Legoja

L nukkui tänään kahdet pitkät unet ja äiti sai siivottua kotipäivän kunniaksi lisää. Lasten kanssa leluja, kirpputorikassiin lisää vaatetta, kirjakaapin. Yhden kirjani välissä on vuosia ollut tämä erään vuoden Vuoden lehtikuva. Valitettavasti ei mitään muistikuvaa miltä vuodelta, olisko ollut vuosituhannen vaihteessa. Säilynyt mukana kaikki muutot ja muutokset. Kuvassa vasta keisarileikattu, varhaisilla viikoilla syntynyt vauva, jonka käsi taltioitui hienosti lehtikuvaajan kameraan.

Äidin miljoonas kotipäivä

Villasukkien lajittelua, pyykin viikkaamista,lakanoiden pesua. Karjalanpaistia, dominokeksiä.

Ota minut syliin!

Vauvan paras hoitopaikka on syli. Äidin ja isän tuttu ja turvallisen lämpöinen syli saa useimmiten vauvan rauhoittumaan. Sylissä vauva saa turvallisen aikuisen lämmön lisäksi virikkeitä kehitykseen. Kantamalla lasta sylissä annamme hänelle monipuolisia liikunnallisia ja aistikokemuksia. Sylihoidossa vauva saa läheisyyttä ja on vuorovaikutuksessa vanhempiinsa. Pidä vauvaa sylissäsi myös niin, että hänen kasvonsa näkevät omat kasvosi, juttele ja laulele vauvalle. Vauvaa voi myös pukea sylissä kunhan muistaa tukea niskan hyvin, samalla voit jutella ja kertoa esimerkiksi mitä vaatteita vauvalle puet.
Muista, koskaan et voi liikaa antaa vauvallesi sylihoitoa!
(Sairaanhoitaja Sanna Hansen)

Vastaus kuvahaasteeseen, 25.1.2008

Otin koneelta vuoden 2008 neljännen kansion neljännen kuvan. Verner on kuukauden ikäinen, meillä uusi koti, remontti pahasti kesken. Mies kaipailee väliin pehmeitä mattoja takaisin. Olen luvannut että pehmeät mustat menee läpi minultakin.

Hyvää huomenta!

Lunta on ihan järjettömän paljon. Vielä kun mies ja naapurin mies illalla tiputtivat kattolumet. Aamu alkoikin siten että isä ja lapset ovat lapioimassa lunta rinteeseen terassin päältä.
Naapurin poika kävi ovella ja toi B:n hukkuneen kaapinavaimen. Siinä on minun vanha Aarikan lammas-avaimenperä. Se oli ala-asteella mustan toppatakkini vetoketjussa vuosia. Väri aina haalistui ja äitini kanssa mustalla tussilla tuunasimme sen uudelleen ja uudelleen kuntoon. En ehkä arvannut miten paljon avaimenperä merkitsi minulle, mutta kun se katosi tuntui todella pahalta. Konkreettiset muistot lapsuudesta ovat säästämisen arvoisia. B oli pahoillaan kun hänen lukollisen kaappinsa avain hukkui, minua harmitti myös, mutta avaimenperän hukkuminen. Sanoin pojalle, että meita molempia saa harmittaa, mutta ei se oikeasti ole niin vakava juttu. Ja yhdessä harmittelmimme. Voipi olla että mielenrauhani takia avain saa uuden avaimenperän.

Ristiäiset on ohi

Viimeisiä kuvia ristiäisistä. Löysin oikeastaan kuvasarjan vasta nyt kun kävin kuvia läpi. Haukotus.

Koska mä olin mietteliäs...

Mietiskelin illan. Mutta, ei ole tapanani olla hyysterinen, joten en halua olla tänäänkään. Silti vähän surumielinen kuva eläintarhasta. Poikasensa menettänyt apinaäiti. On sekin kuva kulkenut koneella kun se jotenkin koskettaa. Hyvää yötä.

