skip to main
|
skip to sidebar
HARAKAN PAJA
perjantai 7. helmikuuta 2014
Kun kuulen runoilijan kuolleen
muistan elävät,
sanansa, istutetut
puusta josta olemme veistetyt.
(Mirkka Rekolalle 7.2.2014)
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
Kirjoittaminen,
jokapäiväinen tie.
Miten miellyttävältä kuulostaa
lyijykynän rasahtelu.
Ja lopulta,
kaiken kumituksen alta
paljastuu puhtaan maan polku,
päivittäin nouseva lootus.
. . .
Uudemmat tekstit
Vanhemmat tekstit
Etusivu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
TIETOJA BLOGINPITÄJÄSTÄ
ARTO LAPPI
Kirjoittaja on tamperelainen runoilija. Kirjat: Pohjoiset tuulenpesät (Enostone 2020) Jumalaton pappi ja Kampurajalka (Mitra Virtaperko & Arto Lappi) (Basam Books, 2019) Taivaanpohjassa laulavat valaat: Valitut runot 2000-2019 (Enostone, 2019) Veden ääret (Enostone, 2018), Pökhölmistä päivää: Tampereelta ja sen seutuvilta sananselityksiä (Tampere-Seura, 2016), Sulavesien tanssi (Sanasato, 2016), Kärpäshäiriö (Sammakko, 2014), Laululento (Sammakko, 2011), Lumiputous (Sammakko, 2009), Harakan paja - mitallisia runoja (Sammakko, 2007), Oravan portaat – mitallisia runoja (Sammakko, 2004), Kukko puussa – mitallisia runoja (Sammakko, 2002), Ei perhonen siivistään tiedä (Kaarinan kaupunki, 2001)
Tarkastele profiilia
LINKKEJÄ
ENOSTONE
Muita blogeja ja sivustoja
Donald Adamsonin runoblogi
Jano-lehti
Juha Siro
Kemppinen
Kiiltomato
Lauri Viidan Tampere
Sapkota
SUOMI ON RUNO
Tommi Melender
Uuhkalinnun mailla
Blogiarkisto
►
2021
(3)
►
kesäkuuta
(1)
►
maaliskuuta
(1)
►
tammikuuta
(1)
►
2020
(27)
►
joulukuuta
(2)
►
marraskuuta
(1)
►
syyskuuta
(1)
►
elokuuta
(2)
►
heinäkuuta
(2)
►
kesäkuuta
(3)
►
toukokuuta
(1)
►
huhtikuuta
(1)
►
maaliskuuta
(9)
►
helmikuuta
(3)
►
tammikuuta
(2)
►
2019
(16)
►
marraskuuta
(3)
►
lokakuuta
(2)
►
syyskuuta
(1)
►
elokuuta
(1)
►
kesäkuuta
(1)
►
toukokuuta
(1)
►
huhtikuuta
(3)
►
maaliskuuta
(1)
►
helmikuuta
(2)
►
tammikuuta
(1)
►
2018
(27)
►
joulukuuta
(1)
►
marraskuuta
(2)
►
lokakuuta
(3)
►
syyskuuta
(3)
►
elokuuta
(2)
►
heinäkuuta
(2)
►
kesäkuuta
(2)
►
toukokuuta
(3)
►
huhtikuuta
(1)
►
maaliskuuta
(1)
►
helmikuuta
(3)
►
tammikuuta
(4)
►
2017
(27)
►
joulukuuta
(2)
►
marraskuuta
(2)
►
lokakuuta
(2)
►
syyskuuta
(4)
►
elokuuta
(1)
►
heinäkuuta
(3)
►
kesäkuuta
(2)
►
toukokuuta
(2)
►
huhtikuuta
(2)
►
maaliskuuta
(3)
►
helmikuuta
(1)
►
tammikuuta
(3)
►
2016
(48)
►
joulukuuta
(3)
►
marraskuuta
(3)
►
lokakuuta
(4)
►
syyskuuta
(4)
►
elokuuta
(4)
►
heinäkuuta
(3)
►
kesäkuuta
(5)
►
toukokuuta
(4)
►
huhtikuuta
(4)
►
maaliskuuta
(5)
►
helmikuuta
(4)
►
tammikuuta
(5)
►
2015
(71)
►
joulukuuta
(5)
►
marraskuuta
(5)
►
lokakuuta
(7)
►
syyskuuta
(7)
►
elokuuta
(3)
►
heinäkuuta
(8)
►
kesäkuuta
(7)
►
toukokuuta
(3)
►
huhtikuuta
(6)
►
maaliskuuta
(6)
►
helmikuuta
(7)
►
tammikuuta
(7)
▼
2014
(62)
►
joulukuuta
(5)
►
marraskuuta
(7)
►
lokakuuta
(5)
►
syyskuuta
(6)
►
elokuuta
(6)
►
heinäkuuta
(7)
►
kesäkuuta
(7)
►
toukokuuta
(8)
►
huhtikuuta
(4)
►
maaliskuuta
(3)
▼
helmikuuta
(2)
Kun kuulen runoilijan kuolleen muistan elävät,...
Kirjoittaminen, jokapäiväinen tie. Miten mi...
►
tammikuuta
(2)
►
2013
(24)
►
joulukuuta
(2)
►
lokakuuta
(2)
►
syyskuuta
(2)
►
elokuuta
(3)
►
heinäkuuta
(3)
►
kesäkuuta
(2)
►
toukokuuta
(2)
►
huhtikuuta
(3)
►
maaliskuuta
(1)
►
helmikuuta
(2)
►
tammikuuta
(2)
►
2012
(22)
►
joulukuuta
(3)
►
marraskuuta
(1)
►
lokakuuta
(3)
►
syyskuuta
(2)
►
elokuuta
(3)
►
heinäkuuta
(2)
►
toukokuuta
(2)
►
maaliskuuta
(4)
►
tammikuuta
(2)
►
2011
(28)
►
joulukuuta
(1)
►
marraskuuta
(1)
►
lokakuuta
(3)
►
syyskuuta
(4)
►
elokuuta
(1)
►
heinäkuuta
(2)
►
kesäkuuta
(1)
►
toukokuuta
(5)
►
huhtikuuta
(2)
►
maaliskuuta
(3)
►
helmikuuta
(3)
►
tammikuuta
(2)
►
2010
(14)
►
joulukuuta
(1)
►
marraskuuta
(2)
►
syyskuuta
(1)
►
elokuuta
(2)
►
heinäkuuta
(2)
►
toukokuuta
(2)
►
huhtikuuta
(1)
►
helmikuuta
(1)
►
tammikuuta
(2)
►
2009
(12)
►
marraskuuta
(2)
►
lokakuuta
(2)
►
syyskuuta
(3)
►
elokuuta
(4)
►
heinäkuuta
(1)