Meillä oli viikonloppuna ystäviä syömässä. Kokattiin hampurilaisia. Kaikille maistui. Kaikilla oli kivaa. Lapset oli nätisti. Vaikka vipinää oli kiitettävästi.

Tänään taas olen paistanut pannullisen sieniä pakkaseen. Esikoinen toi kopallisen kotiin tullessaan. Pakkanen pursuilee kesän ja syksyn satoa. Hyvä niin!

Tänään olin myös vaatekutsuilla. Lastenvaatekutsuilla. Mutta tilaisin vain itselleni. Kalliita vaatteita. Yritän ajatella, että ne on laadukkaita. On kai. Ja toisaalta, rahaahan se vaan on. Hoen itselleni. :)
Oli kiva ilta, naurettiin paljon. Kahviteltiin tyttöporukalla.

Tänään olen myös tehnyt pitkän kävelylenkin. Haistellut syyssäätä. Ennustellut sateen tuloa. Syönyt omenoita kotipuusta. Kerännyt osan tomaateista sisälle kypsymään. Siivonnut. Tehnyt viikon ruokaostokset. Kokannut jauhelihasienikastiketta ja pastaa. Pilkkonut iltapalaksi lanttua ja dippaan sitä cuacamoleen. Istun vielä hetken teeveellä.

Hyvä päivä takana.

Sunnuntain Sapuskat

Puuhellalla kokkailua ensimmäisen kerran sitten viime kevään. Oi mikä tunnelma. Lämpö. Puun ja savun tuoksu. Puiden ritinä ja räiske palaessa.

Sienisoppa valmistui vaivatta ja hautui pitkään. Ja vaikka itse kehunkin, oli huippuhyvää!
Letut tuli vähän siinä siivellä. Kun kerran hella oli kuuma.
Sämpylät soppa vaati seurakseen.

Ja aamupäivän isopappalareissulta tarttui mukaan muutama herkullinen omppu.

sienimetsä

Eilen puolentoistatunnin retki sienimetsässä. Mummun ja isomman pojan kanssa. Saaliina paljon kuvia. Ja kopallinen sieniä.
Ja aimo annos raitista ilmaa.

Viisveeni tunnistaa jo 15-20 sientä. On valtavan kiinnostunut sienestäjä. Myös tykkää sienistä. Tykätään koko perhe.
Ja niitähän piisaa. Metsät on täynnä! Sinne vaan kaikki hakemaan ilmaista ruokaa :)

syksy tuo kynttilät

Posti toi laatikollisen, itseasiassa kaksikin laatikkoa kynttilöitä. Lajittelin ja jaoin eteenpäin.
Emännöin tässä taannoin kynttiläkutsut, jo ties kuinka monennet sellaiset. Ja nytkin kävi hyvä tuuri. Sain kasapäin tuoksuvia ihanuuksia ihan ilmatteen. Lasipurkki sai tuikkuja ja tuikkivia täytteekseen. Ja ripottelin ja sytyttelin niitä ympäriinsä.

Ihan parasta syksyssä. Käpertyä kotiinpäin. Illat pimenee ja on hiljaista. Voisi vielä sataa. Ei olisi mitään syytä lähteä kotoa minnekään.

No, tänään on tullut ulkoiltua aikalailla. Aamusta monta tuntia leikkipuistossa. Pieni lenkki päälle. Vielä illasta lenkki lasten kansa hautuumaalle.

Sytytimme yhden pienen kynttilän isomummun haudalle. Isompi poika sytytti sen ihan itse. Olimme hetken hiljaa. Sitten hän kysyi mitä katson. Että luenko niitä tekstejä hautakivestä. Luin. Ja ikävöin. Hetki oli aika kaunis ja koskettava.
Vieläkin.
On olemassa ihmisiä joita tulee aina ikävöimään.
Mummuni on sellainen.

asiaa ja ajateltavaa

Taloussanomat kirjoitti 19.8:
"Ihmiset ovat kuluttaneet lauantaihin mennessä loppuun maapallon kaikki tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat, Ympäristöministeriö kertoo tiedotteessaan.
Sunnuntaista eteenpäin loppuvuoden ihmiskunta elää yli varojensa ja kuluttaa enemmän kuin maapallo pystyy vuodessa tuottamaan, ilmenee yhdysvaltalaisista Global Footprint Networkin mittauksista.
Global Footprint Network -tutkimuslaitos laskee ihmiskunnan ekologisen jalanjäljen. Jalanjälki kuvaa sitä, miten suuri määrä maa- ja merialueita tarvitaan tuottamaan luonnonvarat ihmiskunnan elintason ylläpitämiseen.
Tutkimuslaitos ilmoittaa vuosittain maailman ylikulutuspäivästä, Earth Overshoot Day:stä, jolloin on menty vuosittaisen rajan yli. Tänä vuonna päivä on 21. elokuuta eli kuukautta aiemmin kuin viime vuotta, jolloin ihmiskunta ylitti kulutusrajan 25. syyskuuta. Muutos johtuu mittausten tarkentumisesta.
Maailman ylikulutuspäivänä ihmiskunnan kulutus ylittää ekosysteemin kyvyn tuottaa luonnonvaroja, käsitellä jätteitä ja ihmisten tuottamia päästöjä.
Ihmiskunta ylitti kulutusrajansa jo 30 vuotta sitten. Nykyään tarvitaan puolitoista vuotta tuottamaan luonnonvaroja, jotka ihmiskunta kuluttaa vuodessa."

tekstin löysin, ja se on kopsattu .chocolate circus.-blogista

Asiaa kannattaa ajatella.

omasta maasta

Lähiruokaa. Melkein ilmaista ruokaa. Hyvää ruokaa. Terveellisempää ruokaa.
Hyvä edes paahtopaistin seuraksi tehdä kasvishöystöä omista emmeistä.

