Olen elänyt,
miten harhaanjohtavaa.
Suurinta osaa
en enää edes muista
seuraavana aamuna.
. . .

Troijalaisilla ei ollut lukutaitoa,
he vetivät portista sisään
hevosen täynnä sotilaita.

Ei Odysseuskaan nähnyt
lukea tai kirjoittaa,
hän kyyhötti miehineen puisessa vatsassa
miekankahva hikoilevissa kämmenissään.

Hän oli säkki,
jolla Jumalat yrittivät
tuoda valoa Troijaan.
. . .

Ps. Juha Siro painatutti tuoreeseen kirjaansa Babel tässä blogissa aiemmin hänelle omistamani 60-vuotisrunon (runo 99). Kiitos Juha! Babelin runossa nro 55 on peräkkäiset lauseet, joista ensimmäisessä mainitaan Troija ja toisessa lukutaito. Nämä kaksi asiaa yhdistyivät mielessäni ja alkoivat elää omaa elämäänsä. Näin ylläoleva runo sai alkunsa.

Jos varpunen lentäisi
sisälle basilikaan,
se löytäisi korkealle,
mutta ei ulos.

Se olisi kirkon laivassa
kuin suunnattoman eliön vatsassa,
ravintona korkeimmalle.

Jos yksikin ihminen
eksyisi ovista
lintu olisi pelastettu.

Se saattaisi tehdä hyvää
eliön ruuansulatukselle.


              (i.m.Anselm Hollo 1934-2013)
. . .

Yksi ajatus riittää
meditoidessa hiljentämään:
Tästä on kymmenkertainen hyöty.

Kymmenkertainen hyöty,
kaiken tämän
hyödyttömyyden keskellä.

Piilossa, sydämeni,
vikisevä linnunpesä
keskellä liikenneympyrää.
. . .

MIELESSÄ UUSI EVANKELIUMI

En ajattele kolmea viisasta, 

ajattelen raskautta, Mariaa, joka 

kaiken viisauden valittamatta kantoi,

ja kuinka hänet leikattiin

synnyttäessä ulos tarinasta.

Joka joulu palaamme kuitenkin

äidin helmoihin, kukkuraisen pöydän ääreen,

ja saamme anteeksi

koko vuoden ajalta

kaikki turhat juhlavuudet.

. . . 

On korkein
sentään lapsille armollinen.
Heidät on jätetty
kiipeilemään
mietiskelysalin ulkopuolelle.

Ja penkkiin istutettu
kuuntelee kuinka omenat
kopisevat nurmeen.
. . .

Rinteessä mänty,
kallistus kohtisuora
taivasta vasten.
Ja suoruuden mittana
runko, juuret ja latva.
. . .


Katselen poliitikon
kiemurtelua kysymysten edessä.
Alan jostain syystä miettiä Darwinia,
hitaasti kehittyvää selkärankaa.
. . .