Täydellisiä olisi hitaasti haudutetun puuron aamut. Ne idylliset aamut, jolloin mielikuvissa koko perhe köllöttelee vällyjen alla aamun ensimmäisen tunnin. Kukaan ei nouse väärällä jalalla. Yhdessä ja kiireettömästi suunnitellaan päivän kulkua.
Ei-niin-täydellisiä ovat nämä aamut. Kun herätys tulee tunteja liian aikaisin. Omaan vireystasoon nähden. Kun käy aamulla suihkussa herätäkseen. Muttei ehdi kunnolla hiuksia kammata, kun vaaditaan jonnekin. Pikkumiehellä on supernälkä, ei kelpaa mitä tarjotaan, on asiaa, tauoton puheenharjoituspälinä täyttää alakerran, on kakka! KAKKA! Äiti pesee, pukee, puunaa, pyykkää, ruokkii, leikkii, kuuntelee, vastaa...
Keittää sitten kahvit, saamatta juoda rauhassa. Juo puolet kahvista haaleena, voisi melkein sanoa kylmänä.
Toivoen että se sitten edes kaunistaisi.
Se on se kylmän kahvin höyry mikä kaunistaa!
VastaaPoistaKuulostaa niin tutulta nämä sun mietteesi. Mieheni sanoi tässä taka-aikoina, kun molempien pienten vatsat toimi samana päivänä useaan kertaan, että jotenkin tästä lastenhoidosta on romantiikka kadonnut. Oli rassukka ilmeisesti romantisoinut mielessään sen, mitä elämä lasten kanssa tarjoaa...
:D juu on romantiikka tässä lapsiperhearjessa usein kaukana...voi noita miesrassukoita, niille asiat tulevat vielä enemmän yllätyksenä kuin meille naisille.
VastaaPoistaNyt muuten sain kahvini kuumana. Päiväkahvin päiväuniaikaan. Päiväni pelastettu. Edes osittain :)