Linea negra

Ensimmäistä kertaa koen jopa jonkinasteista luopumisentuskaa linea negran himmenemisestä päivä päivältä. Se on ainoa konkreettinen muisto minussa, juuri elämää mullistaneesta raskaudesta, muisto siitä että tämä pieni ihme oli minussa ja syntyi minusta. Pyysin miestäni kuvaamaan sen muistoksi tästä raskaudesta. Tällaiseksi se ihminen kai muuttuu kun ikä ja kokemukset karttuvat.
Selailin eilen illalla toisen lapsemme jälkeen vauvalahjaksi saamaani Anne Geddesin PURE- kirjaa, jossa on tyylikkäitä kuvia raskaudesta ja lapsista. Kirja on aarre, jonka ääreen on ihana palata kerta toisensa jälkeen. Eri tyylinen kuin Geddesin tunnetut vauvakuvat. Ajatusta herättäviä. Oikeita. Ei niin keijumaailmaa.

Lohikäärme ja enkeli

Sunnuntai ja Sunnuntain vaunut saivat kauniin Aarikan heijastimen valaisemaan pimeitä iltoja eilisiltaisilta vierailta. Alakuvassa hauska, mieheni ottama kuva meistä. Peiton frillat ovat kuin lohikäärmeen selkäharjakset.

Uusi, ihana isoveli

Kaksivuotias, tuore isoveli. Ihana poikamme. Hän on suhtautunut uuteen tehtävään hienosti. Kun tulimme kotiin, sanoin että vauva on sun kaveri. Kolmeviikkoa sitten alkaneet EI-kauden kunniaksi vastaus oli EI. Illalla jo vauvan mahan päällä oli legolohikäärme. Isoin kriisi isosisarukseksi tuleminen on varmaan ensimmäisen ja toisen välillä. Pikkumies kotona seuraa kuitenkin niin paljon isompiaan.
Taustalla kotimme ehkä keskeneräisin paikka. Porraskuilu yläkertaan. Haaveilemme tulevaisuudesta portaiden vaihdosta, ensihätään on seinien maalaus luvassa. Kevväämmällä...

Siskoni Irene

Irene, tässä blogissa ei ole vieraillut kukaan ystävistäni ja tutuistani. Haluan jättää tähän jonkun kauniin jäljen meidän elämästä alkuvuonna 2010. Siskoni, siellä kaukana, meillä on Sinulle varattu luottamustehtävä jos otat sen vastaan. Tiedät kyllä. 6.2.2010.

Rakkaudella, H ja T + Sunnuntai

Äidin kotistudion antimia.

Olin vähän haaveillut vauvakuvista tiettyjen valokuvaajien kanssa, mutta hintoja kyseltyäni, tunti 650e, totesin että mulla on kotona oma studioni kun vähän värkkään ja kamerakin ok, yrittänyttä ei laiteta. Tuli hyvä mieli kun sain tänä aamuna muutaman onnistuneet otoksen, ihan kotona. Ilmaiseksi.

`Sunnuntai` tänä aamuna

ootko lapsi taivainen tulit luota enkelten suojella suo saanko tänä yönä pikkuinen ootko lahja tähtien ootko toivo ihmisten, aarretako taivaan sylissäin saan tuudittaa

Tyttö tammikuun

Painan sinut syliini pieni vastasyntyneeni. Sielussani sata kysymystä: Kuka sinä olet? Mistä sinä tulet? Mihin sinä menet? Riitänkö minä sinulle? Osaanko minä suojella sinua?

Meille syntyi viime yönä pieni tyttövauva. Onnelliset vanhemmat ja sisarukset ihastelevat uutta ihmisenalkua kotosalla nauttien uuden elämän ihmeestä.

Mun voimalause, meidän eteinen

Meidän eteisenseinä. Mun voimalause. Näkyy vain niille jotka sen haluavat nähdä. Mustalla tarralla mustaa mattaseinää vasten. Musta seinä on muuten näppärä kun on lähes kaikki lasten tykötarpeet (meinaan vaunut, joita on kolmet eri tarpeisiin) mustia. Seinä ikäänkuin imee ne itseensä ja et edes huomaa eteisen tavarapaljoutta seinää vasten. Eteisemme on kohtuullisen iso, vajaa 20 neliötä, meidän tarpeisiin tehty ja mitoitettu. Remontoidessamme purimme tuulikaapin ja vaatehuoneen eteistilasta jotta saamme avaraa tilaa johon mahtuu pesueemme tavarat takit kypärät yms.

Muotiaika! : kuului yläkerrasta

Muotiaika! : kuuluu yläkerran leikeistä. Isosisko on tehnyt pikkusiskolle hienon luomuksen. Narut tosin ehtivät ennen kuvauksia vähän valahtaa. Kuva on otettu Juhannus-taulun edessä, jonka saimme häälahjaksi isoäidiltäni. Häämme eivät tosin olleet juhannushäät, vaan talven kylmimmän, helmikuisen päivän iltahäät. Pian yhdeksän vuotta sitten.

