Pipo isoäidin neliöistä

Isoäidin neliöistä voi tehdä muutakin kuin peiton tai hartiakuivin.

En jaksanut tällä erää virkata neliöitä tämän enempää, 

joten koitin keksiä mitä saisi näistä kahdeksasta hauskan värisestä neliöstä.

Isoäidin neliöistäni tuli pipo - 

olkoon se nimeltään vaikkapa kahden tuulen hattu, 

kuten lähin kriitikkoni ja kannustajani asian ilmaisi.

Palat liitin yhteen siksakilla, 

jotta liitoksetkin joustaisivat käytössä riittävästi.

Hiuspompulat sukanvarsien resoreista

Taannoin kokeilin sukkapipon ompelemista.

Piposta tulikin aika hauska ja sisareni kelpuutti sen käyttöön...

Sukkapipon valmistuksesta jäi kuitenkin jämiksi vielä sukkien resoreita.

Koska mitään käyttökelposta ei tietenkään kannata heittää pois, keksin resoreille käyttöä:

niistä saa hyviä hiuspompuloita!

Me pitkätukkaiset ihmettelemme usein, 

mihin kalliilla hinnalla ostetut hiuslenkit hiljalleen katoavat -

eräänä päivänä yhtään ei vain enää löydy mistään!

Niinpä itse tehdyt, kierrätysmateriaalista valmistetut hiuspompulat 

lämmittävät ainakin minun mieltäni.

Sukista ommeltavat hiuspompulat ovat vieläpä hellävaraisia hiuksille, 

koska ne ovat leveitä ja materiaaliltaan pehmeitä.

Hyvien sukkien resori on erittäin jämäkkä ja joustava, 

joten siitä tehtävät pompulat pitävät paksummankin tukan tiukasti kiinni.

Pompuloiden valmistus on helppoa:

Taitoin leikkauskohdan resorin keskelle avaamalla sitä hiukan.

Sen jälkeen taitoin vielä reunat päällekkäin, jolloin leikkauskohta jää piiloon.

Reunat ompelin yhteen suoralla ompeleella.

Ja tältä sukkapompula näyttää käytössä!

Kori tölkinavausnipsuista

Haa, sain vihdoin valmiiksi virkatun korin tölkinavausnipsuista!

Kiitos pikkunipsuja keränneille Teemulle ja Rebekalle, sekä Lauralle.

Korin pohjana toimii cd-levy.

Sen ympärille on virkattu villalankaa, jotta levyn reunoja pitkin saataisiin kiertämään 

kiinteiden silmukoiden rivi reunojen kiinnittämistä varten.

Jokainen pystysyyntainen nipsurivi virkattiin ensin yksinään,

minkä jälkeen pystyrivit virkattiin yhteen piilosilmukoilla. 

Yhdessä pystyrivissä minulla oli nipsumallista riippuen

7-8 nipsua päällekkäin.

Koko pystyrivien rinki virkattiin lopuksi kiinni cd-levyä kiertävään

kiinteiden silmukoiden riviin.

Tämä oli ensimmäinen kokeilemani nipsukori.

Ensi kerralla asettelen nipsut limittäin toisin päin

(se pää nipsusta päälle, joka on tölkissä kiinni).

Tällä on merkitystä korin lopullisen muodon kannalta:

tässä korissa reunat nimittäin kaartavat hieman ulospäin.

Mikäli nipsut aseteltaisiin toisin päin limittäin, 

Kaartaisivat reunat sisäänpäin, 

mikä antaisi korille kauniin pyöreän muodon.

Tekemällä oppii!

Uusi koti - pientä laittoa

Uudessa kodissa riittää pientä laittoa. 

Sisustushommien lisäksi uloskin olisi keksittävä jotain uutta ja mukavaa.

Alkuhätiin hyödynnän kuitenkin vanhoja luottokoristeitani.

Pihan koristus ei ehkä varsinaisesti kuulosta käsityöltä (käsityöblogi),  

mutta käsien ja taiteellisen silmän avullahan sitäkin tehdään!

Vanha kunnon pajukranssi sopii oivasti uudenkin kodin oveen, 

tosin se taitaisi kaivata koristeeksi jotain aiempaa värikkäämpää...

Koriauton kyytiin istutin aitoja luomukanervia syksyn kunniaksi.

Kotimme edelliset asukkaat jättivät tämän telineen keittiöön.

Aion valmistaa telineeseen perinteisen liinan, 

mutta sitä odotellessa teline saa toimia patalappukollaasin alustana. 

Mikähän tällainen naulakko tai teline muuten lienee varsinaiselta nimeltään...?

Verhojen ompelu on uudessa kodissa suuresti työllistävä asia.

Jouduin tuunaamaan kaikki vanhat verhoni 

erilaisten verhotankojen ja huonekorkeuden vuoksi.

Tässä esimerkiksi eteisen verhot, jotka pätkin pitkästä kapasta 

ja joille ompelin leveämmän yläpäärmeen verhotankoja varten.

More to come...

Valokuvien ripustin

Meillä on kolme kummilasta, joista tulee otettua paljon paljon kuvia. 

Vaihtuvia kummilasten kuvia olisi hankala värkätä jatkuvasti kehyksiin, 

joten piti keksiä jokin muu tapa saada ne esille...

En tiedä olenko jossain nähnyt tällaisen idean kuvien ripustamisesta, 

mutta melkeinpä luulen keksineeni sen ihan itse! 

Kotoa löytyi sopivasti vaaleaa pyykkinarua, 

sekä puisia pyykkipoikia.

Pyykkipoikiin porasin reiät ja pujottelin narun reiästä.

Katon rajaan naulasin pienen naulan, 

jossa koko hökötys riippuu.

Reiästä pujotetun narun laitoin vielä menemään pyykkipojan metalliosan alta.

Tällä lailla kuvat roikkuvat mukavasti samaan suuntaan.

Tähän tekeleeseen on helppoa ja nopeaa vaihtaa aina se tuorein kuva kustakin kummilapsesta, 

ja näin kuvat ovat aina mukavasti näkösällä.