Vuodesta 1999 alkaen bolivaarinen Venezuela on velvoittanut itsensä täyttämään kansalliset ja kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet, joihin lukeutuvat poliittiset, taloudelliset, yhteiskunnalliset kulttuurilliset ja kansalaisoikeudet. YK:n ihmisoikeussopimuksen mukaan: ”Jokaisella on yhteiskunnan jäsenenä oikeus sosiaaliturvaan sekä oikeus kansallisten toimenpiteiden ja kansainvälisen yhteistyön kautta kunkin maan järjestelmä ja voimavarat huomioonottaen, nauttia hänen ihmisarvolleen ja hänen yksilöllisen olemuksensa vapaalle kehittymiselle välttämättömiä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia.”
POLIITTISET JA KANSALAISOIKEUDET
Vaikka Venezuela on ollut muodollisesti demokratia v. 1958 lähtien, vasta Hugo Chávezin valinta presidentiksi v. 1998 ja v. 1999 kansanäänestyksellä hyväksytty perustuslaki merkitsivät sellaista uutta poliittista sitoumusta, jossa huomioitiin Venezuelan kansan enemmistö.
Tuosta alkaen maassa on tapahtunut poliittisen osallistumisen kasvua kaikilla hallinnon aloilla ja kansalaisjärjestöissä sekä myös vaalijärjestelmän läpinäkyvyyden ja luotettavuuden lujittumista. Vuodesta 1998 maassa on pidetty – 16 kansainvälisten tarkkailijoiden valvomaa – kansallista vaalia mukaan lukien historiallinen v. 2004 kansanäänestys (presidentin asemasta, ML). Syyskuun 2010 parlamenttivaaleihin osallistui 186 puoluetta äänestysprosentin noustessa 66 %. Nämä olivat maan historiassa korkeita lukemia. Tässä vaalissa poliittinen oppositio valitsi demokraattisen tien ja voitti 65 edustajapaikkaa.
Lisäksi v. 1999 perustuslaki laajensi selvästi monia kansalais- ja poliittisia oikeuksia sallimalla venezuelalaisten osallistumisen demokratisoitumisprosessiin eikä vain jäädä sen passiivisiksi kuuntelijoiksi. Vuoden 2010 alueellisen latinobarometrin raportin mukaan 84 % venezuelalaisista sanoo kannattavansa demokratiaa. Tämä on korkein lukema maanosassa.
OPPOSITION ASEMA VENEZUELASSA
Huolimatta v. 2002–2003 poliittisista vaikeuksista opposition yrittäessä kaapata vallan demokraattisesti valitulta hallitukselta ja järjestellä Venezuelan elinvoimaista öljyteollisuutta kansalais- ja poliittisia oikeuksia varjeltiin. Kevään 2002 vallankaappausyrityksen jälkeen presidentti Chávez armahti ne laittomuuksiin osallistujat, jotka eivät olleet syyllistyneet rikoksiin ihmisyyttä vastaan.
Oppositio osoittaa mieltään Venezuelassa säännöllisesti ja ongelmitta. Valtaosa mediasta kritisoi vihlovasti hallitusta. Yli 86 % yleisillä lähetystaajuuksilla toimivista tiedostusvälineistä ovat yksityisiä. Ne ovat pääosin poliittisen opposition hallinnassa. Lisäksi kaapeliverkossa 184 kanavaa lähettää vapaasti ohjelmiaan. Ilmenneet ongelmat ovat olleet luonteeltaan oikeudellisia – eivät poliittisia, kuten Venezuelan poliittinen oppositio on väittänyt.
TALOUDELLISET, SOSIAALISET JA KULTTUURILLISET OIKEUDET
Venezuela on ottanut merkittäviä askelmia köyhyyden vähentämisessä ja kansalaisten ottamisessa mukaan yhteiskuntaan. Maa on edistänyt poissuljettujen ryhmien osallistumista ja juhlinut venezuelalaista kulttuuria sen kaikissa muodoissaan.
OAS:n ja UNDP:n v. 2010 raportin mukaan köyhyys on supistunut Venezuelassa 44 % v. 1998–2008. Maanosan köyhyyden vähentyminen on ollut suurinta Venezuelassa. Samana ajanjaksona taloudellinen epätasa-arvoisuus on pienentynyt 17,9 %.
Vuosina 1998–2008 Venezuela kohosi YK:n inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI) mitattuna 10 pykälää ylöspäin. Useimmat venezuelalaiset ovat päässeet terveydenhoidon, koulutuksen ja säännöllisen ravinnon piiriin. Venezuelan kansallisen tilastolaitoksen mukaan hallitus on ohjannut viimeisen 11 vuoden aikana yhteensä 330 miljoonaa dollaria sosiaalisiin ohjelmiin. Summa käsittää 66 % maan verotuloista.
Noin 14 miljoonalle venezuelalaiselle on taattu perusravinto ja subventoidut hinnat valtion myymälöissä. Reilulla enemmistöllä kansasta on maksuton terveydenhuolto. Imeväiskuolleisuus on pudonnut v. 1998–2007 arvosta 31/1000 synnytystä arvoon 13/1000 synnytystä. Nämä ovat konkreettisia tuloksia harjoitetuista sosiaalisista ohjelmista (misiones). Vuonna 2010 maan parlamentti päätti kohdistaa budjetista 46 % sosiaalimenoihin.
KOULUTUS
UNESCO:n raportin mukaan v. 2007 ikäluokasta 62 % pääsi peruskoulutukseen. Vuonna 2006 peruskoulutukseen päässeistä 97 % suoritti opintonsa loppuun. Hallituksen koulutuspolitiikan ansiosta maan yliopistoissa opiskeli v. 2010 yli kaksi miljoonaa opiskelijaa. Hallitus on edistänyt myös uuden teknologian käyttöönottoa. Chávezin valtakaudella Internetin käyttöaste on kasvanut kolmesta prosentista 33 %.
NAISTEN JA VÄHEMMISTÖJEN ASEMA
Nykyisin Venezuelassa aikaisemmin syrjityille ryhmille kuten naisille, afro-venezuelalaisille ja intiaaniväestölle on suotu erikoisoikeuksia ja pääsy poliittiseen valtaan. Vuoden 1999 perustuslaki tunnustaa mm. maan alkuperäisväestön yhteisomistuksen omaan maahansa.
Enemmistö naisista osallistuu kansanvallan toteuttamiseen. Vuoden 2010 lopulla maan neljän tärkeän hallintohaaran johdossa toimi nainen. Cilia Flores työskenteli kansalliskongressin puheenjohtajana, Tibisay Lucena kansallisen vaalineuvoston presidenttinä, Luisa Estella Morales korkeimman oikeuden presidenttinä ja Luiza Ortega oikeusministerinä.
Matti Laitinen
Lähde: Human rights in Venezuela, Embassy of the Bolivarian republic of Venezuela to the United States.