Hiihtolomalainen ja perhepetiläinen

Voimaannuttava synnytys

Aktiivinen synnytys ry:n jäsenmaksulomake kolahti luukusta viime viikolla. Kuulun muutaman minulle tärkeäksi kokemaani yhdistykseen, yksi niistä on Aktiivinen synnytys ry.
`Äitiyshuollon kehittäminen ei ole pelkästään raskaana olevien ja heidän perheidensä asia, vaan se on asia, jonka tulisi olla jokaisen sydäntä lähellä. Miten vastaanotamme syntyvät lapset, miten kohtelemme äitiä ja perhettä, vaikuttaa meihin jokaiseen jossain elämämme vaiheessa. Synnytyskulttuuri on yhteinen asia.`
Aktiivinen synnytys ry:n tavoitteet, jotka myös itse allekirjoitan.
naisen ja perheen yksilöllisyyttä ja itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa neuvoloissa ja synnytyssairaaloissa
synnytyspaikka tulee saada valita; pienet synnytysyksiköt tulee säilyttää, myös kotisynnytyksen tulee olla todellinen vaihtoehto
synnytysvalmennuksen tulee olla laadukasta ja laaja-alaista; naisille ja perheille tulee antaa tasapuolista tutkimustuloksiin perustuvaa tietoa raskaudesta ja synnytyksen eri vaihtoehdoista, mm. veden käytöstä, kivunlievityksestä ja muista toimenpiteistä sekä kotisynnytyksestä
luoda tukiverkosto raskaana oleville ja synnyttäneille naisille ja heidän perheilleen
perheellä tulee olla oikeus ympärivuorokautiseen yhdessäoloon synnytyksen jälkeen
naisilla tulisi olla mahdollisuus hoidon jatkuvuuteen; sama kätilö/kätilötiimi raskauden ja synnytyksen aikana ja synnytyksen jälkeen

Se siitä. Loviisan viereen lepäämään. Kummit olivat 1kk-kahveilla. Aamuhymyilyjen jälkeen nukkunut koko päivän.

Ennen mäkihyppyä

Lempibodyni Loviisalle. Kohta pieni jo.

...ja sit siivottiin.

Suomi vastaan musta-Venäjä

Vaihdoimme illalla ruokailutilassa vähän järjestystä. Olemme jo aamullakin olleet tehokkaita. Aamupala nautittu, lapset ulkoilleet ja koko jengi suihkutettu. L taitaa vetää pohjat hormoninäppyjen määrässä. Aamulla tuli Ruotsi- valko-Venäjä. Kun Suomi- Saksa alkoi taas, A totesi: Suomi vastaan musta-Venäjä. (mustat peliasut versus valko-venäjän valkoiset)

Isot edellä, pienet perässä.

Joulupukki toi isoille lapsille oman kameran. On ollut hyvä joululahja, lasten kuvakulmista otettuja kuvia on mielenkiintoista katsoa. Kannatan toiminnallisia lahjoja. On ollut iso ilo.

Ihmettä ja iloa

Meille on syntynyt lapsi.
Ihmettä, iloa.
Lahjoista suurin voi painaa
vain kolme kiloa.

Meille on syntynyt lapsi,
ei yhtään vähempää.
Katsomme salaisuutta
vuoteellaan lepäävää.

Meille on syntynyt lapsi,
kitinää kuuntelen.
Kaikkien huomion valtaa
hän, puolimetrinen.

Hieno runokirja, tarttui Kirjainfossa kerran käteen ja en voinut olla ottamatta. Joskus runoja lukiessa ihmettelee ja kokee hienon tunteen kun tajuaa että joku muu on nähnyt ja kokenyt jonkun asian juuri niin kuin minä. Osannut pukea sen hienoiksi sanoiksi. Sitä tunnetta on vaikea kuvata.

Tuti

Työkaveri antoi vauvalle Rakas-tutin kun näimme viimeistä kertaa työn merkeissä. Siskoni antoi vauvalahjaksi Loviisalle 11 valkoista tuttia joita oli kerännyt Prismoista talven mittaan. Muisti, miten Vernerin ristiäisiin meinasin hulluksi tulla kun en löytänyt valkoista mistään. Jouduin tyytymään valkoiseen, missä oli violetti rengas. Siskolle kiitos, Loviisalle ei tule niitä huolia nyt. Tutit ovat olleet hyvin käytössä. Esikoisen aikana oli mustavalkoisia tutteja, vielä seuraavankin aikana, mutta sitten ne hävisivät. Mitä en voisi kuvitella ostavani? No, varmaan sinistä, koirakuvioista tuttia vauvalleni.

Realitykuvaa viikontakaisesta

Tommin siskon luona. Ettei pelkkää kuvaa ja käsittelyä. Ihana ilta, tortillapitsoja ja hyvää jälkkäriä. Kuvan ottaja on jo Thaimaan lämmössä. Terveiset sinne jos koneelle pääset.