Ja hienostihan tuolta maasta alkaa tomaatitkin kypsymään. Muutama kun oli tippunut, niin otin sisälle. Hidasta touhua, mutta maku palkitsee. (tosin näissä kuvissa ole kypsymisestä tietoakaan, tomaatit kuvattu viikko sitten)

Isompi poika hakee maasta porkkanaa joka päivä ja rouskuttelee. Pienempi etsii vielä viimeisiä herneenpalkoja. Kuivuneita ne jo on, mutta ei tunnu haittaavan.

Olisipa kasvukausi täällä pohjoisella pallonpuoliskolla hieman pidempi. Tälläiseen voisi jopa tottua. Osittaiseen omavaraisuuteen.

räsymattoperhe kirpparilta

1,5-3euroa oli mattojen hinnat! Ja matot pestyjä!! Tuoksuikin vielä mäntysaippua! Ihan loistavaa...ja tykkäsin väriskaalasta. Nyt mietin minne huoneeseen matot tällään. Niillä voisi päälystää yhden huoneen kokonaan, tai sitten keittiöön pari. Makkariin ja verannalla. Hmmmm....
Ja pari tyynynpäälistä lähti muutamalla eurolla kipale. Nämä olikin uusia.

äidit aamupalalla

Kotiäitiyden (kotona työskentelyn) ehdottomasti parhaita puolia on aamutapaamiset, treffit, jutteluhetket, kahvittelu, aikuinen seura. Johon on nyt aikaa. Ja lapsetkin hyötyvät; leikkiseurasta.
Tämän aamuisen voimalla jatkaa taas ainakin tämän päivän. Paremmin.
Kiitos kivat ystävät!

jotain uutta ja jotain vanhaa...

Kirpparilta läksin katsomaan syysvaatetta pojille, lähinnä päälivaatetta. Löysin lenkkarit kahdella eurolla. Uudenveroiset.
Mukaan tarttui myös maitopirkan puulaatikko ja sarviksen punainen pyykkikori. Parilla kympillä kaikki.
Työpäivän päälle, ennen iltatoimia. Käsittelin mieheni valmistamat pihakalusteet öljyllä. Nyt on pöydällä kokoa ja pituutta. Mahtuu perhe ja muutama vieraskin ulkona syömään. Vielähän tässä on kelejä ulkoruokaillakin.

Ja olivia oli tupsahtanut postilaatikkoon. Tuore tuttavuus. Melko hyvät ensivaikutelmat lehdestä parin numeron perusteella. Lankesin näet tässä taannoin puhelinmyyjän puheeseen ja lahjuksiin...sitä iltalaukkua odotellessa. (kuinka paljon sille mahtaakin olla käyttöä, satiininen ja kaikkea :))

Nyt lähden nukkumaan i s o a väsyä pois, tyytyväisenä tähän päivään ja siihen että olen saanut jotain aikaan. Kauniita unia.

ps. ompas ärsyttävää että tuo olivia on tupsahtanut näkyviin useammassakin kuvassa, ei ole tarkoitus olla mikään myyntipuhe lehden puolesta ;)
pps.meillä on ihan valtavasti vihreitä tomaatteja....niistä ehdottomasti myöhemmin.

sadonkorjuun aika

Viimeperjantaini oli pelastettu ja piristetty, kun äitini tuli kylään suuren lasipurkin kanssa. JOka oli vielä puoliksi pullollaan viimevuotisia kuivattuja suppiloita. Nam. Omat sienivarastot onkin aikaa sitten jo käytetty. Ja tänä vuonna luulen ettei satoa ole siinä määrin kuin viime vuonna.
Sienien lisäksi sain lasipurkin omaksi.
Sieniä liotin ja laitoin makaroonilaatikon joukkoon.
Samana päivänä keitin oman pihan antimista omppuriisipuuroa.

Tänään olen viimeistellyt uudet (mieheni itsetekemät) pihakalusteemme puunsuojaöljyllä ja tehnyt muutaman kivan kirppislöydön. Niistä myöhemmin :)

harmaa arki

Harvoin arki on tuntunut näin harmaalta. Melkein mustalta. Kuvissa. Elämä yleensä. Kulunut viikko on ollut sitä. Valoa olisi jo näkyvissä. Sitä kohden.
Aina asiat ei ole pelkkää omaa napaa. Lähellä olevan ihmisen tuska on vaikea (vaikeinta) kohdata.