Tyttötaulu

Joulupukki toi tytöille taulun joka löytyy seinältämme paraatipaikalta. Tosiasiassa äiti, eli minä yhtenä tylsänä sunnuntaiaamuna joulukuussa hyppäsin bussiin ja TAIK:in joulumyyjäisiin, jossa tämä grafiikan teos käveli vastaan. En voinut olla ostamatta sitä, koska tyttö kuvassa on juuri kuin meidän talon tytöt. Kädet sivuilla kuin enkelin siivet, silti vesilätäkössä hyppien. Taulusta on tullut minulle jo kovin tärkeä osa kotiamme. Haluan kotiimme kerrostumia elämäni tärkeistä vaiheista, ja taide on sen esiin tuomiseen hyvä väline. Mitkä työt innostavat minäkin hetkenä ja vuonna? (Ylimmässä kuvassa U korjaamassa jälkiään, hetki sen jälkeen kun taulu tippui sohvalta säkkituolille hyppelyn tiimellyksessä.)

Prinsessojen pesula

Olohuoneemme muuttui tänään mieheni toimesta prinsessojen pesulaksi. Roolivaatelaatikko pääsi pesulle. Tytöt ovat prinsessapuvut päällä lähes päivittäin ja pesutahti ei ole arkivaatteiden tasoa, miksiköhän? Tosiasiassa kovalla pesutahdilla puvut ovat rikki alta aikayksikön.

Ylemmässä kuvassa on olohuoneen seinätaulu, isoäitini puupalikalle tekemä Orkidea, minun aamuikoni. Näen sen aina keittiöön mennessäni ja jokin taulussa viehättää minua ja saa olon tuntumaan energiseltä. Keltainen pohjaväri kenties...

Ja ylimmässä eskarilainen, joka oli laittanut tänään omatoimisesti keltaiset helmet roolivaatelaatikosta kouluun.

Pöydän pinta valmis!

Valmis pinta palovaurion saaneessa pöydässä. Naapurin J toi ihanan, tekemänsä tuikkulyhdyn ovelle meitä ilahduttamaan. Kyllä taloyhtiössä on mukavaa! `Kukaan` ei kohta muista että meidän pöytä sai palovaurion.

Turhauttavaa

Meillä kävi viime viikonloppuna haveri kynttilän kanssa ja pöytämme pinta vaurioitui. Tämän viikonlopun tehtävänä oli maalata pöydän keskipalan pinta valkoiseksi. Urakka on ollutkin hieman isompi, maalit ei tahdo varastovälineillä tarttua siististi ja nyt on sitten neljä kerrosta maalia ja hiomista takana. Ja edelleen työ kesken. Turhauttavaa... Ja kun ei sitten heti vauvan synnyttyä viitsi alkaa maalilla leikkimään.

`Kauluri` saapui

En tiedä moniko seurasi Suomen muodin huipulle-sarjaa. Katselin sitä usein jälkilähetyksenä netistä kun lapset nukkuivat. Minua ihastutti Siljan pitsineuleet, joita hän itse käytti , ja ohjelman jälkeen otinkin häneen yhteyttä ja tilasin minulle yhden `kaulurin`. Mietin mustan ja valkoisen välillä, mutta koska yritän totetuttaa muutenkin slogania, sisustukseen mahtuu kolme väria, joista yksi on valkoinen, päädyin raikkaaseen valkoiseen. Nyt sopii lähteä rouvan synnyttämään.

Nyt on lunta!

Vaikka aamulla oli pieni harmitus kovasta pakkasesta, niin ulkoilu osoitti että kyllä siellä pärjää. Ja kaunista on. On ainakin ollut kunnon talvi.

Kummipojan synttäreillä

Olimme kummipojan syntymäpäivillä. Lapset nauttivat seurasta ja aikuisetkin saivat nauraa vatsat kipeinä. V nukahti autoon ja näytti suloiselta lakanoissaan. Hyvää yötä!

Äitityö

Muutama päivä tai iltayö on mennyt tämän pikselityön tekemisessä. Inspiraation antoi New Yorkilaisen arkkitehdin imetysmyönteisyysmerkki. Halusin siitä kuitenkin muuta kuin liikennemerkin ja nyt pinnalla olevat pikselit innostivat tähän. Viimeistelya ja paikkaa vailla, mutta miten ihanaa on tehdä omilla käsillä jotain.

Ukkilassa tänään.

Koko nelikko pelasi shakkia, ukin lempipeliä tänään Tuusulassa. Lapset yllättivät pelitaidoillaan pelitaidottoman äitinsä. (kiitos montessorikerhon shakinpeluun lapset osasivat hyvin) Verner 2v. murtuneena itki pöydänreunaa vasten, kaksivuotiaan `mä osaan kaiken` asenteella, ihmetellen lasten nihkeyttä ottaa häntä peliin mukaan. Ihana iltapäivähetki karjanlanpaistin jälkeen.

Uusi kalenteri

Uusi kalenteri alkaa saada täytettä. Jopa haikealta tuntuu luopua kahvitahrojen peittämästä, edellisvuotisesta ja laittaa se muistojen kasaan menneiden vuosien kalenterien kanssa. Olen jo vuosia käyttänyt samaa Unicefin taidekalenteria. Kirjanomainen kalenteri on toiminut hyvin, alkaa olla jo selviö vuoden lopussa ostaa uusi samanlainen seuraavaksi vuodeksi täytettäväksi.

aamupalaa

Lauantaiaamun aamupala. Kaurapuuro sokerilla ja maidolla. Lasi mehua, croissant ja kahvi vanhemmille. Pulkkamäkeen keli taitaa olla liian kylmä, -17.5 astetta. Jospa sitä sitten mummulle menis.