Pikselityön ohje

Lupasin laittaa eräälle ystävälliselle kyselijälle ohjeet tämän työn tekemiseen.
Tulosta alin kuva. Määrittele ruutukoko yhdelle pikselille, minulla n.1.5cm*1.5cm. Se kertoo minkä kokoinen äitihahmosta tulee. Lasket siis `äidin`ruudut ja kerrot sen ruutukoollasi, saat selville kuvan koon. Leikkaa paperista sen kokoinen ruutu ja alat sen avulla ruuduttamaan ja piirtämään ruutu ruudulta kuvaa, viivotin hyvä apuri pitkille suorille. Tee koko kuva valmiiksi. Vahvista ääriviivat esim mustalla tussilla. Ota maalarinteippi esille ja teippaa sillä joko sisä tai ulkoreuna, riippuen kumman maalat ensin, kuvan vai taustan. Minä maalasin taustan, en tiedä kumpi fiksumpaa. Se on työläs vaihe ja kestää kauan kun leikkaa ja teippaa palasia. Sitten maalaus. Maalivinkkejä en voi antaa, käytin kaikenlaisia maaleja, tusseja mitä meiltä sattui löytymään, pohjana vanha puuvaneri. Mukava työ tehdä.

Toinen äitityö

Ostin joskus huuto.netistä taulun jossa oli sellaista fiilistä, joka upposi. Vanha painotyö 50-luvulta. Olen ajatellut myös sen uudelleekehystämistä joskus, kun tiedän mihin sen haluan ja miten. Vastaava kuva itsestäni yllä. En ole niin hyvä piirtäjä että kokisin sen omaksi tavaksi tallentaa elämäämme. Siksi kuvaan ja koen sen parhaimmaksi tavaksi ilmaista todellisia kuvia elämästäme. Siksi suihkunjälkeen punaisena otetusta äidistä ja Loviisasta sai phorofilterillä näin hienon kuvan muokattua. Valokuva takana oli lähtöpiste.

Imetystuki

Tämä päivä kaikessa touhussaan alkaa olla pulkassa, hyvällä mielellä. Vauva on ollut tissillä koko aamupäivän, iltapäivän ja illalla vasta nukahti kuuden jälkeen (välissä nukkui lasten kouluhaun rattaissa). Koko perhe ehti siivota. Äiti viikata pyykit kaappeihin. Jos olisin ensimmäistä kertaa äiti, epäilisin taatusi että maito on LOPPU tällaisina päivinä. Kokemuksen karttuessa on tajunnut että ensiviikot ovat tällaisia, ainakin meidän vauvoilla. Sylissä, tissillä, koko ajan, mutta tyytyväisinä kun voi olla siinä. Välillä nukutaan pitkä pätkä, ennakoimattomasti. Siitä se toive kuuden viikon isyyslomasta. Voisi suoda pienelle alussa kaiken läheisyyden mitä hän tarvitsee. Siskolta sain rintamerkin ennen kuin vauva syntyi. Loput kuvat Elina Vaaran runokirjasta Äiti ja Lapsi, jossa on upea Sylvi Kunnaksen kuvitus. Olen ajatellut että kehystytän niitä jossain vaiheessa.

Olohuone

Olohuoneemme ruokapöydästä päin. Valkoinen nahkasohva, vasemmalla näkyy musta kaunisjalkainen divaani, nahkaisia säkkituoleja. Ei mattoa juuri nyt. Olohuone-ruokailutila on kooltaan vajaa 30m². Toimii tällä porukalla.

4. elokuuta 2008

Äiti kuvaa. Verner 8kk. Nykyisen ruokapöydän paikalla.

tossut

Loviisan tossut. Mustat virkatut, hänelle tilatut. Veljen vanhat valkoiset, jo kohta pienet. Zaran nahkatossut, Ulriikalla oli samanlaiset ja ostin jo silloin varastoon `seuraavalle`, odottivat tyttöä laatikossa.
Keskellä Benjaminin ystävänpäiväsydän koulusta. Toissailtana pyysi huoneeseen ja sanoi: äiti, mä lisäsin tähän kaikkia parhaat. Ja sydämeen oli lisätty isolla ÄITI ja ISÄ. Yläkulmaan Verner. Tuntui hyvältä. Eilen kun istuin sohvalla ja syötin Loviisaa ja puhuin siskoni kanssa puhelimessa, B touhusi omiaan. Kävi virittämässä joululahjaksi saamansa kameran keittiönpöydälle, laittoi ajastimen, tuli viereeni sohvalle, otti halaukseen ja kamera nappasi kuvan. Ihana kahdeksanvuotias. Voi kun osaisin olla hänelle hyvä.

Flunssaa pukkaa

Tänään on tarkoitus kuvata Loviisan ihania tossuja, mutta enpä ole ehtinytkään. Aamupäivällä ihanat vieraat, iltapäivätouhut lasten kanssa. Keskustelua Iisan hoitoonviemisestä (kissamme) Anselikan kanssa. Tulikin jälleen päiväkirjakuvaa ajanpuutteessa. Pohdiskeluja elämästä käytiin kasvotusten ystäväni kanssa kahvipöydässä, lasten sotkiessa omiaan.