Lahti

Vuoden takainen ostokseni pukinkonttiin on ilahduttanut meitä paljon. Taulu tytöistämme, kädet sivuilla kuin enkelin siivet, puhdas mekko päällä, vesilätäkössä hyppien. Ihastuin siihen TaiKin joulumyyjäisissä, jotka alkoivat tänään taas. Tarkoitus olisi ehtiä käydä. Auki sunnuntaihin.

Kaaoksen selätys, taas.

 

 

Nautin näistä myräkkäpäivistä.

Hän on viisivuotias ja onnellinen. Hymy huulilla lähes aina, sukeltaessakin. Hän pitää suklaapuurosta ja yökyläilystä.

Olen kuvassa 9 kuukautta vanha. Tyttäreni on vielä muutaman päivän. Meillä on aina ollut lapsena tuollainen kultainen joulutähti. Ostin tänä vuonna samanlaisen, kun meidän oma joulutähtemme oli hajonnut laatikossa painon alla. Tuli kotoinen mieli. Joulutähti ja kuvakalenteri odottavat joulukuuta. Muuta ei olekaan vielä valmiina. Huomenna on vuorossa perinteisen luomukinkun tilaus.

Omojoen laaksossa Etelä- Etiopiassa asuvat paimentolaiset koristelevat kehoaan erilaisilla kuvioilla ja kasveilla. Äidit maalaavaat vauvojaan, lapset, nuoret ja aikuiset koristelevat itseään ja toisiaan useita kertoja päivässä. Kehonkoristelulla ei ole tiettyä tarkoitusta, vaan se on osa ihmisten päivittäistä elämää. Saksalainen valokuvaaja Hans Silvester on tallentanut kansojen kulttuuria matkoillaan alueelle. (teksti lyhennetty Geo-lehdestä)

Maanantai.

Selailin illan päälle vanhoja kuvia koneelta jälleen. Tämä kuvasarja on koskettanut minua jo kymmenen vuotta ja tekee sen edelleen aina vaan. Monessa lehdessäkin julkaistu voittoisa kuvasarja vuodelta 2001. Kuva.

                     Metsänreunassa on hyvä asua.

Sellaisena lauantaina, kun kalenterissa lukee vain vauvauinti, ehtii hakea pizzat, asentaa palohälyttimet kunnolla kattoon, maalata olohuoneen seinät, suunnitella uutta sohvalaveria kotiin ja löytää ehkä jotain seinällepantavaakin.

Kuva

Minulle tänä yönäkin tämä kappale valiorunoutta, siskolle seuraava: `Usva muistuttaa minua./  Kuin kulkisin yli pellon, / yli muistojen luhdan / katoamatta luoksesi taas.` Hyvää yötä sisko, uneksi kauniita. T. Isosisko

Haavetalo. Kuva on kulkenut mukanani jo iät ja ajat.

Kesän lempikuva. Kotipihan merenneidot. Saan senkin nyt suuurena.

Hän sanoi sen tänään: ä-i-t-i  .

Sataa lunta.

Tänään vielä syntymäpäiviä. Jo menneitä pysähdyttiin juhlistamaan. Kolmen viikon päästä kolmevuotiasta.

Ja ovi sai joulutähden tänään. (koululla oli Intia-ilta, jossa myytiin intialaisten käsityöläisten tavaraa)

 

Aina välillä olen pyytänyt miestäni ottamaan tällaisen kuvan lähtiessämme liikenteeseen. Piti kaivaa muutama sarjasta esille, kun eksyin ihanaan uuteen blogiin.

Muistan hyvin päivän, jona hän kuoli. Isoäitini soitti viikonloppuaamuna ja kertoi uutisen. Olin lähdössä Suomenlinnaan galleriaan, jossa olin viikonloppuisin oppaana. Taisin ostaa levynkin, jossa oli Elton Johnin pianokappale hänen muistolleen.

Erään projektin loppusuora. Viidennen jälkeen ajokortti alkoi tuntua sittenkin tarpeelliselta. Jos ennen joulua ehtisi loppuun asti.