinen ei ole hyvää, mutta neljän juuston peltikimppapa on. Se ei ole pizza eikä focaccia, vaan niiden mehevän juustoinen lehtolapsi. Maku rakentuu pitkälti cheddardipin varaan, joten varmistu etukäteen siitä, ettet osta mitään kitkerää halpissotkua. Taidokkaimmat voivat tietysti tehdä dipin itse, mutta siinä en edes yritä auttaa. Jos dipistä nimittäin tulee liian löysä tai liian jähmeä, se on goodbye ja grillille.


Fromage-à-quatre
(1 pelti)

pohja:
5 dl Myllyn Paras -pizzajauhoja
1/2 pkt hiivaa
2 dl kädenlämpöistä vettä
2 reilua lorausta oliiviöljyä

täyte:
250 g cheddarjuustodippiä (esim. Santa Maria Cheddar Cheese Dip)
1 Aura-juusto
100 g parmesaanilastuja
150 g mietoa juustoraastetta
4 isoa tomaattia

Sekoita kulhossa vesi ja murenna siihen hiiva. Lisää jauhot ja oliiviöljy. Dippaa kuiva ruokalusikka vehnäjauhoon ja sekoita taikina voimaa säästämättä kimmoisaksi. Vaivaa loput käsin. Jos tahmaa sormiin, lisää vehnäjauhoja kunnes taikina pysyy irti kädestä. Peitä ilmatiiviisti muovikelmulla ja laita kulho keittiöaltaaseen. Tulppa pohjaan ja lämmintä vettä altaaseen, kunnes kulho alkaa kellua. Anna taikinan kohota tunti. 

Jauhota käsi ja vaivaa taikina kimmoisaksi. Puristele niin kauan, että ilmakuplat eivät enää poksahtele taikinassa. Levitä uunipellin kokoiselle leivinpaperille ja kauli niin ohueksi, että taikina peittää koko leivinpaperin. Ei haittaa, vaikka taikina liiskautuukin joistain kohdista leivinpaperin ulkopuolelle.  Siirrä leivinpaperi uunipellille. Aja taikinapyörällä tai terävällä veitsellä yksi kierros pellin reunoja pitkin, jolloin jäljelle jää tarkalleen pellin kokoinen pohja. Ylitse jääneen taikinan voi syöttää lapsille. 

Levitä cheddardippi tasaisesti pohjalle. Leikkaa tomaateista päädyt pois ja viipaloi noin sentin paksuisiksi. Asettele tomaatit dipin päälle päälle neljään riviin, jossa kussakin on neljä viipaletta. Asettele kullekin tomaatille sopiva kökkäre Aura-juustoa. Ripottele parmesaanilastut kuvan osoittamalla tavalla tomaattien väliselle alueelle. Peittele juustoraastella, erityisesti reunoista. 

Paista 200-asteisessa uunissa keskitasolla noin 15 minuuttia. Anna rahoittua pellillä vartin verran ennen syömistä.

Panimosta pamahtaa: Keisari 66

Kyllä oli sydän seisahtua automarketin oluthyllyköllä. Suomalaista APAa, tölkissä, pelottavan lähellä bulkkioluita ja vieläpä normilagerin hinnalla! "Voiko tämä edes olla muuta, kuin prostatavaivaisen pirkkalaisen ähkien pusertamaa aamusakkaa?", puntaroin kaapiessani muutaman tölkin kärryn pohjalle.

Pale alet ovat Hellasoturille oluista kaikkein pyhimpiä. Jos pannaan, on pantava kunnollista. Kaadoin olutta lasiin pelonsekaisena. 66:ssa on upea väri ja tuoksu kukkean greippinen. Olut on oikeaoppisesti hieman sameaa ja vaahto vaatimatonta. Ennen maistamista piti silti hetki hengitellä taivaanrantaan tuijotellen. Tuntui kuin uhkapelaisi ylisuurilla panoksilla.

