Buddhako keksi hymyn,
jolla on tuoreustakuu,
aurinkotervehdyksen
joka päättyy vatsan rapsutteluun.
Kai laiskoja on ollut aina,
mutta tuskin yhtä valaisevia.
. . .

 
Se ei koskaan 
pudonnut keittiön pöydän alle.

Ei niin että kenelle jäi, 
vaan kuka sai päätypalasen.

Sen jälkeen oli leipä auki 
kaikkien maisteltavaksi.

(Bo Carpelanille 11.2.2011)
. . .

 
Olen viihtynyt täällä,
havinassa
lähellä hiljaisuutta.

Unta, unessa
olen kuitenkin nähnyt:
mahdollisuuden lentää.

Hetkien siemenet,
jotka ripustautuvat
riippuviin oksiin.

Ja lopulta
ryöpsähtävät tuuleen.
. . .