Hoy sentí malestar y no tenía ganas de ir a enseñar la Palabra donde me tocaba; en una comunidad con pocos adultos y algunos niños pequeños bastante traviesos asistiendo. La inspiración se me había ido no sé a donde y también las jovencitas que debían acompañarme en esa visita no se encontraban.
Al llegar parecía que no iba a venir nadie; qué bueno, pensé, que así regresaría más pronto a mi casa.
Finalmente vinieron unos adultos que yo no había visto desde hace un rato y unos cuantos niños. Apenas comenzamos a cantar y desapareció mi malestar. El Señor me ayudó con la enseñanza y pude compartir y hacerme entender, en idioma de ellos.
Luego volvimos a cantar y dijo de repente un niño de 9 años de edad, qué hermoso, hace llorar, ¿seguro que cantaremos otra vez en la semana que viene?
---
Los últimos meses lo he pasado con niños y pollitos. Parece pasar lo mismo con los dos especies que trato de apoyar en su crecimiento, nacen bastantes pero pocos siguen ahí por mucho tiempo.
Hace poco tuve que despedir una comunidad, un grupo entero, por algunas razones, dejar de visitar allí. Eso me dolió y sigue doliendo, como también el hecho de que estos niños son prestados no más, y que muchos detalles de sus vidas no me corresponden.
Estando en esas, encontré este nido aquí cerca, y el Señor como que me dijo, mira, esto te encargué a ti, cuida y disfrútalo. Y seguro que lo he hecho, yo, la niña del bosque.
Un día veré volar a muchos de ellos.
Señor Todopoderoso, rey mío y Dios mío,
aun el gorrión halla casa cerca de tus altares;
también la golondrina hace allí su nido,
para poner sus polluelos.
Salmo 84:3
Tämäkin vuosi oli sukkulointia kahden – ei vaan useamman – kulttuurin välillä. Mistä minä oikein olen kotoisin?
Ainahan sitä tulee ladattua odotuksia erinäisiin tapahtumiin, kuten nyt vaikka Suomen matkaan ja jouluun. Kahdessa eri Zoom-tapaamisessa kyseltiin nyt joulun alla, millaisia ovat ne parhaat joulumuistot. Menin ihan lukkoon enkä tiennyt, mitä sanoa, kun jouluhan on tunnetusti lasten ja perheen juhla, eikä minulla sellaisia ole.
Mutta on myös se kaipuu. Ei lähetystyö ole sitä, että saa valikoida parhaat puolet joka maasta. Se on luopumista, luovuttamista.
Muistan, kun vasta opettelin espanjan kieltä ja sen omaksuakseni luovuin pitkäksi aikaa jostain minulle todella tärkeästä – suomenkielisen Raamatun lukemisesta. Viime vuosina olen kipuillut sitä, kun ei ole ystäviä täällä lähellä, ei seurakuntayhteyttä, eikä sitä perhettä, vaikka juuri näiden asioiden puolestapuhuja tahdon olla, niin kuin nyt sen äidinkielisen Jumalan Sanankin.
Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.
Fil. 2:5-9
Opeta meitä laskemaan päivämme oikein,
että me saisimme viisaan sydämen.
Psalmi 90:12
Tai että jouluna kuuluisi nauttia, olla onnellinen, ja niin edelleen.
Ehkä se korostuu täällä kaukana, muuten sitä jaksaa etsiä toisten etua ja palvella,
mutta näiden juhlapäivien aikana pitäisi saada elää niin kuin muutkin elävät,
kuplassa, illuusiossa.
Ja kuitenkin meillä on joulu vain koska Sinä Jeesus jätit Taivaan kirkkauden,
kunniasi ja loistosi,
elääksesi ihmisen elämän,
kieltääksesi itsesi,
palvellaksesi muita,
kärsiäksesi
ja kuollaksesi puolestamme.
Siitä joulu muistuttaa, siihen se meitä haastaa.
Jotta Sinä minussa saisit kasvaa,
minä vähetä.
Anna anteeksi se,
ettei minunkaan
sydämessäni ole usein tilaa Sinulle,
että niin helposti unohdan,
että vain Sinussa on
elämä ja yltäkylläisyys.