Ensipuraisu on valloittavan kirpeä. Cascade on tasaisen väkevä yleishumala, eikä siinä ole säästelty, kielen päällä rutisee kivasti. Olut maistuu kuivalta ja raikkaalta, tismalleen sellaiselta kuin liivipukuisen chicagolaisen rahanlainaajan suuhun sopii. Jälkimaku on tottakai katkera mutta aavistuksen vetinen, ei kuitenkaan häiritsevästi. Todella vaikuttava kokonaisuus. Parin hörpyn jälkeen on tosin pakko tarkistaa tölkistä, että onhan tämä varmasti tuotettu Suomessa.

Keisari 66 on hintaansa nähden ällistyttävän hyvä olut ja ihan oikeaa american pale alea. Tölkin etiketti näyttää turhankin halvasti hutaistulta, eikä tee lainkaan oikeutta korkealaatuiselle sisällölle. Ensi kesän grillimenuja suunnitellessa ei tarvitse miettiä olutsuosituksia. Se on kuuskutosta läpi kesän, oli ritilällä sitten sieni tai hirvi. Toivottavasti tämä olut on tullut tuotantolinjoille jäädäkseen.

Panimo: Nokian Panimo
Tyyppi: american pale ale
Vääntöä: 4,2 %
Hinta: 2,49 € / 0,5 l (Prisma Tampereentie)
Kolmella sanalla: Pantu Amerikan malliin.

Mojovaa mozzapizzaa

Kun suuret ikäluokat keksivät nuoruudessaan peltipitsan, ei paluuta entiseen ollut. Kotibileet aravarivarissa, tomaatti-jauhelihapitsaa, rytmikästä diskomusiikkia, sammareita, Egri Bikaveria, tupakointia olohuoneessa, greippikossua ja kaarituellisia rintaliivejä. Sellaisten bakkanaalien jälkihuumassa suurin osa meistä 1970-luvun lapsista sai alkunsa.

Yllättävän moni tekee peltipitsaa yhä samalla metodilla kuin vanhempansa. Tomaattia, juustoa, kuutta muuta täytettä ja uuniin. Tulee tuhti kaakku, jonka tunnistaa pitsaksi, koska kokki väittää niin.

Tämä helpohko resepti muuttaa käsitykseksi kotitekoisesta pitsasta ikuisiksi ajoiksi. Menestyksen salaisuus piilee taikinassa; sen kohoamisen on onnistuttava.



Melko mojovat mozzapizzat
(4 yksikköä)


pohja:
5 dl Myllyn Paras -pizzajauhoja
1/2 pkt hiivaa
2 dl kädenlämpöistä vettä
3 reilua lorausta oliiviöljyä

Täyte:
4 mozzarellaa (á 200 g)
4 rkl tomaattipyrettä
4 voinokaretta
50 g tuoretta persiljaa
oliiviöljyä

Sekoita kulhossa vesi ja siihen murennettu hiiva. Lisää jauhot ja kolme reilua lorausta oliiviöljyä. Dippaa kuiva ruokalusikka vehnäjauhoon ja sekoita taikina voimaa säästämättä kimmoisaksi. Vaivaa loput käsin. Jos tahmaa sormiin, lisää vehnäjauhoja kunnes taikina pysyy irti kädestä. Peitä ilmatiiviisti muovikelmulla ja laita kulho keittiöaltaaseen. Tulppa pohjaan ja lämmintä vettä altaaseen, kunnes kulho alkaa kellua. Anna taikinan kohota tunti, minkä aikana sen tulisi kaksinkertaistua.

Jauhota käsi ja vaivaa taikina kimmoisaksi. Puristele niin kauan, että ilmakuplat eivät enää poksahtele taikinassa. Jaa taikina neljään osaan ja pyörittele ne palloiksi. Läiskäytä yksi pallo keskelle kovalla alustalla olevaa leivinpaperia ja painele jauhotetulla kämmenellä litteäksi pyöryläksi. Ala sen jälkeen ohentaa pohjaa keskeltä kohti reunoja kämmenpohjalla painaen. Pohjasta ei ole tarkoitus tulla niin ohut kuin mahdollista, semmoinen sopiva. Jätä taikinan reunus miespeukalon paksuiseksi.

