Excuse me while I kill myself

Mutta päästyäni kehumasta ruotsalaisia, on pakko mainita myös, että on jotain, missä suomalaiset ovat paljon heitä parempia. Nimittäin metallimusiikissa.




Tein pienen musiikkimatkan tässä sunnuntaipäiväni ratoksi. Lähdin Sentencedistä, poikkesin Poisonblackissa ja sen kautta syöksähdin Charoniin. Ei nuo ruotsalaiset ilopillerit vaan ikinä pystyisi tavoittamaan sitä synkkää ranteet auki ja avantoon -meininkiä kuin suomalaiset metallimiehet. Eikä Ruotsista ikinä löydy niin ihania pitkätukkia kuin Suomesta.




Yritin epätoivon vimmalla googlettaa, missä JP Leppäluodon ääntä voisi kuulla ja lavakarismaa nähdä livenä, mutta tulokset olivat laihanlaiset. Pakko. Saada. Mullehetitännenyt! Jos joku tietää, niin kertoo! (Kai se Harmajakin voisi ensihätään käydä, vaikka aika kaukana metallista onkin).




Suutari siis pysyköön lestissään?