Voi voi. Maailma on tullut hulluksi, jos se tästä nyt enää hullummaksi voi muuttua. Voi voi. Lehdistö aloitti jo kuukausia sitten kirjoittelun siitä, että voi loppuu! Voi voi. Nyt kirjoitetaan siitä, että voi on loppunut jo viikkoja sitten! Voi voi!
Siis ensinnäkin: Miten niin voi on loppu? Tästä ei ihan kauhean montaa päivää ole, se oli tarkalleen ottaen maanantai, kun ihan omin silmin näin kaupassa voita. Kaksi viikkoa sitten ostin itse voita eikä se silloinkaan näyttänyt olevan loppu.
Ja toisennakin: Totta hemmetissä se loppuu, jos siitä uutisoidaan vähintään kerran viikossa kissan kokoisin kirjaimin, että PULA PULA VOI LOPPUU!!! Kyllähän te tiedätte ihmiset. Jos joku uhkaa loppua, niin sitä pitää nimenomaan hamstrata itselle ihan järjettömät määrät, vaikka ei oikeasti edes tarvitsisi sitä niin paljon, sen sijaan, että ostettaisiin vain sen verran kun tarvitsee, jotta se jakaantuisi tasaisemmin. Se on vähän sama juttu kuin jos on ylimääräinen pyhäpäivä, että kaupat ovat kiinni, niin jo vain kauppojen hyllyt kaikuu tyhjyyttään, koska varmasti juuri sinä yhtenä ylimääräisenä päivänä seuraa nälkäkuolema!
Minusta tässä Brainfarts from the Balconyn kirjoituksessa aiheesta oli sanat aseteltu parhaiten kuin tästä vain voi asetella: "Pitääkö tässä nyt alkaa varautumaan siihen skenaarioon, että seuraavan kerran kuolinpesää tyhjentäessä voi nakkailla mummolasta arkkupakastimellisen vuosikertavoipaketteja mäkeen, kun oli vähän varauduttu pula-ajan uuteen tulemiseen?"
VOI VOI.
Lisäys: Nyt voin lisäksi ovat loppu sekä hehkuviini että joulupukit. Seuraavaksi loppuvat silakat. Mutta sitkeä Suomen kansa se vain porskuttaa, tästä kauheasta pulajoulusta huolimatta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste voi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste voi. Näytä kaikki tekstit
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