Anna mozzarellan valua hetki lävikössä. Levitä taikinan pohjalle ruokalusikallinen tomaattipyrettä. Revi yksi mozzarellapallo täytteeksi ja livauta keskelle voinokare. Lirauta päälle noin ruokalusikallinen oliiviöljyä ja ripaus persiljaa. Täytä loput kolme samoin. Samalle pellille mahtunee kaksi pizzaa.

Paista 225 asteessa keskitasolla 15 minuuttia tai kunnes reunat alkavat ruskistua. Anna jäähtyä pellillä kymmenisen minuuttia ennen ahmintaa.

Sivistynyt ihminen ei juo pizzan kyytipoikana viiniä, sillä pizzan kanssa ainoa mahdollinen juoma on olut, vaikka sitten alkoholiton. Yksi parhaista suomalaisista pizzaoluista on Kukko Pils (5,5 %).

Siunakkoon, mikä sipulikeitto!

Jotkut eivät suostu syömään sipulia, koska se on "niljaista", "ällöttävää" tai "kitkerää". Sipulihan ei ole mitään mainituista, ellei sitä syö puoliraakana, kylmänä ja kauheassa kankaisessa. 

Sipulin salaisuus on hauduttamisessa. Siinä kitkeryys katoaa ja makuhermoja hellii uskomattoman täyteläinen ja pehmeä umami. 

Jaa mikä? No tuo.

Sipulikeitto

n. 600 g sipulia

50 g voita 

1 rkl öljyä

3 rkl vehnäjauhoja

1,5 litraa lihalientä

1 tl sokeria

mustapippuria

krutonkeja

parmesaania jauheena

Kuori sipulit ja halkaise ylhäältä päin puoliksi. Siivuta puolikkaat poikkisyin noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Lämmitä iso wokki tai kasari. Sulata siinä voi ja öljy. Kuullota sipulia hetki ja anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä vartti. 

Lisää lämpö keskitasolle ja lisää 1 tl sokeria. Sekoita ja anna kiehua kannen alla puolisen tuntia. Sekoita välillä. Sipulin kuuluu ruskistua kunnolla. Valmista loppuvaiheessa lihaliemi (kuutioista saa hyvän, fondista paremman). 

Sekoita joukkoon jauhot ja sekoittele tiiviisti pari minuuttia. Ota kasari liedeltä ja lisää lihaliemi, ripaus suolaa ja seitsemän kierrosta mustapippuria. Sekoita tasaiseksi ja anna kiehua hiljalleen kannen alla 40 minuuttia. Ota levyltä ja anna tasaantua hetki. 

Annostele keitto syvään kulhoon, viskaa päälle (vähäsuolaisia) krutonkeja ja peittele parmesaanijauheella. Juomaksi sopii ainoastaan kylmä rapsakka lager, kuten ruotsalainen Mariestads (3,5 %). 

Munaa japanialaisittain

Samuraiden kunniakoodi bushido oli kunnioitettavuudessaan kammottava. Siinä suku ei todellakaan ollut pahin - vaan kaikki. Kun homma meni samurailla vihkoon, jäi sivistyneen soturin viimeiseksi velvollisuudeksi kylpeä, pukeutua valkoisiin, asetella lyhyt ja käyrä wakizashi alavatsan vasemmalle puolelle ja kiskaista terä koilliseen. Jos mahdollista, pikkuisen vielä vauhdissa kiertäen.

Tästä päästään sujuvasti japanilaiseen ruokaan, mikä on makean syleilevässä lempeydessään täydellinen vastakohta säälimättömän brutaalille bushidolle. Tämän perinteisen munakkaan laittaminen johtaa siihen, että eteesi polvistutaan rukoilemaan lisää. Eikä suinkaan seppukua.


Japanialainen munakas

4 munaa
1 munankeltuainen
2 rkl sokeria
1 rkl soijakastiketta
ripsaus suolaa
öljyä (paistamiseen)

Riko kulhoon neljä munaa ja viidennestä keltuainen päälle. Erottelu käy kätevästi kaatelemalla munaa kuorenpuolikkaasta toiseen, kunnes jäljellä on pelkkä keltuainen. Mittaa sekaan sokeri ja soijakastike. Sitten pienoinen ripsaus suolaa, ehkä kolmannes teelusikallisesta.

Sekoittele haarukalla kunnes keltuaiset ovat hajonneet ja sokeri sekoittunut. Lämmitä iso teflonpannu liedellä noin keskilämpöiseksi (eli neloselle kuutosen asteikolla). Lorauta pannun keskelle tilkkanen öljyä ja kaada päälle kolmannes munaseoksesta. Kun munakas alkaa hyytyä reunoilta noin minuutin kuluttua, ala kääriä sitä hiljalleen rullalle. Odottele joka käännöksen jälkeen pikku hetki (vaikea määritellä tarkemmin). Kun olet ylittänyt munakkaan puolivälin, kääri munakas kerralla loppuun ja nosta tasaiselle alustalle.

Paista loput munakkaat. Siivuta pötkylät erittäin terävällä veitsellä parin sentin viipaleiksi. Syö heti sellaisenaan pikku makupaloina tai sushiaterian kyljellä soijakastikkeeseen dippaillen.

Saat tästä taivaallista ekstraa myös tuikitavalliseen aamiaispöytään, kun paistat seoksesta lettupannulla ohuita lättysiä.

Nyt se vasta tempuran teki!

Hellasoturin huoltokorsussa on kieritelty norimakia ja nigiriä iltakausia. Etenkin joukkueen nuoremmat taistelijattaret ovat hulluna sushiin. Menee vielä jonkun aikaa, ennen kuin kehtaan julkistaa sushivinkkejä. Voi olla, että riisin keittäminen sujuu esittelykelpoisesti jo kahdeksan vuoden kuluttua. Se ei nimittäin ole niin vaikeaa kuin uusavuttomat riisikeittimen käyttäjät itkevät sen olevan.

On japanilaisessa keittiössä helpompaakin ruokaa. Tempura on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Friteerausta, mutta huomattavasti länsimaista tyyliä terveellisemmin.

Tempuraa voi tehdä lähes mistä tahansa vikkelään kypsyvästä; vihanneksista, kalasta ja äyriäisistä. Liha tai kovat juurekset vaativat esikypsennystä. Parasta on maustamaton kala, lohi tai tonnikala, miksei ankeriaskin. Juhlapyhiltä jääneet kinkut ja kalkkunat kokevat tempurassa maukkaan uudelleensyntymän.


Rivimiehen tempura

700 g tuoretta ruodotonta kalaa tai vihanneksia (lohi, tonnikala, kampela, siika, herkkusienet jne.)
150 g tempurajauhoa (esim. Yutaka Tempura Batter Mix)
vettä
1/2 l öljyä paistamiseen (rypsi-/rapsiöljy käy)
3-4 dippiä (tsatsiki, hedelmächutney, makea chilikastike, hummus yms.)

Leikkaa kala isoina paloina irti nahasta. Paloittele kalat ja vihannekset reilun suupalan kokoisiksi. Sekoita tempurajauhe 2 dl:aan vettä pakkauksen ohjeen mukaisesti. Korkea tuoppi on tähän(kin) paras astia. Kuumenna öljy teräskattilassa väreileväksi. Testaa kuumuus kalanpalalla. Öljy on tarpeeksi kuumaa kun palasen ympärillä kuplii ja sihisee.

Ota ruoanlaittopihdit tai haarukka. Dippaa palanen taikinaan ja pudota matalalta öljyyn. Normaalikokoiseen kattilaan sopii noin kahdeksan palasta kerrallaan. Kypsentele pari-kolme minuuttia ja kääntele paloja muutaman kerran.

Nostele rapeutuneet ja hieman ruskistuneet tempurat valumaan voipaperin päälle levitetylle talouspaperille, peittele foliolla. Paista loput palaset samalla tavalla ja syö heti erilaisten dippien kera. Jos puikot eivät pysy sormissa järkevän tuntuisesti, syö sormin. Haarukka hajoittaa herkkupalaset.